Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"

Martti Luther, ”uskonpuhdistaja” joka oli kerettiläinen

Jumala on antanut Pyhän Raamatun olemaan ylin auktoriteetti mitä oppiin, moraaliin, uskoon, uskonnollisuuteen jne. tulee. Raamattu on absoluuttinen totuus kirjallisessa muodossa, annettu Jumalan Hengen inspiraation kautta pyhien ihmisten kautta. Se on täten jumalallinen kirja, pyhä, sekä tästä syystä absoluuttisen erehtymätön ja virheetön, ja ristiriidaton. Pyhiin Kirjoituksiin tulee verrata opit ja opetukset, sekä niiden valossa koetella uskonnolliset opettajat, julistajat.

”Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät he puhu tämän sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa” (Jes.8:20, vrt. Biblia, Kuningas Jaakon K.).

”Jos joku on opettamassa eri oppia, eikä pitäydy niihin Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin, eikä siihen oppiin [joka on] jumalisuuden mukaan, hän on tullut ylpeydestä paisuneeksi, eikä ymmärrä mitään…” (1Tim. 6:3-4a).

Tässä on Raamatullinen perustus koettelemiselle, sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista. Muitakin jakeita on olemassa. Raamattu on yhtenäinen ja ristiriidaton kokonaisuus, ja Raamattu selittää itseään. Mies nimeltä Martti Luther vaikutti 1500-luvun Saksassa, mutta hänen opetuksensa on levinnyt myös muihin maihin, aina nykyhetkeen saakka. Sentähden on aiheellista hieman tarkastella hänen opetuksiaan, ja koska Suomessa hän on jatkuvasti uskonnollisten ihmisten suosikkiopettaja. Häntä usein ylistetään väkevänä reformaattorina, ”uskonpuhdistajana”. En kiistä etteikö Luther olisi puhunut jotain totuuksia, ja sen tiedän että hänen Raamatunkäännöksensä on arvostettu ja pidetään sangen onnistuneena käännöksenä. Mutta kuitenkin karvas totuus hänestä on että hän oli harhaoppinen ihminen, kerettiläinen. Tämä on loppupäätelmä kun hänen opetuksensa vertaa Pyhän Raamatun kokonaisilmoitukseen (Jes. 8:20, 1Tim. 6:3-4, ks. yllä). Kun näin tekee ilmenee selvästi että Luther opetti (ihmis-) oppeja jotka olivat ilmiselvästi ristiriidassa Pyhien Kirjoitusten kanssa. Ja tällaisesta Jumala selvästi lausuu että sellainen opettaja ”on ilman aamunkoittoa”, sekä ”on tullut ylpeydestä paisuneeksi, eikä ymmärrä mitään”. Vielä Johannes sanoo että sellainen on sekä antikristus (2Joh.7) että antikristuksen hengestä (1Joh.4:3), ja villitsijä (2Joh.7), ynnä että on ilman Isää ja Poikaa (2Joh.9). Tämä on vakava sana. Luettelen joitain Martti Lutherin laittomia (Raamatun kokonaisilmoituksen vastaisia, epäraamatullisia) ja turmiollisia harhaoppeja.

1. Että Raamattu opettaisi että uusi syntymä olisi vesikasteen kautta, yleensä vauvapirskotuksen kautta
2. Että Raamattu opettaisi että Kaikkivaltias Jumala vanhurskauttaa syntisiä edessään subjektiivisen sydämen uskomisen kautta tai perusteella
3. Kuvakiellon pois jättäminen katekismuksestaan, ja kymmenennen käskyn kahtia halkaiseminen että lukumäärä yltäisi kymmeneen
4. Että Jumalan inspiroitu sana opettaisi ehdollista pelastuksen pysyvyyttä niiden kohdalla joille Jumala on suonut uuden syntymän, eli että Raamattu opettaisi että olisi mahdollista ylhäältä synnytettyjen langeta pois Jumalan armosta ja joutua kadotukseen
5. Että Jumalan sana opettaisi että Jeesus Kristus Nasaretilainen sovitti Golgatan ristillä jokaisen Aadamin jälkeläisen
6. Että Raamattu opettaisi Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden olevan kaikkialla läsnäoleva, vrt. Lutherin konsubstantiaatio-oppi


Ylläolevat ovat soteriologisesti (pelastusopillisesti), kristologisesti (koskien Krisuksen Persoonaa ja työtä), sekä teologisesti (jumaluusopillisesti) katsottuna ristiriidassa Jumalan erehtymättömän ja auktoritatiivisen sanan kanssa, ja täten harhaoppeja, ts. omavaltaisesti valittuja uskomuksia/oppeja (hairesis) joilta puuttuu Raamatullinen perusta ja auktoriteetti.

On aiheellista tarkastella näitä oppeja yksi kerrallaan.

1. Luther opetti kerta toisensa jälkeen että vesikaste on välttämätön uudelle syntymälle, että Jumala soisi uuden syntymän kastehetkellä, ja että itse kastevesi on jollain tapaa välttämätöntä kyseiselle hengelliselle syntymälle.

”Mutta kun sana ja vesi saavat pysyä yhdessä, niin on sinulla sellainen vesi, jossa on Pyhä Henki, joka SEN KAUTTA UUDESTI SYNNYTTÄÄ sinut Jumalan valtakuntaan, se on, antaa SYNTISI ANTEEKSI ja tekee sinut autuaaksi.” (Lutherin opetuksia kasteesta, 10 luku ”Kasteessa Uuudestisynnytään”)

”Mutta kuinka voikaan tämä kaste olla kelvoton, kun Kristus säätää veden välineeksi ihmisen uudestisyntymiseen Pyhän Hengen myötävaikutuksen kautta.
"jos joku ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Kun LASTENKIN TARVITSEE UUDESTISYNTYÄ VOIDAKSEEN JUMALAN VALTAKUNTAA NÄHDÄ, niin minkä tähden kiellettäisiinkään heiltä kaste?
Kuinka voidaankaan ajatella, ettei kasteen vesi, joka on Jumalan sanaan suljettu ja Jumalan sanan kanssa yhdistetty, muka kelpaisi uudesti synnyttämään?
Eivätkö Kristuksen sanat todellakin vaadi meitä siihen vakuutukseen, että uuden syntymisen täytyy VEDEN KAUTTA jokaisessa ihmisessä tapahtua? Vaikka ei tosin vesi ilman Pyhää Henkeä vaikuta mitään, niin ei Pyhä Henki myöskään tee ilman vettä meissä tätä työtänsä. ("joka ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ..")” (ibid.)

Näin Luther, ynnä hänen seuraajansa. Raamatun Kaikkivaltias Herra Jumala opettaa pyhässä sanassaan seuraavasti...

