Kysynpä, miten lestadiolaiset ovat pärjänneet toistatuhatta vuotta ennen Larssin syntymää?
Kuka on silloin antanut syntejä anteeksi, kun lestadiolaisuutta ei ole ollut olemassakaan?
Kuka on silloin antanut syntejä anteeksi, kun lestadiolaisuutta ei ole ollut olemassakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lestadiolaisuus-pilkkanimee ei tietty osattu käyttää, mut kristityt on kyllä pärjänny sitä ennenkin...
Lestadius ei meitä pelasta vaan Kristus, luulisi sun, joka kuitenkin näyt jotain lestadiolaisuudesta tietävän, senkin tietävän. Jeesus oli Jumalan Poika, Lestadius luterilaisen kirkon pappi. Jeesus antoi syntien anteeksiantamisen avaimet opetuslapsilleen, seurakunnalle. Niistä ajoista ne on kulkenut ihmeellisiä reittejä meidän päiviimme asti.
Ootko muuten koskaan miettinyt, miten Vanhan Testamentin vanhurskaat pelastuivat, vaikka itse Jeesuskaan ei ollu vielä syntynyt? En kysy tätä siks, et Lestadiusta ja Jeesusta vois verrata toisiinsa, vaan siks, et saisit uudenlaisen aikadimension kristinuskoon...
koska siis syntejä on saatu anteeksi jo ennen Lestadiusta ( synninpäästö ), niin ihmiset saavat tänäänkin siis syntejä anteeksi ilman lestadiolaisuutta kristilliseen kirkkokuntaan tai - liikkeeseen katsomatta. Tämä tuli varmasti kaikille lukijoillekin selväksi. Tietäkää siis, että kristillisiin suuntiin sitoutuneet tai sitoutumattomat, teille kaikille tämä:Jeesus voi yksin antaa synnit anteeksi, kuuluit sinä johonkin kristilliseen kirkkoon tai - suuntaan tai olit kuulumatta. Kiitos siitä yksin Jeesukselle Kristukselle.
Kuinka sä voit sanoa, et "Jeesus voi yksin antaa synnit anteeksi"? Syntien anteeksi saaminen ja todistaminen on tosiaan mahdollista vain Jeesuksen lunastustyöhön uskovalle, Jeesuksen työn tähden, mutta Jeesus on itse antanut syntien päästö- ja sideavaimet seurakunnalle!
Tosiaan, kiitos syntien anteeksiantamisesta yksin Jeesukselle Kristukselle! Mutta hän toimii edelliseen kappaleeseeni viitaten yksinkertaisten välikappaleidensa kautta, joilla on Pyhä Henki.
Lestadius oli yksi opettaja Kristuksen seurakunnan jatkumossa. Aikain saatossa niitä olivat ensin apostolit, uudelle ajalle tultaessa Luther & kumpp. jne, tänäpäivänä nykyiset saarnaajat. On siis vain yksi Kristuksen seurakunta.
Oven (Kristuksen) kautta tullaan LAMMASHUONEESEEN eli seurakuntaan. Ei se ovi ole metsässä kahden puun välissä (sillä mitä hyötyä siitä silloin olis mennä sisään, yhtä ulkona ois kuitenkin), vaan se on lammashuoneen muurissa.
Ei se ole ihan noinkaan. Ei se ole nimestä kiinni. Vain Jumalanlapsilla on taivaan avaimet, kutsuttiinpa heitä millä nimellä tahansa. Nyt on kuitenkin sillätavalla, että on yksi Jumalanvaltakunta ja se tunnetaan keskenäisestä rakkaudesta. Ajat ovat kuluneet ja Jumalanvaltakunta on nyt täällä pohjoisessa ("pohjanpäällä" :)) Meitä kutsutaan Lestadiolaisiksi, L.L.Lestadiuksen mukaan, joka oli Jumalan "kalamies". Lestadius sai synnit anteeksi Lapin Marialta. Pitkän matkan on Jumalanvaltakunta kulkenut, Israelista tänne. Kyllä uskovaisia löytyy muualtakin, kuin Suomesta. Eripuolilla maailmaa on Jumalan rakkauden keskellä eläviä ihmisiä.
Kaikilla ei ole kuitenkaan Jumalan antamaa "mandaattia" antaa syntejä anteeksi. Jos Jumalan elävä henki puuttuu anteeksiantajalta ei syntejä saa Jumalalta anteeksi. Tässä ajassa on ihmisiä, jotka väittävät olevansa Jumalan lähettejä ja väittävät olevansa Jumalan asialla. Varokaa noita vääriä profeettoja.
