Mitkä sinfoniat haluaisit kuulla joita et tunne entuudestaan?

Täytyy myöntää että Linnalan 2. sinfonia ei aivan täyttänyt siihen asetettuja odotuksia. Aikanaan säveltäjä itse piti sitä päätyönään mutta ajan hammas on nakertanut sitä enkä ainakaan kertakuulemalta kokenut siitä minkäänlaista haltioitumista tai pakahtumista kuten sentään Melartinista ja Tuukkasesta. Ehkä syvempi tutustuminen teokseen avaa taivaan portit.

"Uskon että näistä mainituista sinfonioista löytyy joitakin vaikuttavimpia sinfoniamonumentteja joita suomessa on sävelletty Melartinin ohella kun Sibeliushan ei pystynyt muuhun kuin pitsinnypläykseen."

Ehdinkin jo aloitusviestiä lukiessani ihmetellä että minne Sibeliuksen niskaan pastaa osio on unohtunut, mutta aloittaja näköjään paikkasi hämmästyttävän unohduksensa.

Ja ettäkö Sibelius sinfonikkona on pitsinnypläystä, toisaalta aika usea Sibeliuksen 1 - 7:nen sinfonian kuullut on asiasta toista mieltä, mutta sehän on makuasia se.

https://www.discogs.com/search/?q=Sibelius symphonies &type=all

https://www.discogs.com/search/?q=Melartin symphonies &type=all

Noista ilmenee kapitalismin karvainen käsi, ja se että nyt kun ei ole Beatlesia eikä Abbaa tekemässä rahaa levy-yhtiöillä on taloudellinen pakko levyttää vain semmoista jota joku jopa ehkä ostaa. Joten siksi sen ja sen teoksia ei levytetä mutta vaikkapa Sibeliuksen sensijaan kyllä.

Sibelius: Berlinin PO, Wienin PO, Lontoon PO, Moskovan PO, New Yorkin PO, jne jne.

Melartin: Tampere PO.

Salaliitto Melartinin musikkia vastaan vaikuttaisi olevan mailman laajuinen ilmiö. Mistähän se johtuu, eikö mailman huippukapellimestarit ja mailman huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavat ymmärrä musiikin päälle yhtään mitään, vai olisiko ehkä että he ymmärtävät liikaakin?

Anonyymi kirjoitti:

"Uskon että näistä mainituista sinfonioista löytyy joitakin vaikuttavimpia sinfoniamonumentteja joita suomessa on sävelletty Melartinin ohella kun Sibeliushan ei pystynyt muuhun kuin pitsinnypläykseen."

Ehdinkin jo aloitusviestiä lukiessani ihmetellä että minne Sibeliuksen niskaan pastaa osio on unohtunut, mutta aloittaja näköjään paikkasi hämmästyttävän unohduksensa.

Ja ettäkö Sibelius sinfonikkona on pitsinnypläystä, toisaalta aika usea Sibeliuksen 1 - 7:nen sinfonian kuullut on asiasta toista mieltä, mutta sehän on makuasia se.

https://www.discogs.com/search/?q=Sibelius symphonies &type=all

https://www.discogs.com/search/?q=Melartin symphonies &type=all

Noista ilmenee kapitalismin karvainen käsi, ja se että nyt kun ei ole Beatlesia eikä Abbaa tekemässä rahaa levy-yhtiöillä on taloudellinen pakko levyttää vain semmoista jota joku jopa ehkä ostaa. Joten siksi sen ja sen teoksia ei levytetä mutta vaikkapa Sibeliuksen sensijaan kyllä.

Sibelius: Berlinin PO, Wienin PO, Lontoon PO, Moskovan PO, New Yorkin PO, jne jne.

Melartin: Tampere PO.

Salaliitto Melartinin musikkia vastaan vaikuttaisi olevan mailman laajuinen ilmiö. Mistähän se johtuu, eikö mailman huippukapellimestarit ja mailman huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavat ymmärrä musiikin päälle yhtään mitään, vai olisiko ehkä että he ymmärtävät liikaakin?

Lue lisää

Melartin seura on nyttemmin pyrkinytkin saamaan Melartinin sinfonioita sinfoniaorkestereiden ohjelmistoon ( niitä on esitettykin ympäri suomesa) ja kannustamaan kapellimestareita korkealuokkaisiin tulkintoihin. Ehkä Melartinia vielä soitetaan Berliinin filharmoniassakin kuten silloin 1900 luvun alkupuolella. On tämä Melartin sinfonioissaan sitten ihmeellistä ja tunnekylläistä musiikkia toisin kuin frigidiä klassismia ja pitsinnypläystä edustava Sibelius jonka myöhäissinfonioista roteva romantiikka on kaukana.

