Ateismissa on hyvää se, että siinä ei ole pakko uskoa mihinkään muuhun kuin siihen, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa ja että luomista ei ole tapahtunut. Jotkut ateistit ovat sitä mieltä, että suhtautuminen luomiseen ei kuulu ateismiin, mutta käytännössä usko luomiseen on osa teismiä, joten myös ateistin tulee ottaa kantaa siihen, onko maailma luotu vai ei.
Näin ollen ateisti uskoo, että teistisiä jumaluuksia ei ole olemassa eivätkä ne tai se ole luoneet tätä maailmaa. Siinä ainoa asia, jota ateistin tulee pitää totena, vaikka ei tiedä sitä, onko se totta vai ei. Puhun nyt tietenkin positiivisista ateisteista.
Me agnostiset ateistit voimme pitää luomisen ja jumalien olemassa olon mahdollisena, vaikka emme sellaiseen uskokaan. Me tunnustamme, että me emme tiedä sitä, mikä on totuus näissä asioissa. Osatotuuksia toki tiedämme, mutta emme tuntemattoman jumalan tai korkeamman voiman mahdollista luomisen suunnittelua ja toteutusta tai vaikutusta maailmaan luomisen jälkeen.
Se, että ateistien ei tarvitse pitää totena epätodeksi tiedettyjä jumaltaruja ja myyttejä, on hyvä asia, mutta ei tee ateisteista moraaliltaan, käytökseltään tai tavoiltaan parempaa ihmistä kuin teistit ovat. Ateistit eivät ole myöskään älykkäämpiä kuin teistit sen vuoksi, että eivät pidä totena hölmöjä taruja jumalista ja epätosia luomismyyttejä. Ateisti voi olla ihan yhtä paha ihminen kuin teisti tai vielä pahempi ja älykkyydessä moni ateisti häviää korkeasti oppineelle teistille.
No mikä on sitten huono asia teismissä? Se, että siinä täytyy pitää totena epätosiksi tiedettyjä luomismyyttejä ja muita jumaltaruja. Myös agnostinen teisti joutuu pitämään niitä totena, koska uskoo niihin, vaikka tunnustaa, että ei tiedä totuutta näistä asioista. Siinä hän eroaa positiivisesta ateistista, joka luulee tietävänsä asioita, joita ei voi todistaa eikä voi siten myöskään tietää.
Ateisti ja teisti voivat siis molemmat uskoa ja ateistin usko on hyvin lujaa, niin että voittaa epävarman teistin uskon mennen tullen. Sen vuoksi teisti on mahdollista saada kääntymään ateistiksi tai hylkäämään joka tapauksessa uskontonsa, mutta positiivista ateistia on mahdotonta saada muuttamaan mieltään.
Yksikään positiivinen ateisti ei voi olla filosofi, koska filosofi joutuu pitämään totena kaikkia järkeviä ja loogisia oletuksia kuten oletuksen luomisesta ja jumalista, joista ei ole luonnontieteellisiä todisteita ateistien vaatimalla tavalla esitettynä. Tulkinnat ja mielipiteet maailmasta tehdyistä havainnoista eivät ole tiedettä sen koommin esittipä ne arvaukset ateistinen tai teistinen tiedemies. Ja sellaisia oletuksia ja uskomuksia on tiedemaailma täynnä. Täytetään tiedon aukot uskomuksilla ja mielikuvituksellisilla arvauksilla, mikä ei ole tiedettä ollenkaan.
Näin ollen ateisti uskoo, että teistisiä jumaluuksia ei ole olemassa eivätkä ne tai se ole luoneet tätä maailmaa. Siinä ainoa asia, jota ateistin tulee pitää totena, vaikka ei tiedä sitä, onko se totta vai ei. Puhun nyt tietenkin positiivisista ateisteista.
Me agnostiset ateistit voimme pitää luomisen ja jumalien olemassa olon mahdollisena, vaikka emme sellaiseen uskokaan. Me tunnustamme, että me emme tiedä sitä, mikä on totuus näissä asioissa. Osatotuuksia toki tiedämme, mutta emme tuntemattoman jumalan tai korkeamman voiman mahdollista luomisen suunnittelua ja toteutusta tai vaikutusta maailmaan luomisen jälkeen.
Se, että ateistien ei tarvitse pitää totena epätodeksi tiedettyjä jumaltaruja ja myyttejä, on hyvä asia, mutta ei tee ateisteista moraaliltaan, käytökseltään tai tavoiltaan parempaa ihmistä kuin teistit ovat. Ateistit eivät ole myöskään älykkäämpiä kuin teistit sen vuoksi, että eivät pidä totena hölmöjä taruja jumalista ja epätosia luomismyyttejä. Ateisti voi olla ihan yhtä paha ihminen kuin teisti tai vielä pahempi ja älykkyydessä moni ateisti häviää korkeasti oppineelle teistille.
