YLE lähetti juuri monessakin mielessä hyvin historiallisen elokuvan: Linnaisten Vihreä kamari. Elokuva kertoo säätyrajojen murtumisesta ja siitä, miten sotaista aateliset siirtyvät juuston tekijöiksi.
Elokuva on täynnä monikerroksista sanomaa, se on aikansa kuva niin täysin kin elokuva voi olla. Se on suuri mestariteos.
Kuvaavat ovat sanat, joihin elokuva päättyy: Menneisyyttä ei enää ole, on vain onnellinen tulevaisuus.
Ehkä itse Jumala, kansojen kaitsija toi nuo sanat käsikirjoittajan mieleen. Lahtarien väkivalta ja heidän aloittamansa hyökkäyssodan painajanen oli päättynyt. Kuolleet saivat vihdoin levätä rauhassa, myös 1918 kuolleet punaiset, joiden haudoille sai taas viedä kukkia. Väkivallan lietsojen ja sortajien aika oli ohi, edessä oli tasavallan ja demokratain toteutuminen. Sodan kurjuudesta miehet palasivat koteihinsa ja alkoivat rakentaaa maata. Paasikiven, Kekkosen ja vasemmiston johdolla, jopa entisen vihollisensa rinnalla, he tulivat kerrankin voittamaan suuren naapurinsa, rauhan töissä.
Elokuvassa esiintyy myös balttilainen huijari, jonka suomalainen oikeus lopulta nappaa ja mehän tiedämme, että nykyisin sekin osa tuota suurta elokuvaa on toteutunut: virolaiset kansoittavat vankiloitamme ja Baltia on rikollistemme onnela. Kaikenlaisten rikollisten, veronkiertäjistä ja juopoista alkaen, ja jälleen kerran sodanvonkujat käyttävät tuota roskajoukkoa hyväkseen yrittäessään lietsoa uusia sotia ja kahmiakseen omistukseensa suomalaista maata ja kartanoita rehentelevään elämäänsä.
Elokuva on täynnä monikerroksista sanomaa, se on aikansa kuva niin täysin kin elokuva voi olla. Se on suuri mestariteos.
Kuvaavat ovat sanat, joihin elokuva päättyy: Menneisyyttä ei enää ole, on vain onnellinen tulevaisuus.
Ehkä itse Jumala, kansojen kaitsija toi nuo sanat käsikirjoittajan mieleen. Lahtarien väkivalta ja heidän aloittamansa hyökkäyssodan painajanen oli päättynyt. Kuolleet saivat vihdoin levätä rauhassa, myös 1918 kuolleet punaiset, joiden haudoille sai taas viedä kukkia. Väkivallan lietsojen ja sortajien aika oli ohi, edessä oli tasavallan ja demokratain toteutuminen. Sodan kurjuudesta miehet palasivat koteihinsa ja alkoivat rakentaaa maata. Paasikiven, Kekkosen ja vasemmiston johdolla, jopa entisen vihollisensa rinnalla, he tulivat kerrankin voittamaan suuren naapurinsa, rauhan töissä.
Elokuvassa esiintyy myös balttilainen huijari, jonka suomalainen oikeus lopulta nappaa ja mehän tiedämme, että nykyisin sekin osa tuota suurta elokuvaa on toteutunut: virolaiset kansoittavat vankiloitamme ja Baltia on rikollistemme onnela. Kaikenlaisten rikollisten, veronkiertäjistä ja juopoista alkaen, ja jälleen kerran sodanvonkujat käyttävät tuota roskajoukkoa hyväkseen yrittäessään lietsoa uusia sotia ja kahmiakseen omistukseensa suomalaista maata ja kartanoita rehentelevään elämäänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosiaan. 1945, toivon ja onnen vuosi. Voiton päivän vuosi.
Miksi virolaiset pitävät Voiton päivän juhlintaa itselleen sopimattomana? Eikö pienen kansan pitäisi juhlia sitä, että väkivalta nujerrettiin? Nyt he antaat kuvan, että Saksan antautuminen olisi ollut huono asia. He tietävät, että Saksan voitto olisi merkinnyt heille ehkä yhtä pahaa kohtaloa kuin neuvostomiehitys.
Mutta ei siinä kyse olekaan periaatteista, vaan kostosta. Avuttoman ja voimattoman salavihasta ja kostosta. Te veitte meiltä itsenäisyyden, me satutamme teitä viemällä teiltä kaiken kunnian, senkin jonka ansaitsisitte.
Suomi ainakin voisi onnitellä Venäjää Voiton päivänä, yhdessä Saksan kanssa.
” Tosiaan. 1945, toivon ja onnen vuosi. Voiton päivän vuosi.
Miksi virolaiset pitävät Voiton päivän juhlintaa itselleen sopimattomana? Eikö pienen kansan pitäisi juhlia sitä, että väkivalta nujerrettiin? ”
Varmaan siksi, että punaarmeijan vallattua Viron 1944 ALKOI väkivalta ja täydet vankijunat alkoivat heti kuljettaa valtaajalle epämieluisia ihmisiä perheineen Siperian gulageille! Suurin osa myös sille tielle jäi.
”Nyt he antaat kuvan, että Saksan antautuminen olisi ollut huono asia. ”
Ei tietenkään, mutta kahdesta pahasta toinen voitti eikä Viron itsenäisyys suinkaan palanut!
He tietävät, että Saksan voitto olisi merkinnyt heille ehkä yhtä pahaa kohtaloa kuin neuvostomiehitys.
”Mutta ei siinä kyse olekaan periaatteista, vaan kostosta. Avuttoman ja voimattoman salavihasta ja kostosta. Te veitte meiltä itsenäisyyden, me satutamme teitä viemällä teiltä kaiken kunnian, senkin jonka ansaitsisitte.”
Minkä ihmeen ”kunnian neukku ansaitsi? Se orjuutti vuosiksi 1945-1990 kaikki Itä-Blokin kymmenet miljoonat ihmiset Neuvostoliiton satelliittimaiksi, joissa vallitsi komentotalous ja raaka sortovalta!
”Suomi ainakin voisi onnitellä Venäjää Voiton päivänä, yhdessä Saksan kanssa.”
Em syistä sekin on kyseenalaista!