Anonyymi kirjoitti:

Melartin seura on nyttemmin pyrkinytkin saamaan Melartinin sinfonioita sinfoniaorkestereiden ohjelmistoon ( niitä on esitettykin ympäri suomesa) ja kannustamaan kapellimestareita korkealuokkaisiin tulkintoihin. Ehkä Melartinia vielä soitetaan Berliinin filharmoniassakin kuten silloin 1900 luvun alkupuolella. On tämä Melartin sinfonioissaan sitten ihmeellistä ja tunnekylläistä musiikkia toisin kuin frigidiä klassismia ja pitsinnypläystä edustava Sibelius jonka myöhäissinfonioista roteva romantiikka on kaukana.

Lue lisää

"Vahvan säveltäjäidentiteetin omanneen Melartinin kannalta on suurenmoista, että hänen tähtensä konserttiohjelmien taivaalla on vihdoin selvästi kirkastunut. Editoiduista materiaaleista 5. sinfoniaa ovat vuosina 2008−2020 johtaneet Klaus Mäkelä, Ari Rasilainen, Ville Matvejeff ja Atso Almila (Turussa, Tampereella, Lahdessa, Jyväskylässä, Vaasassa ja Konstanzissa). Sakari Oramo johti 3. sinfonian vuonna 2011 RSO:n konsertissa Musiikkitalossa, Erkki Lasonpalo 4. sinfonian Heinäveden musiikkipäivillä 2016 ja Tuomas Rousi Helsinki Concordian konsertissa Suomi 100 -juhlavuonna."

Anonyymi kirjoitti:

"Uskon että näistä mainituista sinfonioista löytyy joitakin vaikuttavimpia sinfoniamonumentteja joita suomessa on sävelletty Melartinin ohella kun Sibeliushan ei pystynyt muuhun kuin pitsinnypläykseen."

Ehdinkin jo aloitusviestiä lukiessani ihmetellä että minne Sibeliuksen niskaan pastaa osio on unohtunut, mutta aloittaja näköjään paikkasi hämmästyttävän unohduksensa.

Ja ettäkö Sibelius sinfonikkona on pitsinnypläystä, toisaalta aika usea Sibeliuksen 1 - 7:nen sinfonian kuullut on asiasta toista mieltä, mutta sehän on makuasia se.

https://www.discogs.com/search/?q=Sibelius symphonies &type=all

https://www.discogs.com/search/?q=Melartin symphonies &type=all

Noista ilmenee kapitalismin karvainen käsi, ja se että nyt kun ei ole Beatlesia eikä Abbaa tekemässä rahaa levy-yhtiöillä on taloudellinen pakko levyttää vain semmoista jota joku jopa ehkä ostaa. Joten siksi sen ja sen teoksia ei levytetä mutta vaikkapa Sibeliuksen sensijaan kyllä.

Sibelius: Berlinin PO, Wienin PO, Lontoon PO, Moskovan PO, New Yorkin PO, jne jne.

Melartin: Tampere PO.

Salaliitto Melartinin musikkia vastaan vaikuttaisi olevan mailman laajuinen ilmiö. Mistähän se johtuu, eikö mailman huippukapellimestarit ja mailman huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavat ymmärrä musiikin päälle yhtään mitään, vai olisiko ehkä että he ymmärtävät liikaakin?

Lue lisää

Ei se ole salaliitto vaan koska niitä ei ole aikoinaan 6. sinfoniaa lukuun ottamatta painettu eikä kustannettu, niitä ei yleisesti tunneta eikä niitä usein esitetä. Sinfonioista tehty ainoa levytys 1990-luvulta (ONDINE, kapellimestarina Leonid Grin ja orkesterina Tampereen Filharmoninen orkesteri) voi antaa niistä myös harhaanjohtavan kuvan. Teoksia on levytyksessä lyhennetty välillä merkittävästikin ilman että tätä on levytekstissä lainkaan mainittu.
Sinfonioiden ottamista orkestereiden ohjelmistoon on hankaloittanut myös se, että käsinkirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyy virheitä ja epäloogisuuksia. Orkestereilta ja kapellimestareilta edellytetään erityistä vaivannäköä saattaa sinfoniat esityskuntoon. Kynnys sinfonioiden esittämiseen on siten tarpeettoman suuri, ja tämän Sibeliuksesta seuraavan sinfoniasäveltäjän orkesterituotantoa onkin uhannut jääminen marginaaliin ilman varsinaista musiikillista perustetta. Melartinin tekijänoikeussuoja on päättynyt vuoden 2007 lopussa, joten teosten esittämiselle ja kustantamiselle on avautunut täysin uusi tilanne.

