Neiti Selänne törmäili autolla

Teemu Selänne törmäsi Kalervo Kummolaan hirvittävällä vauhdilla: ”Herään vieläkin painajaisiin”

Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Kalervo Kummola joutui heinäkuussa 1999 rajuun nokkakolariin Ikaalisissa, kun NHL-tähti Teemu Selänne oli testaamassa ralliautoaan suljetulla soratiellä.

Selänteen piti jäädä tien päähän odottamaan Kummolan seurueen tuloa, mutta Selänne unohti sopimuksen ja lähti ajamaan takaisin lähtöpaikalle.

– Reitillä oli kolme hyppyriä ja kaikkein suurin nopeus saatiin niistä viimeiseen. Se oli myös ainoa kohta, jossa ei ollut näkyvyyttä eteenpäin. Olimme isoimman hyppyrin alla, kun ilmassa eteen ilmestyi Toyota WRC. Tajusin heti, että se oli Teemu, Kummola muistelee kirjassaan Kale – Rautakansleri (Otava).

”Hirveä tunne”
Kummola ehti vähän kääntää rattia niin, ettei Selänteen auto rysähtänyt suoraan tuulilasista sisään.

– Kun Teemun auto syttyi palamaan, luulin, että selviäisin törmäyksestä mutta en liekeistä, Kummola muistelee.


– Unohdin ihan täysin, että Kale voi vielä tulla sieltä. Sitten oltiin jo ilmassa ja siinähän Kale oli. Se oli ihan hirveä tunne. Mentiin katon kautta kahdesti ympäri ja autoni syttyi palamaan. Istuin keskelle tietä ja tunsin, että nyt lähtee taju, Selänne kertoo kirjassa.

Selänne otti täyden vastuun kolarista ja lopetti ralliharrastuksensa siihen paikkaan.

Pahat vammat
Kummola sai kolarissa pahoja vammoja: hänen kantapäänsä murskaantui, molemmat ranteet murtuivat, kyynärluussa oli murtuma ja keuhkoissa ruhje. Leikkaus kesti yhdeksän tuntia.

– Itselläni oli nopeutta 30–40 kilometriä tunnissa. Teemun osalta poliisikuulusteluissa puhuttiin 80 kilometrin tuntinopeudesta. Myöhemmin Teemu on kai sanonut vauhdin olleen jotain 150. Minulle hän puhui 180:stä. Joka tapauksessa, kun itse olin hetkeä aiemmin ollut Teemun kyydissä, mittarissa oli juuri 180. Selänne sai silti jättisakot, yli 250 000 markkaa. Se oli siihen aikaan sakkojen Suomen ennätys, Kummola kertoo kirjassaan.

Kolari oli sekä Kummolalle että Selänteelle myös henkisesti kova kolaus.

– Kolari veti kyllä mielen matalaksi. Sairaalassa pohdin, miksi minulle piti käydä näin. Pari kertaa tuli itkukin, Kummola kirjoittaa.

– Sanoin, että olen pahoillani siitä, mitä tapahtui ja pyydän anteeksi kaikilta. Kerroin, että herään vieläkin öisin painajaisiin hiestä märkänä. Että näen Kalen auton taas edessäni. Kale ei syyttänyt minua mistään, hän sanoi, että se oli monen yhteensattuman summa, Selänne toteaa.