Hiippakunnat ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinnollisia alueita. Hiippakunnat valvovat ja ohjaavat hengellistä toimintaa omalla toiminta-alueellaan. Hiippakuntaa johtaa piispa. Lapuan hiippakunnan johdossa on Lapuan piispa.
Suomessa on yhdeksän hiippakuntaa. Niissä on kaksi toimielintä: tuomikapituli ja hiippakuntavaltuusto.
Pohjoismaiden ensimmäinen maaseutuhiippakunta
Valtioneuvosto varasi määrärahan uutta hiippakuntaa varten Suomen kirkon 800-vuotisjuhlavuonna 1955. Hiippakuntakeskustelua oli käyty kuitenkin jo paljon tätä aiemmin. Vuonna 1948 kirkolliskokoukselle jätettiin aloite Vaasan hiippakunnan perustamisesta. Allekirjoittajien joukossa olivaat maanviljelijä Kustaa Muilu ja opettaja Antti Pukkila Lapualta. Kirkolliskokous hyväksyikin esitettäväksi valtiolle Vaasan hiippakunnan perustamista.[1]
Seuraavan vuosikymmenen alussa alkoi peli uuden hiippakunnan sijaintipaikasta. Piispainkokous epäili keväällä 1950 Vaasaa liian syrjäiseksi paikaksi. Seinäjoki oli nousussa ja sen vuoksi kirkkolakia muutettiin niin, ettei hiippakuntakeskuksen tarvitsisi olla kaupunki, sillä Seinäjoki oli vain kauppala. Vuoden 1953 kirkolliskokous kirkolliskokous äänesti uuden hiippakunnan nimestä: Seinäjoen hiippakunta voitti Kyrönmaan hiippakunnan.[2]
Varsinainen piispanistuin-kilvan käynnisti tammikuussa 1955 maaherraa K. G. R. Ahlbäck, joka esitti tuomiokirkoksi synnynpitäjänsä Isonkyrön vanhaa kirkkoa. Ensi vaiheessa kyse oli Vaasan, Seinäjoen ja Isonkyrön kilpailussa, johon Lapua lähti selvästi jälkijunassa loppukesällä 1955. Vielä kesällä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kustaa Tiitukin oli Isonkyrön kannalla.[3]
Lapualaiset aloittivat nyt oman kampanjansa: kunnantalosta luvattiin tilat ja vedottiin hengellisen elämän "syviin historiallisiin perinteisiin". Seinäjoella lapualaisten yllättävä aktiivisuus herätti suurta ärtymystä. Seinäjoen kauppalanvaltuuston puheenjohtaja M. I. Kantele alkoi puhua "uudesta kummallisesta taudista Tiituismista".[4]
Kustaa Tiitusta tulikin hiippakunnan ja sen tuomiokapitulin sijaintipaikan keskeinen vaikuttaja. Hänen suhteensa opetusministeri Johannes Virolaiseen ja presidentti Kekkoseen oli suuressa roolissa, kun hallitus päätti opetusministerin esittelystä Lapuan hiippakunnan perustamisesta yksimielisesti 13.4.1956. Hiippakunta aloitti toimintansa 1.7.1956. Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen maalaiskunnassa sijainnut tuomiokapituli.[5]
Samalla Lapuan seurakunnasta tuli tuomiokirkkoseurakunta, kirkosta tuomiokirkko ja Lapuan kirkkoherrasta tuomiorovasti.[6]
Lapuan tuomiokapitulin tilat sijaitsivat ensin kunnantalossa. Vuonna 1960 valmistuivat uudet tilat Nurmonjoen rantaan tuomiokirkon viereen.[7]
Tuomiokapitulin sijaintipaikasta käytiin vuosina 2012–2013 vilkasta keskustelua tuomiokapitulin omasta aloitteesta. Kirkkohallitus päätti kuitenkin huhtikuussa 2013, että tuomiokapituli jää Lapualle.
http://helemi.lapua.fi/html/index.php?iContentID=254
Suomessa on yhdeksän hiippakuntaa. Niissä on kaksi toimielintä: tuomikapituli ja hiippakuntavaltuusto.
Pohjoismaiden ensimmäinen maaseutuhiippakunta
Valtioneuvosto varasi määrärahan uutta hiippakuntaa varten Suomen kirkon 800-vuotisjuhlavuonna 1955. Hiippakuntakeskustelua oli käyty kuitenkin jo paljon tätä aiemmin. Vuonna 1948 kirkolliskokoukselle jätettiin aloite Vaasan hiippakunnan perustamisesta. Allekirjoittajien joukossa olivaat maanviljelijä Kustaa Muilu ja opettaja Antti Pukkila Lapualta. Kirkolliskokous hyväksyikin esitettäväksi valtiolle Vaasan hiippakunnan perustamista.[1]
Seuraavan vuosikymmenen alussa alkoi peli uuden hiippakunnan sijaintipaikasta. Piispainkokous epäili keväällä 1950 Vaasaa liian syrjäiseksi paikaksi. Seinäjoki oli nousussa ja sen vuoksi kirkkolakia muutettiin niin, ettei hiippakuntakeskuksen tarvitsisi olla kaupunki, sillä Seinäjoki oli vain kauppala. Vuoden 1953 kirkolliskokous kirkolliskokous äänesti uuden hiippakunnan nimestä: Seinäjoen hiippakunta voitti Kyrönmaan hiippakunnan.[2]
Varsinainen piispanistuin-kilvan käynnisti tammikuussa 1955 maaherraa K. G. R. Ahlbäck, joka esitti tuomiokirkoksi synnynpitäjänsä Isonkyrön vanhaa kirkkoa. Ensi vaiheessa kyse oli Vaasan, Seinäjoen ja Isonkyrön kilpailussa, johon Lapua lähti selvästi jälkijunassa loppukesällä 1955. Vielä kesällä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kustaa Tiitukin oli Isonkyrön kannalla.[3]
Lapualaiset aloittivat nyt oman kampanjansa: kunnantalosta luvattiin tilat ja vedottiin hengellisen elämän "syviin historiallisiin perinteisiin". Seinäjoella lapualaisten yllättävä aktiivisuus herätti suurta ärtymystä. Seinäjoen kauppalanvaltuuston puheenjohtaja M. I. Kantele alkoi puhua "uudesta kummallisesta taudista Tiituismista".[4]
Kustaa Tiitusta tulikin hiippakunnan ja sen tuomiokapitulin sijaintipaikan keskeinen vaikuttaja. Hänen suhteensa opetusministeri Johannes Virolaiseen ja presidentti Kekkoseen oli suuressa roolissa, kun hallitus päätti opetusministerin esittelystä Lapuan hiippakunnan perustamisesta yksimielisesti 13.4.1956. Hiippakunta aloitti toimintansa 1.7.1956. Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen maalaiskunnassa sijainnut tuomiokapituli.[5]
Samalla Lapuan seurakunnasta tuli tuomiokirkkoseurakunta, kirkosta tuomiokirkko ja Lapuan kirkkoherrasta tuomiorovasti.[6]
Lapuan tuomiokapitulin tilat sijaitsivat ensin kunnantalossa. Vuonna 1960 valmistuivat uudet tilat Nurmonjoen rantaan tuomiokirkon viereen.[7]
Tuomiokapitulin sijaintipaikasta käytiin vuosina 2012–2013 vilkasta keskustelua tuomiokapitulin omasta aloitteesta. Kirkkohallitus päätti kuitenkin huhtikuussa 2013, että tuomiokapituli jää Lapualle.
http://helemi.lapua.fi/html/index.php?iContentID=254
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kommarit sotkee kaiken