No mikä on sitten huono asia teismissä? Se, että siinä täytyy pitää totena epätosiksi tiedettyjä luomismyyttejä ja muita jumaltaruja. Myös agnostinen teisti joutuu pitämään niitä totena, koska uskoo niihin, vaikka tunnustaa, että ei tiedä totuutta näistä asioista. Siinä hän eroaa positiivisesta ateistista, joka luulee tietävänsä asioita, joita ei voi todistaa eikä voi siten myöskään tietää.
Ateisti ja teisti voivat siis molemmat uskoa ja ateistin usko on hyvin lujaa, niin että voittaa epävarman teistin uskon mennen tullen. Sen vuoksi teisti on mahdollista saada kääntymään ateistiksi tai hylkäämään joka tapauksessa uskontonsa, mutta positiivista ateistia on mahdotonta saada muuttamaan mieltään.
Yksikään positiivinen ateisti ei voi olla filosofi, koska filosofi joutuu pitämään totena kaikkia järkeviä ja loogisia oletuksia kuten oletuksen luomisesta ja jumalista, joista ei ole luonnontieteellisiä todisteita ateistien vaatimalla tavalla esitettynä. Tulkinnat ja mielipiteet maailmasta tehdyistä havainnoista eivät ole tiedettä sen koommin esittipä ne arvaukset ateistinen tai teistinen tiedemies. Ja sellaisia oletuksia ja uskomuksia on tiedemaailma täynnä. Täytetään tiedon aukot uskomuksilla ja mielikuvituksellisilla arvauksilla, mikä ei ole tiedettä ollenkaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"...mihinkään muuhun kuin siihen, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa ja että luomista ei ole tapahtunut."
Ateismi on jumaluskon olemattomuutta. Ateistin ei siis tarvitse uskoa edes jumalien olemattomuuteen eikä luomismyyttien paikkansapitämättömyyteen. Ateismi -nimitys on keksitty vain teismin vuoksi. Ilman teistejä ei olisi ateistejakaan. Siksi esimerkiksi kivet, kärpäset ja ihmiset syntyessään ovat ateisteja.
Ateisti ei vaan usko. Sellainen kannan otto.
No mutta uskoohan se ateisti, että jumalia ei ole eikä luomista ole tapahtunut.
Minä olenkin sellainen ateisti, että tiedän kuolemaan päättyvän, en siis usko vaan tiedän.
Uskomus, jonka mukaan ihmisen oleminen tietoinen elävä olento päättyy kuolemaan, on hyvin perusteltua tietoa. Näyttöä päinvastaisesta ei ole. Luomisesta sen sijaan ei ole olemassa mitään muuta kuin näyttöä, koska kaikki todistaa luomisesta eikä mikään sitä vastaan. Näin siis kreationistin mielestä.
Pieleen meni arvauksesi!
Kyllä ne jumalat ovat hiekkakansan satuja , kansa jolla ei ollut mitään, kuvitteli kaiken itselleen.
”...koska filosofi joutuu pitämään totena kaikkia järkeviä ja loogisia oletuksia kuten oletuksen luomisesta ja jumalista...”
Höpsistä, filosofinen tutkimus perustuu järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin, ja pyrkii välttämään perusteettomia oletuksia. Tämän vuoksi filosofi ei tee perusteettomia olettamuksia kuten esimerkiksi ”kaiken alkusyy on luoja ja kaikkeus on syntynyt luomalla”. Tähän ei vaan kertakaikkiaan ole yhtään havaintoa, joka saisi järkevän filosofin tekemään moisia olettamuksia.
Vitut siinä mitään hyvää ole. Ihan paska ajatusrakennelma ja jonninjoutavaa uskovien vainoamista ja uskontojen haukkumista.
Jumalan olemassaoloon uskominen on ihan perusteetonta, koska jumala ja häneen uskominen on subjektiivinen väite,joka syntyy uskovan mielen syövereissä. EI siis mitään ulkopuolista.
Ateismi on jumalhahmojen olemassaoloon uskomisen puuttumista.
Ei muuta.
Teen näköjään jotain oikein saadessani trollien molemmat aivosolut kääntymään vihaamaan minua ja saadessani heiltä ylläpidon poistattamia viestejä, joiden kirjoittaminen on aina pois jonkun minua herkemmän kiusaamiselta.
Hyvä! :D
Ei hyvältä näytä!
Ateistin henki uinuu syntiinlankeemuksen alennustilassa ja elää omaa elämäänsä erillään Jumalasta.
Ateismi on elämän ankeuttaja.
Jos jotain hyvää, niin se että ateisti on rehellinen ateismissaan.
Ateistin voi olla helpompi palata Jumalan yhteyteen ( tulla uskoon) kuin kristillisiä muotomenoja noudattavan uskonnollisen ihmisen, farisealaiseen omavanhurskauteensa luottavan mimikristityn.
Mitä hyvää on ateismissa?
Ei niin yhtään mitään. Ihan jonnin joutava tyhjänpäiväinen paskaapuhuvien ideologia ja uskonnollinen liike.