Tunteitahan pukkaa tulla vaikka mistä. Ja ne vaikuttavat siihen, miten jokin koetaan. Jos olet polttanut kätesi valurautapannun kahvasta, on eristettyyn teflonpannun kahvaankin vaikea tarttua, vaikka sen tietäisi, että se ei polta.
Esimerkin tapaus voi tietenkin käydä myös muualla elämän varrella tulevissa asioissa. Ala-asteella vihkoon mennyt kirjaesutelmä on voinut aiheuttaa aikuisikään asti vaivaavan esiintymiskammon, kun sitä ala-asteen pettymystä ei ole kohdattu oikein. Tämä tälläinen taas vaikuttaa minä-kuvaan.
Ja nytten kun tämä aloitus on sinkut-sivulla, voi todella monen minä-kuva olla vääristynyt, mitä tulee pariutumiseen. Ujot pelkää ihmisten kohtaamista, kun se aiheuttaa ahdistusta, kun sitä tunnetta ei ole käyty läpi. Joku saa itsestään ruman mielessään, kun on kytkenyt sen jostain tapahtumasta tulleeseen tunteeseen aiemmin ja on tulkinnut sen niin. Viinamiehestä hän ei voi kohdata ketään selvinpäin jne...
Ja kuitenkin nämä tunteet ovat jokaisen ikioman pään aiheuttamia. Jokainen kokee asiat ja tunteet eri tavoin. Se, että ottaa tunteensa itse vastaan ja opettelee käsittelemään niitä niin, että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta.
Kohtaatteko tunteenne?
110
<50
Vastaukset
- Anonyymi
"Se, että ottaa tunteensa itse vastaan ja opettelee käsittelemään niitä niin, että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Sä puhut nyt kyllä aivan toisesta asiasta, mutt kerroppa mulle miten mä otan sen tunnevastuun? Mulla on oksettava olo ja uni vajetta, koska en pysty nukkumaan oikein. Nukkuminen on sellaista hetken torkahtelua ja taas herättyäni on sama paska ajatus mielessä, ekä uni tule. Mä olen epäonnistunut pitämään koko paletin kasassa.
Nyt ollaan jo keskiviikossa ja tällä viikolla mun on pakko irtisanoa 6 työntekijääni. Kolme päivää olen koonnut voimia kertoakseni asiasta heille, pystymättä sanomaan suoraan ettei mulla ole töitä tarpeeksi kaikille jaettavaksi. Mä olen menettänyt muutamia työsopimuksia ja elokuussa loppui vihannestorikin.
Mä en aina voi työntää epämieyttäviä tehtäviä Kakkoselle, henkilöstöpäälikölle,
tämä kohta konkurssi kypsä firma on mun ja mun pitää pystyä ihan itse hoitaan tämä asia työntekijöiden kanssa. (kasvotusten) Mä taidan olla liian nössö, eikä munsta ikinä tule tämän firman todellista johtajaa.
Mä tiedän; tämä pakokauhu on vastuun pakoilua, mutt mä en voi tunteelleni mitään. Mun pää halkeaa, tekis mieli jäädä sairauslomalle ja lähteä Ahvenanmaalle sukuloimaan ja jättää kännykätkin pois matkastani.
Sorry, ett kaadan likaämpärin sun jalkoihisi, mutt pakko mun on saada jollekin ruikuttaa.
Tällä kertaa mä en pystynyt kehittämään mitään uutta työtä tilalle, joka puolella vaan supistetaan. Sitähän minunkin on tehtävä, jotta jäljelle jääville on edes töitä.- Anonyymi
Suosittelen että juot itsesi humalaan, ja soitat sen jälkeen irtisanottaville työntekijöillesi ja ilmoitat asian niinkuin se on.
Puhelun lopuksi toivotat heille onnea työnhakuun. No tuolla jossain muussa aloituksessa kirjoitin rajoista...liittyiköhän se siihen, että miksi ei saisi olla kiltti mies? Saattoi olla...
Tässäkin minun mielestä on kyse rajoista... Ihminen on rajallinen kaikellatapaa... Sinä pystyt paljoon, mutta muulle maailmalle sinäkään et mahda mitään...hei mä tiedän...oon jotain sellaista itsekin kokenut...ja taas edellisessä suhteessa vierestä kokenut...
Sä välität tosi paljon ihmisistä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä... Mutta millä hintaa?
Sanot nukkuvasi huonosti, voit huonosti ja poltat kynttilää molemmista päistä.
Minusta se, että nyt kun menee kurjasti tään koronan takia, pistät porukkaa ulos ja supistat toimintoja ja säästäisit itseäsikin, on vaan hyvä tulevaisuuttakin ajatellen. Se voi tuntua luovuttamiselta, mutta minusta ei ole sitä. Se on vaan tunteitten katsomista suoraan silmiin. Ne tunteet, mitkä pistää sut valvomaan ja murehtimaan, eivät ole saaneet sinulta oikeanlaista huomiota... Joskus niitten tunteiden vallitessa ei painetakaan kaasua ja pistetä itseä likoon, vaan jarrua ja säästellään... Ja sitten kun on taas mahdollista nostaa jalka jarrulta ja voimia, sekä tilanne toisin, sulla on jo joku runko, mitä ei tarvitse kuin täyttää uusiksi... :o)
Etkä sä ketään petä. Nää koronat ja muut sotkut ei oo sun vika. Sinun tehtävä on hoitaa oma elämä ja se näköjään pitää joskus monet muutkin leivässä, joten ei ollenkaan huono homma. :o)
Päätä pystyyn kamu. :o)"Mä en aina voi työntää epämieyttäviä tehtäviä Kakkoselle, henkilöstöpäälikölle,
tämä kohta konkurssi kypsä firma on mun ja mun pitää pystyä ihan itse hoitaan tämä asia työntekijöiden kanssa."
Tästä olen vähän eri mieltä sikäli että jos ei pysty niin ei pysty, kakkoselle kuitenkin tilanne helpompi hoitaa ja taas irtisanottavat kyllä ymmärtää sunkin tilanteen, ei he siitä suutu jos et itse voinut tulla jos/kun kakkonen sanoo että sulla on niin kurja olo siitä ettet voinut tulla. Hän välittää sulta kiitokset menneistä ajoista ja isot pahoittelut että pakko nyt mennä näin kun menee jotta ei kaatu koko lafka, ei kukaan sua siitä syytä kun varmaan itsekin tietävät tilanteen. Jos ite meet se voi olla sulle turhan tunteikas tilanne, en tiiä kannattaako kun lopputulos ei muutu eikä niille irtisanottavillekaan yhtään helpompaa jos/kun näkee sun tuskan tilanteessa konkreettisesti, hekin varmaan haluis että susta jäävä muisto susta ei ois pelkkää kyyneltä.- Anonyymi
Olet todella uupunut, ja noidankehässä. Univaje lisää stressiä ja stressi lisää univajetta. Sinulla on krooninen stressi, burn out. Siihen ei ruikuttaminen auta... vaan se, että alat todenteolla hoitaa itsesi kuntoon. Terveys menee kaiken edelle, pidä se mielessä.
Noihin irtisanomisiin typerä mainoslause "Just do it". Ihmisen on tehtävä mitä ihmisen on tehtävä. Ellen ihan pieleen veikkaa, niin kyllä teilläkin on jo työntekijät varuillaan, tietävät että irtisanomisia on tulossa. Olen kyllä samaa mieltä että sinun tuo pitää tehdä. Muuten se jää kummittelemaan. Sulla on siellä henkilöstöpäällikkö joten ota hänet mukaan. Aloitat ilmoituksen annon ja jos et pysty niin henkilöstöpäälikkö jatkaa. Pääasia että olet ainakin läsnä ja yrittänyt.
Itse tekisin niin että ensin perustelut miksi tähän tilanteeseen on tultu. Sitten käytännön asiat kuten irtisanomisaika, työvelvoitteet yms. Lopuksi kiitokset ja annat laput sekä työtodistuksen. Vielä loppuun maininta että jos tarvii suostuttelijaa kun hakee uutta työtä niin sinut voi mainita.
Kun tilannekuva on kaikilla sama niin kyllä työntekijät ymmärtävät.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet todella uupunut, ja noidankehässä. Univaje lisää stressiä ja stressi lisää univajetta. Sinulla on krooninen stressi, burn out. Siihen ei ruikuttaminen auta... vaan se, että alat todenteolla hoitaa itsesi kuntoon. Terveys menee kaiken edelle, pidä se mielessä.
Noihin irtisanomisiin typerä mainoslause "Just do it". Ihmisen on tehtävä mitä ihmisen on tehtävä. Ellen ihan pieleen veikkaa, niin kyllä teilläkin on jo työntekijät varuillaan, tietävät että irtisanomisia on tulossa.Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa mun pahanolon purkaukseeni. Mulla oli ja on vieläkin ahdistava olotila ja pakko oli alkaa selvittämään sitä. Nykyään mä en tee sitä enää päiväkirjaani, kuten teininä... Mutt kokemuksesta tiedän ett ajatukset selkenee kirjoittamalla ja eteenkin, jos saa muiden mielipiteistä vielä ymmärrystä ja henkistä tukea.
Pakko mun on tänään tehdä se ilmoitus; on irtisanottavilla ainakin kuukausi aikaa järjestellä asioitaan ja yrittää etsiä itselleen uutta työpaikkaa. Kokous heti lounaan jälkeen, Kakkonenkin on silloin jo töissä, saavat työntekijät puhua myös hänen kanssaan, jos minusta ei siihen ole... saattaa iskeä pakokauhu, romahdus ja pakko päästä tilanteesta pois.
Työtodistuksia en tänään kenellekkään vielä jaa, aloitan nyt kertomalla ikävät asiat... ja nimeämällä lähtijät. Loppu selvitykset aikanaan. Kuukauden irtisanomisaikana; toivottavati tulisi jotain helpotusta tähän tilanteeseen, vaikka taitaa olla liian optimistinen toive.
Minä tästä taidan lähteä aamulenkille, koska ei nukuta enää...sääkin on ihan sopiva happihyppelyyn.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa mun pahanolon purkaukseeni. Mulla oli ja on vieläkin ahdistava olotila ja pakko oli alkaa selvittämään sitä. Nykyään mä en tee sitä enää päiväkirjaani, kuten teininä... Mutt kokemuksesta tiedän ett ajatukset selkenee kirjoittamalla ja eteenkin, jos saa muiden mielipiteistä vielä ymmärrystä ja henkistä tukea.
Pakko mun on tänään tehdä se ilmoitus; on irtisanottavilla ainakin kuukausi aikaa järjestellä asioitaan ja yrittää etsiä itselleen uutta työpaikkaa. Kokous heti lounaan jälkeen, Kakkonenkin on silloin jo töissä, saavat työntekijät puhua myös hänen kanssaan, jos minusta ei siihen ole... saattaa iskeä pakokauhu, romahdus ja pakko päästä tilanteesta pois.
Työtodistuksia en tänään kenellekkään vielä jaa, aloitan nyt kertomalla ikävät asiat... ja nimeämällä lähtijät. Loppu selvitykset aikanaan. Kuukauden irtisanomisaikana; toivottavati tulisi jotain helpotusta tähän tilanteeseen, vaikka taitaa olla liian optimistinen toive.
Minä tästä taidan lähteä aamulenkille, koska ei nukuta enää...sääkin on ihan sopiva happihyppelyyn.
trollikkaTyöntekijät tuskin kulkevat ummikkona joten tietävät varmasti miten tulee käymään, ei tule irtisanomiset yllätyksenä.
Joka päivä joku saa lopputilin ja varsinkin nyt. Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa mun pahanolon purkaukseeni. Mulla oli ja on vieläkin ahdistava olotila ja pakko oli alkaa selvittämään sitä. Nykyään mä en tee sitä enää päiväkirjaani, kuten teininä... Mutt kokemuksesta tiedän ett ajatukset selkenee kirjoittamalla ja eteenkin, jos saa muiden mielipiteistä vielä ymmärrystä ja henkistä tukea.
Pakko mun on tänään tehdä se ilmoitus; on irtisanottavilla ainakin kuukausi aikaa järjestellä asioitaan ja yrittää etsiä itselleen uutta työpaikkaa. Kokous heti lounaan jälkeen, Kakkonenkin on silloin jo töissä, saavat työntekijät puhua myös hänen kanssaan, jos minusta ei siihen ole... saattaa iskeä pakokauhu, romahdus ja pakko päästä tilanteesta pois.
