Vapahduksen tehtävä on kohottaa luomistyö uudelle tasolle. Luomakunnan lävistää vapahtava pyhitys, jopa jumalallistuminen. Se ikään kuin vedetään jumaluuden ja Jumalan sisäisen elämän kenttään. Tässä valtakunnassa synnin tuhoava voima voitetaan. Tuhoutumaton elämä, jonka Kristuksen Ylösnousemus on paljastanut, niin sanoaksemme "nielaisee" kuoleman. "Missä on voittosi, kuolema?" kysyy Apostoli Paavali silmät naulittuina Ylösnousseeseen Kristukseen (1. Kor. 15:55).
Koska paavi on Kristuksen todistaja ja Ilosanoman lähettiläs, hän on ilon mies ja toivon mies, olemassaolon ja luomakunnan arvon ja tulevan elämän toivon perimmäisen vakuutuksen mies. Luonnollisesti tämä ilo ei ole naiivia eikä toivo turhaa. Voitonilo pahasta ei sumenna - itse asiassa se vahvistaa - realistista tietoisuutta pahan olemassaolosta maailmassa ja jokaisessa ihmisessä. Evankeliumi opettaa meitä kutsumaan hyvää ja pahaa nimeltä, mutta se myös opettaa: "Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." (Vrt. Room. 12:21)
Näin kristillinen moraali ilmaistaan kokonaisuudessaan. Kuitenkin jos tämä moraali ponnistelee arvoja kohti, jos se saa aikaan yleispätevän vakuutuksen hyvästä, se ei voi olla olematta erittäin vaativa. Hyvä itse asiassa ei ole helppoa, se on aina "kova tie", josta Kristus puhuu Evankeliumissa (vrt. Matt. 7:14). Siksi ilo hyvästä ja toivo sen voitosta ihmisessä ja maailmassa eivät poista pelkoa tämän hyvän puolesta, tämän toivon katoamisesta.
Paavin, kuten jokaisen kristityn, tulee olla tarkan tietoinen vaaroista, jotka ihminen kohtaa maailmassa, maallisessa tulevaisuudessaan. Tietoisuus näistä vaaroista ei saa aikaan pessimismiä vaan pikemminkin rohkaisee taisteluun hyvän voiton puolesta jokaisessa valtakunnassa. Ja nimenomaan tästä taistelusta hyvän voiton puolesta ihmisessä ja maailmassa nousee tarve rukoukseen.
Paavin rukouksella on kuitenkin ylimääräinen ulottuvuus. Huolessaan kaikkien seurakuntien puolesta joka päivä paavin tulee avata rukouksensa, ajatuksensa, sydämensä koko maailmalle. Siten voi luonnostella eräänlaisen paavin rukouksen maantieteen. Se on yhteisöjen, seurakuntien, seurojen ja myös tänään maailmaa vaivaavien ongelmien maantiede. Tässä mielessä paavi kutsutaan myös yleismaailmalliseen kirkkoon, jossa sollicitudo omnium Ecclesiarium (huoli kaikista seurakunnista; 2. Kor. 11:28) sallii hänen asettaa Jumalan eteen kaikki ilot ja toivot kuten myös surut ja ahdistukset, jotka Kirkko jakaa ihmiskunnan kanssa tänään.
Johannes Paavali II
Koska paavi on Kristuksen todistaja ja Ilosanoman lähettiläs, hän on ilon mies ja toivon mies, olemassaolon ja luomakunnan arvon ja tulevan elämän toivon perimmäisen vakuutuksen mies. Luonnollisesti tämä ilo ei ole naiivia eikä toivo turhaa. Voitonilo pahasta ei sumenna - itse asiassa se vahvistaa - realistista tietoisuutta pahan olemassaolosta maailmassa ja jokaisessa ihmisessä. Evankeliumi opettaa meitä kutsumaan hyvää ja pahaa nimeltä, mutta se myös opettaa: "Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." (Vrt. Room. 12:21)
Näin kristillinen moraali ilmaistaan kokonaisuudessaan. Kuitenkin jos tämä moraali ponnistelee arvoja kohti, jos se saa aikaan yleispätevän vakuutuksen hyvästä, se ei voi olla olematta erittäin vaativa. Hyvä itse asiassa ei ole helppoa, se on aina "kova tie", josta Kristus puhuu Evankeliumissa (vrt. Matt. 7:14). Siksi ilo hyvästä ja toivo sen voitosta ihmisessä ja maailmassa eivät poista pelkoa tämän hyvän puolesta, tämän toivon katoamisesta.
Paavin, kuten jokaisen kristityn, tulee olla tarkan tietoinen vaaroista, jotka ihminen kohtaa maailmassa, maallisessa tulevaisuudessaan. Tietoisuus näistä vaaroista ei saa aikaan pessimismiä vaan pikemminkin rohkaisee taisteluun hyvän voiton puolesta jokaisessa valtakunnassa. Ja nimenomaan tästä taistelusta hyvän voiton puolesta ihmisessä ja maailmassa nousee tarve rukoukseen.
Paavin rukouksella on kuitenkin ylimääräinen ulottuvuus. Huolessaan kaikkien seurakuntien puolesta joka päivä paavin tulee avata rukouksensa, ajatuksensa, sydämensä koko maailmalle. Siten voi luonnostella eräänlaisen paavin rukouksen maantieteen. Se on yhteisöjen, seurakuntien, seurojen ja myös tänään maailmaa vaivaavien ongelmien maantiede. Tässä mielessä paavi kutsutaan myös yleismaailmalliseen kirkkoon, jossa sollicitudo omnium Ecclesiarium (huoli kaikista seurakunnista; 2. Kor. 11:28) sallii hänen asettaa Jumalan eteen kaikki ilot ja toivot kuten myös surut ja ahdistukset, jotka Kirkko jakaa ihmiskunnan kanssa tänään.
Johannes Paavali II
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.