luonnon tasapaino

toimin tavallaan paholaisen asianajajana itselleni, jostain syystä haluan hahmottaa 'luonnonvalinnan välttämättömyyden' niin, että tajuan itsekin ;).

Kahdella jälkeläisellä ei nisäkäskanta lisäänny. Matematiikkaa, ei biologiaa. ; )

Nopea lisääntyminen elinolojen muututtua suotuisiksi tai jonkin muun muutoksen tapahduttua suotuisan elänilajin kannat kasvavat nopeasti ja holtittomasti, kunnes tulee seinä vastaa ruoan tai tilan loputtua. Tällöin taistelu olemassaolosta taas alkaa ja muuntuminen nopeutuu.

Evoluutio on kuitenkin hidasta, ei ajattele eikä suunnittele, joten nopeasti elintilansa rajat saavuttaneen lajin kanta saattaa olojen yht'äkkiä huonontuessa tai tilan loppuessa romahtaa jopa sukupuuttoon.

https://urly.fi/1Ifx

Jos tilaa ja resursseja on rajattomasti, kanta kasvaa rajattomasti. Vaikka olosuhteet olisivat suotuisat itse sanoisin, että lajiutumista tapahtuisi silti edelleen yhteyksien katkettua ihan pelkästään etäisyyden takia.

Voitaisiin siis sanoa, että yksi nisäkäslaji ei voi täyttää koko Dysonin pallon pinta-alaa, koska laji ehtisi lajiutua moneksi eläinlajiksi ennen kuin koko pinta-ala olisi täytetty. ; )

Ihminen on tyyppiesimerkki siitä miten "ylivertainen" domidoiva laji voi "lisääntyä ja täyttää maan" ja vähän ylikin.
Kaikella on kuitenkin aikansa, niin myös meillä ihmisillä. Viimeistään 100 000 000 vuoden päästä meistä ihmisistä ja koko luomakunnasta on jäljellä vain paksu musta kerrostuma peruskalliossa.

Jos elefanttinaaras saisi vain kaksi (eloon jäävää) jälkeläistä elefanttien määrä ei tietenkään muuttuisi sukupolvien saatossa mihinkään. Jos elefanttinaaras saisi kaksi NAARASpoikasta ja 1-3 urospoikasta, niin määrä tietenkin kaksinkertaistuisi sukupolvessa ja enemmän kuin 1000-kertaistuisi kymmenessä sukupolvessa. Tätä kutsutaan ekponentiaaliseksi lisääntymiseksi ("korkoa korolle").

Koska maapallo on rajallinen, niin myös kaikki sen elinympäristöt ovat rajallisia. Eksponentiaalinen lisääntyminen rajallisessa tilassa johtaa aina ja väistämättä resurssien loppumiseen ja karsintaan. Eli se johtaa luonnonvalintaan.

Olen miettinyt tällaista; olennaisena osana evoluutioteoriaan kuuluu, että "heikoimmat yksilöt häviävät, eivätkä ainakaan tuota paljon jälkeläisiä. Vahvimmilla ja terveimmillä yksilöillä on parhaat mahdollisuudet jäädä henkiin ja lisääntyä." (lainaus Pertti Ranta, Charles Darwin, elämä ja evoluutio). Päällisin puolin tuo on hyvin loogista; jos on terve ja vahva elää kauemmin ja saa paljon jälkeläisiä. Yes.
Silti, jos ei huomioida harvalukuisia hyödyllisiä mutaatioita edes, niin valintaahan tapahtuu koko ajan, eli esim suurehkossa populaatioissa käytännössä kaikki yksilöt ovat melko hyvin sopeutuneita, eikö? Ja sairaat ja heikot karsiutuvat, plus sattuman korjaamat.
Mietin siis, että jos ja kun sattuu hyödyllinen mutaatio kohdalle, niin missä mielessä konkreettisesti se lisääntyy "enemmän"? Tajuaako joku? Kai jokaisella lajilla on joku raja, kuinka monta poikuetta yksi naaras voi saada (ja aika moni yksilö saavuttaa sen maksimirajan), eihän se onnekas mutaationkantaja sitä voi ylittää? Eli onko keskimääräisesti niin, että mutaationkantaja lisääntyy 'yhtä hyvin kuin muutkin jo ennestään hyvin sopeutuneet'? Silloinhan mutaation leviäminen on melko hidasta, onko näin? Kaikki jälkeläiset eivät välttämättä edes peri sitä, ainakaan dominoivana ominaisuutena? Ja voihan mutaation kantajalla olla *sekä* hyödyllinen mutaatio (joka ei valikoi kantajaansa eikä "tiedä" olevansa hyödyllinen) että esim heikot jalat (heikot jalat mutta terävä pää), joten se lisääntyy silti harvalukuisemmin kuin parhaiten sopeutuneet.

Saiko joku kenties tästä selvää; eli onko luonnossa ts todellisuudessa hyödyllisten mutaatioiden leviäminen yleensä kovin hidasta.

Korona ilmestyi karsimaan suunnatonta ihmispopulaa.
Jos jotain kannattaa hyödyntää niin sitä jota on suurin määrin tarjolla.