Anonyymi kirjoitti:

"Uskon että näistä mainituista sinfonioista löytyy joitakin vaikuttavimpia sinfoniamonumentteja joita suomessa on sävelletty Melartinin ohella kun Sibeliushan ei pystynyt muuhun kuin pitsinnypläykseen."

Ehdinkin jo aloitusviestiä lukiessani ihmetellä että minne Sibeliuksen niskaan pastaa osio on unohtunut, mutta aloittaja näköjään paikkasi hämmästyttävän unohduksensa.

Ja ettäkö Sibelius sinfonikkona on pitsinnypläystä, toisaalta aika usea Sibeliuksen 1 - 7:nen sinfonian kuullut on asiasta toista mieltä, mutta sehän on makuasia se.

https://www.discogs.com/search/?q=Sibelius symphonies &type=all

https://www.discogs.com/search/?q=Melartin symphonies &type=all

Noista ilmenee kapitalismin karvainen käsi, ja se että nyt kun ei ole Beatlesia eikä Abbaa tekemässä rahaa levy-yhtiöillä on taloudellinen pakko levyttää vain semmoista jota joku jopa ehkä ostaa. Joten siksi sen ja sen teoksia ei levytetä mutta vaikkapa Sibeliuksen sensijaan kyllä.

Sibelius: Berlinin PO, Wienin PO, Lontoon PO, Moskovan PO, New Yorkin PO, jne jne.

Melartin: Tampere PO.

Salaliitto Melartinin musikkia vastaan vaikuttaisi olevan mailman laajuinen ilmiö. Mistähän se johtuu, eikö mailman huippukapellimestarit ja mailman huippuorkesterien ohjelmisto valinnoista vastaavat ymmärrä musiikin päälle yhtään mitään, vai olisiko ehkä että he ymmärtävät liikaakin?

Lue lisää

Niinno Sibeliuksen 7. sinfonia muistuttaa pikemminkin urkuhymniä ja wieniläisklassismiin tai uusklassismiin verrattuna on klassismiksi varsin staattista musiikkia josta paitsi puuttuu suurelta osin rytminen draivi se on varsin pitkälle epigoniaa Wagnerin, Brahmsin ja Deliuksen plagioinnissaan. Mutta kyseisen sinfonian suurin vika on kuitenkin emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Mitään syvempiä intohimon kieliä se ei haaleassa sävytyksessään soita.

Anonyymi kirjoitti:

Niinno Sibeliuksen 7. sinfonia muistuttaa pikemminkin urkuhymniä ja wieniläisklassismiin tai uusklassismiin verrattuna on klassismiksi varsin staattista musiikkia josta paitsi puuttuu suurelta osin rytminen draivi se on varsin pitkälle epigoniaa Wagnerin, Brahmsin ja Deliuksen plagioinnissaan. Mutta kyseisen sinfonian suurin vika on kuitenkin emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Mitään syvempiä intohimon kieliä se ei haaleassa sävytyksessään soita.

Lue lisää

On sanottu että Sibelius ennakoisi tällä myöhäissinfonioidensa staattisuudella staattisuudellaan kenttätekniikkaa mutta yhtä kaikki toivotonta kitschiä on hänen musiikkinsa.

Anonyymi kirjoitti:

On sanottu että Sibelius ennakoisi tällä myöhäissinfonioidensa staattisuudella staattisuudellaan kenttätekniikkaa mutta yhtä kaikki toivotonta kitschiä on hänen musiikkinsa.