Työtodistuksia en tänään kenellekkään vielä jaa, aloitan nyt kertomalla ikävät asiat... ja nimeämällä lähtijät. Loppu selvitykset aikanaan. Kuukauden irtisanomisaikana; toivottavati tulisi jotain helpotusta tähän tilanteeseen, vaikka taitaa olla liian optimistinen toive.
Minä tästä taidan lähteä aamulenkille, koska ei nukuta enää...sääkin on ihan sopiva happihyppelyyn.
trollikkaNo jäi vielä sanomatta, että jos mietit itsesi heidän saappaisiin, niin varmasti voit sanoa, että ei sunkaan elämä siihen kaatuis, että joku homma loppuis...se ois vaan alku toiselle.
Olet reipas nainen. :o)
Hyvää päivänjatkoa ja hyvää kohta alkavaa viikonloppua. Hoidat asiat pois päiväjärjestyksestä ja sit meet merelle kalaan. Sillä saat pois mielestä ilkeet fiilikset ja jaksat nukkua hyvin...- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No jäi vielä sanomatta, että jos mietit itsesi heidän saappaisiin, niin varmasti voit sanoa, että ei sunkaan elämä siihen kaatuis, että joku homma loppuis...se ois vaan alku toiselle.
Olet reipas nainen. :o)
Hyvää päivänjatkoa ja hyvää kohta alkavaa viikonloppua. Hoidat asiat pois päiväjärjestyksestä ja sit meet merelle kalaan. Sillä saat pois mielestä ilkeet fiilikset ja jaksat nukkua hyvin...Kotona! Nyt mä ainakin olen tehnyt sen, mitä oli tehtävä. Eikä se oikein mennyt kivuttomasti läpi, sen mä jo arvasinkin etukäteen. Muodostui ns. huutoäänestys; siitä kennellä olis oikeus jäädä, ja keiden olisi lähdettävä. Siellä oli selvästi kolme rintamaa... Kakkonen vihelsi lopulta riitelyn poikki, mulla ei ollut sisua enää edes siihen.
Kakkonen sanoi asian niin ett se ymmärrettiin.
"Sillä ihmisellä, jolla on latoa sata- tai 200.000 € firman kassaan rahaa; niin saa puheenvuoron ja tehdään uudet suunnitelmat, miten jatkaa tästä eteenpäin.
Riitely keskenänne saa loppua nyt tähän. Asiasta voitte keskenänne keskustella, jos asia ei leviä asukkaiden keskuuteen vielä tällä viikolla. Ei ole mitään syytä huolestuttaa vanhuksia, heistä ketään ei ole lopputili uhan alaisena!"
Mulle sanoi ett, sä lähdet nyt kotiisi, niin tilanne täälläkin rauhoittuu, toivottavasti.
Mä pidättelin itkua lähtiessäni ja autossani padot sortui, ei olis pitänyt siinä mielentilassa edes rattiin mennä. Parikertaa ainakin matkan aikana; torvi soi... ilmeisesti mä olin törppöillyt jotenkin. Vahinkoja ei kuitenkaan syntynyt kotimatkalla, onnekseni.
Mulla kahvi tippumassa, käyn suihkussa ja menen nukkumaan... jos pystyn. Töihin menen vasta maanantaina, kun tunteet ovat vähän tasoittuneet ja minäkin olen levännyt.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Kotona! Nyt mä ainakin olen tehnyt sen, mitä oli tehtävä. Eikä se oikein mennyt kivuttomasti läpi, sen mä jo arvasinkin etukäteen. Muodostui ns. huutoäänestys; siitä kennellä olis oikeus jäädä, ja keiden olisi lähdettävä. Siellä oli selvästi kolme rintamaa... Kakkonen vihelsi lopulta riitelyn poikki, mulla ei ollut sisua enää edes siihen.
Kakkonen sanoi asian niin ett se ymmärrettiin.
"Sillä ihmisellä, jolla on latoa sata- tai 200.000 € firman kassaan rahaa; niin saa puheenvuoron ja tehdään uudet suunnitelmat, miten jatkaa tästä eteenpäin.
Riitely keskenänne saa loppua nyt tähän. Asiasta voitte keskenänne keskustella, jos asia ei leviä asukkaiden keskuuteen vielä tällä viikolla. Ei ole mitään syytä huolestuttaa vanhuksia, heistä ketään ei ole lopputili uhan alaisena!"
Mulle sanoi ett, sä lähdet nyt kotiisi, niin tilanne täälläkin rauhoittuu, toivottavasti.
Mä pidättelin itkua lähtiessäni ja autossani padot sortui, ei olis pitänyt siinä mielentilassa edes rattiin mennä. Parikertaa ainakin matkan aikana; torvi soi... ilmeisesti mä olin törppöillyt jotenkin. Vahinkoja ei kuitenkaan syntynyt kotimatkalla, onnekseni.
Mulla kahvi tippumassa, käyn suihkussa ja menen nukkumaan... jos pystyn. Töihin menen vasta maanantaina, kun tunteet ovat vähän tasoittuneet ja minäkin olen levännyt.
trollikkaNo olet mennyt selkä suorana epämukavuusalueelle ja ollut siellä. Hyvä.
Et pelännyt hypätä mustaan ja vaikka tilanteesta muodostui kaoottinen, silti palkkaa saava kakkonen teki rahansa eteen sille kuuluvan työn.
Olet suoraselkäinen, tunteikas nainen. Urhea ja pystyvä. 😊
Nyt voit huokaista ja huilata. 😊 Olet sen ansainnut. Toivottavasti pääsetmerelle viikonloppuna, se taatusti suuruudellaan avartaa sun mietteitä ja kaikki paha tuntuu voitetulta.
Hyvää viikonloppua Trollikka. 😊- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No olet mennyt selkä suorana epämukavuusalueelle ja ollut siellä. Hyvä.
Et pelännyt hypätä mustaan ja vaikka tilanteesta muodostui kaoottinen, silti palkkaa saava kakkonen teki rahansa eteen sille kuuluvan työn.
Olet suoraselkäinen, tunteikas nainen. Urhea ja pystyvä. 😊
Nyt voit huokaista ja huilata. 😊 Olet sen ansainnut. Toivottavasti pääsetmerelle viikonloppuna, se taatusti suuruudellaan avartaa sun mietteitä ja kaikki paha tuntuu voitetulta.
Hyvää viikonloppua Trollikka. 😊Tuli nukuttua muutama tunti, hiukan parempi olokin jo, maanantaina ehkä pystyn pitämään jo tunteeni kasassa ja käsittelemään asiaa, niiden henkilöiden kanssa jotka haluavat puhua asiasta. Mutt se pahin palanen kurkusta on irronnut ja pystyn hengittämään normaalisti.
En mä merelle pysty meneen, se panssarivaunu on maissa talvitelloillaan ja siitä on moottorikin irroitettu ja viety täys huoltoon. Faija sanoi myyvänsä sen pois, jos oikein käsitin niin sille on ostajakin jo tiedossa.
Oletan pääseväni broidien mukana kalastamaan, silloin tällöin kuten ennenkin.
Mulla on ajatus päästä viikonlopuksi mökille, Onni kuljetuskoppaan, eväät ja metsästys kamppeet sekä ase ja ammukset mukaan. Pari kannellista muoviämpäriä myös.
Puolukka on kypsää, sitä voisin poimia ja linnustaa, ja takaan jos hanhen "vahingossa" ammun... hiton varmasti mä sen pataan laitan. Syötän sen vaikka kissalleni.
Idioottimainen laki, suojelee lintua jota on tuhansia yksilöitä, riesaksi asti.
Sen sijaan teeriä saan ampua lokakuun 10. päivään asti... kanalintuja joita täällä päin on aika harvakseen, ...fasaaneita on nykyään ehkä jo enemmän. Niin ett taidan posauttaa kukon tai pari, jos kohdalleen sattuvat, naapuriemme kauhuksi.
Hesalaisia "luonnonsuojelijoita" etätöissä vuokra mökillään, mutt mukulat on kivoja alle kouluikäisiä ja tykkäävät omenoista! Faija on niitä parina viikonloppuna heille lahjoittanut ½ plastikkakassillista kerrallaan.
Perheen rouva oli silmät suurina kaupalla ihmetellyt hirven ruhoa pick upin lavalla. Kysellyt ett miten pahasti sen auton ja kuljettajan kävi?
Kun hänelle selvisi ett kyseessä ei ollut hirvikolari, vaan hirviporukan kaatama eläin.
Autonkuljettajasta ja hanttimiehestä tuli raakoja elukoita; ampuvat viattomia luontokappaleita!
Mä taidan päästä tästä pian saunaan, Mikko on lämmittämässä sitä, ollut kohta jo tunnin niin saattaa hän hyvinkin jo istua lauteilla. Hänen jälkeensä on mun saunavuoroni.
Ett sellaiset viikonloppu suunnitelmat mulla.
Kiitos kaikille tsemppauksesta sekä mielipiteistänne.
Erittäin hyvää ja lämmintä viikonloppua myös teille kaikille!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Tuli nukuttua muutama tunti, hiukan parempi olokin jo, maanantaina ehkä pystyn pitämään jo tunteeni kasassa ja käsittelemään asiaa, niiden henkilöiden kanssa jotka haluavat puhua asiasta. Mutt se pahin palanen kurkusta on irronnut ja pystyn hengittämään normaalisti.
En mä merelle pysty meneen, se panssarivaunu on maissa talvitelloillaan ja siitä on moottorikin irroitettu ja viety täys huoltoon. Faija sanoi myyvänsä sen pois, jos oikein käsitin niin sille on ostajakin jo tiedossa.
Oletan pääseväni broidien mukana kalastamaan, silloin tällöin kuten ennenkin.
Mulla on ajatus päästä viikonlopuksi mökille, Onni kuljetuskoppaan, eväät ja metsästys kamppeet sekä ase ja ammukset mukaan. Pari kannellista muoviämpäriä myös.
Puolukka on kypsää, sitä voisin poimia ja linnustaa, ja takaan jos hanhen "vahingossa" ammun... hiton varmasti mä sen pataan laitan. Syötän sen vaikka kissalleni.
Idioottimainen laki, suojelee lintua jota on tuhansia yksilöitä, riesaksi asti.
Sen sijaan teeriä saan ampua lokakuun 10. päivään asti... kanalintuja joita täällä päin on aika harvakseen, ...fasaaneita on nykyään ehkä jo enemmän. Niin ett taidan posauttaa kukon tai pari, jos kohdalleen sattuvat, naapuriemme kauhuksi.
Hesalaisia "luonnonsuojelijoita" etätöissä vuokra mökillään, mutt mukulat on kivoja alle kouluikäisiä ja tykkäävät omenoista! Faija on niitä parina viikonloppuna heille lahjoittanut ½ plastikkakassillista kerrallaan.
Perheen rouva oli silmät suurina kaupalla ihmetellyt hirven ruhoa pick upin lavalla. Kysellyt ett miten pahasti sen auton ja kuljettajan kävi?
Kun hänelle selvisi ett kyseessä ei ollut hirvikolari, vaan hirviporukan kaatama eläin.
Autonkuljettajasta ja hanttimiehestä tuli raakoja elukoita; ampuvat viattomia luontokappaleita!
Mä taidan päästä tästä pian saunaan, Mikko on lämmittämässä sitä, ollut kohta jo tunnin niin saattaa hän hyvinkin jo istua lauteilla. Hänen jälkeensä on mun saunavuoroni.
Ett sellaiset viikonloppu suunnitelmat mulla.
Kiitos kaikille tsemppauksesta sekä mielipiteistänne.
Erittäin hyvää ja lämmintä viikonloppua myös teille kaikille!
trollikkaHyvää viikonloppua sullekin ja voimia vastatuulissa. 🤗
"Jos olet polttanut kätesi valurautapannun kahvasta, on eristettyyn teflonpannun kahvaankin vaikea tarttua, vaikka sen tietäisi, että se ei polta."
En kyllä pidä tuota hirveän hyvänä vertauksena, kun mukana aiheuttajana on suora fyysinen efekti. Vihkoon menneessä kirjaesitelmässä tilanne on täysin ilman fyysistä aiheuttajaa, tilanne on puhtaasti henkinen, oma tulkinta siitä, mitä tein, miten sen koin, miten muut reagoivat, mitä siitä kaikesta sitten ajattelin ja sitä kautta myös tunsin.
"voi todella monen minä-kuva olla vääristynyt, (mitä tulee pariutumiseen.)"