Jumalanvaltakunta kulkee siis nykyisin Lestadiolaisten nimen alla. Tietenkin Jumala on voinut kuljettaa kansaansa muuallekin kuin tänne, mutta Suomen maassa Lestadiolaiset ovat ainoita, joilla on tämä Jumalan antama lupa päästää syntinen vaivoistaan. Esim. Luterilainen kirkko ei tarjoa elävää Jumalansanaa. Jeesuksen aikoinakin sen ajan kirkko oli vain kuollut instituutio. Täynnä kirjanoppineita, jotka lopulta tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan.
Tietenkin syntien anteeksiannosta on yksin kiitettämän Jumalaa ja Jeesusta. On Jumalan suuri armo se, että hän tarjoaa kurjille ihmisille tätä armoa. Häneen on yksin turvauduttava, ei ihmiseen ja sen tekoihin.
Näemme apostoli Paavalin tulleen uskoon Damaskon tiellä ilman uskonveljien "synninpäästöjä", sillä eihän Herran opetuslapsia ollut lähimaillakaan. Itse Herra Jeesus puhdisti hänen sydämensä ilmestyksensä kautta antamallaan uskolla ( Apt. 9:5-6 ) niinkuin voidaan havaita tämä Ananiaksen rukouksesta Paavalin puolesta ( Apt. 9:17 ), jossa ei ole mitään mainintaa synninpäästöstä. Jeesuksella itsellään on valta antaa syntejä anteeksi ristinsä veren kautta kuin myöskin Hänen opetuslapsillansa.
Apt. 10:ssä luvussa kerrotaan, kuinka Pietari saarnaa Herran Sanan Korneliuksen suvulle ja hänen ystävilleen ja tämän saarnan aikana tapahtuu Kristuksen suorittama ihmeellinen teko, kun Hän puhdistaa heidän sydämensä uskolla ( Apt. 15:9 ). Tämä tapahtui kesken saarnan.
Eikä Herra antanut vain pelastavaa uskoa heidän sisimpäänsä, vaan Hän antoi heille myöskin Pyhän Hengen, sillä he puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Ainoa asia mitä "oli enää tehtävissä", oli kastaa nämä uskoon tulleet. Näin usko oli näiden ihmisten sydämiin syntynyt Kristuksen tekemänä työnä, saarnatun sanan kautta.
Jos luit tarkasti, niin ymmärrät varmasti mitä Raamutun kuvainnoillinen kieli tarkoittaa tässä kohdassa. Ei saanut Saul syntejään anteeksi tiellä vaan Jeesus herätti hänen synnintuntuntonsa ja hänen menetti aikaisemman niin varmaksi kokemansa uskon käsityksensä. Häneltä putosi uskoltaan pohja pois ja hän "menetti" näkönsä ja joutui uskossansa sokeuden tilaan. Herra lähetti Ananiaan hänelle saarnaamaan pelastuksesta ja kätten päälle panemisen kautta siirtyi Pyhä Henki Sauliin ja hän näki jälleen nyt oikean uskon silmin. Hänet kastettiin ja hän sai opetusta oikeasta Jumalasta eli "ruokaa" Raamatun sanoin.
Corneliuksenkin luokse lähetettiin Jumalan lähettiläs Simon Pietari, jolla oli valta saarnata syntejä anteeksi ja hän saarnasi saarnassaan anteeksiantoa myös ei-juutalaisille ja nämä uskoivat kuulemansa ja saivat Pyhän Hengen sieluunsa. Tarvittiin siis kylvömies Jumalan työn tekemiseen.
Jeesuskin oli ihmisenä Jumalan työmiehenä ja hän saarnasi monessa Raamatun tutuissa kohdissa anteeksiantoa, jonka hän joutui Pitkänä Perjantaina omalla kuolemallaan lunastamaan. Uskon ymmärrys vaatii nöyrtymistä Jumalan sanan edessä ja Jumalan oikean palvelijan antamaan synneistä vapautusta. Sananmuodot eivät ole se tärkein asia vaan oikea uskon työ, joka siirtää Pyhän Hengen Jumalan ihmisestä syntinsä tuntevaan ja vapahduksen todeksi uskovaan ihmiseen.