Lue lisää

Ärsyttää kun Erik Gustav Erkki Oskarsson Melartinin keskeneräisen 7. C-duuri Gaia-sinfonian valmista Arthur Robertsonin puhtaaksikirjoittamaa 1. osaa ei ole levytetty, kuten esim. Hugo Alfvenin 5. a molli sinfonian avausosa, koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut ja olisiko hän kyennyt pysymään edellisten sinfonioiden tavoin katoamattoman kauneuden tasolla vaikka nyt on jo selvää ettei hän olisi jatkanut 6. sinfonian avausosan viitoittamalla orastavan modernismin polulla klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen vaan pikemminkin palannut C-duuri tonaliteetin myötä kansallisromanttisten ideaalien mukaiseen sävelpunontaan mutta lopullisen vahvistuksen asialle saisimme sinfonian 1. osan levytyksen myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Ärsyttää kun Erik Gustav Erkki Oskarsson Melartinin keskeneräisen 7. C-duuri Gaia-sinfonian valmista Arthur Robertsonin puhtaaksikirjoittamaa 1. osaa ei ole levytetty, kuten esim. Hugo Alfvenin 5. a molli sinfonian avausosa, koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut ja olisiko hän kyennyt pysymään edellisten sinfonioiden tavoin katoamattoman kauneuden tasolla vaikka nyt on jo selvää ettei hän olisi jatkanut 6. sinfonian avausosan viitoittamalla orastavan modernismin polulla klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen vaan pikemminkin palannut C-duuri tonaliteetin myötä kansallisromanttisten ideaalien mukaiseen sävelpunontaan mutta lopullisen vahvistuksen asialle saisimme sinfonian 1. osan levytyksen myötä.

Lue lisää

Melartinin Gaia sinfonian avausosa ei taidakaan olla C duurissa vaan on ilman sävellajimerkintää.

Anonyymi kirjoitti:

Melartinin Gaia sinfonian avausosa ei taidakaan olla C duurissa vaan on ilman sävellajimerkintää.

Olen joskus pohtinut mahtanevatko pienimuotoisemmat karakterikappaleet ja mikseivät sinfoniset runotkin kuten legendaarinen karhunpyynti sopia Tuukkasen säveltäjäluonteelle paremminkin kuin monumentaalista sinfonista muoto arkkitehtuurin tajua edellyttävä laajakaarinen sinfoninen sanonta sinfonioissa niin vaikuttavia kuin ne usein ovatkin kuten Klami vaikutteinen 2. sinfonia jonka 1.osa rakentuu lyhyille motiiveille ja pentatonisille aiheille, 2. osa terassimaisin temponvaihdoksin finaalin massiiviseen marssiin päättyen. Tuukkasen ainoa ooppera yksinäytöksinen Indutmati on jäänyt kokonaan esittämättä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen joskus pohtinut mahtanevatko pienimuotoisemmat karakterikappaleet ja mikseivät sinfoniset runotkin kuten legendaarinen karhunpyynti sopia Tuukkasen säveltäjäluonteelle paremminkin kuin monumentaalista sinfonista muoto arkkitehtuurin tajua edellyttävä laajakaarinen sinfoninen sanonta sinfonioissa niin vaikuttavia kuin ne usein ovatkin kuten Klami vaikutteinen 2. sinfonia jonka 1.osa rakentuu lyhyille motiiveille ja pentatonisille aiheille, 2. osa terassimaisin temponvaihdoksin finaalin massiiviseen marssiin päättyen. Tuukkasen ainoa ooppera yksinäytöksinen Indutmati on jäänyt kokonaan esittämättä.

Lue lisää

Hieman ärsyttää kun eräs musiikkitieteilijä kutsui Tuukkasen musiikkia lempeäksi vaikka mm. Meri sinfoniassa on dramaattisempiakin jaksoja kuten 3. osa jossa meren mainingit nousevat vaahtopäille ja 1. osan kehittelyjakso jota siis Tubessa eikä Spotifyssa ole lainkaan vaan se alkaa keveällä intermezzolla joka kyseisen musiikkitieteilijän käsityksen mukaan osoittaa kuinka sota ajan marssirytmit ovat tunkeutuneet Tuukkasen muutoin niin lempeään musiikkiin. 2. sinfoniahan päättyy prof. Erkki Salmenhaaran mukaan myös massiiviseen marssiin ja se on sävelletty v. 1949.