Uskaltaisin väittää, että ennemmin todella harvalla on terve minä-kuva, oli kyse sitten pariutumisesta, työelämästä, mistä tahansa. Kaikilla meillä on omat mörkömme ja automaattiset ajattelumallimme, jotka on luotu menneiden tilanteiden ja kokemusten tulkinnoista, ja joilla ei välttämättä ole paljon mitään tekemistä juuri sen hetkisen objektiivisen todellisuuden, tilanteen kanssa.
"että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Olen tästä täysin eri mieltä. Tavoite on osata elää itsensä kanssa mahdollisimman hyvin eli ottaa vastuu omista ajatuksistaan, tunteistaan ja niihin reagoinneista. Noin toimien tulee automaattisesti toimimaan hyvin myös muita kohtaan ja toisaalta on aivan yhden tekevää, miten muitten kanssa osaa elää, etenkin jos ei tule toimeen itsensä kanssa. Tämä siis keskivertoihmisen kohdalla, vaikkapa sosio/psykopaatti elää ihan omassa universumissaan eivätkä tavanomaiset lainalaisuudet päde silloin.No itseasiassa minusta fyysinen tunne voi muuttua henkiseksi tuntemukseksi ja päinvastoin.... joskus voi jostain pienestäkin fyysisestä kivusta kasvaa suuri este elämiselle.... tai toisinpäin..
Minuutta on monenlaista...työminä, kaveriminä...ja kokonainen minuus... mutta kaikilla osaalueilla elämässä ei ole välttämättä ongelmia, mutta kokonaisuus kuitenkin muuttuu, jos mihinkään tekee muutoksia.
""että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Olen tästä täysin eri mieltä. Tavoite on osata elää itsensä kanssa mahdollisimman hyvin eli ottaa vastuu omista ajatuksistaan, tunteistaan ja niihin reagoinneista. Noin toimien tulee automaattisesti toimimaan hyvin myös muita kohtaan ja toisaalta on aivan yhden tekevää, miten muitten kanssa osaa elää, etenkin jos ei tule toimeen itsensä kanssa. Tämä siis keskivertoihmisen kohdalla, vaikkapa sosio/psykopaatti elää ihan omassa universumissaan eivätkä tavanomaiset lainalaisuudet päde silloin."
Kijoitin kyllä näin... " Se, että ottaa tunteensa itse vastaan ja opettelee käsittelemään niitä niin, että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Eli ei niin kaukana siitä mitä itse juuri kirjoitit... Elä unohda lukea kaikkia sanojani....Disse kirjoitti:
No itseasiassa minusta fyysinen tunne voi muuttua henkiseksi tuntemukseksi ja päinvastoin.... joskus voi jostain pienestäkin fyysisestä kivusta kasvaa suuri este elämiselle.... tai toisinpäin..
Minuutta on monenlaista...työminä, kaveriminä...ja kokonainen minuus... mutta kaikilla osaalueilla elämässä ei ole välttämättä ongelmia, mutta kokonaisuus kuitenkin muuttuu, jos mihinkään tekee muutoksia.
""että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Olen tästä täysin eri mieltä. Tavoite on osata elää itsensä kanssa mahdollisimman hyvin eli ottaa vastuu omista ajatuksistaan, tunteistaan ja niihin reagoinneista. Noin toimien tulee automaattisesti toimimaan hyvin myös muita kohtaan ja toisaalta on aivan yhden tekevää, miten muitten kanssa osaa elää, etenkin jos ei tule toimeen itsensä kanssa. Tämä siis keskivertoihmisen kohdalla, vaikkapa sosio/psykopaatti elää ihan omassa universumissaan eivätkä tavanomaiset lainalaisuudet päde silloin."
Kijoitin kyllä näin... " Se, että ottaa tunteensa itse vastaan ja opettelee käsittelemään niitä niin, että osaa elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin, on juuri sitä tunnevastuuta."
Eli ei niin kaukana siitä mitä itse juuri kirjoitit... Elä unohda lukea kaikkia sanojani....Luin kaiken, mutta lainasin vain tietyn osuuden. Kirjoituksesi tuon virkkeen alussa on toiminto, jonka tavoitteena on "...elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin" ja juuri siitä tavoitteesta tuossa virkkeessä olen täysin eri mieltä, en sitä edeltävästä toiminnnosta :)
- Anonyymi
"Vihkoon menneessä kirjaesitelmässä tilanne on täysin ilman fyysistä aiheuttajaa, tilanne on puhtaasti henkinen,"
Enpä oikein allekirjoita, että meissä mikään on puhtaasti henkistä. Henkihän asuu kropassa... ihminen on psykofyysinen olento. Itse avasin tuota nuoruudessani 70-luvulla ollutta ilmiselvää paniikkihäiriötä, vaikka sellaista siihen ollut vielä olemassa. Paniikki, muu masennus, jännitys, stressi jne tilanne syntyy aivoissa, ne vaikuttavat ihan koko kehoon - mm. sydämentykytystä, hengenahdistusta, rintakipuja, hikoilua. Itselläni tuli aivan kaameat vatsaoireet jännittämisestä. Mutta se menee myös toisinpäin; jos iskee oksennustauti tai ripuli mikä vaan vatsakipu, se voi aiheuttaa samalla paniikkikohtauksen tai mielettömän jännityksen ja ahdistuksen. randombypasser kirjoitti:
Luin kaiken, mutta lainasin vain tietyn osuuden. Kirjoituksesi tuon virkkeen alussa on toiminto, jonka tavoitteena on "...elää muitten kanssa mahdollisimman hyvin" ja juuri siitä tavoitteesta tuossa virkkeessä olen täysin eri mieltä, en sitä edeltävästä toiminnnosta :)
No minusta vaan se, että on sinut itsensä kanssa ei yksin riitä, vaan on tavallaan tultava myös toimeen muitten kanssa, tai sitten on erakko. Ja taas erakkohan voi olla, vaikka tulisi toimeen ihmisten kanssa.... :o)
Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki lähtee itsestä aina...mutta laumaeläimiä tässä ollaan. :o) Kannattaa tulla toimeen muitten kanssa. :o)Disse kirjoitti:
No minusta vaan se, että on sinut itsensä kanssa ei yksin riitä, vaan on tavallaan tultava myös toimeen muitten kanssa, tai sitten on erakko. Ja taas erakkohan voi olla, vaikka tulisi toimeen ihmisten kanssa.... :o)
Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki lähtee itsestä aina...mutta laumaeläimiä tässä ollaan. :o) Kannattaa tulla toimeen muitten kanssa. :o)Sama pöytä, eri puolet, ehkä.
Itse koen sen siten, että jos ei ole sinut itsensä kanssa, ei aidosti voi olla myöskään muille, jotain. Ja joku siitä aina kärsii.
Toisinpäin, jos on sinut itsensä kanssa, voi yleensä olla aidosti toisille ja useimmiten sellainen ihminen tulee toimeen melkein kenen tahansa kanssa, halusi tai ei. Jos on sinut itsensä kanssa, ei ole varsinaisesti odotuksia toisille, kun ei ole tarvetta ja ilman odotuksia on vaikea pettyä.
Olen kohdannut jokusen sellaisen ihmisen, jotka toimivat kuvaamallani tavalla ja vajavaiselle itselle ne ovat olleet mieleenpainuvia kohtaamisia. Sitä en osaa sanoa, ovatko ne ihmiset olleet sinut itsensä, muiden vai kaiken kanssa, ei ole tullut mieleenkään kysyä. Oma vaikutelma vain on ollut, että ovat niin sinut itsensä kanssa, että eivät aseta odotuksia muille, mutta voivat samalla antaa itsensä kokonaan toisille vailla minkäänlaista vastavuoroisuuden tarvetta.randombypasser kirjoitti:
Sama pöytä, eri puolet, ehkä.
Itse koen sen siten, että jos ei ole sinut itsensä kanssa, ei aidosti voi olla myöskään muille, jotain. Ja joku siitä aina kärsii.
Toisinpäin, jos on sinut itsensä kanssa, voi yleensä olla aidosti toisille ja useimmiten sellainen ihminen tulee toimeen melkein kenen tahansa kanssa, halusi tai ei. Jos on sinut itsensä kanssa, ei ole varsinaisesti odotuksia toisille, kun ei ole tarvetta ja ilman odotuksia on vaikea pettyä.
Olen kohdannut jokusen sellaisen ihmisen, jotka toimivat kuvaamallani tavalla ja vajavaiselle itselle ne ovat olleet mieleenpainuvia kohtaamisia. Sitä en osaa sanoa, ovatko ne ihmiset olleet sinut itsensä, muiden vai kaiken kanssa, ei ole tullut mieleenkään kysyä. Oma vaikutelma vain on ollut, että ovat niin sinut itsensä kanssa, että eivät aseta odotuksia muille, mutta voivat samalla antaa itsensä kokonaan toisille vailla minkäänlaista vastavuoroisuuden tarvetta.No ehkä tuota tarkoitinkin, että tulla toimeen itsensä kanssa niin, että tulee toistenkin kanssa toimeen.
Mua pysäytti henkilökohtaisesti sellainen, että lastensuojeluihminen oli sitä mieltä, että vaikka narsistisesta käyttäytymistavalla elävä vanhempi olisi toisena vanhempana, on hyvä laatia kaikista asioista sopimus, millä pitää hänet aisoissa.
Näinhän se menee... yhteiskunnassa joutuu joskus tulemaan toimeen inhottavienkin ihmisten kanssa. Itseriittoisuus ei riitä, kun on pakko. 😬Disse kirjoitti:
No ehkä tuota tarkoitinkin, että tulla toimeen itsensä kanssa niin, että tulee toistenkin kanssa toimeen.
Mua pysäytti henkilökohtaisesti sellainen, että lastensuojeluihminen oli sitä mieltä, että vaikka narsistisesta käyttäytymistavalla elävä vanhempi olisi toisena vanhempana, on hyvä laatia kaikista asioista sopimus, millä pitää hänet aisoissa.
Näinhän se menee... yhteiskunnassa joutuu joskus tulemaan toimeen inhottavienkin ihmisten kanssa. Itseriittoisuus ei riitä, kun on pakko. 😬Kuitti tuolle, teksti tulee aika tiiviissä muodossa tai muuten joutuu kirjoittamaan sellaisen sepustuksen, ettei kukaan jaksa lukea loppuun. Joutuu tiivistämään?
Ja ehkäitsekin tartuin tuohon turhan hanakasti, vain särähti "korviin" jotenkin, omia aivovammoja :)
Ja sitten anteeksipyynnön paikka, en huomannut vastata otsikkosi kysymykseen ensinkään, kun aloin vouhottamaan. Just sitä, mitä palstoille ei tarttis yhtään lisää :)
Kohtailen niitä kyllä, ehkä liiankin paljon, mutta toisaalta olen liian hyvä myös sulkemaan ne pois häiritsemästä jotain muuta käsillä olevaa.
Verrattain tuoreen eron myötä viime kuukaudet eivät paljon muuta ole olleetkaan, kuin tunteiden kohtaamista. Paljon, erilaisia, outojakin, liian paljon asioita mielessä pyörimässä. Samalla kuitenkin pitäisi pyörittää arkea, leikkiä työntekoa huippuammattilaisena ja muuta ratkiriemukasta, välillä on vain pakko hokea mielessään työtyötyötyö ja unohtaa kaikki muu. Liian hyvin osaan tuon siksi, että kun arki vie mennessään, käy helposti niin, että tunteiden kohtaaminen unohtuu kokonaan, siis se rationaalinen ja hallittu kohtaaminen ja jossain vaiheessa tulee korville, kovin pitkään kun niitä ei pääse karkuun. Tai pääsee, jos todella yrittää, mutta asiaa paremmin ymmärtämättä voin vain arvailla kuinka kipeää se sisällä tekisi.
Tuosta voisi ajatella, että kykenen kohtuullisesti käsittelemään ja hallitsemaan tunteitani, mutta ei se niin ole. Käsittelemään, hallinta on sitten sitä sun tätä, ainakin eron kaltaisissa todella voimakkaissa tunteissa, siinä joku muu hallitsee ja itse saa vinkua.
Kohtaan juu, tosin nyt vedetty muutama viikko kohtaamattomuutta ja sen tuntee, huomaa, on mieli lopussa eikä ajatus kulje, on siis paljon kohdattavaa jolle antaa aikaa nyt, työstettäviä asioita.randombypasser kirjoitti:
Kuitti tuolle, teksti tulee aika tiiviissä muodossa tai muuten joutuu kirjoittamaan sellaisen sepustuksen, ettei kukaan jaksa lukea loppuun. Joutuu tiivistämään?
