Kas kun ei ole "Hovinheimon paskaa" jo nakattu kehiin...missä viipyy skekonatsittajien vakiospämmit *ITÄ-KARJALAN HIRMUTÖISTÄ*
Taisi sattua aika ikävästi kun *"omat koirat puree"*...
*Rosén, Gunnar*
*Suomalaisina Itä-Karjalassa. Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin yhteistoiminta 1941–1944. Suomen historiallinen seura.*
Jyväskylä 1998, 274 s.
ISBN 951-710-092-2
Sid. 180,-
Ennen Churchillin, Rooseveltin ja Stalinin tapaamista Teheranissa syksyllä 1943 Neuvostoliitto käynnisti Suomea vastaan propagandakampanjan, jonka tarkoituksena oli maan maineen mustaaminen länsivaltojen silmissä ennen rauhanneuvottelujen aloittamista. Suomalaismiehitys Itä-Karjalassa esitettiin yhtä julmaksi kuin saksalaisten toiminta itäalueillaan. Sotatoimialueilta evakuoituja venäläisiä siviilejä varten perustetut siirtoleirit rinnastettiin suoraan natsien keskitysleireihin. Karjalaisten suosiminen venäläisväestöön verrattuna ja ensimmäisen sotavuoden nälänhätä esitettiin harkittuna kansanmurhana. Venäläispropagandan väitteitä on suomalaisissakin julkaisuissa ja tiedotusvälineissä toistettu viime vuosiin saakka. Gunnar Rosén – SPR:n entinen apulaispääsihteeri – esittää suomalaismiehityksen kokonaan uudessa valossa perustaen esityksensä aiemmin julkaisemattomaan Itä-Karjalan lääkintäkomentajan Aarne Vallen yksityisarkistoon ja Suomen Punaisen Ristin arkistoaineistoon. Tosiasiassa Itä-Karjalassa tehtiin todellinen humanitäärinen suurtyö, joka kohdistui yhtä hyvin venäläiseen kuin karjalaiseen väestöön. Kenttätyö ja asenteiden kehitys kuvataan sisältäpäin sotilashallinnon ja Punaisen Ristin työntekijöiden silmin. Todellisuudessa Itä-Karjalaan luotiin kesken sodan kattavampi terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmä kuin samanaikaisessa Suomessa. Lapsikuolleisuus aleni puoleen ja siviilien aikuisten suomalaiselle tasolle. Puolueeton ruotsalais-sveitsiläinen lehtimiesretkikunta kiitti suomalaismiehitystä esimerkillisen inhimilliseksi. Työn tuloksellisuudesta kertoo, että suomalaisten lähtiessä itkettiin ei vain karjalaisten, vaan myös venäläisten keskuudessa.
Taisi sattua aika ikävästi kun *"omat koirat puree"*...
*Rosén, Gunnar*
*Suomalaisina Itä-Karjalassa. Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin yhteistoiminta 1941–1944. Suomen historiallinen seura.*
Jyväskylä 1998, 274 s.
