Ikuinen elämä on tavallaan totta myös ateistin mielestä. Jos kuvittelet, että on olemassa tila, jossa sinulla ei ole olemassa tuskaa ja hymyilet ikuisesti ja mielesi täyttyy ikuisesti hyvästä, sellainen on olemassa myös ateisteilla. Se on kuolema.
Kun aivosi hermosolut vetävät viimeisen henkäisynsä, ne jäävät tilaan, jossa stressi loppuu. Se viimeinen tila on viimeinen mitattavissa oleva tila, jonka aivosi koskaan tulee saamaan. Loogisesti se on sama asia kuin taivas.
Kristittyjen taivaassa ei ole mielesi sopukassa minkäänlaisia tilanvaihtoja. Olet tilakone, joka ei koskaan vaihda tilaa. Olet vain ikuisesti onnellinen. Miten se eroaa ateistin kuolemasta? Ei mitenkään.
Kun aivosi hermosolut vetävät viimeisen henkäisynsä, ne jäävät tilaan, jossa stressi loppuu. Se viimeinen tila on viimeinen mitattavissa oleva tila, jonka aivosi koskaan tulee saamaan. Loogisesti se on sama asia kuin taivas.
Kristittyjen taivaassa ei ole mielesi sopukassa minkäänlaisia tilanvaihtoja. Olet tilakone, joka ei koskaan vaihda tilaa. Olet vain ikuisesti onnellinen. Miten se eroaa ateistin kuolemasta? Ei mitenkään.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ateistin kuoleman jälkeinen tila on tila kuin ennen syntymää, eli et ole olemassa.
Ja uskovalla kuoleman jälkeinen tila on sellainen, ettei minkäänlainen uskonnollinen pohdiskelu ole mahdollista, koska se vaatisi kysymysten esittämistä. Taivaassa on kysymyksiä, joita ei saa esittää. Esimerkiksi se, miksi Jumala on korkein pomo.
Oletus jatkuvasta onnesta liittyy kiinteästi huumeiden käyttäjän taivaaseen: Kun motivaatio, kaiken eteenpäin ajava voima katoaa, jäljelle ei jää mitään.
Siksi uskovan taivaassa kukaan ei tee mitään. Ei ole mitää, mitä kohti tavoitella.
Ateismi on jumalhahmojen olemassa oloon uskomisen puuttumista.
Ei muuta.
Kommareiden "taisteleva ateismi" sisälsi vähän muutakin. He levittivät Neuvostoliitossa innokkaasti uskonnonvastaisia propagandajulisteita (=pilakuvia kirkosta ja uskovista).
Samantasoista meininkiä kuin suurin osa tämän palstan kirjoituksista.
Mikä siinä irvimisessä on väärin? A-teismi ei vaadi tekemään yhtään mitään, mutta salliin sitäkin enemmän.
Kommunismi ja natsimi ovat samaa paskaa eri paketissa: poliittista uskontoa "totuuksineen" ja dogmeineen ynnä yliluonnollisia voimia pursuavine palvottuine johtajineen sekä "kansanpalatseineen".
<<< Samantasoista meininkiä kuin suurin osa tämän palstan kirjoituksista.>>>
Uskonnot ja uskomukset -palstan Jeesuksen ylistäjien paskatekteissä siis! tarkoitin
ja josta Luterilaisuus- palsta pahin kikun vihaajien keskittymä!!!!!!!!!! kKK !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minulla ei ole jumalhahmoihin uskomiseen puuttumista.
En välitä mistään muista auktoriteettisistikaan, muuta kuin rasitteina henkilökohtaiselle absoluuttiselle vapaudelle.
Periaatteessa ateistikin voi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään vaikka se on harvinaista.
Nähdäkseni kuolema vastaa tajuttomuutta. Ei siinä ole onnellisuutta sen enempää kuin muitakaan kokemuksia. Jos tilakone tuhoutuu, niin on virheellistä sanoa, että tietoisuutesi olisi enää missään tilassa. Lakkaat vain olemasta.
Paitsi toki, jos se onnellisin tila on ei-mikään tila. Usein Taivaassa oloa kuvataan aivottomana autuutena. Koska uskovilla on oletus aineettomuudesta, ateisti voi sujuvasti lainata sitä ja sanoa, että se maatunut kasa multaa on sinun taivaallinen olemuksesi.
En ole samaa mieltä.
KUN tilakone tuhoutuu, niin...
Riippuu tilakoneen määritelmästä voiko se tuhoutua. Teistin mielestä vanhus on koko elinaikansa sama ihminen, vaikka pääkoppa hapertuisi dementiaan asti. Silti kuvitellaan,että viimeosellä hetkellä heillä on onnen tunne eikä kukaan puhu älykkyydestä mitään, koska se aiheuttaisi valtavan taakan uskonnolle.
Älyähän ei tarvita paikassa, jossa vallitsee täydellinen onni. Jos taas älykkyysosamäärä putoaa nollaan, on ihan sama makaatko multana haudassa.
” Paitsi toki, jos se onnellisin tila on ei-mikään tila.”