Ja ehkäitsekin tartuin tuohon turhan hanakasti, vain särähti "korviin" jotenkin, omia aivovammoja :)
Ja sitten anteeksipyynnön paikka, en huomannut vastata otsikkosi kysymykseen ensinkään, kun aloin vouhottamaan. Just sitä, mitä palstoille ei tarttis yhtään lisää :)
Kohtailen niitä kyllä, ehkä liiankin paljon, mutta toisaalta olen liian hyvä myös sulkemaan ne pois häiritsemästä jotain muuta käsillä olevaa.
Verrattain tuoreen eron myötä viime kuukaudet eivät paljon muuta ole olleetkaan, kuin tunteiden kohtaamista. Paljon, erilaisia, outojakin, liian paljon asioita mielessä pyörimässä. Samalla kuitenkin pitäisi pyörittää arkea, leikkiä työntekoa huippuammattilaisena ja muuta ratkiriemukasta, välillä on vain pakko hokea mielessään työtyötyötyö ja unohtaa kaikki muu. Liian hyvin osaan tuon siksi, että kun arki vie mennessään, käy helposti niin, että tunteiden kohtaaminen unohtuu kokonaan, siis se rationaalinen ja hallittu kohtaaminen ja jossain vaiheessa tulee korville, kovin pitkään kun niitä ei pääse karkuun. Tai pääsee, jos todella yrittää, mutta asiaa paremmin ymmärtämättä voin vain arvailla kuinka kipeää se sisällä tekisi.
Tuosta voisi ajatella, että kykenen kohtuullisesti käsittelemään ja hallitsemaan tunteitani, mutta ei se niin ole. Käsittelemään, hallinta on sitten sitä sun tätä, ainakin eron kaltaisissa todella voimakkaissa tunteissa, siinä joku muu hallitsee ja itse saa vinkua.
Kohtaan juu, tosin nyt vedetty muutama viikko kohtaamattomuutta ja sen tuntee, huomaa, on mieli lopussa eikä ajatus kulje, on siis paljon kohdattavaa jolle antaa aikaa nyt, työstettäviä asioita.Luinkin toisesta aloituksesta, että himmaat ja kuuntelet itseäsi mökillä. Lisäksi oon ymmärtänyt näitten muutaman sananvaihdon aikana, että häiskä tunnistaa tunteet ja kohtaa ne mahdollisuuksien mukaan. 😊👌
Ps. Ei täällä kantsi mitään pyydellä anteeksi... on vaikeaa sanoittaa kaikkea, mutta näinhän sen oppii. 😁
Otahan zillisti. 😀👌Disse kirjoitti:
Luinkin toisesta aloituksesta, että himmaat ja kuuntelet itseäsi mökillä. Lisäksi oon ymmärtänyt näitten muutaman sananvaihdon aikana, että häiskä tunnistaa tunteet ja kohtaa ne mahdollisuuksien mukaan. 😊👌
Ps. Ei täällä kantsi mitään pyydellä anteeksi... on vaikeaa sanoittaa kaikkea, mutta näinhän sen oppii. 😁
Otahan zillisti. 😀👌Näin tosiaan teen nyt, on ajateltavaa ja tunnettavaa, jäänyt "läksyt" hetkeksi lukematta Ja sitten naputan täällä... Noo, on tässä päiviä :D
Tunteiden tunnistaminen menee aika kivasti, mutta se mikä ontuu, on se mistä taisin jotain kirjoittaakin, että välillä sivuutan niiden kuuntelua ulkoisista vaatimuksista johtuen ja jään sille tielle. Siinä riittää opeteltavaa pirusti, ettei tarvitse tehdä stoppia kuten nyt, paeta mökille "pois pahasta maailmasta" :)
Eipä tosiaan S24:llä paljon kannattaisi anteeksi pyydellä, mutta en jaksa enää välittää siitä. Aiemmin tykitin täällä joskus kymmenisen vuotta sitten toisella nikillä ja opittua tuli, nyt ei niin häiritse jos tulee kuittia, kunhan muistaa itse ottaa asiat asioina. Mikä tosin välillä unohtuu...
Vuosien saatossa tuli opittua, RL, että jos nyt ei anteeksi pyydä, niin on sopivaa vähintäänkin kertoa tehneensä virheitä ja korjata mitä pystyy, siksi nyt halusin oikaista haihatteluani hieman, ohitin asian aluksi täysin.
Samoin, nauti viikonlopustasi ja jatka hyviä kirjoituksiasi! :)randombypasser kirjoitti:
Näin tosiaan teen nyt, on ajateltavaa ja tunnettavaa, jäänyt "läksyt" hetkeksi lukematta Ja sitten naputan täällä... Noo, on tässä päiviä :D
Tunteiden tunnistaminen menee aika kivasti, mutta se mikä ontuu, on se mistä taisin jotain kirjoittaakin, että välillä sivuutan niiden kuuntelua ulkoisista vaatimuksista johtuen ja jään sille tielle. Siinä riittää opeteltavaa pirusti, ettei tarvitse tehdä stoppia kuten nyt, paeta mökille "pois pahasta maailmasta" :)
Eipä tosiaan S24:llä paljon kannattaisi anteeksi pyydellä, mutta en jaksa enää välittää siitä. Aiemmin tykitin täällä joskus kymmenisen vuotta sitten toisella nikillä ja opittua tuli, nyt ei niin häiritse jos tulee kuittia, kunhan muistaa itse ottaa asiat asioina. Mikä tosin välillä unohtuu...
Vuosien saatossa tuli opittua, RL, että jos nyt ei anteeksi pyydä, niin on sopivaa vähintäänkin kertoa tehneensä virheitä ja korjata mitä pystyy, siksi nyt halusin oikaista haihatteluani hieman, ohitin asian aluksi täysin.
Samoin, nauti viikonlopustasi ja jatka hyviä kirjoituksiasi! :)”Tunteiden tunnistaminen menee aika kivasti, mutta se mikä ontuu, on se mistä taisin jotain kirjoittaakin, että välillä sivuutan niiden kuuntelua ulkoisista vaatimuksista johtuen ja jään sille tielle. Siinä riittää opeteltavaa pirusti, ettei tarvitse tehdä stoppia kuten nyt, paeta mökille "pois pahasta maailmasta" :)”
Tyypillistä minullekin. Joskus ”arki” vie ukkoa, eikä toisinpäin, kuten haluisin. Mutta muutenhan tää oiskin liian helppoa. 😀
https://youtu.be/jvCVHTaIeqg
Kiva että oot tullut takaisin ja pistät juttua kehiin. 😊Disse kirjoitti:
”Tunteiden tunnistaminen menee aika kivasti, mutta se mikä ontuu, on se mistä taisin jotain kirjoittaakin, että välillä sivuutan niiden kuuntelua ulkoisista vaatimuksista johtuen ja jään sille tielle. Siinä riittää opeteltavaa pirusti, ettei tarvitse tehdä stoppia kuten nyt, paeta mökille "pois pahasta maailmasta" :)”
Tyypillistä minullekin. Joskus ”arki” vie ukkoa, eikä toisinpäin, kuten haluisin. Mutta muutenhan tää oiskin liian helppoa. 😀
https://youtu.be/jvCVHTaIeqg
Kiva että oot tullut takaisin ja pistät juttua kehiin. 😊Kiitti! En ole tottunut tällaseen jutusteluun S24:llä, vanha meno on aika... raadollista :)
Kuten ystävä taannoin sanoi, vanhat kivet pyörii hitaammin kuin nuoret, siksi ne sammaloituu, mutta kiviä ne on silti ja jatkaa pyörimistään...
Pitää varmaan joskus kysyä mitä hittoa se tarkotti sillä :D
https://www.youtube.com/watch?v=8AHCfZTRGiIrandombypasser kirjoitti:
Kiitti! En ole tottunut tällaseen jutusteluun S24:llä, vanha meno on aika... raadollista :)
Kuten ystävä taannoin sanoi, vanhat kivet pyörii hitaammin kuin nuoret, siksi ne sammaloituu, mutta kiviä ne on silti ja jatkaa pyörimistään...
Pitää varmaan joskus kysyä mitä hittoa se tarkotti sillä :D
https://www.youtube.com/watch?v=8AHCfZTRGiIEiköhän tuo yhä ole sama meno, mutta ihmisiähän täällä on ja joskus osuu. 😀
Vanhasa kivessä siis kovaa ja pehmeää, kun se ei hätäile. 🙃
https://youtu.be/CG_7WxzNl5Y
Mä haikailisin myös mökille... ja yleensä maalle, yksin, mutta nyt ei pääse. Pitää kotona yrittää pienessä ajassa repiä se pieni hetki itsensä kanssa ja aamulla lähtee taas niska kyyryssä painamaan. Mutta joskus se on tätäkin... kyllä tulee sekin aika, että voi hengittää pakkashuurua ulkosaunan ovelta pimeyteen ja kiskaista keuhkot täyteen lataavaa puhdasta pakkasilmaa.
Eikö olekin perkeleen hyvä, että on mahdollisuuksia olla vaan oman elämän herra? Olipa sit mikä tilanne hyväänsä? 😃Disse kirjoitti:
Eiköhän tuo yhä ole sama meno, mutta ihmisiähän täällä on ja joskus osuu. 😀
Vanhasa kivessä siis kovaa ja pehmeää, kun se ei hätäile. 🙃
https://youtu.be/CG_7WxzNl5Y
Mä haikailisin myös mökille... ja yleensä maalle, yksin, mutta nyt ei pääse. Pitää kotona yrittää pienessä ajassa repiä se pieni hetki itsensä kanssa ja aamulla lähtee taas niska kyyryssä painamaan. Mutta joskus se on tätäkin... kyllä tulee sekin aika, että voi hengittää pakkashuurua ulkosaunan ovelta pimeyteen ja kiskaista keuhkot täyteen lataavaa puhdasta pakkasilmaa.
Eikö olekin perkeleen hyvä, että on mahdollisuuksia olla vaan oman elämän herra? Olipa sit mikä tilanne hyväänsä? 😃On täällä ehkä himpun rauhallisempaa, ainakin vielä kun nikki ei ole vakiotargettina :)
Kivet on, pehmeitä, pohjimmiltaan. Nyt en linkitä, on menossa "lapsuuden" muistoturnee Kotiteollisuuden parissa, kiitos nikin Valtakunta josta tulee aina se yksi KT:n biisi mieleen...
Lähde ihmeessä vapauttamaan mieli mökille, niin pian kuin mahdollista arjen velvotteilta! Onneksi oma työ on joustava tässä mielessä ja nytkin mökkeily hyödyntää työtä, maanantaina työmaakatselmus Tampereella, mökiltä vetelee sinne vikkelästi, pk-seudulta ei ihan niin...
Odotan talvea, kun pääsee veitikka huurussa kipittämään pihanpoikki tuliseen saunaan ja ottamaan välijäähyjä rapsakassa pakkasessa, ehkä lumikylpyjäkin, katselemaan tähtitaivasta, miksei revontuliakin. Sauna on kiva kesälläkin, mutta talvella... Huuuuh.
Täysin samaa mieltä, vapaaherrana edes hetken itsekseen poissa maailmasta on etuoikeus. Joskus se suorastaan pelastaa hengen, noin kuvaannollisesti, vain se lyhyt hetki riittää, lumen polttaessa varpaita, hengityksen tippuessa hiutaleina alas... :)randombypasser kirjoitti:
On täällä ehkä himpun rauhallisempaa, ainakin vielä kun nikki ei ole vakiotargettina :)
Kivet on, pehmeitä, pohjimmiltaan. Nyt en linkitä, on menossa "lapsuuden" muistoturnee Kotiteollisuuden parissa, kiitos nikin Valtakunta josta tulee aina se yksi KT:n biisi mieleen...
Lähde ihmeessä vapauttamaan mieli mökille, niin pian kuin mahdollista arjen velvotteilta! Onneksi oma työ on joustava tässä mielessä ja nytkin mökkeily hyödyntää työtä, maanantaina työmaakatselmus Tampereella, mökiltä vetelee sinne vikkelästi, pk-seudulta ei ihan niin...
Odotan talvea, kun pääsee veitikka huurussa kipittämään pihanpoikki tuliseen saunaan ja ottamaan välijäähyjä rapsakassa pakkasessa, ehkä lumikylpyjäkin, katselemaan tähtitaivasta, miksei revontuliakin. Sauna on kiva kesälläkin, mutta talvella... Huuuuh.
