Se, mitä tapahtuu tai on tapahtunut?

Ei vaan sitä, että voiko tämä kaikki olla simulaatiota?

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan sitä, että voiko tämä kaikki olla simulaatiota?

Milläs sen todistat ettei voi olla?

Anonyymi kirjoitti:

Milläs sen todistat ettei voi olla?

"Milläs sen todistat ettei voi olla?"

Simuloiduilla todisteilla.

//Tätä olemassa olevan todellisuutta on mietitty osapuilleen niin kauan kuin on ollut miettijöitä. "Kaikki on harhaa" on ollut yleistä hokemaa ainakin antiikin ajoista alkaen - luultavasti paljon kauemmin - ja saanut viime vuosikymmeninä uusia sävyjä tietokoneiden ja elokuvatehosteiden kehittymisen yms. myötä. //

Oli harhaa tai ei, sillä ei liene suurempaa merkitystä (muille kuin niille jotka pääsevät "ohjelmaan" käsiksi) . :)

Eihän sitä voi tietää, kun kaikki on epäluotettavien aistien varassa.

Fiksuja ajatuksia edellä! Vain ripaus vaihtoehtoista tulkintaa:
1.0. Oletus 1: Elämme simulaatiossa.
1.1. Emme välttämättä tunne laajempaa kokonaisuutta joka saattaa sisältää runsaastikin rinnakkaisia tai vaikkapa sisäkkäisiä simulaatioita.
1.2. Se mitä pidämme loogisena voi olla osin tai kokonaan tosiasioiden vastaista.
1.3. Oletus 2: Simulaatio käyttää sumeaa logiikkaa tms. Mitään ei ole lyöty lopullisesti lukkoon, algoritmit, parametrit jne. ovat muunneltavissa, mutta eivät todennettavissa simulaation sisällä. Absoluuttisilta tosiasioilta vaikuttavat seikat ovat kaikkea muuta kuin absoluuttisia, emme vain tajua sitä simulaation mukanaan tuomien rajoitusten takia.

2.0. Meiltä puuttuu kokonaiskäsityksen myötä mielikuvat ja sanat jotka voisivat kuvata simulaation ulkopuolisia oloja ja simulaatioiden mahdollisia keskinäisiä suhteita. Ei ole erityistä syytä kuvitella että simulaation alullepanija käyttäisi esimerkiksi meille tuttua IT- slangia tai piittaisi rahtuakaan meidän tietoteknisistä rajoituksistamme.
2.1. "Milläs kiellät ellet osaa kieltäkään" - syndrooma. Simulaatioita muokkaava ja ylläpitävä taho ei välttämättä reagoi jokeltamiseemme millään tavoin, monesta syystä -tai antaa kovin vaikeasti avautuvia vihjeitä.

Mutua: Voimme kukaties sopeutua, puuhailla jotakin joka saattaisi kiinnostaa simulaatioiden järjestäjiä (välttääksemme oman annihilaatiomme), kehittää kieltämme ja muunnella käyttäytymistämme kokeellisesti saadaksemme lopulta palautetta.

Mahdollisesti huvittava koe: Vaihdan sanan "luonto" tilalle systemaattisesti sanan "simulaatio" saadakseni esimakua siitä mikä saattaisi olla askeleen lähempänä simulaatiomallin normeja. TV:n luontodokumenteista tulisi simulaatiodokumentteja, radion luontoilloista simulaatioiltoja jne.
Entä tuosta edemmäs. Simulatiivisia ehdotuksia?

SatunnainenLukija kirjoitti:

Fiksuja ajatuksia edellä! Vain ripaus vaihtoehtoista tulkintaa:
1.0. Oletus 1: Elämme simulaatiossa.
1.1. Emme välttämättä tunne laajempaa kokonaisuutta joka saattaa sisältää runsaastikin rinnakkaisia tai vaikkapa sisäkkäisiä simulaatioita.
1.2. Se mitä pidämme loogisena voi olla osin tai kokonaan tosiasioiden vastaista.
1.3. Oletus 2: Simulaatio käyttää sumeaa logiikkaa tms. Mitään ei ole lyöty lopullisesti lukkoon, algoritmit, parametrit jne. ovat muunneltavissa, mutta eivät todennettavissa simulaation sisällä. Absoluuttisilta tosiasioilta vaikuttavat seikat ovat kaikkea muuta kuin absoluuttisia, emme vain tajua sitä simulaation mukanaan tuomien rajoitusten takia.

2.0. Meiltä puuttuu kokonaiskäsityksen myötä mielikuvat ja sanat jotka voisivat kuvata simulaation ulkopuolisia oloja ja simulaatioiden mahdollisia keskinäisiä suhteita. Ei ole erityistä syytä kuvitella että simulaation alullepanija käyttäisi esimerkiksi meille tuttua IT- slangia tai piittaisi rahtuakaan meidän tietoteknisistä rajoituksistamme.
2.1. "Milläs kiellät ellet osaa kieltäkään" - syndrooma. Simulaatioita muokkaava ja ylläpitävä taho ei välttämättä reagoi jokeltamiseemme millään tavoin, monesta syystä -tai antaa kovin vaikeasti avautuvia vihjeitä.

Mutua: Voimme kukaties sopeutua, puuhailla jotakin joka saattaisi kiinnostaa simulaatioiden järjestäjiä (välttääksemme oman annihilaatiomme), kehittää kieltämme ja muunnella käyttäytymistämme kokeellisesti saadaksemme lopulta palautetta.

Mahdollisesti huvittava koe: Vaihdan sanan "luonto" tilalle systemaattisesti sanan "simulaatio" saadakseni esimakua siitä mikä saattaisi olla askeleen lähempänä simulaatiomallin normeja. TV:n luontodokumenteista tulisi simulaatiodokumentteja, radion luontoilloista simulaatioiltoja jne.
Entä tuosta edemmäs. Simulatiivisia ehdotuksia?

Lue lisää

Onko simulaatiomallin puolesta minkäänlaisia todisteita ja tarvitaanko edes sellaisia?

3.0. Universumin näennäinen epäinnovatiivisuus, stokastisuus ja emergenssi, tieteen suuret arvoitukset yleensä (Pimeä energia, pimeä aine jne.) saattavat olla todisteita käynnissä olevasta simulaatiosta.

Entä onko simulaatiomallin vastaisia todisteita? Vaikka millä mitalla, mutta ne on piilotettu käsitteellisesti ja 'naamioitu simulaation keinoin'. Käsitteellistä sekaannusta saattaisi hieman hälventää edellisen huvittavan (?) ajatuskokeen jatkaminen. Korvaan sanan "jumala" sanalla "simulaatio" ja toistan hypoteettisesti sen mitä viime vuosisatoina on tehty jumalien kanssa:

4.0. Simulaatiota ei tarvita universumin selittämiseen. Kaikkeus toimii mainiosti ilmankin.
4.1. Tiede selittää ajan oloon nekin omituisuudet, joihin tähän asti on tarvittu simulaatiohypoteesia. (Simulaatiouskoisia tämä ei kuitenkaan tule vakuuttamaan vuosisatoihin - jos koskaan.)

SatunnainenLukija kirjoitti:

Fiksuja ajatuksia edellä! Vain ripaus vaihtoehtoista tulkintaa:
1.0. Oletus 1: Elämme simulaatiossa.
1.1. Emme välttämättä tunne laajempaa kokonaisuutta joka saattaa sisältää runsaastikin rinnakkaisia tai vaikkapa sisäkkäisiä simulaatioita.
1.2. Se mitä pidämme loogisena voi olla osin tai kokonaan tosiasioiden vastaista.
1.3. Oletus 2: Simulaatio käyttää sumeaa logiikkaa tms. Mitään ei ole lyöty lopullisesti lukkoon, algoritmit, parametrit jne. ovat muunneltavissa, mutta eivät todennettavissa simulaation sisällä. Absoluuttisilta tosiasioilta vaikuttavat seikat ovat kaikkea muuta kuin absoluuttisia, emme vain tajua sitä simulaation mukanaan tuomien rajoitusten takia.