Eli olit onnellisimmillasi silloin, kun et ollut vielä syntynyt??? Silloin sinua ei ollut.
Spagetti hirviötä ei ole olemassa. Onko se siis onnellisessa ei-mikään tilassa? Miten asia, jota ei ole, voi omata jonkin tilan?
Spagettihirviön olemattomuutta ei voi todistaa, koska et voi todistaa, minkään asian olemattomuutta maailmankaikkeudessa, saati sitten multiversumissa.
Emme voi edes todistaa, että luonnonlait pätevät kaikkialla, koska emme ole käyneet kaikkialla kaikkina mahdollisina aikoina.
Missasit pointin...
Jos spagettihirviö on olemassa, niin se voi olla onnellinen tai sitten ei.
Jos spagettihirviötä taas ei ole olemassa, niin se on ei-missään tilassa eli edellisen kirjoittajan logiikan mukaan spagettihirviö on tällöin saavuttanut maksimaalisen onnellisuuden tilan. Olematon spagettihirviö on siis tosi onnellinen!
Haista paska! Me ateistit emme tahdo elää ikuisesti. Ikuinen elämä olisi lopulta yhtä helvettiä kun ei olisi enää uutta sävellettävää musiikin alalta, kaikki kirjat olisi kirjoitettu ja tiede ei voisi mennä eteenpäin saavutettuaan absoluuttisen maksiminsa. Ja kun sukupuolinen nautintokin kävisi yksitoikkoiseksi jatkuvasta suuntauksesta ja sukupuolen vaihtamisesta riippumatta, niin jokainen tekisi lopulta harakirin, koska ikuinen elämä olisi tympeää.
Njam njam lakurullaa
Useimpien eläkeläisten elämä on pelkkää television aivotonta tuijotusta ja dementian iskiessä toistavat itseään kuin levysoittimet. Jos sitä elämää halutaan venyttää ikuisuudeksi, luulisi sen tyhjyyden venytyksen olevan tavattoman helppoa.
Ikuisuus, sana joka aina töksähtää yhtä epämääräisenä ja antaisi ymmärtää loputtoman pitkästä ajan junnaamisesta. Se on tarkalleen päinvastoin, jota koulufysiikka ja -matematiikka ei tunne. Se on jakamaton nyt-hetki ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta ja jopa todellisempi kuin tämä kellojen kyttääminen. Ajattomassa tilassa ei siis ole mitään muuta kuin ajattomuus.
Sitähän Taivas on. Se on ajan ulkopuolella, koska siellä ei koskaan tapahdu mitään. Se on kuolinhetkesi.
"Ajattomassa tilassa ei siis ole mitään muuta kuin ajattomuus."
Typerää.
Meidän aika-avaruus on kuitenkin olemassa.
Ne ovat valitettavasti olemassa molemmat.
Aika-avaruus tosiaan on olemassa, joten ei ole mitään syytä olettaa, että taivaan pitäisi sijaita juuri tietyssä kulmassa sitä!
Kenekään kuolinhetki ei muuta mitään.
Olet oikeassa ettei taivas sijaitse jossain aika-avaruuden kulmassa, vaan kaikkialla. Tämä kysymys on liian yksinkertainen ymmärrettäväksi, joten lopetan.
Jos se sijaitee kaikkialla, sinne ei tarvitse pyrkiä. Siinä onkin ajatussolmu
Ajatonta tilaa ei ole olemassa muualla kuin harhaisten sumuisissa aivoissa. Tila edellyttää aina aikaa. Ajalla ei ole nykytietämyksen mukaan alkua tai jos on, niin me emme tiedä, miten kauas aikakoordinaatti ulottuu ennen singulariteettia ja emme tiedä sitäkään, edelsikö kosmista inflaatiota singulariteetti vai tuliko se vasta sen jälkeen vai ei sittenkään. Me emme tiedä.
Taivas on avaruuden ulkopuolella: jokapuolella kun matkustat avaruuden rajalle ja ylität sen. Saavut siis toiseen tilaan ja se on Jumalan taivas. Kannattaa lähteä matkalle. Onnistuu hyvin oman käden oikeuden kautta. Suosittelen.
Jopa Jeesus oli ateisti. Hän ei koskaan sanonut uskovansa Zeukseen tai meikäläiseen Ahtiin tai Tapioon. Jeesus oli sivistymätön moukka.
Tässä olet absoluuttisen oikeassa
"Jos kuvittelet, että on olemassa tila, jossa sinulla ei ole olemassa tuskaa ja hymyilet ikuisesti ja mielesi täyttyy ikuisesti hyvästä, sellainen on olemassa myös ateisteilla. "
Väärin.
Kuolleena ei hymyile, jollei sinun naamaasi muokata hymyyn. Jolloin et teknisesti itse hymyile.
Mieli ei täyty hyvästä, vaan mieli sammuu.
Ei voi olla hymyillä ilman ruumista.
Miten kristittyjen taivaassakaan sielut voi katsella toisiaan kun henki on aineetonta.
Henget nauravat moisille älyttömyyksille tälläkin hetkellä. Sinä et vain kuule tai näe niitä.