Täysin samaa mieltä, vapaaherrana edes hetken itsekseen poissa maailmasta on etuoikeus. Joskus se suorastaan pelastaa hengen, noin kuvaannollisesti, vain se lyhyt hetki riittää, lumen polttaessa varpaita, hengityksen tippuessa hiutaleina alas... :)No mä oon välillä hyökkäyksien kohteena, mutta toisaalta se kertoo jotain mullekin...herätän jotain, mitä kipuilevaan koskee, toisaalta annan sillä mahkun tutustua itseensä... ilman peiliä en näkisi itsekään. 😁
Mulla on tulossa muutoksia tässä ja en voi karata kauas velvollisuuksista. Ne liittyy jälkikasvuun. Mutta tiedän, että hetken paneutuminen tuo kaivattua rauhaa, kuten se kun saa klapit suojaan. Työ ensin...😉
Tästä talven paukkupakkasiin on parasta aikaa vuodesta. Kevättalvikin menee nauttiessa, mutta alkukesä on kuin seinä.... mutta se on kaukana... ja sittenkin tietää kesän tulevan. 😎- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No mä oon välillä hyökkäyksien kohteena, mutta toisaalta se kertoo jotain mullekin...herätän jotain, mitä kipuilevaan koskee, toisaalta annan sillä mahkun tutustua itseensä... ilman peiliä en näkisi itsekään. 😁
Mulla on tulossa muutoksia tässä ja en voi karata kauas velvollisuuksista. Ne liittyy jälkikasvuun. Mutta tiedän, että hetken paneutuminen tuo kaivattua rauhaa, kuten se kun saa klapit suojaan. Työ ensin...😉
Tästä talven paukkupakkasiin on parasta aikaa vuodesta. Kevättalvikin menee nauttiessa, mutta alkukesä on kuin seinä.... mutta se on kaukana... ja sittenkin tietää kesän tulevan. 😎Kyllä ne "hyökkäykset", Disse-hyvä, laukaisee tämä (tahattomasti?) ylimielinen asenteesi:"No mä oon välillä hyökkäyksien kohteena, mutta toisaalta se kertoo jotain mullekin...herätän jotain, mitä kipuilevaan koskee, toisaalta annan sillä mahkun tutustua itseensä... ilman peiliä en näkisi itsekään. 😁"
Oletko niin sokaistunut valaistumisessasi ettet tätä näe? Jos jatkat matkaa, kasvat yli tuonkin vaiheen. Disse kirjoitti:
No mä oon välillä hyökkäyksien kohteena, mutta toisaalta se kertoo jotain mullekin...herätän jotain, mitä kipuilevaan koskee, toisaalta annan sillä mahkun tutustua itseensä... ilman peiliä en näkisi itsekään. 😁
Mulla on tulossa muutoksia tässä ja en voi karata kauas velvollisuuksista. Ne liittyy jälkikasvuun. Mutta tiedän, että hetken paneutuminen tuo kaivattua rauhaa, kuten se kun saa klapit suojaan. Työ ensin...😉
Tästä talven paukkupakkasiin on parasta aikaa vuodesta. Kevättalvikin menee nauttiessa, mutta alkukesä on kuin seinä.... mutta se on kaukana... ja sittenkin tietää kesän tulevan. 😎Hyvä että on jälkikasvua johon panostaa, jälkikasvua joka edellyttää panostamista, kaikilla ei ole noin hyvin asiat :)
Klapihommat on parhaita tapoja purkaa ja nollata, saunan lisäksi, vaikka ehkä hiukan eri tavalla.
Odotan talven raatelevaa kylmyyttä, vaikken sinällään kylmästä pidäkään. Mutta se kokemus siitä riipivästä pistelystä naamalla, sormilla, varpaissakin on jotain mitä odottaa :DAnonyymi kirjoitti:
Kyllä ne "hyökkäykset", Disse-hyvä, laukaisee tämä (tahattomasti?) ylimielinen asenteesi:"No mä oon välillä hyökkäyksien kohteena, mutta toisaalta se kertoo jotain mullekin...herätän jotain, mitä kipuilevaan koskee, toisaalta annan sillä mahkun tutustua itseensä... ilman peiliä en näkisi itsekään. 😁"
Oletko niin sokaistunut valaistumisessasi ettet tätä näe? Jos jatkat matkaa, kasvat yli tuonkin vaiheen.No kyllä osaan erottaa hyökkäilyt ja kyseenalaistamisen.
Nobody puskasta voi höpöttää mitä vaan ja koettaa mentoroida, mutta saa hymähdyksen ja tälläisen virnneen aikaiseksi. 😉randombypasser kirjoitti:
Hyvä että on jälkikasvua johon panostaa, jälkikasvua joka edellyttää panostamista, kaikilla ei ole noin hyvin asiat :)
Klapihommat on parhaita tapoja purkaa ja nollata, saunan lisäksi, vaikka ehkä hiukan eri tavalla.
Odotan talven raatelevaa kylmyyttä, vaikken sinällään kylmästä pidäkään. Mutta se kokemus siitä riipivästä pistelystä naamalla, sormilla, varpaissakin on jotain mitä odottaa :DNo hyvä ja hyvä... ne on kuitenkin omia yksilöitään, ihmisiä mihin on vain joku toisenlainen side. Veri.
https://youtu.be/CZxe7UxTwKc
Raastavaa vaan olla vierellä kun se kasvava taimi tekee selkeän virheen uhmatakseen jotain, eikä käsitä että uhmaa itseään. Pitää vaan uskoa siihen, että hän itse hakeutuu itsensä luo ja uskoo siihen. Vanhempi on vaan vierellä kävelijä, nostaa pään pystyyn ja hymyilee ymmärtävästi, kannustaa nousuun. Muuten voi sotkea suunnat...Disse kirjoitti:
No hyvä ja hyvä... ne on kuitenkin omia yksilöitään, ihmisiä mihin on vain joku toisenlainen side. Veri.
https://youtu.be/CZxe7UxTwKc
Raastavaa vaan olla vierellä kun se kasvava taimi tekee selkeän virheen uhmatakseen jotain, eikä käsitä että uhmaa itseään. Pitää vaan uskoa siihen, että hän itse hakeutuu itsensä luo ja uskoo siihen. Vanhempi on vaan vierellä kävelijä, nostaa pään pystyyn ja hymyilee ymmärtävästi, kannustaa nousuun. Muuten voi sotkea suunnat...Joskus noin, vaikka biisi taidettiinkin tehdä parisuhdeasioihin liittyen:
https://www.youtube.com/watch?v=qex0OjXolzc
Mutta hyvä että on, se on matka itselle itseen, vaikkei kivaa aina olekaan. Hienosti kuvattu tuo vierellä kävelijä, pani ajattelemaan asiaa toiselta kantilta ja pidän ajatuksena tuosta näkemyksestä omasta roolistasi kasvatuksessa jo isommaksi ehtineen mukulan kohdalla.randombypasser kirjoitti:
Joskus noin, vaikka biisi taidettiinkin tehdä parisuhdeasioihin liittyen:
https://www.youtube.com/watch?v=qex0OjXolzc
Mutta hyvä että on, se on matka itselle itseen, vaikkei kivaa aina olekaan. Hienosti kuvattu tuo vierellä kävelijä, pani ajattelemaan asiaa toiselta kantilta ja pidän ajatuksena tuosta näkemyksestä omasta roolistasi kasvatuksessa jo isommaksi ehtineen mukulan kohdalla.Biisit on abstrakteja kehyksiä, mihin me luodaan sisältö. 😁
Elämä toisten seassa on vain yksilönä vierellä kulkemista, muuten riittäisi yhdet aivot mihin kaikki olisi yhteydessä. 😉
https://youtu.be/AkFqg5wAuFk
Mun voimabiisi.... ugh!Disse kirjoitti:
Biisit on abstrakteja kehyksiä, mihin me luodaan sisältö. 😁
Elämä toisten seassa on vain yksilönä vierellä kulkemista, muuten riittäisi yhdet aivot mihin kaikki olisi yhteydessä. 😉
https://youtu.be/AkFqg5wAuFk
Mun voimabiisi.... ugh!Todella hyvä voimabiisi :)
Mulle toi edellinen on yksi kun pitää hiukan puskea, sun puolelta heitettunä itselle tippuu toi toinen helmi tehokkaammin voimabiisinä, riffit laittaa aina kusemaan hunajaa:
https://www.youtube.com/watch?v=i97OkCXwotErandombypasser kirjoitti:
Todella hyvä voimabiisi :)
Mulle toi edellinen on yksi kun pitää hiukan puskea, sun puolelta heitettunä itselle tippuu toi toinen helmi tehokkaammin voimabiisinä, riffit laittaa aina kusemaan hunajaa:
https://www.youtube.com/watch?v=i97OkCXwotENo tuon mä näen itse kun pistää kuupan nuppiin ja starttaa Kawasakin pirun mutkaiselle asfaltitielle. 😀
https://youtu.be/my6bfA14vMQ
Mä tykkään tästä. Tässä on munaa ja toi laulajan agre on jotain tempaavaa.Disse kirjoitti:
No tuon mä näen itse kun pistää kuupan nuppiin ja starttaa Kawasakin pirun mutkaiselle asfaltitielle. 😀
https://youtu.be/my6bfA14vMQ
Mä tykkään tästä. Tässä on munaa ja toi laulajan agre on jotain tempaavaa.Toivottavasti ehdit antaa tänään asfaltille kyytiä Kawalla :)
Jep, samaa mieltä, olen aina digannut tuosta solistin mielettömästä energiasta ja agresta lavalla. Monta hyvää biisiä, monta hyvää livevetoa :)randombypasser kirjoitti:
Toivottavasti ehdit antaa tänään asfaltille kyytiä Kawalla :)
Jep, samaa mieltä, olen aina digannut tuosta solistin mielettömästä energiasta ja agresta lavalla. Monta hyvää biisiä, monta hyvää livevetoa :)Reilu 200 km. 😎
Oli törkeen hieno keli. 😊
https://aijaa.com/KENBdr
Oli nättiä syysmaisemaa. Mutta loppumatkasta herra hirvi hyppäsi eteen. Sain jarrutettua ja väistin persepuolelta. Onneks ei vastaan tullut ketään heti...😬Disse kirjoitti:
Reilu 200 km. 😎
Oli törkeen hieno keli. 😊
https://aijaa.com/KENBdr
Oli nättiä syysmaisemaa. Mutta loppumatkasta herra hirvi hyppäsi eteen. Sain jarrutettua ja väistin persepuolelta. Onneks ei vastaan tullut ketään heti...😬Jep, kelit oli kyllä mahtavat :)
Hyvä ettei hirvi osunut haarukalle, siitä ei paljon jäisi jälkipolville kerrottavaksi...
Itse taputtelin vinon pinon oksaista kuusipölliä klapeiksi, jolkottelin metsässä ristiin rastiin, kohtasin parit koppelot ja pyyt, sienet jätin muille, itellä on aivan riittävästi. Hirviä ei tullut vastaan ja hyvä niin, pirun paha niitä väistellä risukossa :)randombypasser kirjoitti:
Jep, kelit oli kyllä mahtavat :)
Hyvä ettei hirvi osunut haarukalle, siitä ei paljon jäisi jälkipolville kerrottavaksi...
Itse taputtelin vinon pinon oksaista kuusipölliä klapeiksi, jolkottelin metsässä ristiin rastiin, kohtasin parit koppelot ja pyyt, sienet jätin muille, itellä on aivan riittävästi. Hirviä ei tullut vastaan ja hyvä niin, pirun paha niitä väistellä risukossa :)No pikkuisen meinas täristää sen kohtaamisen jälkeen. Oli lyötävä jarrua ihan tosissaan. Onneks se ei hiljentänyt enää vauhtia... ja se meni vinosti miltei mun kulkusuuntaan vasemmalta oikealle. 🙄
Kävin mäkin maapaikalla. Siellä mummo nakutti koivuja halki ja poika ajoi traktorilla niitä liiteriin siskon kanssa.
Muksa päivä kaikenkaikkiaan. 😊👌
- Anonyymi
Kysy itseseltäsi että kohtaatko kokemuksesi?
Enenevissä määrin nykyään. :o)
Viime kesänä istuin merellä olevan saaren korkeimmalle kohdalle, kivelle ja poltin Alcapone Flame pikkusikarin maistellen jokaisen konjakinmakuisen savuhöytyvän, katsoin turkoosia merta ja annoin hetken tulla minulle täysin. :o)
Tuollaiset laitan mieleen, mutta unohdan ne, jotka eivät anna kokemuksellaan mukavaa muistikuvaa. :o)
- Anonyymi
Miten sä kohtaat sen kun tunnet toisten olevan inhottavia?