” Jotka eivät veristä, eivätkä lihan tahdon perusteella, eivätkä miehen tahdon perusteella, vaan päinvastoin Jumalasta tulivat synnytetyiksi.” (Jh. 1:13)

Pyhä Henki tässä opettaa että uusi syntymä ei tule perimän kautta (haimatôn – veristä, monikko), eikä turmeltuneen ihmisyyden (lihan) tahtomisen perusteella (Kreikk. ek – ilmaisee lähdettä, vrt. –sta … ”tahdo -sta”; vrt. Eng. ”of”, ”out of”, ”from”, ”by”, ”on basis of” – ” on the basis of [the] desire of [the] flesh”). Eikä myöskään ”miehen tahdon perusteella (ek)”, tarkoittaen että miespuolisen saarnaajan tahdon välityksellä tai perusteella tai kautta ei tapahdu jumalallista uutta syntymää ylhäältä. Pyhä Henki tarkoittaa tässä ensi kädessä Jumalan kutsumia todellisia sanan saarnaajia, Jumalan johdattamia Raamatullisen Evankeliumin julistajia, jotka Raamatun mukaan ovat miespuolisia, vrt. Paavali, Pietari, Barnabas jne. Ei edes näiden jumalisten miesten tahto voinut edesvaikuttaa kenenkään kuulijan uutta syntymää, eivätkä he tahtomisellaan kyenneet vaikuttamaan Jumalan päätöksiin (”tahdon perusteella”/”tahdosta”) koskien keitä Hän uudesti synnyttäisi (ja keitä jättäisi kuolleeseen tilaansa). Näiden kolmen negatiivisen sanan jälkeen Kristuksen Henki positiivisesti toteaa ”vaan päinvastoin (alla) Jumalasta (ek – lähde, alkulähde, vrt. –sta; Theoû – Jumala, genitiivi) tulivat synnytetyiksi” (egennêthêsan – aoristi, passiivi; Eng. ”were begotten”). Voimakas negaatio ”alla”, ”vaan päinvastoin”, selvästi tukee sitä totuutta että Jumala yksin on Hän joka suverenisesti ylhäältä uudesti synnyttää eivätkä ensimainitut millään osallistu siihen eivätkä kykene vaikuttamaan sitä, saati että kykenisivät vaikuttamaan Jumalan tahtoon niin että se tulisi toteen jonkun kohdalla (jota Hän ei ole valinnut pelastukseen Kristuksessa ennen maailman perustusta, Efe. 1, Room. 9). Raamatun selvä opetus on että Jumala on täysin suvereni, ja luoduista riippumaton mitä uuteen syntymään tulee. Tämän sovellus on että esim. joku nk. ”pappi” tai ”rovasti” ei voi vauvakastetoimituksillaan (kastevesi plus saarnattu sana) edesvaikuttaa jonkun kauttaaltaan turmeltuneen vauvan uutta syntymää, yhtä vähän kun auton peseminen tekee sitä (autoa) hengellisesti eläväksi, yhtä vähän kuin kissanpennun kasteleminen saisi aikaan sen uutta syntymää. Samaten kyseinen jae opettaa että kukaan ei ns. ”synny kristityksi” (”veristä”). Vielä se opettaa että ”lihan” (turmeltuneen ihmisyyden, ei uudesti synnytetyn ihmisen) haluamisen tai tahdon, tahtomisen, (vrt. ns. ”ratkaisu”) perusteella tai kautta ei tapahdu uutta syntymää ylhäältä. Viimeksi mainittu täysin kumoaa Arminiolaisten (Vapaa Tahto-laisten) harhaoppia että ihmisen on tehtävä ns. ”uskonratkaisu” (”Jumalan puoleen”) että ”uudestisyntyisi”. Surullinen totuus on että väärät uskovat ja uskonnollismieliset eivät tahdo uskoa että Jumala on kauttaaltaan suvereni ja riippumaton mitä syntisten pelastukseen, tässä uuteen syntymään, tulee, että Hän toimii yksin, ja tahtoo ja päättää yksin ketä synnyttää ylhäältä, ja milloin ja missä.

Joh. 3:3. *Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: Ellei joku tule synnytetyksi ylhäältä hän ei todellakaan ole kykenevä näkemään *Jumalan *valtakuntaa.
4. *Nikodemos sanoo hänelle: Kuinka ihminen on kykenevä syntymään ollessaan vanha? Ei kai hän ole kykenevä menemään sisälle *äitinsä *kohtuun toistamiseen ja tulla synnytetyksi?
5. *Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle; Ellei joku tule synnytetyksi vedestä ja Hengestä hän ei todellakaan ole kykenevä käymään sisälle *Jumalan *valtakuntaan.
6. Mikä on syntynyt lihasta on liha, ja se mikä on tullut synnytetyksi *Hengestä on henki.
7. Älä sinä hämmästele että sanoin sinulle: On tarpeen teidän (umâs – monikko) tulla synnytetyksi ylhäältä.
8. *Henki (Kr. pneûma) puhaltaa (tai, henkäisee – Kr. pnei) missä Hän tahtoo, ja Hänen äänensä sinä kuulet, mutta kuitenkaan et ole tiennyt mistä Hän tulee ja mihin Hän vetäytyy. Näin on jokainen joka on tullut synnytetyksi *Hengestä. (* = määr.artikkeli)

Ylläolevan kontekstin (asiayhteyden) 5. jae on yleensä Lutherilaisten ja muiden kasteen uudestisynnytämis-opin [Eng. Baptismal regeneration] vahvimpia (näennäisesti) aseita. He otaksuvat sanan ”vedestä” (ex hudatos) tarkoittavan kasteen riittiä. Se on juuri sitä, olettamus. Jae ei sano ”kasteesta ja Hengestä”. On aivan turha yrittää selittää kyseistä kohtaa ilman muun Raamatun apua (2Pie.1:20). Täytyy tulkita Raamattu Raamatullisesti, verraten Kirjoituksia toisiinsa. Rinnakkaiskohta joka selittää Jh. 3:5 on Tiit. 3:5; ” …uuden syntymän pesun ynnä Pyhän Hengen uudistamisen kautta.” Huomioi sama jumalallinen järjestys kuin Joh. 3:5:ssä; ensin vesi/pesu, sitten Henki. Huomaa myös että kohta ei sano ”uuden syntymän vesikasteen ynnä Pyhän Hengen uudistamisen kautta”, vaan ”pesun”. Tämä kohta ei myöskään irtonaisena todista että vesikasteesta olisi kyse, ja Joh. 3:5 valossa se ei todellakaan tee sitä. Jos Joh. 3:5:ssä Pyhä Henki olisi tarkoittanut kastetta sanalla ”vedestä” niin Hän olisi asettanut jonkun maallisen ja ei hengellisen asian (H2O) oman jumalallisen Persoonansa edelle (…Hengestä) mitä tärkeysjärjestykseen tulee koskien uutta syntymää. Eli Henki Jumala olisi sanonut koko Raamattua lukevalle maailmalle että H2O (vesikasteriitti/kasteen ”sakramentti”) on tärkeysjärjestyksessä numero yksi mitä uuteen syntymään tulee, ja Kaikkivaltiaan Jumalan kolmas Persoona on toissijainen tekijä. Pois se!! Olkoon Jumala totuullinen ja ihminen valhettelija, niinkuin on kirjoitettu: Että sinut vanhurskautettaisiin *sanomisissasi ja voittaisit kun sinut tuomitaan. (Room. 3:4). Sama Raamatullinen logiikka pätee Tiitus 3:5:een. Yksi on se syy miksi Henki pani Johanneksen ja Paavalin mainitsemaan vettä/pesua ennen Itseään, ja se on se että vesi (Joh.3:5), pesu (Tiit.3:5), merkitsee Kristusta, se on, että Kristuksen veren pesu (subjektiivinen – sisimmässä tapahtuvaa) on osa Raamatullista uutta syntymää. Sillä Kristus opettaa että Hengen tehtävä on kirkastaa Häntä, ja tässä näemme miten Henki molemmissa kohdissa näin tekee kun mainitsee pesua/vettä (Kristuksen veri) ennen Hengen uudistamista, täten ylläpitäen Kristuksen ensisijaisuutta Jumalan valitun kansan pelastuksessa. Nämä kaksi kyseistä kohtaa molemmat (ja yhdessä) opettavat että uudessa syntymässä on nämä kaksi aspektia; se on pesu (Kristuksen veressä, Pyhässä Hengessä) ja se on uudistus (vrt. ”ympärileikkaus ilman käsiä”) Pyhässä Hengessä. Eli Johannes ei opeta vesikastetta uuden syntymän instrumenttina (välineenä, välikappaleena), vaan hän opettaa (niinkuin Paavali) yhtä asiaa (ylhäältä syntymä) kaksine aspekteineen; yksi hengellinen suure jolla kaksi toisiaan täydentävää aspektia (näkökantaa). Tämä on sopusoinnussa Pyhän Raamatun kokonaisilmoitukseen kanssa mitä uuteen syntymään tulee.