2.0. Meiltä puuttuu kokonaiskäsityksen myötä mielikuvat ja sanat jotka voisivat kuvata simulaation ulkopuolisia oloja ja simulaatioiden mahdollisia keskinäisiä suhteita. Ei ole erityistä syytä kuvitella että simulaation alullepanija käyttäisi esimerkiksi meille tuttua IT- slangia tai piittaisi rahtuakaan meidän tietoteknisistä rajoituksistamme.
2.1. "Milläs kiellät ellet osaa kieltäkään" - syndrooma. Simulaatioita muokkaava ja ylläpitävä taho ei välttämättä reagoi jokeltamiseemme millään tavoin, monesta syystä -tai antaa kovin vaikeasti avautuvia vihjeitä.

Mutua: Voimme kukaties sopeutua, puuhailla jotakin joka saattaisi kiinnostaa simulaatioiden järjestäjiä (välttääksemme oman annihilaatiomme), kehittää kieltämme ja muunnella käyttäytymistämme kokeellisesti saadaksemme lopulta palautetta.

Mahdollisesti huvittava koe: Vaihdan sanan "luonto" tilalle systemaattisesti sanan "simulaatio" saadakseni esimakua siitä mikä saattaisi olla askeleen lähempänä simulaatiomallin normeja. TV:n luontodokumenteista tulisi simulaatiodokumentteja, radion luontoilloista simulaatioiltoja jne.
Entä tuosta edemmäs. Simulatiivisia ehdotuksia?

Lue lisää

Simulaatio ajatuksesta nousee minulle lähinnä vaikeita miksi- kysymyksiä.

Olemmeko siinä tapauksessa (maailmankaikkeus) ehkä koe, itse tarkoitus, ratkaisu vai ehkä vain yksi mahdollisista ratkaisuista johonkin (multiversumi), vai puhtaasti viihteellinen tarkoitus tai harrastus- tyyppinen ratkaisu ilman erityistä käyttöä, ajankulua vaan, tai olemmeko ehkä matkalla kohti loppuhuipentumas, kerran jo koettu muistiinkirjoitettu ja uudelleen toistettava historiallinen näytelmä?

Tai me ihmiset, olisimme no jossain noista vaihtoehdoista päärooli vai jännästi esiin tullut nyanssi, sivujuonne vai jopa anomalia (eli show onkin jonkun toisen show)?

En laittaisi mahdollista simuloijaa näissä tilanteessa välttämättä kovinkaan erilaiseen positioon eri skenaarioidenkaan välillä, koska annetut lähtökohdat ja se mitä simulaatio tuottaa kuvaavat ehkä myös simuloijan ajatuksia ja mieltymyksiä, ja tällöin simulaatio tuskin tuottaa suunnattomia yllätyksiä simuloijalle itselleen, ja voi olla ehkä hyvinkin tarkka kuvaus myös simuloijasta.

Vähän kuin se mitä ja miten me ihmiset puhumme ja reagoimme eleillä ja ilmeillä, kertoo ulospäin meistä itsestämme ehkä enemmän,mihin haluaisimme joskus kertoa.

Se mikä tietysti hämää on toisenlainen filosofinen kysymys koskien vapauksia.