Anonyymi kirjoitti:

Melartin seura on nyttemmin pyrkinytkin saamaan Melartinin sinfonioita sinfoniaorkestereiden ohjelmistoon ( niitä on esitettykin ympäri suomesa) ja kannustamaan kapellimestareita korkealuokkaisiin tulkintoihin. Ehkä Melartinia vielä soitetaan Berliinin filharmoniassakin kuten silloin 1900 luvun alkupuolella. On tämä Melartin sinfonioissaan sitten ihmeellistä ja tunnekylläistä musiikkia toisin kuin frigidiä klassismia ja pitsinnypläystä edustava Sibelius jonka myöhäissinfonioista roteva romantiikka on kaukana.

Lue lisää

Sibeliuksen puhkisoitettu 7. sinfonia on sellaista kuraa että ihme että sitä levytetään.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen puhkisoitettu 7. sinfonia on sellaista kuraa että ihme että sitä levytetään.

Haluaisin kuulla myös Eino Liukon, Väinö Haapalaisen, Pentti Soinin ja Erik furuhjelmin sinfoniat. Furuhjelmin 2. sinfonia lienee kadoksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinno Sibeliuksen 7. sinfonia muistuttaa pikemminkin urkuhymniä ja wieniläisklassismiin tai uusklassismiin verrattuna on klassismiksi varsin staattista musiikkia josta paitsi puuttuu suurelta osin rytminen draivi se on varsin pitkälle epigoniaa Wagnerin, Brahmsin ja Deliuksen plagioinnissaan. Mutta kyseisen sinfonian suurin vika on kuitenkin emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Mitään syvempiä intohimon kieliä se ei haaleassa sävytyksessään soita.

Lue lisää

Juuri tämähän on Sibeliuksen sinfonioille mielestäni ominaista. Niiden frigidistä kitschimäisestä sävelkielestä ei voi lumoutua, pakahtua eikä haltioitua saati kokea katharsista kuten Melan sinfonioista ja etenkin tästä 6. sinfonian järisyttävän upeasta avausosasta kokosävelasteikosta muodostetun soinnun soidessa kuin kluster. Myös hidas osa sisältää kaunista ja koskettavaa musiikkia laveaan myöhäisromanttiseen tyyliin. Vai oletteko te saaneet voimakkaita emotionaalisia kokemuksia Sibeliuksen vaisuista sinfonioista? Minulle ei tule mieleen oikeastaan ainuttakaan sellaista joka olisi saanut minut haukkomaan henkeäni ja huohottamaan kuuluvasti niiden olemattomasta musiikillisesta kauneudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämähän on Sibeliuksen sinfonioille mielestäni ominaista. Niiden frigidistä kitschimäisestä sävelkielestä ei voi lumoutua, pakahtua eikä haltioitua saati kokea katharsista kuten Melan sinfonioista ja etenkin tästä 6. sinfonian järisyttävän upeasta avausosasta kokosävelasteikosta muodostetun soinnun soidessa kuin kluster. Myös hidas osa sisältää kaunista ja koskettavaa musiikkia laveaan myöhäisromanttiseen tyyliin. Vai oletteko te saaneet voimakkaita emotionaalisia kokemuksia Sibeliuksen vaisuista sinfonioista? Minulle ei tule mieleen oikeastaan ainuttakaan sellaista joka olisi saanut minut haukkomaan henkeäni ja huohottamaan kuuluvasti niiden olemattomasta musiikillisesta kauneudesta.

Lue lisää

Sanalla sanoen Sibeliuksen musiikki on sellaista nypläämistä, jauhamista ja jyystämistä vailla ekspressiivistä melodista kauneutta romanttisine lauluteemoineen tai suurta orkestraalista ilmaisuvoimaa sisäänpäinkäntyneessä modaalisuudessaan kamarimusiikillisessa tekstuurissaan, yhä toistuvine lyhyiden aiheiden katkelmineen tautologisessa minimalismissaan, kuin tyhjyydestä kasvavine vaskien mahtipontisine törähdyksineen, matalien jousien epämääräisine murinoineen ja diatonisten frigidien kolmisävelaiheiden mosaiikkeineen.

Anonyymi kirjoitti:

Ärsyttää kun Erik Gustav Erkki Oskarsson Melartinin keskeneräisen 7. C-duuri Gaia-sinfonian valmista Arthur Robertsonin puhtaaksikirjoittamaa 1. osaa ei ole levytetty, kuten esim. Hugo Alfvenin 5. a molli sinfonian avausosa, koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut ja olisiko hän kyennyt pysymään edellisten sinfonioiden tavoin katoamattoman kauneuden tasolla vaikka nyt on jo selvää ettei hän olisi jatkanut 6. sinfonian avausosan viitoittamalla orastavan modernismin polulla klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen vaan pikemminkin palannut C-duuri tonaliteetin myötä kansallisromanttisten ideaalien mukaiseen sävelpunontaan mutta lopullisen vahvistuksen asialle saisimme sinfonian 1. osan levytyksen myötä.

