Sellaista elämä on...

Platon kirjoitti:

Tässä yksi esimerkki elämästä ja suoraan omasta elämästäni: Tein töitä tietotekniikan parissa ja raahasin työtä kotiin. Aikataulut olivat tiukkoja ja projektit usein myöhässä. Kestin tätä aikani, kunnes iski depressio ja se vei kaikki voimani. Sairaslomaa jatkettiin 1-3 kuukauden jaksoissa. Lopulta postilaatikollakäynti tuntui ylivoimaiselta. Ne jotka ovat tämän kokeneet tietävät mitä se on. Jaksoin tällä tavalla noin vuoden ja sitten päätin, että lopetan elämäni. Eräänä kauniina kevätpäivänä asetuin olohuoneen lattialle istumaan kaikki tarvittavat välineet lähelläni ja ajattelin, että tässä se elämä nyt sitten oli. Katsoin vielä ikkunasta ulos ja näin valkoiset pilvet taivaalla. Ajattelin, että se saa olla minulle viimeinen näky tästä elämästä. Sitten käänsin selkäni ikkunalle ja olin valmis. Sillä hetkellä hiljaisessa huoneessani soi puhelin. Päätin vielä vastata ja soittaja oli esimieheni. Hän oli ollut esimieheni yli 10 vuotta ja KERTAAKAAN hän ei ollut soittanut kotiini. Nyt soitti. Kysyi, että miten jakselen ja sanoi sitten, että jaksaisinko käydä työpaikalla allekirjoittamassa erään työsuhteeseeni liittyvän paperin. Sanoin siihen, että tulen jos jaksan. Niin vain kävi, että aloin siitä hetkestä alkaen keskittymään siihen työpaikallakäyntiin. Noin viikon kuluttua kävin allekirjoittamassa paperin. Se mitä tällä haluan sanoa, on se, että en millään jaksa uskoa, että tämä saamani soitto olisi ollut pelkän sattuman tulosta. Muillakin on varmaan vastaavia kokemuksia. Ehkä siinä olivat suojelusenkelit paikalla. No nyt elämäni kulkee mukavasti ja on ihanaa nauttia kauniista kevätpäivistä.
Sellaista se elämä joskus on...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä