Vilppulan rautatiesilta oli strategisesti tärkeä yhteyspiste Pohjanmaan radalla.
Pohjanmaan aseriisunnan jälkeen se oli tärkeä varmistaa Pohjanmaan ja Savon suojaksi. Ensin varmistettiin Haapamäen tärkeä risteysasema ja sitten kiirehdittiin ottamaan Vilppulan silta haltuun.
Sen teki Lapuan suojeluskunta. Alue oli valkoisten hallussa 1, helmikuuta punikkien paetessa lähes taistelutta.
Viime tipassa tultiin,sillä jo 2, helmikuuta alkoi punaisten hyökkäys venäläisen eversti Svetsnikovin johdolla.
Pohjanmaan aseriisunnan jälkeen se oli tärkeä varmistaa Pohjanmaan ja Savon suojaksi. Ensin varmistettiin Haapamäen tärkeä risteysasema ja sitten kiirehdittiin ottamaan Vilppulan silta haltuun.
Sen teki Lapuan suojeluskunta. Alue oli valkoisten hallussa 1, helmikuuta punikkien paetessa lähes taistelutta.
Viime tipassa tultiin,sillä jo 2, helmikuuta alkoi punaisten hyökkäys venäläisen eversti Svetsnikovin johdolla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taistelu oli ankara,mutta valkoiset saivat apujoukkoja ja tykistöäkin.
Punaisten hyökkäykset torjuttiin ja rintaman takana perustettiin uusia joukkoja.
Pakkohan punaisten oli jollakin puolustautua isäntien petettyä sovinnon Oulun tapaan.
Valehtelet.
Mitään sovintoja ei tehty,vaan punikit yrittivät ottaa koko maan haltuunsa.
Pohjanmaalla Mannerheim ehti ensin.Samoin Karjalaan muodostui rintama.
Punikit yrittivät estää Vilppulassa Suomen armeijan etenemisen Tampereelle kukistamaan siellä olevat punakapinalliset. Pakkohan heidät oli eliminoida.
No,joo.
Vilppula oli kyllä vain alkuvaiheen taistelu.
Mannerheim yritti kyllä tuhota punaisten Hämeen joukot Orivedellä,mutta voimat eivät riittäneet ja punikit pääsivat junilla pakenemaaan Tampereelle.
Älä puhu paskaa. Pieksamäen aseman hallitsemisella valkoiset käytännössã varmistivat koko Pohjanmaan. Oulunkin olisi Kallininen luovuttanut taistelutta. Näkeehän se tänä päivänä mikä isäntien neuvottelutaito on, maataloustuista ja aluetuista vain välittävät.
Hölynpölyä.
Rautatie etelään oli auki.
Se oli parhaiten suljettavissa Vilppulassa,joskin Haapamäki varmistettiin heti 10 miehen ryhmällä.
Valkoiset ehtivät juuri ja juuri paikalle ensin.Muutamassa päivässä saatiin jääkäri Knaapin
( luutnantti 11.2. 18.) johtoon 300 miestä, konekiväärejä ja pari tykkiäkin.
Punaiset hyökkäsivät 7. helmikuuta 1 300 miehen voimalla tukenaan tykistöä sekä panssarijuna.
Hyökkäys torjuttiin,mikä nosti lapualaisten henkeä rajusti.
"Oulunkin olisi Kallininen luovuttanut taistelutta."
Kallinen kyllä neuvotteli venäläisten ja punakaartin aseiden luovutuksen ja poistumisen, mutta saatuaan omansa suostumaan,oli valkoisten johto vaihtunut jyrkempiin miehiin ja taistelu oli edessä.
" Näkeehän se tänä päivänä mikä isäntien neuvottelutaito on, maataloustuista ja aluetuista vain välittävät."
Neuvottelijoissa ei ollut yhtään isäntää valkoisella puolella, vaan Oulun sk:n johtoa ja Mannerheimin edustaja.Tämä oli eversti vonTunzelman,joka ilmoitti, että vain hallituksen joukot saivat kantaa aseita.
Oliko Lapuan lumiauran Laurilat Vilppulassa?
Olihan ne.Tulivat nimenomaan kahden lapualaiskomppanian kanssa ensimmäisinä varmistamaan Vilppulan sillan.
Tosin ainakin toinen siirtyi Ruoveden suuntaan.
Molemmat kaatuivat Orivedellä Tampereen operaation alkuvaiheessa.
'Laurilan teot ja Vilppulan vaihe, siinä on lapsille laulujen aihe'
Kaikki kunnia Lauriloille ja muille valkoisille Vilppulan sankareille!!
Lyhyesti: Punaiset pyrkivät Vilppulasta käsin Haapamäen radalle ja edelleen pohjoisemmaksi. Valkoiset torjuivat punaisten yritykset ja jatkoivat sitten kohti Tamperetta vapauttamaan punakapinallisten hallussa ollut Tampere.
Vilppulan-Ruoveden taisteluilla oli tärkeä osuus kapinallisten kukistamisessa. Tuhannet kiitokset Pohjanmaan ja Keski-Suomen miehille.
Vilppulan pitäminen loi osaltaan edellytykset Tampereen operaatiolle.