Uudesta syntymästä käytetään Jumalan sanassa myös termejä ”sydämen ympärileikkaus”, ”eläväksi tekeminen” jne., mutta kyseisissä kohdissa Pyhä Henki käsittelee mainittua kahta aspektia uudesta syntymästä. Ja jos katsoo Joh. 3:5:en ympäröivää kontekstia niin ilmenee että Kristus kiteyttää 5. jakeen vaikeita sanoja (”vedestä ja Hengestä”) jakeissa 6. ja 8., viittaamalla ainoastaan Pyhän Hengen Persoonaan. Hän olisi voinut täsmentää sanomalla ”Mikä on syntynyt lihasta on liha, ja se mikä on tullut synnytetyksi vauvakasteesta on henki”. Näinhän Luther nähtävästi ymmärsi kyseisen kohdan, mutta jos Kristus olisi näin sanonut se olisi ollut ristiriidassa Raamatun muun opetuksen kanssa ja Hän olisi ollut syntinen. Pois se! Mutta Hän ei näin sanonut, vaan kiteytti viittaamalla yksinomaan Henkeen, mainitsematta ollenkaan kastetta (Kr. baptisma). Vielä, Kristuksen veren yhteydessä Raamattu usein käyttää sanaa ”pestä”, joten se on täysin harmoniassa sen kanssa mitä olen tuonut esille.

Jos H2O (vesikaste; Luther ja hänen kannattajansa) taistelee Kristuksen veren pesua vastaan (Raamattu) niin jomman kumman täytyy olla harhaoppi. Se mikä antaa kunnian Jumalalle ja Kristukselle on Raamatun Totuus ja jumalisuuden mukainen oppi (1Tim.6:3), ja se mikä aiheuttaa epäharmoniaa Raamatun tulkinnassa ja riistää kunniaa ja ensisijaisuutta (Kol. 1:18) Kristukselta (pelastuksen Alfana ja Omegana) on perkeleellinen valhe ja antikristillinen harhaoppi, suoraan sielunvihollisen (Saatanan) sydämestä, sillä hän on valheen isä, sekä valhettelijain isä. Eräs harhaoppisten ja väärien kristittyjen tavaramerkkejä on jatkuva jakeiden irroittaminen kontekstistaan ja Raamatun kokonaisilmoituksesta, niin että syntyy tulkinnallisia ristiriitoja ja se saa Raamatun näyttämään ristiriitaiselta kirjalta. He sanovat että on ristiriitoja sanassa mutta että ”täytyy vain uskossa ottaa vastaan” (omavaltaisesti omaksuttu oppi – hairesis, harhaoppi), ”eikä yrittää järkeillen selvittää kaikkia ristiriitoja” (ristiriitoja jotka väistämättä seuraavat epäraamatullista oppia, harhaoppia). Mutta Raamatun todistus on että sellainen ihminen joka opettaa ja uskoo harhaoppisesti ”ei ymmärrä mitään” ja ”on vailla aamunkoittoa”, ”ilman Isää ja Poikaa”, ”on antikristus ja villitsijä (kirj. eksyttäjä – planos)”, ”on tullut kieroutuneeksi ja tekee syntiä” jne.. Eli tällainen on vailla Raamatullista Jumalan antamaa uskoa ja on täten epäuskoinen. W E Best on Raamatullisesti ja viisaasti sanonut että ihminen jolla on harhaoppisia uskomuksia mitä Jumalaan, Kristukseen, pelastukseen jne. tulee EI PALVO (Jumalaa, Kristusta, Pyhää Henkeä). Tällainen ihminen on epäjumalan palvoja, sillä hän ei palvo Jumalaa Hengessä eikä TOTUUDESSA (Raamatullinen usko, oppi – yhtäpitävä Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa eikä ristiriidassa sen kanssa, vrt. Jes.8:20). Tällainen ihminen palvoo jumalaa joka ei kykene pelastamaan, sillä jos hän ei palvo Raamatun Jumalaa Totuudessa se näyttää että hän on vailla Raamatun Pyhää Henkeä, Kristuksen Henkeä, joka on myös Totuuden Henki. Ja jos hän ei palvo Jumalaa Pyhässä Hengessä hän ei myöskään ole kykenevä palvomaan Häntä totuudessa, ks. 1Joh.4:3.

Ei ole olemassa Raamatullista oikeaoppisuutta ilman Raamatun Pyhää Henkeä. Raamattu ei tunne termiä ”kuollut oikeaoppisuus”. Päinvastoin kuin mitä useimmat otaksuvat Fariseukset EIVÄT OLLEET oikeaoppisia. He olivat ehkä moraalisia, mutta eivät olleet Raamatullisesti oikeaoppisia, sillä he olivat ilman Jumalan rakkautta ja ilman Henkeä. Missä on Totuus (Raamatullinen oikeaoppisuus) siinä on myös Henki Jumala, sillä Hän on sen aikaansaaja. Missä on Herran Jeesuksen Kristuksen Henki siinä on palvontaa Totuudessa (Raamatullisesti oikeassa uskossa). Tämä on se mitä Johannes opettaa 1Joh.4:2-3, Joh. 4:23-24. Sanottuani nämä sanon vielä että palvonta Hengessä ja totuudessa on pelastuksen hedelmä, eikä koskaan eikä missään nimessä sen ehto, sillä Iankaikkisessa Liitossa ei ole ehtoja Jumalan valittujen pelastukselle, joka on heidän yksin Kristuksen tähden (Room. 5:19). Samalla se on totta, että missä ei ole tätä hedelmää – Jumalan ja Kristuksen palvontaa Hengessä ja totuudessa, siellä ei myöskään ole uutta luomusta eikä Kristuksen Henkeä, eikä myöskään Isää eikä Poikaa (2Joh. 9). Tästä Martti Luther oli surullinen esimerkki, niinkuin myös ne jotka uskovat hänen oppejaan, eli uskovat samaten kuin hän uskoi.