-flowersreally-Vähän riippuu tapauksesta. Täällä esimerkiksi joku voi olla sitä vain hauskuuttaakseen itseään ja irl taas pitää miettiä, että onko siihen itse vaikuttanut miten... Toisaalta viimekädessä kaikelle tunteille pitäis antaa aikaa....se on aika vaikeaa vielä itsellekin...meinaa reagoida liian nopeasti...
- Anonyymi
Jos menee nukkumaan niin kivahan se on jos pehmusteena jo valmiiksi on joku kaunotar pehmeine tyynyineen jo kertomassa iltasatuja.
- Anonyymi
Tottakai! Nehän on elämän suola ja sokeri.
Nuoruudessa kohtasin tunteitani yksin. Vanhempani olivat sota-ajat nähneet, isä sotaveteraani. Silloin ei turhia tunteista pulistu, tai ollenkaan. Ymmärrän sen vieläkin paremmin kuin nuorena. Elämään saa uutta ulottuvuutta, kun ajattelee eri ihmisten kokemia tunteita suhteessa siihen aikaan, joka on ollut, kuten juurikin sota-aika.
Siitä, ettei tunteista puhuttu minulle seurasi mm. paniikkihäiriö ja muuta mielialaoirehdintaa, jota ei ollut virallisesti olemassakaan vielä 70-luvulla. Se oli kamppailun aikaa, mutta kävi erinomaisesta itsekasvatuksesta. Huomasin siinä senkin, että vaikka tunteista ei vanhempien kanssa puhuttu, niitä tunnettiin senkin edestä. Välillä riideltiin ja väiteltiin kovasti. Koskaan ei varsinaisesti sovittu tai pyydetty anteeksi - palattiin vaan normaaliin ja unohdettiin.
" Jokainen kokee asiat ja tunteet eri tavoin. "
Aivan. Myös toisten tunteita ajatellessa pitäisi huomioida heidän persoonallisuuden erilainen herkkyys aste. Etenkin stressitilanteissa moni sanoo toisille mitä sylki suuhun tuo, eikä pidä sitä minään. Mutta herkempiin ihmisiin se saattaa vaikuttaa hyvinkin paljon ja lopullisesti.No mä olen miettinytkin, että tuo sota-aika veti täällä maassa radikaalisti viivan sukupolvien välille... Sota teki tosi paljon tuhoa monessa sukupolvessa ja niistä on varmaan jäänyt peruja tämä alkoholin kanssa turaaminen... Mutta toisaalta näen valoa tunnelin päässä... :o)
Kiva kirjoitus sinulta. Kiitos. :o)
- Anonyymi
Kerrassaan voi kyllä huvittaa jos laittaa vääriä numeroita ohjelmakoodiin, hassuja kuvioita voi tulla Direct3D:n kanssa vahingossa, itseäkin huvitti monia kertoja, että oho tulipa hassu kuva ruudulle nyt vahingossakin :) Hardware Accelerated 3D -korttien kanssa kun leikkii DirectX.
Tosiaan ei ne grafiikkakiihdyttimet rikkoudu, hassuja kuvia voi tulla vahingossa. On paljonkin esimerkkejä, joista huomaa, että eri ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla. Esimerkiksi, jos joku istuu paikallaan rauhallisesti, niin yliahkerat tyypit ajattelevat, että "voi kauheeta kun tuo on laiska". Samasta rauhallisesta paikallaan- istujasta monet taas ajattelevat, että "hienoa, kun on rauhallinen ihminen".
- Anonyymi
Pyrin aina välttämään parhaani mukaan, mutta olen huono siinä. Tunteet pulpahtaa aina jossain kohtaa pintaan ja sitten ne täytyy vaan yrittää jotenki käsitellä.
Itseään on tullu analysoitua niin monet kerrat, että tiedän hyvin pitkälti mikä mussa on vikana ja myöskin suurimman osan mistä ne johtuu. Ei ne silti poistu mihinkään, vaikka ne kuinka tunnistais. Ei ainakaan mulla. Mutta ehkä niiden kanssa on välillä helpompi elää.Eipä ne tunteet mihinkään häviäkään...eikä niitä suoraan voi olla ottamattakaan vastaan...mutta reagoida niihin voi monella tapaa ja ymmärtää, jolloin niiden vaikutus elämään osaa olla oikeampi. Sen sä oletki jo huomannut....
- Anonyymi
Tuo on paha hahmo, mutta siltikin suosikki ja jännittävä tuo Christina; https://www.google.com/search?q=christina braithwaite
Valurautapannulla saa paistoksia kovin hyviä. Mutta asiaan, itse olen jo vuosia toivonut kuoleman helpotusta. Sitä ei vain tule, joten näillä mennään.
- Anonyymi
Mulla on tänään kova päivä. Vaatii oman tunteen erottamista itse asiasta. Silloin kun pska lentää ja henkilökohtaisuuksiin menemisellä koitetaan vaikuttaa neuvottelun tuloksiin, toi taito on kultaa. Jälkikäteen voi sitten käsitellä tunteensa, tilanteessa täytyy pitää pää kylmänä. Hyvää päivän alkua sinnekin! 😄
xLiner- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Mitähän mahdat neuvotella, mutta ota sateenvarjo mukaan, jos on vihiä, että huttu lentää. :oD
Sanotaan vaikka niin, että asiakas yrittää jopa aggressiivisesti huijata meiltä enemmän kuin mitä sopimuksessa seisoo. Todennäköisesti tilanne jatkuu kunnes projekti on valmis, mutta nyt on oma rintama varusteltu toimintaohjeilla. Nämä on aina ikäviä juttuja..
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Sanotaan vaikka niin, että asiakas yrittää jopa aggressiivisesti huijata meiltä enemmän kuin mitä sopimuksessa seisoo. Todennäköisesti tilanne jatkuu kunnes projekti on valmis, mutta nyt on oma rintama varusteltu toimintaohjeilla. Nämä on aina ikäviä juttuja..
xLinerNo riippuen asiakkaasta, kannattaa kirjauttaa sopimukseen alkuperäiset tiedot silloisesta tilasta.
Meillä projekti otettiin vastaan puolikuntoisena ja huollon piikkiin yritetään korjauttaa vanhaa. Vaatii työjohdolts munia sanoa, että ei tämä ole huoltoa, vaan investointia.
Mutta eikös se ole normimeininkiä? Sehän se on hullu joka suostuu muuhun kun mitä pitää. 😁- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No riippuen asiakkaasta, kannattaa kirjauttaa sopimukseen alkuperäiset tiedot silloisesta tilasta.
Meillä projekti otettiin vastaan puolikuntoisena ja huollon piikkiin yritetään korjauttaa vanhaa. Vaatii työjohdolts munia sanoa, että ei tämä ole huoltoa, vaan investointia.
Mutta eikös se ole normimeininkiä? Sehän se on hullu joka suostuu muuhun kun mitä pitää. 😁Noh, tässä on myös työhyvinvointiasiat mukana.. mutta onneksi on ammattitaitoista osaavaa porukkaa niin asiat varmasti hoituu. Jämptisti vaan eikä saa päästää ihon alle. Kaikkea sitä pitääkin kestää.. 😄
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noh, tässä on myös työhyvinvointiasiat mukana.. mutta onneksi on ammattitaitoista osaavaa porukkaa niin asiat varmasti hoituu. Jämptisti vaan eikä saa päästää ihon alle. Kaikkea sitä pitääkin kestää.. 😄
xLinerJa silti mä tykkään työstäni. En vaihtaisi 😁
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Ja silti mä tykkään työstäni. En vaihtaisi 😁
xLinerHuomaan, että tykkäät! 😬
Ja sulla on oikeanlaista näkemyksellistä sydäntä. 😊👌
Mäkin tykkään työstäni. Oon siinä helkutin hyvä ja jätkät arvostaa, mutta osaavat ja uskaltavat sanoa poikkiteloinkin asioita, eivät pelkä mua, vaan oon samalla viivalla. 😃👌
- Anonyymi
Miksi eivät tottele järkeä matkailijat, minä jotenkin aavistin tuon korona-jutun hommasin maskeja, on nyt niitä, kohta kehotuksesta voi tulla määräys ja poliisi vie vankilaan, kuritukseen kuritushuoneisiin jos ei tottele maskikehoituksia :D
- Anonyymi
Minä jotenkin aavistin että nyt kun tuo koris-aalto, ensimmäinen kiihdyttää vauhtiaan, hommasin noita maskeja itsellekin, siis jos tarvitsee olla ihmisten läheisyydessä. aavistin jotenkin ja ostin niitä :)
- Anonyymi
Noissa elokuvajutuissa oli tuo Ally McBeal -näyttelijä joku mummeli vei sille ruokaa ovelle kun oli epäterveellisen laiha, kuin YLEn meteorologi Anniina Valtonen.
Eipä niitä karkuunkaan pääse, joten on ne kohdattava ennemmin tai myöhemmin.
Palaan ajassa taaksepäin, lapsuuteeni kun olin korkeintaan 8-vuotias. Voi olla että olin nuorempikin, jopa 6-7, kuitenkin pieni ihminen. tarkka ikä ei jäänyt mieleen, mutta muistan tapauksen kuitenkin hyvin tarkasti.
Asuimme Lahdessa kerrotalojen ympäröimänä ja oltiin kaverien kanssa ulkona (kuten aina) leikkimässä, kun kuulimme ambulanssin äänen. Tietystilähdettiin juosten katsomaan mihin se ambbari on matkalla, kun äänikin kuuluu ihan vierestä.
Sehän pysähtyi erään niistä vieressä olleista kerrostaloista pihaan ja uteliaina tietysti mentii katsomaan mitä on tekeillä. Pian talon rappukäytävästä tuli ensihoitajat ukko paareilla yltä päältä verisenä. Hänellä oli keltainen verkkaritakki päällä, joka oli kyllä rintakehältä ja koko etumuksen mitalta ihan verinen ja haisi raudalle.
Se raudan haju oli voimakas, mikä verestä tulee. Se jäi mieleen pitkäksi aikaa. Toinen asia mitä hetken pelkäsin oli leipäveitset. Miehellä oli leipäveitsi rinnassa, ilmeisesti sellaisessa kohdassa ettei sitä voitu irrottaa turvallisesti siinä, näin jälkeenpäin mietittynä.
No mies kuitenkin veti viimeisen henkäisyn siinä ambulanssin ovella. Tukehtuiko omaan vereensä, kun korahteli pari kertaa.
Mutta joo yhdistelin pitkään leipäveitset ja raudan hajun, vaikkapa keinun kettingeistä tuleva haju siihen tapaukseen. Ei meitä kukaan psyykkaillut sen jälkeen, vaikka nähtii se kaikki muksuina.
Jotenkin mulla oli vuosia vereen sellainen suhde, että tapaturmia en olisi kyennyt itse hoitamaan. Mutta jotenkin ne asiat käsittelin päässäni ja osittain juuri tuon tapauksen takia ja jälkeen en ole suhtautunut kuolemaan enää pelottavana asiana.
Eikä järkytä monikaan asia, kuolleiden näkeminen tai joku tiktok video. Mietin joskus, että mikä nappula naksahti paikaltaan, kun ei silleen järkyty vaikka tajuaa että vakava juttu.Tai jotenkin on sellainen ikään kuin päässä olisi katkaisija, jonka voi halutessaan kytkeä tunteile tai ole tunteilematta asentoon. :)
Jos olisi pakko suoriutua jostakin mikä voisi järkyttää tai aiheuttaa valtavan tunneryöpyn tai jopa tunteiden vuoksi estää toimimasta, niin sellainen katkaisija löytyy nykyään mun päästäni, että voi kytkeä päältä pois ne tunteet. Toimia ja tunteilla avsta sitten, jos on tarvis. Aika pelottavaa...mutta ehkä välttämätöntä, jos ajatellaan että tulis vaikka sotatilanne, missä on pakko vaikka puolustautua tai rämpiä ruumideen joukossa yms. karseeta.
Ehkä se on suojamekanismi, hätäkatkaisija.
Mutta joo tunteet on aina kohdattava ennemmin tai myöhemmin.J-76 kirjoitti:
Tai jotenkin on sellainen ikään kuin päässä olisi katkaisija, jonka voi halutessaan kytkeä tunteile tai ole tunteilematta asentoon. :)
Jos olisi pakko suoriutua jostakin mikä voisi järkyttää tai aiheuttaa valtavan tunneryöpyn tai jopa tunteiden vuoksi estää toimimasta, niin sellainen katkaisija löytyy nykyään mun päästäni, että voi kytkeä päältä pois ne tunteet. Toimia ja tunteilla avsta sitten, jos on tarvis. Aika pelottavaa...mutta ehkä välttämätöntä, jos ajatellaan että tulis vaikka sotatilanne, missä on pakko vaikka puolustautua tai rämpiä ruumideen joukossa yms. karseeta.