Lue lisää

"...koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut..."

Sattumoisin tapasin kerran erään Elsan joka oli Melartinin lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi ja Elsa kertoi että pappa oli viimeisinä vuosinaan erittäin kiinnostunut reggaesta.

Anonyymi kirjoitti:

"...koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut..."

Sattumoisin tapasin kerran erään Elsan joka oli Melartinin lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi ja Elsa kertoi että pappa oli viimeisinä vuosinaan erittäin kiinnostunut reggaesta.

Lue lisää

Tuskinpa vaan koska reggae rantautui suomeen vasta myöhemmin ja Melartin matkusti lähinnä Intiassa ja afrikassa ja euroopassa.

Anonyymi kirjoitti:

"...koska se antaisi osviittaa tavattoman mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mihin suuntaan Melartinin säveltäjäkehitys sinfonikon taipaleella olisi hänet johtanut..."

Sattumoisin tapasin kerran erään Elsan joka oli Melartinin lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi ja Elsa kertoi että pappa oli viimeisinä vuosinaan erittäin kiinnostunut reggaesta.

Lue lisää

Ei voi olla koska reggae syntyi Jamaikalla vasta 60-luvun lopulla.

Mihin viittaat tällä Minuscule Love storylla? siihenkö että puheeeni on kuin hyttysen ininää vai että Sibeliuksen musiikki on sellaista?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin viittaat tällä Minuscule Love storylla? siihenkö että puheeeni on kuin hyttysen ininää vai että Sibeliuksen musiikki on sellaista?

Rannan Piccola ts. "Ipana" sinfoniasta innostuttuani haluaisin kernaasti kuulla hänen muutkin sinfoniansa persoonallisessa uusklassismissaan kuten no 2 semplica, no 3 Dell'arte jonka scherzo osaan säveltäjä sai inspiraation ekspressionisti Tyko Sallisen maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita kuten vastaavasti sinfonia no 4 ammentaa inspiraationsa runoudesta ja on sävelletty laulusolisteille, sekakuorolle ja orkesterille vaikka on tyyliltään pelkistetty ei sulje pois sitä että voi sisältää hyvinkin tiheää polyfonista kudosta.

Anonyymi kirjoitti:

Rannan Piccola ts. "Ipana" sinfoniasta innostuttuani haluaisin kernaasti kuulla hänen muutkin sinfoniansa persoonallisessa uusklassismissaan kuten no 2 semplica, no 3 Dell'arte jonka scherzo osaan säveltäjä sai inspiraation ekspressionisti Tyko Sallisen maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita kuten vastaavasti sinfonia no 4 ammentaa inspiraationsa runoudesta ja on sävelletty laulusolisteille, sekakuorolle ja orkesterille vaikka on tyyliltään pelkistetty ei sulje pois sitä että voi sisältää hyvinkin tiheää polyfonista kudosta.

Lue lisää

Kuuntelen tässä juuri Ilkka kuusiston 1. sinfoniaa joka edustaa tyyliltään hempeää postromantikkaa, on ammattitaitoitoisesti orkestroitu mutta hieman profiiliton teos.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelen tässä juuri Ilkka kuusiston 1. sinfoniaa joka edustaa tyyliltään hempeää postromantikkaa, on ammattitaitoitoisesti orkestroitu mutta hieman profiiliton teos.

Uskon että Saikkolalla, Tuukkasella, Fougstedtillä, Rannalla, Karjalaisella, Aaltosella, Ringbomilla, fordellilla, Törnellä ja Ikosella on parempiakin sinfonioita joita ei jostain syystä levytetä mutta tämä on mahdollista vain suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelen tässä juuri Ilkka kuusiston 1. sinfoniaa joka edustaa tyyliltään hempeää postromantikkaa, on ammattitaitoitoisesti orkestroitu mutta hieman profiiliton teos.

