Kun mistään ei vaan tule yhtään mitään

Muuta korpeen👍

Joka tavoite, tarkoitus, toive tms. kai kirjoituksellasi oli, joten kommentoin.

"Oon masislääkityksen ja kuntoutuksen ansiosta saanut koulut jotenkuten rimaa hipoen käytyä."

No eikö se ole hyvä juttu, että sait ne sentään läpi?

"Se että koittaa tehdä parhaansa, ei vaan tunnu missään riittävän. "

Riittävän kenelle?

"Lukion loppusuora meni päín helvettiä, oli niin paha masennus että olin täysin turta. Kävin uusimassa ylppärit kahteen kertaan mutta huonoimmilla arvosanoilla juuri ja juuri läpi."

Ikävä juttu. Sellaista tapahtuu. Eikös nykyään voi vuosiakin myöhemmin uusia arvosanojaan?

"Kokeilin sitten amista."

Miksi?

"Sain opiskeltua huudon ja vittuilun säestyksellä itselleni ammatin. "

Kuka huusi ja vittuili? Opettajat? Muut opiskelijat? Miksi jäit sellaiseen? Etkö hakenut tukea ja apua?

"Jossa en pärjää. "

Miksi lähdit opiskelemaan jotain, jossa et ehkä pärjää?

"Mulla on dysleksia, adhd, asperger, hahmottamisen sekä oppimisen vaikeus. "

Nämähän oli varmasti kaikki jo tiedossa kun Amikseen menit.

"Ja koska mut on potkittu paskaan koko elämäni ajan noiden takia niin erittäin paha sosiaalinen fobia, epäonnistumisen pelko."

Eli sulla on tullut epäonnistumisen pelko erityishaasteittesi takia. Eli dysleksia jne. ei sinänsä estä sua pärjäämästä opiskelemassasi ammatissa, vaan tämä epäonnistumisen pelko on se estäjä?

"Lisäksi tässä on vuosien mittaan väkisinkin tullut nieltyä se myrkky että miksi mun pitäisi koittaa kantaa oma korteni kekoon ja palvella ihmisiä jotka sata varmana näyttää puolestaan mulle keskisormea, kääntää selkänsä jos mä tai kukaan muu tarvitsee apua(koska eivät itse HYÖTYISI)...."

Oman kortensa kekoon tuominen tarkoittaa, että tekee omien edellytystensä mukaan parhaansa. Ei se ole toisten "palvelemista" vaan juuri sitä, että tuo oman panoksensa siihen kekoon. Tuo selän kääntäminen jne. hyötypuhe - sehän on juuri sitä sun epävarmuutta ja epäuskoa omaan itseesi. Se on sun tunnetta eikä faktaa. Tunne ei oo faktaa.

"Kun kokeiltu ja yritetty on moneen kertaan, kuntoutukset, työkokeilut, kallonkutistajat ja terapiat... "

Mitähän terapioita sulla on ollut? Kirjoituksesi sisällön perusteella et ole käynyt aikuisten psykotreapiassa ainakaan, sen huomaa heti. Ehkä olet saanut jonkun pätkän toimintaterapiaa keskenkasvuisena. Nyt aikuisena senkin voi uusia, siitä voisi olla arjen tuen vahvistajaksi sulla. Kallonkutistajaksi joku voi nimittää vaikka psykiatrista sairaanhoitajaa, jolla käy harvakseltaan. Ei nämä oo mitään varsinaisia terapioita.

"Alkaa vaan tuntua siltä että oikeasti ainoa tapa pärjätä tällä planeetalla, erityisvaikeuksien kanssa, on ajaa autolla päin seinää ilman turvavyötä ja päättä koko homma.

Höpö höpö. Klo 3-4 aamuyöllä ajatukset on aina synkimmillään.

"Sen olen ymmärtänyt että yhteiskuntakelpoinen ihminen en ole. Kavereita mulla kai on, sillon jos joku toinen tarvitsee kuuntelijaa. Muuten saan olla itsekseni."

Eli sulla on huonoja epätasa-arvoisia kaverisuhteita. Onneksi uusien kavereiden saamiselle on aina mahdollisuus. Huonot kaverit voi unohtaa tai ainakin ilmoittaa heille, että sullakin on vaatimuksia kaverisuhteen laadusta.