Ehkä se on suojamekanismi, hätäkatkaisija.
Mutta joo tunteet on aina kohdattava ennemmin tai myöhemmin.No tuollsinen katkaisija olisi hyvä. Jostain luinkin, että eläimillä se toimii lähes noin, kun puuttuu joku tietynlainen muisti. Niitten muisti toimii eritavoin ja aivot eivät yhdistele asioita samoin kuin ihmisellä.
Kuitenkin meillä ihmisillä on sellaiset aivot kuin on. Ja jokainen itse miksaa päässään sellaiset tunteet ja reaktiot miten sattuu, siksi jollekin tilanteelle ei ole yhtä oikeaa toimintamallia, koska jokaiselle löytyy itsensä kautta se oma, jos vaan malttaa sen löytää.
Äkkisiltään muu ympäröivä maailma saattaa tuntua julmalta ja epäreilulta, mutta todellisuudessa jokainen taistelee samanlaisien ongelmien kanssa... omien tunteiden viidakossa. Jotkut selviten siitä paremmin, jotkut huonommin. 😊- Anonyymi
J-76 kirjoitti:
Tai jotenkin on sellainen ikään kuin päässä olisi katkaisija, jonka voi halutessaan kytkeä tunteile tai ole tunteilematta asentoon. :)
Jos olisi pakko suoriutua jostakin mikä voisi järkyttää tai aiheuttaa valtavan tunneryöpyn tai jopa tunteiden vuoksi estää toimimasta, niin sellainen katkaisija löytyy nykyään mun päästäni, että voi kytkeä päältä pois ne tunteet. Toimia ja tunteilla avsta sitten, jos on tarvis. Aika pelottavaa...mutta ehkä välttämätöntä, jos ajatellaan että tulis vaikka sotatilanne, missä on pakko vaikka puolustautua tai rämpiä ruumideen joukossa yms. karseeta.
Ehkä se on suojamekanismi, hätäkatkaisija.
Mutta joo tunteet on aina kohdattava ennemmin tai myöhemmin.Tuollainen "tunnekatkaisija" onkin olemassa, itselläni ja muillakin, ja etenkin ihmisillä, jotka toimivat "jännittävissä" ammateissa, kuten terveydenhuoltohenkilöt, pelastuslaitos, poliisi yms. Osittain se on sisäsyntyinen, geeneissä, osittain opeteltua. Eihän mistään tulisi mitään, jos lääkärit tai hoitajat keskittyisivät käsittelemään tunteitaan, kun heidän pitäisi keskittyä potilaaseen. Toisaalta omat tuntemukset, etenkin uhka, voi pelastaa poliisin virkatehtävässään tai sotilaan pahassa paikassa.
Jos ihminen on kokenut esim. sodan tai muuta hyvin traumaattista, ei tavallinen meikäläinen kykene sellaista täysin ymmärtämään. Miten kaameaa kaikki on ollut. Miltä tuntuu, kun päivästä, viikosta kuukaudesta toiseen vain yrittää pysyä hengissä. Saada ruokaakin jostain - nukuttua edes hetken jossain poterossa. Ei siinä eikä pitkään sodan jälkeenkään kykene käsittelemään tunteitaan. Suoraan sanoen en ymmärrä miten meidänkin sotaveteraanit sen tekivät. Ainakin ne, jotka selviytyivät, ilman kamalia mt-ongelmia, sairauksia, viinaa. Koko maailmassa on vielä perinteisesti ollut tapana taistella isäänmaan puolesta sodassa. Sodan jälkeen jätetään ihan oman onnen nojaan, mahdollisesti vielä haavoittuneena.
Eikä traumaattiset kokemukset tietysti aina fyysiseen väkivaltaan tai sen uhkaan liity, vaan ihan henkiseen puoleen. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, vanhemmat kiusaa lapsia, tai aikuiset lapset vanhempiaan. Ym. Tällöin onkin varsin haitallista, että ihminen ottaa tunteet pois päältä ja yrittää vain selviytyä. Kunnes nääntyy, uupuu ja kuolee henkisesti. - Anonyymi
Disse kirjoitti:
No tuollsinen katkaisija olisi hyvä. Jostain luinkin, että eläimillä se toimii lähes noin, kun puuttuu joku tietynlainen muisti. Niitten muisti toimii eritavoin ja aivot eivät yhdistele asioita samoin kuin ihmisellä.
Kuitenkin meillä ihmisillä on sellaiset aivot kuin on. Ja jokainen itse miksaa päässään sellaiset tunteet ja reaktiot miten sattuu, siksi jollekin tilanteelle ei ole yhtä oikeaa toimintamallia, koska jokaiselle löytyy itsensä kautta se oma, jos vaan malttaa sen löytää.
Äkkisiltään muu ympäröivä maailma saattaa tuntua julmalta ja epäreilulta, mutta todellisuudessa jokainen taistelee samanlaisien ongelmien kanssa... omien tunteiden viidakossa. Jotkut selviten siitä paremmin, jotkut huonommin. 😊Jep 😊. Aina olisi myös muistettava, ettei ihminen ihan turhaa siellä tunteiden viidakossa vaella. Tunteilla on tarkoitus, niiden tehtävä on kertoa tärkeitä viestejä. Jokaisen vain pitää selvittää mistä tietty tunne omalta osalta kumpuaa, mitä tunne haluaa sanoa.
Anonyymi kirjoitti:
Tuollainen "tunnekatkaisija" onkin olemassa, itselläni ja muillakin, ja etenkin ihmisillä, jotka toimivat "jännittävissä" ammateissa, kuten terveydenhuoltohenkilöt, pelastuslaitos, poliisi yms. Osittain se on sisäsyntyinen, geeneissä, osittain opeteltua. Eihän mistään tulisi mitään, jos lääkärit tai hoitajat keskittyisivät käsittelemään tunteitaan, kun heidän pitäisi keskittyä potilaaseen. Toisaalta omat tuntemukset, etenkin uhka, voi pelastaa poliisin virkatehtävässään tai sotilaan pahassa paikassa.
Jos ihminen on kokenut esim. sodan tai muuta hyvin traumaattista, ei tavallinen meikäläinen kykene sellaista täysin ymmärtämään. Miten kaameaa kaikki on ollut. Miltä tuntuu, kun päivästä, viikosta kuukaudesta toiseen vain yrittää pysyä hengissä. Saada ruokaakin jostain - nukuttua edes hetken jossain poterossa. Ei siinä eikä pitkään sodan jälkeenkään kykene käsittelemään tunteitaan. Suoraan sanoen en ymmärrä miten meidänkin sotaveteraanit sen tekivät. Ainakin ne, jotka selviytyivät, ilman kamalia mt-ongelmia, sairauksia, viinaa. Koko maailmassa on vielä perinteisesti ollut tapana taistella isäänmaan puolesta sodassa. Sodan jälkeen jätetään ihan oman onnen nojaan, mahdollisesti vielä haavoittuneena.
Eikä traumaattiset kokemukset tietysti aina fyysiseen väkivaltaan tai sen uhkaan liity, vaan ihan henkiseen puoleen. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, vanhemmat kiusaa lapsia, tai aikuiset lapset vanhempiaan. Ym. Tällöin onkin varsin haitallista, että ihminen ottaa tunteet pois päältä ja yrittää vain selviytyä. Kunnes nääntyy, uupuu ja kuolee henkisesti.Juu, onhan se katkaisija hyvä olemassa. Aina mulla ei sitä ole ollut ja silloin olin nääntyä maailman murheisiin. Muiden murheisiin suoraan sanottuna.
Olen kuuten aikas herkkä aistimaan ympäristöni viboja ja ihmisten tunnetiloja. Aina kaikki tuntosarvet ylhänä ja vastaanottimet päässä päällä, se rasittaa. Siksikin olen iloinen, että oon oppinut käyttämään katkaisinta on/off.
Säästän sillä itseäni. Mutta toisaalta tiedostan sen synkemmänkin puolen sitten, minkä osalta katkaisin toimii myös. Tiedostan pystyväni tappelevänja taistele tilanteessa olemaan täysin tunteeton ja jääkylmä. Jopa siinä määrin, että kavahdan sitä varjoa itsekin itsessäni.
Mun isoisä oli sodassa viestimies. Hän oli iloinen ja toimelias pappa. Ei vaikuttanut traumatisoituneelta, eikä ollut alkoholista apua hakeva.
Hänen kaksi veljeäkin kuoli sinne Kannakselle. Mutta on se sen verran rajua ollut, että oli vaikea puhua niistä ajoista itkemättä vuolaasti. Tunneryöppy oli melkoinen.Anonyymi kirjoitti:
Jep 😊. Aina olisi myös muistettava, ettei ihminen ihan turhaa siellä tunteiden viidakossa vaella. Tunteilla on tarkoitus, niiden tehtävä on kertoa tärkeitä viestejä. Jokaisen vain pitää selvittää mistä tietty tunne omalta osalta kumpuaa, mitä tunne haluaa sanoa.
Tiedän, tiedän. Moni sotkee vaan tunteet ja todellisuuden yksi yhteen. 😬
- Anonyymi
Kohtaan aina sellaisina kuin ne tulevat ja pahin onkin, että suodatin usein puuttuu ja reaktiot läsähtävät sellaisinaan ympäristöön.
Impulsiivisuudestakin taitaa suurin haitta tulla itselle. Jos huomaa siinä ongelman, siihenkin löytynee jokin keino loiventaa reaktioita? 🤔
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Impulsiivisuudestakin taitaa suurin haitta tulla itselle. Jos huomaa siinä ongelman, siihenkin löytynee jokin keino loiventaa reaktioita? 🤔
Ongelma onkin siinä etten näe siinä ongelmaa 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelma onkin siinä etten näe siinä ongelmaa 😂
Kaikki saavat tietää varmasti, että ”kohtaan tunteeni” ☝️
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki saavat tietää varmasti, että ”kohtaan tunteeni” ☝️
Ei kai siinä ongelmaa olekaan, jos kaikki lähellä olevat sen hiffaa ja niillekin on ok.
Tunteiden näyttäminen on ihan ok, mutta jos muitten pitää elää varpaillaan vierellä, voi se olla hiukan luotaantyöntävää. Ja riippuu reagoinnista... jos sen suuntaa väkivaltaan jossainmuotoa, niin sitten se on ongelma itsellekin...- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Ei kai siinä ongelmaa olekaan, jos kaikki lähellä olevat sen hiffaa ja niillekin on ok.
Tunteiden näyttäminen on ihan ok, mutta jos muitten pitää elää varpaillaan vierellä, voi se olla hiukan luotaantyöntävää. Ja riippuu reagoinnista... jos sen suuntaa väkivaltaan jossainmuotoa, niin sitten se on ongelma itsellekin...Ei vaan sille, joka ei ehdi väistää 😂
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Impulsiivisuudestakin taitaa suurin haitta tulla itselle. Jos huomaa siinä ongelman, siihenkin löytynee jokin keino loiventaa reaktioita? 🤔
"Impulsiivisuudestakin taitaa suurin haitta tulla itselle. "
Mjaa. En nyt ihan noinkaan sanoisi. Riippuu miten impulsiivisuus ilmenee. Jos esim. ärtyy nollasta sataan toiselle ihmiselle, niin kyllä sellainen tekee toistuessaan helvetin sen ihmisen elämästä, jolle ärsyynnytään - ja vieläpä usein ihan ilman syytä. Anonyymi kirjoitti:
"Impulsiivisuudestakin taitaa suurin haitta tulla itselle. "
Mjaa. En nyt ihan noinkaan sanoisi. Riippuu miten impulsiivisuus ilmenee. Jos esim. ärtyy nollasta sataan toiselle ihmiselle, niin kyllä sellainen tekee toistuessaan helvetin sen ihmisen elämästä, jolle ärsyynnytään - ja vieläpä usein ihan ilman syytä.No mutta sellainen ihminen voi tehdä kannoilla kääntymisen ja poistua tämän häirikön elämästä. Ja kuka menettää häirikössä mitään? Mutta menettääkö häiriköijä itse jotain?
- Anonyymi
Jännä juttu sinänsä kun itse innostuin ostamaan noita maskeja suojaamaan hengitystäkin, koaka tämä koronan ensimmäinen aalto jaksaa vain kiihtymistään...
