Puut kuiskivat tarinoita

Onpa aloituksessa viehättävä eläytyminen puiden ajatuksiin!
Puilla on todellakin sielu, ne ovat sosiaalisia , auttavat toinen toisiaan ja meitä ihmisiä. Katselin eilen ohjelman Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa. Dench on aina rakastanut intohimoisesti puita, asunut lapsesta saakka Iso-Britannian metsien ympäröimänä, itselläänkin upea metsätontti , jonka ylpeytenä kasvaa valtaisa vanha tammi. Ohjelmassa Denchillä on seuranaan eri alojen asiantuntijoita sienitutkijasta Shakespeare-tuntijaan, hänen puutarhassaan on myös muistopuita rakkaille edesmenneille.

Puut auttavat toisiaan vaaran uhatessa . Kun kirvalaumat hyökkäävät, puut erittävät tuoksua, joka kutsuu leppäkertut tuholaisia syömään. Juuristoihin maan alle kytkeytyy kokonaiset tietoverkostot sienirihmojen avulla. Puut huolehtivat naapuriensakin veden ja ravinteiden saannista.

Puut auttavat ihmiskuntaa ilmastonmuutoksen torjunnassa sitomalla hiiltä. Laskelmien mukaan näyttelijän valtavassa tammessa on lehtien pinta-alaa yli kolmen jalkapallokentällisen verran. Paras aika istuttaa puu oli 50 vuotta sitten, mutta toiseksi paras aika on tänään.

Ihastuttava on aloittajan ajatus puumaailman rouvista ja herroista. Lehtipuu on todellakin naisellinen vaihdellessaan mekkoaan kevään hennonvihreästä kesän uhkeaan vehreyteen, syksyn väriloistoon ja talven huurteisiin kimalluksiin. Tummat havupuut ovat komeita vakaita kavaljeereja, antavat syvänvihreillä väreillään upean taustan daamien väreille, lehtien ja latvusten muodoille.

Puut puhuvat. Tuuli kuiskailee latvuksissa, elämä virtaa kuoren alla. Puut myös puhuttelevat, ja kyllä suomalainen sielu niiden sanoman ymmärtää.

Ramoona

Miksi 80 :ssa pitää mennä lastensatutasolle ?

Syksyn melodia

Leppä soittaa lehdissä pianoa,
viuluna vinkuu tuuli,
lautaset yhteen lyö rumpali
ja aallot räiskyvät rantaan,
vedenpinnalla siivilät suhisee
kun pisarat lentävät ilmaan,
koivu huiluna myötäilee.

Mandi 2007

Ihana runo, kiitos siitä, aloittaja. Se on kuin balsamia metsänrakastajan haavoitetulle sielulle.
Kerrotaan että intiaanikielessä sana "rakkaus" tarkoittaa "kipu sydämessä".

Kun -80-luvulla alettiin kertoa neulastutkimusten tuloksista, se aiheutti angstia:
"Metsä kuolee, kertovat neulaset ja Mahtavat kantavat huolta talouselämästä.
Jos minulla olisi sanat ja niissä voima huutaisin joka puolella:
Metsä on meissä ! Metsä on sielussa alkuvoimana.
Metsän tuho on ihmisen tuho. Se on alkanut jo."

Nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, metsäluonto on alistettu taloudelle kuten kaikki muukin täällä. Luonnonarvot tunnustetaan, mutta vain kuluttajan näkökulmasta, miten hän hyötyy luonnosta, miten se häntä palvelee.
Edes suuret luonnonkatastrofit eivät taltuta ihmisen hybristä. Olisipa meillä edes hiukan puiden nöyryyttä...

Puut ilmeisesti todellakin keskustelevat, se tapahtuu mikroskooppisen ohuiden puita yhdistävien sienirihmastojen välityksellä. Suosittelen lukemaan esim. erään mahdollisesti itävaltalaisen metsänhoitajan ja biologin, nimi suunnilleen Peter Whoelleb, Whoelleber tms, löytynee pienellä etsimisellä netistä, kaksikin jopa suomennettua kirjaa. Luonto on vaan ihmeellinen!

Metsä on vieressäni, olen sen keskellä.
Savusaunan nurkalla suuri kuusi kohoaa korkeuksiin. Sen ympärys 2-3 metrin korkeudella tyvestä on 2,40 m. Se on ystävä.
Polttopuita tehdessäni, kerron aina puulle, että tarvitsen sitä, en iske sahaa kylkeen kylmiltään.
Keväällä on ilo katsella, kun lehtipuut verhoutuvat kesäasuunsa.
Myös muita kasveja, kun puita on tutkittu, juuri sitä, että miten ne viestivät.

Olet kaunis, viestitti Koivu rouva Lehmukselle,
Oi, minä ihan punastun, hymyili rouva Lehmus ja tuli kauniin punaiseksi.
Näitkö kurkiauran lentävän päämme yläpuolella, kysyi Koivu?
Oli vielä hämärää, kun aamulla silmiäni availin, mutta kuulin kyllä!
Annetaaan tuulen meitä hiukan tanssittaa, niin valssia!

Koska en osaa runoilla, niin lauletaanpa tätä yhdessä ja tämänkin kuulin ekakerran kun lapsenlapset sitä lauleli ja minusta se oli todella hieno!

Vihanneslaulu
Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu,
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi,
pikku lanttu naurista potkaisi.

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Kaali se suuttui ja punaseksi muuttui,
punajuuri punoitti muuten vaan.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se sipulia lohdutti.

Suut meni tukkoon kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta,
– ”ollaan me kaikki kiltisti”,
vihannekset yhdessä vakuutti.”