ISBN 951-710-092-2
Sid. 180,-
Ennen Churchillin, Rooseveltin ja Stalinin tapaamista Teheranissa syksyllä 1943 Neuvostoliitto käynnisti Suomea vastaan propagandakampanjan, jonka tarkoituksena oli maan maineen mustaaminen länsivaltojen silmissä ennen rauhanneuvottelujen aloittamista. Suomalaismiehitys Itä-Karjalassa esitettiin yhtä julmaksi kuin saksalaisten toiminta itäalueillaan. Sotatoimialueilta evakuoituja venäläisiä siviilejä varten perustetut siirtoleirit rinnastettiin suoraan natsien keskitysleireihin. Karjalaisten suosiminen venäläisväestöön verrattuna ja ensimmäisen sotavuoden nälänhätä esitettiin harkittuna kansanmurhana. Venäläispropagandan väitteitä on suomalaisissakin julkaisuissa ja tiedotusvälineissä toistettu viime vuosiin saakka. Gunnar Rosén – SPR:n entinen apulaispääsihteeri – esittää suomalaismiehityksen kokonaan uudessa valossa perustaen esityksensä aiemmin julkaisemattomaan Itä-Karjalan lääkintäkomentajan Aarne Vallen yksityisarkistoon ja Suomen Punaisen Ristin arkistoaineistoon. Tosiasiassa Itä-Karjalassa tehtiin todellinen humanitäärinen suurtyö, joka kohdistui yhtä hyvin venäläiseen kuin karjalaiseen väestöön. Kenttätyö ja asenteiden kehitys kuvataan sisältäpäin sotilashallinnon ja Punaisen Ristin työntekijöiden silmin. Todellisuudessa Itä-Karjalaan luotiin kesken sodan kattavampi terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmä kuin samanaikaisessa Suomessa. Lapsikuolleisuus aleni puoleen ja siviilien aikuisten suomalaiselle tasolle. Puolueeton ruotsalais-sveitsiläinen lehtimiesretkikunta kiitti suomalaismiehitystä esimerkillisen inhimilliseksi. Työn tuloksellisuudesta kertoo, että suomalaisten lähtiessä itkettiin ei vain karjalaisten, vaan myös venäläisten keskuudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikein hyvä kirja. Mikkola ja Hovinheimo ja Sana ovat taistolaisakkoja ja Ylikangas palkkamurhaaja.
Suosittelen myös Antti Laineen jo 1980-luvun alussa julkaistun teoksen Suur-Suomen kahdet kasvot lukemista. Siitä käy hyvin ilmi se kaksijakoisuus, mikä sotilashallinnon sisällä vallitsi suhtautumisessa venäläisiin. Samoin siitä saa jonkinlaisen käsityksen esim. luterilaisen ja ortodoksisen kirkon skismoista Itä-Karjalassa, koulutuksen järjestämisestä, työoloista jne. Helge Seppälä on myös kirjoittanut kirjan Suomi miehittäjänä, jossa käsitellään samaa asiaa mutta muistaakseni enemmän venäläisten kantoja esittäen.
Punaisen ristin kaltainen organisaatio on varmasti tehnyt työnsä "rotuuun ja kieleen katsomatta" alusta alkaen mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että 4.500 - 15.000 siviiliä kuoli. Alin luku on Laineen tutkimuksesta, ylin venäläisten esittämä. Toistaiseksi pidän Laineen lukua luotettavampana. Osa 4.500 hengen kokonaiskuolleisuudesta menee luonnolisen kuoleman piikkiin, koska väestörakenne Itä-Karjalassa oli hyvin vääristynyt eli alueelle oli jätetty lapset ja vanhukset.
Leirien kuolleisuudesta tekee suomalaisten kannalta raskauttavan se, että se osa venäläisestä väestöstä jota ei suljettu leireille selvisi vuodesta 1942 aivan yhtä pienin menetyksin kuin ns. heimoväestö. Punaisella ristillä on hyvin voinut olla oma osuutensa tähän. Asiaa pahentaa vielä se, että siviilien leireissä pahin kuolleisuus sattuu kesälle 1942, jolloin sotavankileirien tammi-maaliskuun 1942 tapahtumat jo olivat tiedossa ja koko sotavankileirien hallinto oli uudistettu siirtämällä vankileirit suojeluskuntien hallinnosta suoraan päämajan alaisuuteen. Miksi siviilien leirien suhteen ei reagoitu ajoissa? Arvioitiinko elintarviketilanne alueella kohtalokkaasti väärin? Esiintyikö välinpitämättömyytä, kostomielialaa? Ehkä näihin kysymyksiin saadaan vastaus muutama kuukausi sitten aloitetun projektin myötä, jonka tehtävänä on tutkia sotavankikysymys, Itä-Karjalan tapahtumat sekä Inkeriläisten luovutukset Neuvostoliittoon. Muistelen lukeneeni, että sotilashallinnon paperit jäivät Petroskoihin suomalaisten lähtiessä kaupungista kesällä 1944. Jos näin on, toivotaan että niitä päästään projektin yhteydessä tutkimaan.