- Anonyymi
Joka tunnetta pidättää, se itsensä teilaa.
-palstan suuri ajattelija- - Anonyymi
Hyvä kirjoitus. Kaikki käsittelemätön tunneroina posahtaa pintaan viimeistään siinä vaiheessa kun pariutuu...
Sellainen korjaus, että ujous on eri asia kuin arkuus. Ujot eivät pelkää ihmisten kohtaamista, arat pelkäävät.- Anonyymi
- pariutuminen
- lapset
- ero
- muutto
- vanhempien kuolema
- työttömyys
- sairaus
jne
Siinä listaa elämän muutoksista, joista voi seurata stressiä sun muuta, myös ristiriitaa. Stressi pukkaa pinnalle paljon käsittelemättömiä tunteita. Eli siis sellaisia tunteita, joita ei oikeastaan varsinaisesti ole edes huomannut käsitellä, ei yhtään ajatella. Parisuhde on läheinen suhde.... se jos mikä pistää kaiken alasti näkyville. Totta.
Ujot, arat.... sanoja joiden merkitys vaihtelee, mutta persoonallinen piirrekin monesti juuri aiheuttaa erilaisia tunteita, tai erivoimakkaita toisissa. Silti pitäisi pystyä elämään senkin kanssa ihan itse. 😊Anonyymi kirjoitti:
- pariutuminen
- lapset
- ero
- muutto
- vanhempien kuolema
- työttömyys
- sairaus
jne
Siinä listaa elämän muutoksista, joista voi seurata stressiä sun muuta, myös ristiriitaa. Stressi pukkaa pinnalle paljon käsittelemättömiä tunteita. Eli siis sellaisia tunteita, joita ei oikeastaan varsinaisesti ole edes huomannut käsitellä, ei yhtään ajatella.Totta... ja kaikki noi tunteineen vaikuttaa vahvasti omaan minä-kuvaan. Ei ksnnata olla huomioimatta sitä itsessään. 😊👌
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Totta... ja kaikki noi tunteineen vaikuttaa vahvasti omaan minä-kuvaan. Ei ksnnata olla huomioimatta sitä itsessään. 😊👌
Harvemmin tuollaiset elämänkriisit/tapahtumat minä-kuvaa muuttaa...joillakin toki saattaa niinkin käydä. Persoonallisuus, minä, kun on melko pysyvää laatua. Näkökulmat toki muokkaantuvat.
Anonyymi kirjoitti:
Harvemmin tuollaiset elämänkriisit/tapahtumat minä-kuvaa muuttaa...joillakin toki saattaa niinkin käydä. Persoonallisuus, minä, kun on melko pysyvää laatua. Näkökulmat toki muokkaantuvat.
Minusta noissa mainingeissa voi tutustua jopa oikeaan identiteettiinsä ja löytää sen ulkoapäin ohjatun egon alta... ei tosin kivutta.
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Minusta noissa mainingeissa voi tutustua jopa oikeaan identiteettiinsä ja löytää sen ulkoapäin ohjatun egon alta... ei tosin kivutta.
Eiköhän se oma identiteetti ole jo kirkastunut enimmiltä osin, jos on valmis pariintumaan ja jälkikasvua pukkaamaan. Näin ainakin pitäisi, vaan kaikestahan näkee että valtaosa porukasta ei huomista pidemmälle mieti.
Jep, elämänkriisit muuttaa perspektiiviä ja asenteita useimmilla. Ei niinkään persoonaa. - Anonyymi
Disse kirjoitti:
Minusta noissa mainingeissa voi tutustua jopa oikeaan identiteettiinsä ja löytää sen ulkoapäin ohjatun egon alta... ei tosin kivutta.
Niinkö sinulle kävi?Keski-iän kynnyksellä erotessa?
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se oma identiteetti ole jo kirkastunut enimmiltä osin, jos on valmis pariintumaan ja jälkikasvua pukkaamaan. Näin ainakin pitäisi, vaan kaikestahan näkee että valtaosa porukasta ei huomista pidemmälle mieti.
Jep, elämänkriisit muuttaa perspektiiviä ja asenteita useimmilla. Ei niinkään persoonaa.No itse voin nostaa kättä pystyyn, ettei minun identiteetti tasan ole ollut selvillä parisuhteita aiemmin luodessa! 🙋♂️
Persoona ja identiteetti ei ole täysin sama asia... identiteetinkin voi pilkkoa moneen osaan ja jokaisessa näkyy se persoona..🙃Anonyymi kirjoitti:
Niinkö sinulle kävi?Keski-iän kynnyksellä erotessa?
Minun mielestä kyllä... niin ymmärrän ja koen sen. 🤔
- Anonyymi
Joskus menevät ohi kuin miedompi koronatartunta.
- Anonyymi
Joka viikonloppu kohtaan ne kännissä. En kuitenkaan ole kovin sekaisin joten kyllä siinä jotain terapeuttista on vaikka keholle se onkin tietysti haitallinen tapa.
- Anonyymi
Mä oon tunteissa melko syvästi tunteva ja herkkä. Tunteet pysyvänlaisia. Itseni opettelu on tehnyt sen, että pyrin suojelemaan itseäni, niin selviää helpommalla. Liian raskaita asioita ja fiiliksiä ollut niin paljon. Ei tunteita pakenemaan pysty, monethan pakenee vuosikausiakin joitain kokemuksia ja tunteita, mutta pakko ne on käsitellä ja ulosttuoda jossain vaiheessa jokaisen. Ite tykkään semmosesta seestyneemmästä rakkaudestakin eli ihastumiset ja rakastumiset on kuluttavia. Mutta kyllä semmosella suht tunteettomallakin elämällä pärjää, iloitsee luonnosta, eläimistä, auringon säteistä. Silloin pieni pisto ja yksinäisyyden tunne, joka voi jonkun kanssa yhdessä ollessakin olla, ja ajatus olisipa joku rakkaus ja henkinen yhteys. Mutta jotenkin haluan uskoa, että ehkä vielä jonain päivänä sellaisen löydän. Ilman sitä elämä on jotenkin merkityksetöntä.
Voin jotenkin jakaa sun fiilingit. Samaistun.
Mutta mä oon varmasti joissain edellisissä suhteissa jättänyt käymättä ne ihastumisen ja rakastumisen tunteet kohtaamatta oikein? Niistä on riittänyt se purppurainrn pinta ja sitä on luonut vain lisää... sokerihumala....
Ehkä pitäisi vaan käydä jokainen, hyväkin tunne kunnolla läpi, eikä vaan sännätä. Huonompia taas vois jättää vährmmällekin tarkastelulle. 🤔😊- Anonyymi
Minäkin pidän eniten rakastamisesta. En niinkään rakastumisesta tai edes ihastumisesta. Intohimoinen tai pakkomielteinen rakkaus on niin kamalaa, etten edes ajattele sitä rakkaudeksi.
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin pidän eniten rakastamisesta. En niinkään rakastumisesta tai edes ihastumisesta. Intohimoinen tai pakkomielteinen rakkaus on niin kamalaa, etten edes ajattele sitä rakkaudeksi.
No enpä tiedä voiks noita skipata ennen rakastamista? 🤔
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No enpä tiedä voiks noita skipata ennen rakastamista? 🤔
Voi. Ajattele nykyajankin sopimusavioliittoja. Tai vaikka pitkän linjan kaveruutta joka muuttuu. Niissäkin rakkaus voi syttyä pikkuhiljaa. Oppii rakastamaan toista.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Voi. Ajattele nykyajankin sopimusavioliittoja. Tai vaikka pitkän linjan kaveruutta joka muuttuu. Niissäkin rakkaus voi syttyä pikkuhiljaa. Oppii rakastamaan toista.
xLinerNo lähinnä mietin käytäntöä... miten ei hurahtaisi johonkuhun? Kuitenkin, pitäähän se ihmisen kuitenkin olla kaikellatapaa miellyttävä ja ihanakin. 😬
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No lähinnä mietin käytäntöä... miten ei hurahtaisi johonkuhun? Kuitenkin, pitäähän se ihmisen kuitenkin olla kaikellatapaa miellyttävä ja ihanakin. 😬
"Kuitenkin, pitäähän se ihmisen kuitenkin olla kaikellatapaa miellyttävä ja ihanakin."
Niin, sun mielikuvissasi ainakin. Arjen totuus on sitten toista. Kun toisen on tuntenut pidemmältä ajalta kaverina, kuva voi olla realistisempi.
Omasta arjesta voin sanoa, ettei se nyt ihan noin ruusuista ole.. toiseen hermostuu ainakin kerran päivässä ja ainakin kerran kuussa sen toivois olevan hevon kuusessa 😄
xLiner Anonyymi kirjoitti:
"Kuitenkin, pitäähän se ihmisen kuitenkin olla kaikellatapaa miellyttävä ja ihanakin."
Niin, sun mielikuvissasi ainakin. Arjen totuus on sitten toista. Kun toisen on tuntenut pidemmältä ajalta kaverina, kuva voi olla realistisempi.
Omasta arjesta voin sanoa, ettei se nyt ihan noin ruusuista ole.. toiseen hermostuu ainakin kerran päivässä ja ainakin kerran kuussa sen toivois olevan hevon kuusessa 😄
xLinerNo voi se ihanakin olla välillä tulta ja tappuraa, ei kai se sitä ihanuutta muuta?
Mä oon sanonut muksuillekin, että saa näyttää tunteensa, kunhan ei hajota mitään tai satuta fyysisesti. Ja lopulta pyytää anteeksi, kunhan on pollasta höyryt karannut... juttelee sit aiheen selväks.
En mä ainakaan jaksais kokoaikaista kylki kyljessä kyhnäämistä, mut sit kun kyhnätään, niin kyhnätään vaikka mitenpäin ja kunnolla p.rkele! 😂 Kerran kuussa vois olla päivä, ettei housuja käytetä. ☝️😁Anonyymi kirjoitti:
"Kuitenkin, pitäähän se ihmisen kuitenkin olla kaikellatapaa miellyttävä ja ihanakin."
Niin, sun mielikuvissasi ainakin. Arjen totuus on sitten toista. Kun toisen on tuntenut pidemmältä ajalta kaverina, kuva voi olla realistisempi.
Omasta arjesta voin sanoa, ettei se nyt ihan noin ruusuista ole.. toiseen hermostuu ainakin kerran päivässä ja ainakin kerran kuussa sen toivois olevan hevon kuusessa 😄
xLinerJohtunee siitä kun itse olet niin hankala.
- Anonyymi
Suomalainen mies kohtaa tunteensa jätkäporukassa saunan ylälauteilla kivassa nousussa puolikkaan kossupullon jälkeen. "Kun se Ritukin sitten jätti ja nyyh nyyh..."
- Anonyymi
Sehän on ihan hyvä tapa. Puolikas pullo on kuitenkin niin vähän että kyllä siitä avautumisesta apua varmasti on.
Sekin hyvä. Mutta ikävän moni lakaisee tunteet maton alle, kunnes ne ei enää sovi sinne...
Sitten se kokonaisen pullon jälkeen hakkaa nyrkillä Ritun ovea hullunkiilto silmissä...🤔
- Anonyymi
Olen kävellyt läpi Seitsemän Helvetin ja wääntänyt kättä tuhannen demonin kanssa,
ilman jönne-kööriä, ilman Beavistä, ilman Buttheadii, wain kuullakseni lateuksia pullamössössä ja pumpulissa kasvaneilta adjektiiveiltä/substantiiveiltä..
Oli synkkä ja myrskyinen yö..
Bourbon. - Anonyymi
Myös toisten ihmisten tunteet olisi hyvä kohdata.
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Ei kaikkien... siihen ei ole velvollisuutta kellään. Ehkä vanhemmat omien lasten kohdalla. 🤔
Kyllä se minusta olisi vaikka ystäväpiirissä ihan hyvä osata edes jotenkin eläytyä toisen tunteisiin. Oma napakin on tietysti tärkeä mutta muidenkin tunteet olisi hyvä ottaa vakavasti.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se minusta olisi vaikka ystäväpiirissä ihan hyvä osata edes jotenkin eläytyä toisen tunteisiin. Oma napakin on tietysti tärkeä mutta muidenkin tunteet olisi hyvä ottaa vakavasti.
No niin, en sitä väitäkkään, mutta tarkoitin vaan, että loppujen lopuksi se on vapaaehtoista...🤔
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1501606Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671586Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä661296En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311292- 421115
- 172958
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik100890Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60744Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42677Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke155666