oma tahto ja sen toteutuminen

Asiakkaalla on oikeus osallistua hoitoaan ja elämäänsä yleensäkin koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon; hoitotahto, palvelut, ruokavalio, harrastukset, liikkuminen, tavat ja tottumukset ym. Nämä tulee päätöksenteossa ottaa huomioon, kirjata tarkasti hoito- ja palvelusuunnitelmaan ja niitä tulee myös noudattaa - kohtuudella ja tietyn rajoituksin.
Asiakkaan on sitouduttava talon sääntöihin, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa hänen omien tapojensa kanssa. Ei siis voi esim. juoda itseään känniin joka ilta, vaikka se olisi oma tahto, jos talon säännöt sen kieltävät.
Turvallisuusasiat saattavat rajoittaa omaa tahtoa. Liikkumista voidaan rajoittaa vasten asiakkaan tahtoa esim. nostamalla sängynlaidat yöksi ylös, jos on syytä epäillä asiakkaan hortoilevan ja kaatuilevan lähtiessään liikkeelle. Aggressiivista asiakasta voidaan rauhoittaa lääkkeillä vasten asiakkaan omaa tahtoa - tai sitten saa jäädä ilman hoitoa ja palveluja. Nämä tietysti aina perustellen ja vain lääkärin määräyksestä.
Ja se kohtuus...ei ole mahdollista jokaisen pillin mukaan tanssia.

Itsemääräämisoikeus. Hankala ja vaikea asia, ristiriitainen aihe. Jokaisen ihmisen täytyy saada määrätä omistaan, mutta entä sitten, siinä kohdassa elämää, kun ei enää kykene sairautensa tms. takia. - Nm. Kinkkistä

Tähän liittyy lukematon määrä vaikeita eettisiä kysymyksiä, joihin ei vain ole yksinkertaisia, yksiselitteisiä ja "oikeita" vastauksia.
Itse koen tämän kenties hoitotyön haastavimmaksi alueeksi.

On myös monenlaisia lääkäreitä omine päähänpistoineen, vaikkei kyse olisikaan valelääkäristä.

Sitä että pumpataan lääkkeitä täyteen ja unohdetaan paskaa täynnä oleviin vaippoihin päiviksi.

Tässä kunnassa se tarkoittaa sitä, että jopa kotonaan asuvia vanhuksia, ja totta kai vanhainkotilaisia, patistetaan aika ajoin kerhoon, jossa parin apuhoitajan silmälläpidon alla istutaan ja kyräillään toisiaan ja leikitään lasten muovileluilla, Juodaan kahdet kahvit ja lounas, ja maksetaan siitä jotain kuusi euroa. Papat mutisevat toisilleen, että pitihän tänne tulla, kun tuotiin. Mummot tarrautuu kiinni vanhainkodin nojatuolin reunaan ja yrittävät saada pontevuutta kieltäytymiseensä. Siinä ohessa sitten 'kuntouttavaan' pakotettu työtön, joka joutuu auttamaan pöydän kattamisessa ja tiskaamisessa ja haistelemaan ruoan tuoksuja. Hänelle ei tarjota edes tähteitä, vaan ne viedään bioastiaan. Maksaa hänellä ei ole varaa. Kuudella eurolla saa jo monta kattilallista puuroa tai perunapaistosta. Nöyryytettyjä kaitsee ja valvoo nuorehkot nirppanokat ja puhuvat kuin lapsille.

Vapaa ottamaan osaa vanhusten kerhon toimintaan, vaikka sitten väkisin, jos ei hyvällä suostu.

Sairaalassa huomasin, että vaikka ruoanjakajat yrittivät ottaa huomioon toiveita, joskus jäi ainoaksi vaihtoehdoksi juoda hanavettä. Joka ruokalajiin oli sotkettu sokeria ja/tai suolaa ja/tai säilöntäaineita ym myrkkyjä. Välipaloiksi oli pelkästään imeliä roskasnackseja ja limuja, joihin on liotettu kolmannes sokeria. Jos vanhustenkodeissa syötetään samanlaista roskaa, on mahdotonta toteuttaa niiden toiveita, jotka ovat tottuneet syömään terveellisesti. Vaikka perusruoka olisi jopa edullisempaa. Tavallinen kaurapuuro on parempi kuin imelämössö. Ruisleivänpala voittaa sokeripullan. Yököttää ajatellakin sairaalan sapuskoita, paitsi niitä puuroja, jotka olivat ihan hyviä.

Kyselyssä on sana "tunne" koska sen tulokset analysoidaan kuitenkin tunteena eikä faktana. Joten kirjoitit siihen mitä tahansa niin sitä ei noteerata faktana vaan tunteena.

Jos esim hoito on kelvotonta tai kiduttamista niin sen toteaminen on vain tunne eikä fakta. Heidän mielestään riippumatta siitä vaikka se olisi fakta.

Joten asiaan voi suhtautua pelkästään mielenkiintoisena piirrustustehtävänä eikä asiallisena kyselynä.