Lutherin väärä opetus uudesta syntymästä ja kasteesta on aika kattava ja laaja aihe. Hän kirjoitti paljon näistä asioista, ja olisin voinut siteerata häntä enemmän kuin mitä tein. En katso sitä nyt aiheelliseksi, vaikka tiedän että olisi ehkä aiheellista kirjoittaa pitempi kriittinen analyysi Lutherin kasteopista siinä missä se koskettaa suoranaisesti uutta syntymää. Jos ylhäältä minulle suodaan niin jatkan Lutherin harhaoppien tarkastelua toisella kerralla. Aamen.

Jussi kirjoitti:

Martti Luther, ”uskonpuhdistaja” joka oli kerettiläinen

Jumala on antanut Pyhän Raamatun olemaan ylin auktoriteetti mitä oppiin, moraaliin, uskoon, uskonnollisuuteen jne. tulee. Raamattu on absoluuttinen totuus kirjallisessa muodossa, annettu Jumalan Hengen inspiraation kautta pyhien ihmisten kautta. Se on täten jumalallinen kirja, pyhä, sekä tästä syystä absoluuttisen erehtymätön ja virheetön, ja ristiriidaton. Pyhiin Kirjoituksiin tulee verrata opit ja opetukset, sekä niiden valossa koetella uskonnolliset opettajat, julistajat.

”Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät he puhu tämän sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa” (Jes.8:20, vrt. Biblia, Kuningas Jaakon K.).

”Jos joku on opettamassa eri oppia, eikä pitäydy niihin Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin, eikä siihen oppiin [joka on] jumalisuuden mukaan, hän on tullut ylpeydestä paisuneeksi, eikä ymmärrä mitään…” (1Tim. 6:3-4a).

Tässä on Raamatullinen perustus koettelemiselle, sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista. Muitakin jakeita on olemassa. Raamattu on yhtenäinen ja ristiriidaton kokonaisuus, ja Raamattu selittää itseään. Mies nimeltä Martti Luther vaikutti 1500-luvun Saksassa, mutta hänen opetuksensa on levinnyt myös muihin maihin, aina nykyhetkeen saakka. Sentähden on aiheellista hieman tarkastella hänen opetuksiaan, ja koska Suomessa hän on jatkuvasti uskonnollisten ihmisten suosikkiopettaja. Häntä usein ylistetään väkevänä reformaattorina, ”uskonpuhdistajana”. En kiistä etteikö Luther olisi puhunut jotain totuuksia, ja sen tiedän että hänen Raamatunkäännöksensä on arvostettu ja pidetään sangen onnistuneena käännöksenä. Mutta kuitenkin karvas totuus hänestä on että hän oli harhaoppinen ihminen, kerettiläinen. Tämä on loppupäätelmä kun hänen opetuksensa vertaa Pyhän Raamatun kokonaisilmoitukseen (Jes. 8:20, 1Tim. 6:3-4, ks. yllä). Kun näin tekee ilmenee selvästi että Luther opetti (ihmis-) oppeja jotka olivat ilmiselvästi ristiriidassa Pyhien Kirjoitusten kanssa. Ja tällaisesta Jumala selvästi lausuu että sellainen opettaja ”on ilman aamunkoittoa”, sekä ”on tullut ylpeydestä paisuneeksi, eikä ymmärrä mitään”. Vielä Johannes sanoo että sellainen on sekä antikristus (2Joh.7) että antikristuksen hengestä (1Joh.4:3), ja villitsijä (2Joh.7), ynnä että on ilman Isää ja Poikaa (2Joh.9). Tämä on vakava sana. Luettelen joitain Martti Lutherin laittomia (Raamatun kokonaisilmoituksen vastaisia, epäraamatullisia) ja turmiollisia harhaoppeja.

1. Että Raamattu opettaisi että uusi syntymä olisi vesikasteen kautta, yleensä vauvapirskotuksen kautta
2. Että Raamattu opettaisi että Kaikkivaltias Jumala vanhurskauttaa syntisiä edessään subjektiivisen sydämen uskomisen kautta tai perusteella
3. Kuvakiellon pois jättäminen katekismuksestaan, ja kymmenennen käskyn kahtia halkaiseminen että lukumäärä yltäisi kymmeneen
4. Että Jumalan inspiroitu sana opettaisi ehdollista pelastuksen pysyvyyttä niiden kohdalla joille Jumala on suonut uuden syntymän, eli että Raamattu opettaisi että olisi mahdollista ylhäältä synnytettyjen langeta pois Jumalan armosta ja joutua kadotukseen
5. Että Jumalan sana opettaisi että Jeesus Kristus Nasaretilainen sovitti Golgatan ristillä jokaisen Aadamin jälkeläisen
6. Että Raamattu opettaisi Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden olevan kaikkialla läsnäoleva, vrt. Lutherin konsubstantiaatio-oppi


Ylläolevat ovat soteriologisesti (pelastusopillisesti), kristologisesti (koskien Krisuksen Persoonaa ja työtä), sekä teologisesti (jumaluusopillisesti) katsottuna ristiriidassa Jumalan erehtymättömän ja auktoritatiivisen sanan kanssa, ja täten harhaoppeja, ts. omavaltaisesti valittuja uskomuksia/oppeja (hairesis) joilta puuttuu Raamatullinen perusta ja auktoriteetti.

On aiheellista tarkastella näitä oppeja yksi kerrallaan.

1. Luther opetti kerta toisensa jälkeen että vesikaste on välttämätön uudelle syntymälle, että Jumala soisi uuden syntymän kastehetkellä, ja että itse kastevesi on jollain tapaa välttämätöntä kyseiselle hengelliselle syntymälle.

”Mutta kun sana ja vesi saavat pysyä yhdessä, niin on sinulla sellainen vesi, jossa on Pyhä Henki, joka SEN KAUTTA UUDESTI SYNNYTTÄÄ sinut Jumalan valtakuntaan, se on, antaa SYNTISI ANTEEKSI ja tekee sinut autuaaksi.” (Lutherin opetuksia kasteesta, 10 luku ”Kasteessa Uuudestisynnytään”)

”Mutta kuinka voikaan tämä kaste olla kelvoton, kun Kristus säätää veden välineeksi ihmisen uudestisyntymiseen Pyhän Hengen myötävaikutuksen kautta.
"jos joku ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Kun LASTENKIN TARVITSEE UUDESTISYNTYÄ VOIDAKSEEN JUMALAN VALTAKUNTAA NÄHDÄ, niin minkä tähden kiellettäisiinkään heiltä kaste?
Kuinka voidaankaan ajatella, ettei kasteen vesi, joka on Jumalan sanaan suljettu ja Jumalan sanan kanssa yhdistetty, muka kelpaisi uudesti synnyttämään?
Eivätkö Kristuksen sanat todellakin vaadi meitä siihen vakuutukseen, että uuden syntymisen täytyy VEDEN KAUTTA jokaisessa ihmisessä tapahtua? Vaikka ei tosin vesi ilman Pyhää Henkeä vaikuta mitään, niin ei Pyhä Henki myöskään tee ilman vettä meissä tätä työtänsä. ("joka ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ..")” (ibid.)

