Hajottaako avioliittokysymys kirkon? https://areena.yle.fi/audio/1-50547817
Ohjelman loppupuolella Sadinmaan lukee vetoomuksen jolla vetää kirouksen Suomen ylle.
Ohjelman loppupuolella Sadinmaan lukee vetoomuksen jolla vetää kirouksen Suomen ylle.
Laajasalo Teemu - Sadinmaa Kai - Mithiku Hanna
Anonyymi
1351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Pappien raskaitakin rikoksia jäänyt käsittelemättä kirkon tuomiokapituleissa – HS:n selvitys kertoo 125 rikoksesta, joihin papit ja kirkon lehtorit ovat syyllistyneet.
Yli 80 prosenttia pappien ja kirkon lehtorien rikoksista ja rikostuomioista on jäänyt käsittelemättä kirkon tuomiokapituleissa, vaikka kaikkien tekojen pitäisi mennä kirkon kurikoneiston arvioitavaksi. Jos kirkko sai papin rikostuomion tietoonsa, ne painettiin useimmiten villaisella: Tuomiokapitulit käsittelivät papin rikostuomioita 15 kertaa, joista seurauksia papille koitui kahdessa tapauksessa."
Vertailun vuoksi: Kun uuden avioliittolain mukainen vihkimiskäytäntö täytti maaliskuun alussa kolme vuotta, Yle selvitti homopareja vihkineiden tai siunanneiden pappien saamat rangaistukset tuomiokapituleissa. Kuusi pappia seitsemästä sai tuomiokapituleilta seuraukseksi kirjallisen varoituksen." (HS 23.8-20)
Tuomiokapitulit herää vasta, kun pappi vihkii saman sukupuolisen parin avioliittoon. Muut pappien, rovastien ja muiden rikokset lakaistaan maton alle kuin katolisessa kirkossa ikään.
Tämä kertoo mikä kirkolle on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
Juttu maksumuurin takana:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006610762.html
Kun kirkon liberaalit hakee kompromissia ja yrittää välttää opillista hajoamista avioliittokysymyksessä, niin eikö KHO:n antama päätös olla sanktioimatta pappeja saman sukupuolisten vihkimisestä olisi sellainen ulkopuolinen kompromissi, joka olisi kirkon konservatiiveille helpoiten, pakon edessä, hyväksyttävissä.
Kirkko on menettänyt uskottavuutensa jo ajat sitten.
Helluntaikirkolla sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Ihan vinkkinä, että tuossa keskustelussa Kai Sadinmaa muistutti Teemua, että Teemu oli Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulissa antamassa hänelle vakavan moitteen. Teemu kun esiintyi tuossa saman sukupuolisten kirkkovihkimisen esitaitelijana.
Teemu tasapainoilee radikaalien ja konservatiivien välissä.
Teemu yrittää mahdotonta.
Siltä se vähän kuulosti.
Minusta on väärin että nämä liberaalit, joista osa on jo ihan ateistisia, piispat ja papit yrittävät tunkeutua henkisen väkivallan keinoin kristinuskon alueelle. Heidän tulisi jättää uskovat kristityt rauhaan ja tehdä myös käytännössä pesäero kristinuskosta.
Toiveesi on huomioitu.
Millä tavalla he eivät ”jätä uskovia kristittyjä rauhaan”?
Täällä kirkon asioissa mestaroivat eniten nimimerkittömät helluntailaiset ja muut kirkkoon kuulumattomat, joille kirkko ei korvaansa lotkauta, puhumattakaan että jotenkin koettaisi puuttua heidän elämäänsä.
Sinä tuttu ”ystäväni” taas yrität selvästi puuttua toisessa kristinuskon haarassa tapahtuvaan uskonnonharjoittamiseen ja sanella sille sääntöjä. Täysin turhaa kiukuttelua, johon kuluvan energian voisit käyttää oman lahkosi asioiden kuntoon saattamiseen.
Sitä tuntuu kismittävän kun meilläkin on sanavapaus. Sananvapaus kun on heille niin kallisarvoinen, etteivät he haluaisi jakaa sitä meidän maallisempien kanssa.
Lisäkiukkua aiheuttanee hallitus ja heille rakkaiden tavoitteiden pakeneminen yhä kauemmaksi, mahdollisuushorisontin tuolle puolen.
Josta päättelen, että meidänhän pitäisi olla tyytyväisiä.
kiintoisaa tässä on se, että kirkko ottaa kantaa elämän ja ihmisyyden ytimessä oleviin asioihin(kuten avioliitto), edes tietämättä(?!) mitä ON ihmisyys ja mitä on elämä. Näitä asioita ei ole osattu muuten tieteellisesti kuin uskonnollisestikaan selittämään, paitsi tietysti raamatussa: "oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä ,niin te löydätte levon sieluunne". Tämän jälkeen moni asia loksahtaisi kohdalleen kun oppimme sen. Ilman Sanaa(merkitystä) Ihminen tavoittelee itselleen , puhutaan epäkohdista ja taistellaan oikeuksista, mutta ilman päämäärää. jos olisimme aidosti kiinnostuneita toisista ,kuin omista saamisista, emme olisi osa ongelmaa, vaan osa ratkaisua. Ratkaisua elämän ja inhimillisyyden ongelmaan. Esim politiikka rakentuu isolta osalta vastakkainasetteluun, ihminen aivopestään toiseuteen mutta samaistuu sortajaan; pahuus on jossain "muualla". Kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, kukaan ei enää vaadi itseltä läpinäkyvyyttä tai rehellisyyttä , pahuus on ulkoistettu. Se johtaa erilaisten kuilujen syntyyn ja puolustamiseen. Jos emme tunne kutsumusta, kaikki yritykset muuttaa maailmaa ovat turhia