"Sitten jos mä näytän väsyneeltä tai tuskastuneelta kun en perkele jaksa enää, enkä enää edes nuku, niin ympäriltä kuuluu että "mikäköhän sekakäyttäjä toikin on....""

Tuota, tuota... Mistä sinä sen tiedät, että sinusta puhutaan noin? Jos se on totta, niin sanooko joku sinun arvostamasi ihminen tosiaan niin?

"Jos koitan saada aikaa terkkarile niin sanotaan että ei onnistu kun en ole itsetuhoinen. Pitäisi kai alkaa käyttämään oikeasti aineita ja harrastamaan jotain rikoksia."

En usko tuota väitettäsi. Kyllä psykiatrian puolelle saa aikoja ilman, että täytyisi olla itsetuhoinen. Jos väität edelleen kertoneesi totuuden, niin kerro paikkakunta. Asianhan saa helposti netistä tarkistettua. Kertomasi perusteella sinulla on edelleen lääkitys. Sinulla on siis joku hoitotaho jossain. Missä ja millainen? Jos ei ole lääkitystä ja on kuitenkin pitkä tasuta mt-ongelman kanssa, niin pitäisi olla hoitosuhde jossain. Usein ihmiset valittavat SUUREEN ÄÄNEEN, miten heitä ei lainkaan auteta. Sitten kun alkaa kyselemään tarkemmin niin käykin ilmi, että ihminen ei ole itse halunnut säännöllistä hoitosuhdetta mihinkään tai hän on sopinut sellaisesta, mutta ei sitten kuitenkaan pidä sitä tarpeellisena, jättää menemättä ajoilleen ja lopulta hoitosuhde lopetetaan lääkärin päätöksellä, koska ihminen ei ole motivoitunut eikä sitoutunut hoitosuhteeseen. Sitten on ihmisiä, joilla on tosi huono olla, mutta jotka eivät ymmärrä, että pelkät lääkkeet eivät auta - pitää saada myös oikeaa terapiaa, jotta asiat muuttuisivat ihmisen sisällä.

"Oon vaan koittanut tsempata jotenkin tähän asti, oon ajatellut että mikään ei kasva ilmaiseksi puussa joten turha kitistä- ja oon vääntänyt opinnot läpi... niillä papereilla ei vaan onnea tai edes toimeentuloa saa jos niitä asioita ei työssä hahmota tai osaa pitää puoliaan kun en aina hahmota sosiaalisia tilanteita tai menen kiireessä paniikkiin, varsinkin jos joku raivoaa mulle vaikka oon tehnyt niin hyvin kun oon kyennyt."

Sosiaalisten tilanteiden hahmottamista voidaan parantaa. Oletko ottanut apua siihen vastaan?

"Mä en seurustele, mä en harrasta, mä en enää edes käy ulkona missään. Oon vikat vuodet ollut niin omissa oloissani kun olen voinut ja koittanut olla mahollisimman vähän rasite kellekään- mun ei tarvitse katella ketään eikä kenenkään muun mua joten kellekään ei tuu paha mieli mistään ja ollaan tasoissa."

No onhan tuokin tapa elää. Se ei vain kuuulosta sinun aidolta toiveeltasi elää noin, joten oletko valmis muuttamaan siinä mitään. Se lähtee itsestä.

"Sekään ei enää riitä, nyt lähtee kämppä alta, oon koittanut hakea diagnooseja, jotka mulle on jo kirjotettu aikoinaan, omasta kannasta ja laitaa viestiä miljoonaan eri paikkaan. Mutta mistään ei kuulu mitään, mua pyöritetään eri terkkarilta toiselle, annetaan jotain unilääkkeitä jotka sekottaa pään."

Kämppä ei lähde alta noin vain itsestään. Sitä ennen pitää tapahtua aika paljon. Tai pitää jättää vuokrat säännöllisesti maksamatta. Varaa aika kuntasi aikuissosiaalityöstä. Siellä autetaan selvittämään sekava tilanne. Tuossa tekstissäsi oli monta asiaa ihan sekaisin. Mitä sun diagnoosit, terkkarit ja unilääke liittyy kämpän menettämiseen? Siis oikeesti.