Näin Luther, ynnä hänen seuraajansa. Raamatun Kaikkivaltias Herra Jumala opettaa pyhässä sanassaan seuraavasti...

” Jotka eivät veristä, eivätkä lihan tahdon perusteella, eivätkä miehen tahdon perusteella, vaan päinvastoin Jumalasta tulivat synnytetyiksi.” (Jh. 1:13)

Pyhä Henki tässä opettaa että uusi syntymä ei tule perimän kautta (haimatôn – veristä, monikko), eikä turmeltuneen ihmisyyden (lihan) tahtomisen perusteella (Kreikk. ek – ilmaisee lähdettä, vrt. –sta … ”tahdo -sta”; vrt. Eng. ”of”, ”out of”, ”from”, ”by”, ”on basis of” – ” on the basis of [the] desire of [the] flesh”). Eikä myöskään ”miehen tahdon perusteella (ek)”, tarkoittaen että miespuolisen saarnaajan tahdon välityksellä tai perusteella tai kautta ei tapahdu jumalallista uutta syntymää ylhäältä. Pyhä Henki tarkoittaa tässä ensi kädessä Jumalan kutsumia todellisia sanan saarnaajia, Jumalan johdattamia Raamatullisen Evankeliumin julistajia, jotka Raamatun mukaan ovat miespuolisia, vrt. Paavali, Pietari, Barnabas jne. Ei edes näiden jumalisten miesten tahto voinut edesvaikuttaa kenenkään kuulijan uutta syntymää, eivätkä he tahtomisellaan kyenneet vaikuttamaan Jumalan päätöksiin (”tahdon perusteella”/”tahdosta”) koskien keitä Hän uudesti synnyttäisi (ja keitä jättäisi kuolleeseen tilaansa). Näiden kolmen negatiivisen sanan jälkeen Kristuksen Henki positiivisesti toteaa ”vaan päinvastoin (alla) Jumalasta (ek – lähde, alkulähde, vrt. –sta; Theoû – Jumala, genitiivi) tulivat synnytetyiksi” (egennêthêsan – aoristi, passiivi; Eng. ”were begotten”). Voimakas negaatio ”alla”, ”vaan päinvastoin”, selvästi tukee sitä totuutta että Jumala yksin on Hän joka suverenisesti ylhäältä uudesti synnyttää eivätkä ensimainitut millään osallistu siihen eivätkä kykene vaikuttamaan sitä, saati että kykenisivät vaikuttamaan Jumalan tahtoon niin että se tulisi toteen jonkun kohdalla (jota Hän ei ole valinnut pelastukseen Kristuksessa ennen maailman perustusta, Efe. 1, Room. 9). Raamatun selvä opetus on että Jumala on täysin suvereni, ja luoduista riippumaton mitä uuteen syntymään tulee. Tämän sovellus on että esim. joku nk. ”pappi” tai ”rovasti” ei voi vauvakastetoimituksillaan (kastevesi plus saarnattu sana) edesvaikuttaa jonkun kauttaaltaan turmeltuneen vauvan uutta syntymää, yhtä vähän kun auton peseminen tekee sitä (autoa) hengellisesti eläväksi, yhtä vähän kuin kissanpennun kasteleminen saisi aikaan sen uutta syntymää. Samaten kyseinen jae opettaa että kukaan ei ns. ”synny kristityksi” (”veristä”). Vielä se opettaa että ”lihan” (turmeltuneen ihmisyyden, ei uudesti synnytetyn ihmisen) haluamisen tai tahdon, tahtomisen, (vrt. ns. ”ratkaisu”) perusteella tai kautta ei tapahdu uutta syntymää ylhäältä. Viimeksi mainittu täysin kumoaa Arminiolaisten (Vapaa Tahto-laisten) harhaoppia että ihmisen on tehtävä ns. ”uskonratkaisu” (”Jumalan puoleen”) että ”uudestisyntyisi”. Surullinen totuus on että väärät uskovat ja uskonnollismieliset eivät tahdo uskoa että Jumala on kauttaaltaan suvereni ja riippumaton mitä syntisten pelastukseen, tässä uuteen syntymään, tulee, että Hän toimii yksin, ja tahtoo ja päättää yksin ketä synnyttää ylhäältä, ja milloin ja missä.

Joh. 3:3. *Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: Ellei joku tule synnytetyksi ylhäältä hän ei todellakaan ole kykenevä näkemään *Jumalan *valtakuntaa.
4. *Nikodemos sanoo hänelle: Kuinka ihminen on kykenevä syntymään ollessaan vanha? Ei kai hän ole kykenevä menemään sisälle *äitinsä *kohtuun toistamiseen ja tulla synnytetyksi?
5. *Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle; Ellei joku tule synnytetyksi vedestä ja Hengestä hän ei todellakaan ole kykenevä käymään sisälle *Jumalan *valtakuntaan.
6. Mikä on syntynyt lihasta on liha, ja se mikä on tullut synnytetyksi *Hengestä on henki.
7. Älä sinä hämmästele että sanoin sinulle: On tarpeen teidän (umâs – monikko) tulla synnytetyksi ylhäältä.
8. *Henki (Kr. pneûma) puhaltaa (tai, henkäisee – Kr. pnei) missä Hän tahtoo, ja Hänen äänensä sinä kuulet, mutta kuitenkaan et ole tiennyt mistä Hän tulee ja mihin Hän vetäytyy. Näin on jokainen joka on tullut synnytetyksi *Hengestä. (* = määr.artikkeli)

