Se on Saatanan kidutus- ja tappoväline, jolla Pedon palvelijat Jeesuksenkin tappoivat, ja jota Saatana näin loistavasti suositteli Paavalille:
"Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.
Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle."
Hän jouti lopulta itsekin Saatanan tapettavaksi - Jumalan määräyksestä - kun alkoi julistaa Saatanan erinomaisia ilmestyksiä Jumalan antamina. Valehtelija kun oli:
"Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?"
Ensin yksin, mutta sitten kun sai kaikki muut opetuslapset mukaansa, paitsi Johannesta, alettiin vääristellä monikossa:
"Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava?
Onko Jumala ehkä väärämielinen -- puhun nyt ihmisten tavoin -- kun hän antaa vihan kohdata meitä?"
"Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.
Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle."
Hän jouti lopulta itsekin Saatanan tapettavaksi - Jumalan määräyksestä - kun alkoi julistaa Saatanan erinomaisia ilmestyksiä Jumalan antamina. Valehtelija kun oli:
"Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?"
Ensin yksin, mutta sitten kun sai kaikki muut opetuslapset mukaansa, paitsi Johannesta, alettiin vääristellä monikossa:
"Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava?
Onko Jumala ehkä väärämielinen -- puhun nyt ihmisten tavoin -- kun hän antaa vihan kohdata meitä?"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Apostoli Paavali ei ollut ainoa, joka kehotti kaikkia juoksemaan ristille suurena pelastajana ja iankaikkisen elämän puolestapuhujana.
Myös apostoli ANDREAS yritti samaa Venäjällä, mutta Venäläisten johtomies muistaakseni Andreaan marttyyrion mukaan ristiinnaulitsi hänet itsensä niin, että hän oli ristissä sen verran alhaalla, että koirat saattoivat käydä häneen käsiksi.
Venäjä pääsikin kristinuskon pronssi ja vatsa (ruoka) keskeisestä opista lopulta hopea (rinta, sydän, käsivarret) keskeiseen oppiin ja kohosi kristikunnan yläpuolelle monin tavoin.
Mutta mä oon luopunut omaisuudesta ja menettänyt paljon Kristuksen takia ja tiedän sen tunteen, että kosto tuosta typeryydestä on jotenkin saatava aikaan. On pakko suositella kaikkia juoksemaan ristille. Tyyliin: Kuolkaa kaikki pois kun ette enää rakasta mua kun olen pelkkä köyhä ääliö. Sillä eihän köyhällä ole yhtäkään ystävää Kuningas Salomon sananlaskujen mukaan. Te ette enää rakasta mua köyhänä siis painukaa ristille riippumaan ja kuolkaa pois!!
Etkö tiedä, että Simon Kiivailijasta tuli ortodokseille pyhimys?
Jaa en tiedä, mutta ortodokseilla on netin tietojen mukaan noin 10 000 eri pyhimystä. En mä osaa kuvata sitä oikealla tavalla miksi sisälläni on henkeä, joka pakottaa julistamaan ristille menemistä. Tuollainen henki vain on olemassa eikä se tunnu pahalta musta. Vaan mä jotenkin uskon, että se on pyhää tehtävää julistaa ristille menemistä. Oliskohan tuossa kyse samasta saatanan pistimestä kuin Paavalilla vai onko se Babylonin porton VIHAN VIINIÄ.
Pyhältä se tuntuu, mutta kun siinä on vihaa niin se ei ole rakkautta. Se ei ole Jumalan henkeä rakastavaa ja lempeää, vaan ikään kuin vihaa ja kiivautta.
Ei se ihan terveeltä tunnu, mutta sentään pyhältä kiivaudelta. Jota se tuskin on?
Olitko se sinä TeuvoSuni jonka mukaan ylösnousemus olisi pitänyt tapahtua 2kk sitten?
Joku samankaltainen nimimerkki sitä aikanaan paasasi ja lupasi tulla pyytämään anteeksi jos ei tapahdukaan. Ei ole näkynyt henkilöä meinaan.
Taidat sotkea ylösnousemuksen ja ylöstempauksen, joka minulle tapahtui Lappeenrannan kirkossa, Sanna myrskyn päivänä 11. 8. 1985:
Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta.
Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässäkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä.
Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta. Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisi kääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen:
"Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut tästä mitään puhunut. Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat:
RAAMATTU ON TOTTA.
Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt. Koska sen kirjan kansien välissä touhusi tuo inhottava Jumala.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui heti se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini. Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!"
Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle kovat sanat. Vaikka on tietoisesti ollut ketään muita tuominnut kuin vain tuota koston Jumalaa. Hetken kuluttua sama ääni jatkoi:
"Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden!"
Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle.
Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!"
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni ja ajatuksistani katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa.
Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen, Jumalan monet kostamiset - lähes koko siihen asti eletyn elämäni henkisen puolen pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän pois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Tuo myrsky syntyi Etelä-Karjalassa, kulki läpi Savon, ja teki suurimmat tuhot lähellä kotiani. Sekin tuon kostavan Jumalan ihmeellinen suunnitelma. Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikana ei montaa sanaa vaihdettu.
Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä kotona vuoteessa kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä? "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotain."
Teuvo Suni: Tunnustatko Jeesuksen lihaan tulleeksi Messiaaksi joka verellään otti pois maailman synnin? Lihaan tullut tarkoittaa että hän sntyi ihmiseksi.
Tämä on Raamatun henkienkoeteluohje jonka jätit tekemättä.
1.Johanneksen kirje:
4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta
Minä tunnustan tämän Jeesuksen, joka minulle Lappeenrannan kirkossa 8.11.1988 ilmestyi ja otti opetuslapsekseen, ja johdatti kolme vuotta myöhemmin ahtaan portin tuskan kautta hänen Henkensä omistajaksi.
Totuuden Henki jatkaa, vaikka nimi ja kuva kiellettiin.