Kreationismi ja kulttuurievoluutio

Tätä asiaa olen ihmetellyt. Monesti kun kreationismin älyttömyyksiä tarkastellaan, niin joku on sanomassa, että no he nyt uskovat noin, koska pelkäävät helvettiin joutumista niin paljon. Olen aina epäillyt tätä lähinnä siksi, että minun on mahdotonta keksiä vastaavaa esimerkkiä omista uskomuksistani, että johonkin uskominen tai johonkin epäuskominen sinänsä olisi minulle tärkeää.

En ole välinpitämätön sitä kohtaan, miten asiat ovat, mutta minulla ei myöskään ole mitään tarvetta siihen, että asiat olisivat juuri jollain tietyllä tavalla. Haluan siis tietää miten asiat ovat, olivatpa ne sitten miten hyvänsä. En ymmärrä, miksi joku haluaa, että taivas on olemassa. Ymmärrän, että JOS olisi käytännössä varmaa, että taivas on olemassa, niin joku voi sinne haluta... ainakin mielummin kuin helvettiin.

Esim. Jordan Petersonin, jota voinee kulttuurikristityksi luonnehtia, kerrotaan sanoneen, että hänen mielestään olisi ainakin hyvä jos Jumala olisi olemassa. Miksi? Joko Jumala on olemassa tai ei ole olemassa, mutta jos ei ole, niin miksi se olisi ongelma? Miksei samantien mielummin toivota, että pastafarianismissa uskottu paratiisi olisi olemassa, oluttulivuorineen ja stripparitehtaineen?

Ymmärrän, että kreationistit voivat olla hyväksymättä tieteellisiä tosiasioita, koska he eivät käsitä niitä. Tämän minä nimittäin tiedän varmuudella. Yksikään kreationisti ei ole koskaan millään tavalla vakuuttanut minua siitä, että hän ymmärtää mistä evoluutiossa on kyse. Kuten aloituksessa todetaan, kreationistit hakkaavat olkinukke-evoluutiota. Tämä on helppoa hyväksyä tosiasiana, koska ei ole mitenkään käsittämätöntä olla hyväksymättä jotain, jota ei ymmärrä sen vertaa, että osaisi yhdistää havainnot koherentiksi kokonaisuudeksi. Mutta en mitenkään voi ymmärtää, että usko taivaalliseen pelastukseen olisi itsessään niin tärkeää, että sen ylläpitämiseksi tahallaan haluttaisiin olla näkemättä sitä, mikä on totta, liittyipä se totuus sitten siihen taivaaseen pääsyyn tai ei.

Antroposeeni kirjoitti:

Tätä asiaa olen ihmetellyt. Monesti kun kreationismin älyttömyyksiä tarkastellaan, niin joku on sanomassa, että no he nyt uskovat noin, koska pelkäävät helvettiin joutumista niin paljon. Olen aina epäillyt tätä lähinnä siksi, että minun on mahdotonta keksiä vastaavaa esimerkkiä omista uskomuksistani, että johonkin uskominen tai johonkin epäuskominen sinänsä olisi minulle tärkeää.

En ole välinpitämätön sitä kohtaan, miten asiat ovat, mutta minulla ei myöskään ole mitään tarvetta siihen, että asiat olisivat juuri jollain tietyllä tavalla. Haluan siis tietää miten asiat ovat, olivatpa ne sitten miten hyvänsä. En ymmärrä, miksi joku haluaa, että taivas on olemassa. Ymmärrän, että JOS olisi käytännössä varmaa, että taivas on olemassa, niin joku voi sinne haluta... ainakin mielummin kuin helvettiin.

Esim. Jordan Petersonin, jota voinee kulttuurikristityksi luonnehtia, kerrotaan sanoneen, että hänen mielestään olisi ainakin hyvä jos Jumala olisi olemassa. Miksi? Joko Jumala on olemassa tai ei ole olemassa, mutta jos ei ole, niin miksi se olisi ongelma? Miksei samantien mielummin toivota, että pastafarianismissa uskottu paratiisi olisi olemassa, oluttulivuorineen ja stripparitehtaineen?

Ymmärrän, että kreationistit voivat olla hyväksymättä tieteellisiä tosiasioita, koska he eivät käsitä niitä. Tämän minä nimittäin tiedän varmuudella. Yksikään kreationisti ei ole koskaan millään tavalla vakuuttanut minua siitä, että hän ymmärtää mistä evoluutiossa on kyse. Kuten aloituksessa todetaan, kreationistit hakkaavat olkinukke-evoluutiota. Tämä on helppoa hyväksyä tosiasiana, koska ei ole mitenkään käsittämätöntä olla hyväksymättä jotain, jota ei ymmärrä sen vertaa, että osaisi yhdistää havainnot koherentiksi kokonaisuudeksi. Mutta en mitenkään voi ymmärtää, että usko taivaalliseen pelastukseen olisi itsessään niin tärkeää, että sen ylläpitämiseksi tahallaan haluttaisiin olla näkemättä sitä, mikä on totta, liittyipä se totuus sitten siihen taivaaseen pääsyyn tai ei.

Jätit mielipiteesi todistamatta.

Anonyymi kirjoitti:

Jätit mielipiteesi todistamatta.

Mielipiteet eivät ole propositioita, jotka tarvitsisi todistaa, joten väitteesi on yhtä tyhjän kanssa.

Tosin suurempi merkki Lopun Aikojen läheisyydestä on maassa sätkivät ja kuolaavat hihhulit joita jumala on koskettanut.

Tuollaiset eivät ole arvioita tai teorioita, vaan spekulaatioita.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaiset eivät ole arvioita tai teorioita, vaan spekulaatioita.

Arvioita ja spekulaatioita on monenlaisia.

Arviot esimerkiksi mustien aukkojen sekä painovoima-aaltojen olemassaolosta näyttävät olleen osuvia.

Ehkä joskus kauan sitten on spekuloitu eksoplaneetoista, nykyään niitä havaitaan ja tutkitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Arvioita ja spekulaatioita on monenlaisia.

Arviot esimerkiksi mustien aukkojen sekä painovoima-aaltojen olemassaolosta näyttävät olleen osuvia.

Ehkä joskus kauan sitten on spekuloitu eksoplaneetoista, nykyään niitä havaitaan ja tutkitaan.

Hyvä täydennys, kiitos.

Luonnontieteen spekulaatiot eivät yleensä ole täysin perusteettomia, vaan mahdollisia uusia selityksiä havaintoihin tai teorioiden antamiin tuloksiin. Havaintojen ja ymmärryksen lisääntyessä ne vahvistuvat ensin hypoteeseiksi ja (vahvimmat) lopulta teorioiksi.

Mustien aukkojen olemassaolosta käytiin tieteellistä väittelyä vielä 60 vuotta sitten. Silloin olin itse täysin varma, ettemme saa koskaan varmuutta siitä, onko muilla tähdillä kuin omallamme planeettoja ja niillä elämää.

Kuka noin sanoo ja mistä tietää:

"Näyttää siltä, että covid-19 pandemia saa aikaiseksi finanssimaailman romahduksen."

Minusta ei ainakaan vielä näytä.