Ylläolevan kontekstin (asiayhteyden) 5. jae on yleensä Lutherilaisten ja muiden kasteen uudestisynnytämis-opin [Eng. Baptismal regeneration] vahvimpia (näennäisesti) aseita. He otaksuvat sanan ”vedestä” (ex hudatos) tarkoittavan kasteen riittiä. Se on juuri sitä, olettamus. Jae ei sano ”kasteesta ja Hengestä”. On aivan turha yrittää selittää kyseistä kohtaa ilman muun Raamatun apua (2Pie.1:20). Täytyy tulkita Raamattu Raamatullisesti, verraten Kirjoituksia toisiinsa. Rinnakkaiskohta joka selittää Jh. 3:5 on Tiit. 3:5; ” …uuden syntymän pesun ynnä Pyhän Hengen uudistamisen kautta.” Huomioi sama jumalallinen järjestys kuin Joh. 3:5:ssä; ensin vesi/pesu, sitten Henki. Huomaa myös että kohta ei sano ”uuden syntymän vesikasteen ynnä Pyhän Hengen uudistamisen kautta”, vaan ”pesun”. Tämä kohta ei myöskään irtonaisena todista että vesikasteesta olisi kyse, ja Joh. 3:5 valossa se ei todellakaan tee sitä. Jos Joh. 3:5:ssä Pyhä Henki olisi tarkoittanut kastetta sanalla ”vedestä” niin Hän olisi asettanut jonkun maallisen ja ei hengellisen asian (H2O) oman jumalallisen Persoonansa edelle (…Hengestä) mitä tärkeysjärjestykseen tulee koskien uutta syntymää. Eli Henki Jumala olisi sanonut koko Raamattua lukevalle maailmalle että H2O (vesikasteriitti/kasteen ”sakramentti”) on tärkeysjärjestyksessä numero yksi mitä uuteen syntymään tulee, ja Kaikkivaltiaan Jumalan kolmas Persoona on toissijainen tekijä. Pois se!! Olkoon Jumala totuullinen ja ihminen valhettelija, niinkuin on kirjoitettu: Että sinut vanhurskautettaisiin *sanomisissasi ja voittaisit kun sinut tuomitaan. (Room. 3:4). Sama Raamatullinen logiikka pätee Tiitus 3:5:een. Yksi on se syy miksi Henki pani Johanneksen ja Paavalin mainitsemaan vettä/pesua ennen Itseään, ja se on se että vesi (Joh.3:5), pesu (Tiit.3:5), merkitsee Kristusta, se on, että Kristuksen veren pesu (subjektiivinen – sisimmässä tapahtuvaa) on osa Raamatullista uutta syntymää. Sillä Kristus opettaa että Hengen tehtävä on kirkastaa Häntä, ja tässä näemme miten Henki molemmissa kohdissa näin tekee kun mainitsee pesua/vettä (Kristuksen veri) ennen Hengen uudistamista, täten ylläpitäen Kristuksen ensisijaisuutta Jumalan valitun kansan pelastuksessa. Nämä kaksi kyseistä kohtaa molemmat (ja yhdessä) opettavat että uudessa syntymässä on nämä kaksi aspektia; se on pesu (Kristuksen veressä, Pyhässä Hengessä) ja se on uudistus (vrt. ”ympärileikkaus ilman käsiä”) Pyhässä Hengessä. Eli Johannes ei opeta vesikastetta uuden syntymän instrumenttina (välineenä, välikappaleena), vaan hän opettaa (niinkuin Paavali) yhtä asiaa (ylhäältä syntymä) kaksine aspekteineen; yksi hengellinen suure jolla kaksi toisiaan täydentävää aspektia (näkökantaa). Tämä on sopusoinnussa Pyhän Raamatun kokonaisilmoitukseen kanssa mitä uuteen syntymään tulee.

Uudesta syntymästä käytetään Jumalan sanassa myös termejä ”sydämen ympärileikkaus”, ”eläväksi tekeminen” jne., mutta kyseisissä kohdissa Pyhä Henki käsittelee mainittua kahta aspektia uudesta syntymästä. Ja jos katsoo Joh. 3:5:en ympäröivää kontekstia niin ilmenee että Kristus kiteyttää 5. jakeen vaikeita sanoja (”vedestä ja Hengestä”) jakeissa 6. ja 8., viittaamalla ainoastaan Pyhän Hengen Persoonaan. Hän olisi voinut täsmentää sanomalla ”Mikä on syntynyt lihasta on liha, ja se mikä on tullut synnytetyksi vauvakasteesta on henki”. Näinhän Luther nähtävästi ymmärsi kyseisen kohdan, mutta jos Kristus olisi näin sanonut se olisi ollut ristiriidassa Raamatun muun opetuksen kanssa ja Hän olisi ollut syntinen. Pois se! Mutta Hän ei näin sanonut, vaan kiteytti viittaamalla yksinomaan Henkeen, mainitsematta ollenkaan kastetta (Kr. baptisma). Vielä, Kristuksen veren yhteydessä Raamattu usein käyttää sanaa ”pestä”, joten se on täysin harmoniassa sen kanssa mitä olen tuonut esille.

Jos H2O (vesikaste; Luther ja hänen kannattajansa) taistelee Kristuksen veren pesua vastaan (Raamattu) niin jomman kumman täytyy olla harhaoppi. Se mikä antaa kunnian Jumalalle ja Kristukselle on Raamatun Totuus ja jumalisuuden mukainen oppi (1Tim.6:3), ja se mikä aiheuttaa epäharmoniaa Raamatun tulkinnassa ja riistää kunniaa ja ensisijaisuutta (Kol. 1:18) Kristukselta (pelastuksen Alfana ja Omegana) on perkeleellinen valhe ja antikristillinen harhaoppi, suoraan sielunvihollisen (Saatanan) sydämestä, sillä hän on valheen isä, sekä valhettelijain isä. Eräs harhaoppisten ja väärien kristittyjen tavaramerkkejä on jatkuva jakeiden irroittaminen kontekstistaan ja Raamatun kokonaisilmoituksesta, niin että syntyy tulkinnallisia ristiriitoja ja se saa Raamatun näyttämään ristiriitaiselta kirjalta. He sanovat että on ristiriitoja sanassa mutta että ”täytyy vain uskossa ottaa vastaan” (omavaltaisesti omaksuttu oppi – hairesis, harhaoppi), ”eikä yrittää järkeillen selvittää kaikkia ristiriitoja” (ristiriitoja jotka väistämättä seuraavat epäraamatullista oppia, harhaoppia). Mutta Raamatun todistus on että sellainen ihminen joka opettaa ja uskoo harhaoppisesti ”ei ymmärrä mitään” ja ”on vailla aamunkoittoa”, ”ilman Isää ja Poikaa”, ”on antikristus ja villitsijä (kirj. eksyttäjä – planos)”, ”on tullut kieroutuneeksi ja tekee syntiä” jne.. Eli tällainen on vailla Raamatullista Jumalan antamaa uskoa ja on täten epäuskoinen. W E Best on Raamatullisesti ja viisaasti sanonut että ihminen jolla on harhaoppisia uskomuksia mitä Jumalaan, Kristukseen, pelastukseen jne. tulee EI PALVO (Jumalaa, Kristusta, Pyhää Henkeä). Tällainen ihminen on epäjumalan palvoja, sillä hän ei palvo Jumalaa Hengessä eikä TOTUUDESSA (Raamatullinen usko, oppi – yhtäpitävä Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa eikä ristiriidassa sen kanssa, vrt. Jes.8:20). Tällainen ihminen palvoo jumalaa joka ei kykene pelastamaan, sillä jos hän ei palvo Raamatun Jumalaa Totuudessa se näyttää että hän on vailla Raamatun Pyhää Henkeä, Kristuksen Henkeä, joka on myös Totuuden Henki. Ja jos hän ei palvo Jumalaa Pyhässä Hengessä hän ei myöskään ole kykenevä palvomaan Häntä totuudessa, ks. 1Joh.4:3.

