Kirkkohistorian dosentti kirjoitti (HS mielipidesivu), että naapuriapu olisi luterilaisuuden ansiota. Pöh. Eiköhän tämä selviytyminen, jossa on autettu naapuria ja tehty yhteistyötä laajemminkin, kehittynyt viimeistään jääkauden jälkeen, paljon ennen luterilaisuutta ja kristinuskon tuontia Suomenniemelle 10 000 vuotta sitten. Käräjäkiviäkin oli raahattu paikalleen kokoontumista ja sopimista varten jo ennen kristinuskoa. Tai varmaankin keskinäinen apu oli kehittynyt jo jääkauden aikana, jolloin maapallon keskilämpö oli puolta matalampi kuin nyt. Yhteistyötä tehneet olivat jäljellä rakentamaan jääkauden jälkeistä sivilisaatiota, pohjolassakin.
Naapuria apu ja yhteistyö jo ennen luterilaisuutta
Anonyymi
17<50
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä huomautus naapuriavun synnystä. Samaisessa lehdessä oli iso juttu viime jääkauden aikaisesta ilman keskilämpötilasta. Kirkkohistorian sihti on lyhyt mutta virheelllinen.
Kirkkohistorian dosentille ihmisen kehitys ennen luterilaisuutta on pois päiväjärjestyksestä.
Kun ottaa huomioon, miten yltiösosiaalisia monet geneettisesti lähintä sukua meille oleva muut kädelliset myös ovat, saattaa olla, että jo yhteiset esi-isämme olivat hyvin avuliaita toisilleen.
Se on saattanut vaikuttaa kristinuskon ja luterilaisuuden kehittymiseen.
Toki sitten kehityttyään kristillisyys ja luterilaisuus osana sitä ovat osaltaan korostaneet tämän hyvän käytännön ylläpitämistä.
Myös jälkehensä jää. Kansalaisyhteislunta, järjestöt.
Naapuriapu ja yhteityö ennen kristinuskoa ei ole ns. luonnonuskontojenkaan tekoa, vaan ihmisen maallisen, käytännöllisen kulttuurin kehittymisen satoa.
tärkeä näkökulma! Luterilaisuutta on kehuskeltu ihan suotta oma lehmä ojassa, niin kuin tuolla dosentillakin.
Juuri noin. Kirkko on ominut perusteettomasti "omaksi ansiokseen" asioista, jotka ovat ihmiskunnan innovaatioita ja ennen kirkkoa tai kirkon ulkopuolella, myös kirkon alunperäisestä vastustuksesta huolimatta.
Luterilainen kirkko on kova isottelemaan. Suulla suuremmalla puhelee. Pikkulastenkin "puolesta".
Naapuriapu ja yhteistyö on keksitty ja kehitetty jo ennen luterilaisuutta. Kristillistä arroganssia senkin omiminen.
Asioiden omiminen ja ottaminen omaksi ansioksi on epärehellistä kuten uskontojen lupauksetkin.
Katolinen kolonialismi piti meidät länsimaisina
Samoin Puola on aina taistellut venäläisiä vastaan tehokkaasti kirkkonsa avulla, vaikka onkin slaavikansa
Vapariliittolaiset ovat kummallista vainoharhaista marginaaliporukkaa, missä näkyy pienen joukon sisäänlämpiävä oppimattomuus
Kirkon valheita omasta merkityksestään pitää vaan ampua alas kuin savikiekkoja.
Vapareitaraivostuttaa, kun kristinuskon historia ei olekaan vain ristiretkiä ja noitavainoja. Vastaavasti vapareita raivostuttaa, että valtioateistiset maat ovat murhanneet kymmeniä miljoonia.
Siis raivostuttaa tuo valtioateististen maiden touhu siksi, että se osoittaa vaparien kiihkoateismin sairaaksi. Vaparit ei halua tunnustaa sairauttaan.
Naapuriapu ja yhteistyö on ihmisten, ihmiskunnan kehityksen salainen vipu.
Talkoot ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansanperinteeseen). Talkoiden historia ulottuukin kauas muinaisuuteen, jo ajanlaskumme
alussa heimojen miehet rakensivat yhteisvoimin rakennuksia ja linnoituksia. Tuolloin talkoiden perimmäinen idea ei ollut auttaa yhtä henkilöä hänen työtaakassaan
vaan toimia kyläyhteisön hyväksi.
Talkootöitä oli kahdenlaista muotoa: naapuriapu ja väkivelka. Naapuriapua annettiin työvoimapulaan tai muussa puutteessa olleelle kylän asukkaalle ilman vastapalvelusta. Väkivelka suoritettiin siten, että jotkin tavallista suurempaa työntekijä-
määrää tarvitsevat maatilan työt suoritettiin koko kyläyhteisön voimin.
Tärkeä huomio. Ihmiskunta on kehittänyt sosiaallisuutta ja yhteiseloa ja yhteistyötä jo kauan ennen krisstin uskoa ja sen valtiokirkkoja.