"Nyt taas uusi kurssi/opiskelu/työllistymiskokeilu menossa mutta tuntuu että nyt on tullut jo raja vastaan, mulla ei enää psyyke jaksa tätä paskaa tai ei enää pysy päässä mikään."

Sinullakin on oikeus sairauslomaan. Varaa aika psykiatrian polin lääkärille työ/opiskelukunnon arviota varten.

"Seuraava asken on varmaan se että mut kärrätään eka lanssissa pakkohoitoon ja sen jälkeen alkaa se varsinainen pyöritys, hoitopaikasta toiseen ja tungetaan pää niin täyteen paskaa että pysyn varmasti kasvina enkä enää hahmota missä on maa ja missä taivas."

Tämäkö on sun tulevaisuuden näkymäsi - vai peräti toiveesi? Ei tarvisi itse hoitaa mitään, makaisi vain kasvina hoitolaitoksessa? Mikäs siinä, jos niin toivot. Jos et toivo sitä, niin ota neuvoista vaari.

"Kiitos Suomi, tää on ollut ihana paikka elää, ollut tosi avartava kokemus, miten hyvinvointivaltioksi kutsuttu yhteiskunta toimii käytännössä"

Turha uhriutua. Valitse aktiivisesti. Vai haluatko olla jatkossakin avuton uhri, jolle vain koko ajan tapahtuu kaikenlaista? Ihan ekana saat katsoa peiliin, tarttua luuriin, lähestyä oikeita tahoja ja ottaa apua vastaan.

Hienosti olet näköjään lukenut netistä, jonkin ohjeen mukaan jokin selviytymisoppaan, kuinka asia hoidetaan jonkun kaavan mukaan. Pitäisikö sun hakea politiikkaan, voisit olla hyvä siinä. Yhtäpaljon pohjaa sun puheilla ainakin. Tässä sulle yksi tiedon murunen lisää: Masentuneen, ahdistuneen ja huonossa jamassa olevan henkilön kirjoitus on tuollaista jos hakee apua, poukkoilevaa ja sekavaa. Miksi luulet, minkä takia psykiatrit on koulutettu olemaan todella selkeitä ja puhumaan rauhallisesti ja selvästi?? Olisiko siksi että sillä koitetaan luoda potilaalle turvallinen olo jotta myös potilaan olo rauhoittuisi? Mutta nämähän sä olet omassa fiksussa päässäsi jo järkeillyt, vai oletko?

Ja mene oikeasti sanomaan toi sun viestisi sanasta sanaan, jollekin jolla on skitsoaffektiivinen tai skitsofrenia, varsinkin jos henkilö on sua päätä pidempi. Mutta ilmota ensin tänne. Haluan tosiaan nähdä mitä tapahtuu ja mitä sulle käy. Tosin mä oon varma että sun selkäranka rajoittuu tälle palstalle.

Samoja juttuja! Yritetty vaikka ja mitä, eikä vaan oltu odottelemassa, muttei toimi. Ei omaa paikkaa meinaa löytyä, eikä ihmisiä, joiden kanssa ois hyvä olla. Raskasta on joskus, mut hissuksiin eteenpäin. Sillaikaa ihaillaan kukkia, värejä, paistetta ja nautitaan mauista, tuoksuista ja kaikesta, mitä esim. Adhd hyvine puolineen tuo.

kuulostaa normo-ongelmalta eikä hikky ongelmalta!!!!

"Mandelasta kehittyi suurmies, koska ilottomista oloistaan huolimatta hän ei keskittynyt omaan napaansa, vaan pohti, mitä saattoi tehdä muiden eteen.

Meidänkin tulisi luopua itsekkyydestä. Tehdään hyvää muille. Samalla teemme hyvää itsellemme."

Teillä ei vain menttaalipuolelella riitä vääntöä. Itsellä diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja kokopäivätöissä olen tes palkalla ja ramppa kalkattaa.
Pitää taipua muttei taittua !

Niin kauan kun pystyy itse itselleen diagnosoimaan masennuksen, ei ole masentunut.

Kokeile töitä, mitä vain.

Vaikka mentaalihygienia vähän ontuu, niin eihän se perustöitä haittaa .