Mietitään, miten kaikki on mennyt, onko ihminen sellainen joka pysyy jumalan alaisuudessa, vai haluaako ihminen paratiisissakin naida naapurin mammaa.. Tuskin ne halut mihinkään lähtee, aina kun joku tekee yhden tällaisen synnin niin lähtee kadotukseen. Jääkö ihmisistä lopulta jäljelle edes yhtä?
Onko saatana sittenkään paha??
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei se varmaan niin paha ole kuin vartiotornijuilut.
Itse saatanakin muuttaa itsensä jatkuvasti valon enkeliksi pettääkseen ja eksyttääkseen.
Jumala haluaa pitää ihmisen otteessaan kun taas Saatana antaa ihmisen olla oman itsensä herra.
”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Matteus 16
> Jumala haluaa pitää ihmisen otteessaan kun taas Saatana antaa ihmisen olla oman itsensä herra.
Millä perusteella?
> Mietitään, miten kaikki on mennyt, onko ihminen sellainen joka pysyy jumalan alaisuudessa, vai haluaako ihminen paratiisissakin naida naapurin mammaa..
Ikuinen elämä on vanhurskeille, eivätkä he halua tehdä mitään pahaa tai väärää.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23
Jeesuksen sanojen kautta on mahdollista syntyä uudelleen Jumalan lapseksi.
"Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:7-10
”Kun evankeliumit ja Uuden testamentin kirjeet tulevat meille tutuiksi, me ymmärrämme, kuinka naiiveja olivat aikaisemmat käsityksemme Jumalasta ja elämästä Hänessä, sillä todellisuus ylittää monin verroin ihmismielen luomat kuvitelmat. ’Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut’, sen ’Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat’ (1. Kor. 2:9). Jopa Jumalan kuiskaus on niin suuri autuus, ettei sitä voi mitenkään verrata Hänestä erillään eletyn elämän koko sisältöön.”
Arkkimandriitta Sofroni Saharov