Onhan se uskomatonta että joku säveltää meidän aikanamme jotakin noin anakronistista romanttista ja perinteistä tonaalista musiikkia ja vielä enemmän hämmästyttää että joku BIS on vielä levyttänyt sen kun Sibeliusta lukuunottamatta juuri mikään muu postromanttinen tai uusklassinen vanhempi historiallinen suomalainen musiikki ei tunnu kelpaavan kyseiselle levy yhtiölle josta Kajanus on poikkeus sillä Vänskä on johtanut mm. hänen sinfoniettansa ja sinfonisen runon aino BIS:lle.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se uskomatonta että joku säveltää meidän aikanamme jotakin noin anakronistista romanttista ja perinteistä tonaalista musiikkia ja vielä enemmän hämmästyttää että joku BIS on vielä levyttänyt sen kun Sibeliusta lukuunottamatta juuri mikään muu postromanttinen tai uusklassinen vanhempi historiallinen suomalainen musiikki ei tunnu kelpaavan kyseiselle levy yhtiölle josta Kajanus on poikkeus sillä Vänskä on johtanut mm. hänen sinfoniettansa ja sinfonisen runon aino BIS:lle.

Lue lisää

Se taitaa ehkä olla vapaatonaalinen.

Anonyymi kirjoitti:

Rannan Piccola ts. "Ipana" sinfoniasta innostuttuani haluaisin kernaasti kuulla hänen muutkin sinfoniansa persoonallisessa uusklassismissaan kuten no 2 semplica, no 3 Dell'arte jonka scherzo osaan säveltäjä sai inspiraation ekspressionisti Tyko Sallisen maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita kuten vastaavasti sinfonia no 4 ammentaa inspiraationsa runoudesta ja on sävelletty laulusolisteille, sekakuorolle ja orkesterille vaikka on tyyliltään pelkistetty ei sulje pois sitä että voi sisältää hyvinkin tiheää polyfonista kudosta.

Lue lisää

Minusta tuntuu kuunneltuani kymmeniä kertoja rannan Piccola sinfoniaa ettei teos vielä ole kovinkaan kummoinen tekele. Voihan olla että olen vain tilapäisesti kyllästynyt siihen. Vasta rannan myöhemmät mittasuhteiltaan laajamuotoisemmat uusklassiset sinfoniat antaisivat osviittaa tuliko hänestä merkittäväkin orkesterisäveltäjä kuten myös varhaiset atonaaliset kamarimusiikkiteokset joita ei soiteta missään.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu kuunneltuani kymmeniä kertoja rannan Piccola sinfoniaa ettei teos vielä ole kovinkaan kummoinen tekele. Voihan olla että olen vain tilapäisesti kyllästynyt siihen. Vasta rannan myöhemmät mittasuhteiltaan laajamuotoisemmat uusklassiset sinfoniat antaisivat osviittaa tuliko hänestä merkittäväkin orkesterisäveltäjä kuten myös varhaiset atonaaliset kamarimusiikkiteokset joita ei soiteta missään.

Lue lisää

Aarre Merikanto tarunhohtoinen modernistimme ylisti rantaa hyvin lahjakkaaksi säveltäjäksi ja jolta Ranta pyysi ateljeekritiikkiä sinfonisesta sarjastaan ( Merikannon kehoittaessa käyttämään synkooppeja tremolon sijasta) joka kuultiin hänen sävellyskonsertissaan jota opettajansa Erkki grand Melartinkin sanoi kuuntelevansa lumoutuneena konstruktiivista vapaan atonaalista pianokvatettoa, viulusonaattia, pianotrooa ja joitakin eksoottisia lauluja kuten Fuji ja Oceania jota Erik Gustav Melartin konservatorion johtaja piti eräänä kauneimmista mitä suomessa milloinkaan oli sävelletty. Einar Englundin mukaan kriitikot nitistivät rannan ultramodernin rohkeana avantgardistina joka Evert Katilan mukaan passitti Raition ja Merikannon rohkeimmatkin teokset klassikkojen joukkoon tinkimättömän ja kompromissittoman modernilla sävelkielellään jota siihen aikaan oli suomessa täysin sensaatiomaista ja hämmennystä herättävää että oli selvää että säveltäjän oli kesytettävä tyylinsä yleisöystävällisemmäksi ja näin Ranta vajosi Raition ja Klamin varjoon musiikkimaailman virkamieheksi monista merkittävistä teoksistaan huolimatta kuten uusklassinen Concerto orkesterille, Sinfonia dell'arte, Tuntematon maa, Concertinot, Oratorio Volgare, Sinfonia Programmatica jne.