Siinä missä ainakin näennäisesti on annettu vapaus toimia annettujen sääntöjen puitteissa, ja niiden rajaaminen mahdollisuuksien joukon sisällä, ohjaako se kuitenkin enemmän, kuin haluaisimme myöntää, johonkin haluttuun lopputulokseen? Koska useilla meistä on kuvitelma vapaudesta. Tämä malli olisi se suomalaisten ajopuuteoria myös, ajan virrassa kelluminen eri tilanteissa. Vai puhtaasti nukketeatteria, joka taas olisi julman deterministinen näkemys. Vai pelkästään joukkopsykoosi tyyppinen hallusinaatio erilaisista säännöistä ja olosuhteista, josta voi päästä pois ja löytää ehkä uusia keinoja vaikuttaa sivujuonella lopputulokseen? Ja olisiko se itseasiassa koko tarkoitus?

Voihan se olla, että aivomme kapasiteetti käsitellä on ihan tuhansin ilman sen kummempaa ylevämpää käyttötarkoitusta.

Mitä se lopulta kuitenkaan merkitsee olemmeko sijoitus vai emme? Alkaako kikkailu ja temppuilu sitä vastaan, miellyttäminen ja palvonta, heittäisikö isäntä meille makupaloja jostain sirkustempusta? Suostuisi se no jopa puhumaan meille? Millainen joukkotuho tarvittaisiin huomion herättämiseksi, riittäisikö miljardin ihmisen kirkuminen siihen? Veisikö se asioiden tila yhtään eteenpäin, mikä muuttuisi, olisiko se vaan aikaisempaa eeppisempi historian toistuminen?

SatunnainenLukija kirjoitti:

Onko simulaatiomallin puolesta minkäänlaisia todisteita ja tarvitaanko edes sellaisia?

3.0. Universumin näennäinen epäinnovatiivisuus, stokastisuus ja emergenssi, tieteen suuret arvoitukset yleensä (Pimeä energia, pimeä aine jne.) saattavat olla todisteita käynnissä olevasta simulaatiosta.

Entä onko simulaatiomallin vastaisia todisteita? Vaikka millä mitalla, mutta ne on piilotettu käsitteellisesti ja 'naamioitu simulaation keinoin'. Käsitteellistä sekaannusta saattaisi hieman hälventää edellisen huvittavan (?) ajatuskokeen jatkaminen. Korvaan sanan "jumala" sanalla "simulaatio" ja toistan hypoteettisesti sen mitä viime vuosisatoina on tehty jumalien kanssa:

4.0. Simulaatiota ei tarvita universumin selittämiseen. Kaikkeus toimii mainiosti ilmankin.
4.1. Tiede selittää ajan oloon nekin omituisuudet, joihin tähän asti on tarvittu simulaatiohypoteesia. (Simulaatiouskoisia tämä ei kuitenkaan tule vakuuttamaan vuosisatoihin - jos koskaan.)

Lue lisää

Olemme paikallinen vaikuttaja, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, siltä näyttää. Ainoa keino "vaeltaa" jonnekin täysin toisaalle on kaiketi "unimaailma", tai joku muu "huuruinen kokemus", joka ei linkity ainakaan tähän useimpien kokemaan reaalimaailmaan. Seuraukset eivät konkretisoidu ainakaan mihinkään lähelläolevaan. Meillä voi olla toive jostain "korkeasta voimasta", joka kuulisi rukoukset, ehkä lupaus paremmasta tai pahemmasta, joka ehkä kuitenkin on vain hyvin naamioitu tapa kontrolloida, tai pehmeämmin, ohjata tai antaa toivoa. Olemaan kunnollinen ihminen tällä pallolla. Olemme ehkä vain pisara meressä. Tai osa maailmankaikkeuden "luontoa" joka harmiksemme taitaa olla kovin hajallaan.
Sanan korvaaminen toisella on hyvä keino uuteen ajatteluun tai uudenlaiseen skenaarion valmistautumiseen eli strategiaan. Samaan toimii myös jonkin sellaisen olennaisen osan jättäminen pois, joka on välttämätöntä. Kysymykseksi siinä tapauksessa nousee taas miksi. Miksi tekisimme niin? Vain koska voimme? Koska se on kohtalo? Koska niin on kirjoitettu? Koska se vaikuttaa hauskalta? :-)