Ei ole olemassa Raamatullista oikeaoppisuutta ilman Raamatun Pyhää Henkeä. Raamattu ei tunne termiä ”kuollut oikeaoppisuus”. Päinvastoin kuin mitä useimmat otaksuvat Fariseukset EIVÄT OLLEET oikeaoppisia. He olivat ehkä moraalisia, mutta eivät olleet Raamatullisesti oikeaoppisia, sillä he olivat ilman Jumalan rakkautta ja ilman Henkeä. Missä on Totuus (Raamatullinen oikeaoppisuus) siinä on myös Henki Jumala, sillä Hän on sen aikaansaaja. Missä on Herran Jeesuksen Kristuksen Henki siinä on palvontaa Totuudessa (Raamatullisesti oikeassa uskossa). Tämä on se mitä Johannes opettaa 1Joh.4:2-3, Joh. 4:23-24. Sanottuani nämä sanon vielä että palvonta Hengessä ja totuudessa on pelastuksen hedelmä, eikä koskaan eikä missään nimessä sen ehto, sillä Iankaikkisessa Liitossa ei ole ehtoja Jumalan valittujen pelastukselle, joka on heidän yksin Kristuksen tähden (Room. 5:19). Samalla se on totta, että missä ei ole tätä hedelmää – Jumalan ja Kristuksen palvontaa Hengessä ja totuudessa, siellä ei myöskään ole uutta luomusta eikä Kristuksen Henkeä, eikä myöskään Isää eikä Poikaa (2Joh. 9). Tästä Martti Luther oli surullinen esimerkki, niinkuin myös ne jotka uskovat hänen oppejaan, eli uskovat samaten kuin hän uskoi.

Lutherin väärä opetus uudesta syntymästä ja kasteesta on aika kattava ja laaja aihe. Hän kirjoitti paljon näistä asioista, ja olisin voinut siteerata häntä enemmän kuin mitä tein. En katso sitä nyt aiheelliseksi, vaikka tiedän että olisi ehkä aiheellista kirjoittaa pitempi kriittinen analyysi Lutherin kasteopista siinä missä se koskettaa suoranaisesti uutta syntymää. Jos ylhäältä minulle suodaan niin jatkan Lutherin harhaoppien tarkastelua toisella kerralla. Aamen.

...josta olemme samaa mieltä on tämä:
>Ei ole olemassa Raamatullista oikeaoppisuutta

theos kirjoitti:

...josta olemme samaa mieltä on tämä:
>Ei ole olemassa Raamatullista oikeaoppisuutta

Lausehan kuuluu kokonaisuudessaan: "Ei ole olemassa Raamatullista oikeaoppisuutta ilman Raamatun Pyhää Henkeä."
Näissä teksteissä puhutaan juuri siitä vuosisatojen saatossa tapahtuneesta vääntelystä ja kääntelystä, mistä päivällä mainitsin. Ei pidä takertua oppi-isiin. Raamatussa on ensi käden tieto.

Mikään raamatullinen ei ole harhaoppia.

"Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).

Sylilapsikastelua puolustetaan usein Jeesuksen sanoilla: älkääkä estäkö heitä.

Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin Hänen luokseen.

Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin Jeesuksen syliin.

Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei olisi ollut
vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!

"Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja
siunasi heitä" (Mark. 10:16).

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään, heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet päälleen(Gal. 3:27).

Raamatusta ei löydy lapsikastelua.

Eki kirjoitti:

"Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).

Sylilapsikastelua puolustetaan usein Jeesuksen sanoilla: älkääkä estäkö heitä.

Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin Hänen luokseen.

Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin Jeesuksen syliin.

Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei olisi ollut
vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!

"Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja
siunasi heitä" (Mark. 10:16).

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään, heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet päälleen(Gal. 3:27).

Raamatusta ei löydy lapsikastelua.

Jeesus siunasi luokseen tuodut lapset eikä tietenkään kastanut eikä kehottanut kastamaan, eihän Hän tuolloin ollut vielä ristillä kuollut.

Jeesushan nimenomaan todisti lastenkaltaisten olevan taivaskelpoisia. Miksi heitä ei voi myös kastaa Hänen nimeensä? Jos ei voida (mitä en usko), jää kyllä yksi kysymys, johon haluaisin kuulla vastauksen: mitä ihmettä mahtaa tarkoittaa se, että on tultava lasten kaltaiseksi päästäkseen sisälle taivasten valtakuntaan?

Eki kirjoitti:

"Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).

Sylilapsikastelua puolustetaan usein Jeesuksen sanoilla: älkääkä estäkö heitä.

Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin Hänen luokseen.

Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin Jeesuksen syliin.

Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei olisi ollut
vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!

"Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja
siunasi heitä" (Mark. 10:16).

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään, heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet päälleen(Gal. 3:27).

Raamatusta ei löydy lapsikastelua.

Eikö lapsi siis kykene uskomaan, eikä voi uudestisyntyä? Eikö hänen siis tarvitsekaan? Siispä tuumasta toimeen: rakennellaan ihan itse sellainen pelastustie, että lapsen usko ei ole tarpeellinenkaan (koska se on muka mahdoton).

Sen sijaan että kysyttäisiin, kykeneekö lapsi uskomaan, onkin paras kysyä, kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon. Kielletäänkö Jumalan voima?

Kuitenkin: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". (Mark.10:27)

Jeesus on myös sanonut: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. (Matt.11:25)

Eihän luterilaisiakaan ole neuvottu luottamaan lainkaan siihen, että ovat käyneet kasteella, nimittäin siltä osin, mitä siinä ihminen toimii, vaan luottamaan siihen Sanaan, joka oli kasteessa. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeenhän kastettiin. Oikea kaste on Jumalan teko alusta loppuun.

Kasteessa kastetaan Jeesuksen kuolemaan, jotta voitaisiin nousta ylös kuten Hänkin on ylösnoussut. Mitä mieltä olisi Jeesuksen ollut kehottaa opetuslapsiaan kastamaan niitä lapsia, jotka tuotiin Hänen siunattavikseen, kun Hän ei ollut vielä tuolloin ristillä kuollutkaan?

Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, ei pelastu. Usko ratkaisee. Usko on Jumalan lahja ja teko, alusta loppuun. Todellinen kääntymys on sitä, että uskoo Vapahtajaan. Silloin, mikäli on siihen on tilaisuus, mennään myös kasteelle. Mutta jos on jo lapsena kastettu, ei pidä enää mennä kasteelle, sillä Jeesuksen nimeen tapahtunut kaste ei menetä merkitystään, vaikka isompina erehtyisimme työntekoon vieraalle maalle. Saamme aina uudestaan vaikka kompastellen palata takaisin Luojan luokse. Hän tuntee jokaisen nimeltä ja kehottaa palaamaan takaisin kotiin. Kotiinpaluu merkitsee turvautumista yksin Jeesukseen. Kaikki eivät tuota kehotusta kuule. ”Niin Hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.” (Room.9:18)

toivo2002 kirjoitti:

Eikö lapsi siis kykene uskomaan, eikä voi uudestisyntyä? Eikö hänen siis tarvitsekaan? Siispä tuumasta toimeen: rakennellaan ihan itse sellainen pelastustie, että lapsen usko ei ole tarpeellinenkaan (koska se on muka mahdoton).

Sen sijaan että kysyttäisiin, kykeneekö lapsi uskomaan, onkin paras kysyä, kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon. Kielletäänkö Jumalan voima?

Kuitenkin: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". (Mark.10:27)

Jeesus on myös sanonut: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. (Matt.11:25)

Eihän luterilaisiakaan ole neuvottu luottamaan lainkaan siihen, että ovat käyneet kasteella, nimittäin siltä osin, mitä siinä ihminen toimii, vaan luottamaan siihen Sanaan, joka oli kasteessa. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeenhän kastettiin. Oikea kaste on Jumalan teko alusta loppuun.

Kasteessa kastetaan Jeesuksen kuolemaan, jotta voitaisiin nousta ylös kuten Hänkin on ylösnoussut. Mitä mieltä olisi Jeesuksen ollut kehottaa opetuslapsiaan kastamaan niitä lapsia, jotka tuotiin Hänen siunattavikseen, kun Hän ei ollut vielä tuolloin ristillä kuollutkaan?

Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, ei pelastu. Usko ratkaisee. Usko on Jumalan lahja ja teko, alusta loppuun. Todellinen kääntymys on sitä, että uskoo Vapahtajaan. Silloin, mikäli on siihen on tilaisuus, mennään myös kasteelle. Mutta jos on jo lapsena kastettu, ei pidä enää mennä kasteelle, sillä Jeesuksen nimeen tapahtunut kaste ei menetä merkitystään, vaikka isompina erehtyisimme työntekoon vieraalle maalle. Saamme aina uudestaan vaikka kompastellen palata takaisin Luojan luokse. Hän tuntee jokaisen nimeltä ja kehottaa palaamaan takaisin kotiin. Kotiinpaluu merkitsee turvautumista yksin Jeesukseen. Kaikki eivät tuota kehotusta kuule. ”Niin Hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.” (Room.9:18)

Eihän kyse ole siitä, oliko Jeesus kastekäskyjä antaessaan elossa vai ristiinnaulittu. Hänhän on elävä uskovaisen mielessä/sydämessä vielä nykyisinkin. Oleellista on usko Jeesuksen opetuksiin. Usko on sama silloin ja nyt.

Oman kokemukseni perusteella Jumala ei todellakaan vaikuta uskoa ymmärtämättömään mieleen. Kuinka paljon helpompaa elämäni olisi ollut, jos olisin lapsesta lähtien uskonut, kun minut oli kastettu. Perheeni ei kuitenkaan ollut uskonnollinen, enkä edes oikein kuullut Jeesuksesta kuin vasta parikymppisenä, kun tulin uskoon.
"Lapsen kaltaiseksi tuleminen" tarkoittaa sitä, että tarkastelee Jeesuksen ilosanomaa kuin lapsi: ilman aikuisten järkeilyä tai antamalla omaisuuden tai muiden keinotekoisten sitoumusten asettua uskon esteeksi.

PeterPan kirjoitti:

Eihän kyse ole siitä, oliko Jeesus kastekäskyjä antaessaan elossa vai ristiinnaulittu. Hänhän on elävä uskovaisen mielessä/sydämessä vielä nykyisinkin. Oleellista on usko Jeesuksen opetuksiin. Usko on sama silloin ja nyt.

Oman kokemukseni perusteella Jumala ei todellakaan vaikuta uskoa ymmärtämättömään mieleen. Kuinka paljon helpompaa elämäni olisi ollut, jos olisin lapsesta lähtien uskonut, kun minut oli kastettu. Perheeni ei kuitenkaan ollut uskonnollinen, enkä edes oikein kuullut Jeesuksesta kuin vasta parikymppisenä, kun tulin uskoon.
"Lapsen kaltaiseksi tuleminen" tarkoittaa sitä, että tarkastelee Jeesuksen ilosanomaa kuin lapsi: ilman aikuisten järkeilyä tai antamalla omaisuuden tai muiden keinotekoisten sitoumusten asettua uskon esteeksi.

Kaste on Jumalan teko. Vai ajatteletko sinä, PeterPan, kasteen olevan jotain muuta? Kenties jokin ihmisen omaa kuuliaisuutta osoittava teko?

Kasteessa haudataan Jeesuksen kuolemaan, jotta saisimme nousta Hänen kanssaan kuolleista.

”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” (Room.6:3-4)

Ei tuo uudessa elämässä vaeltaminen tarkoita sitäkään, että meidän pitää käydä kastattamassa itsemme upotuskasteella Jordan-virrassa, tai muutoinkaan jäljitellä Jeesuksen elämää. Siinähän olisikin melkoinen haaste. Ei raamatussa turhaan lue sekään, että Ihmisen Poika ei löydä paikkaa mihin päänsä kallistaa. Ei meidän pidä kuvitella, että me, ymmärrystä saatuamme, kun olemme alkaneet uskomaan tietoisesti Jeesukseen, muuttuisimme sellaiseksi leposijaksi. Että me voisimme ottaa itse joitakin Jeesuksen osuutta helpottavia askeleita, kuten vaikkapa mennä tuolle kasteelle, jotta voisimme uudestisyntyä, kun pelastuminen edellyttää uudestisyntymistä. Ei koskaan, niin kauan kuin elämme ihmisinä, ei Jeesus voi levätä meissä. Hän tuli kärsimään, tekemään koko työn edestämme, jotta me saisimme elää. Uskon kautta saamme iankaikkisen elämän, Jeesuksen ansion tähden.

Uudestisyntymisen on tapahduttava ylhäältä, eli se ei voi olla itse otettavissa, se on lahja. Uudestisyntyminen ja kaste kuuluvat yhteen. Ilman niitä ei ole pelastusta. Koska oikea kaste on Jumalan teko, pääsevät pienet lapset taivaaseen, vaikka heille ei olisi ehditty kastetilaisuutta järjestääkään, onhan Jeesus sanonut lasten pääsevän taivasten valtakuntaan. Tässä yhteydessä voi herätä kysymys, miksi sitten lapsia kastetaankaan. Siksi, että näin on Jeesus neuvonut tekemään: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19-20)

Siis miksi jättäisimme lapset kastamatta? Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Mutta pienet lapsetko eivät usko? Onko asia niin? Silloinhan vähintäänkin kaikki alle kaksivuotiaat joutuisivat kadotukseen. Muistuupa mieleeni muuan Herodes. Onneksi Herodes ei saa ratkaista asiaa, vaan lapset saavat elää, sillä Herra pelastaa. Ihmisille se pelastaminen onkin mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista (Mark.10:27).

PeterPan! Se, että vanhempasi eivät osanneet kertoa sinulle Jeesuksesta, ei mitätöi kastetta, jonka sait vauvana. Olit Isän lapsi, vaikka olit joutunut niin varhain vieraalle maalle, ettet itse edes muista tapahtumaa. Ei Isä kuitenkaan unohtanut, ja kun Hyvä Paimen löysi sinut korvesta, Hän kutsui sinua nimeltä ja sinä tunnistit Hänen äänensä.