Sunnuntain vietto
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saa ne korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntain vieton vahvistamiseksi. vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuken hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusbios tunnusti vahigossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkun aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
jatkuu..
(Suuri Taistelu)
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saa ne korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntain vieton vahvistamiseksi. vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuken hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusbios tunnusti vahigossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkun aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
jatkuu..
(Suuri Taistelu)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vatikaanissa, Pietarin kirkossa on apostoli Pietarin kivipatsas, jota pyhiinvaeltajat käyvät suutelemassa, onkin alunperin epäjumala Apolloksen tms. kuvatus, joka vaan on nimetty uudelleen?
Lue Ap.t 20: 7. Paavali viipyi Trooaassa seitsemän päivää. Hän olisi halutessaan voinut viettää jumalanpalvelusta paikallisten kristittyjen kanssa sapattina, mutta viettikin sitä viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina.
Adventistit selittävät, että todellisuudessa kyse oli sapattipäivän ilta. Koska Raamattua on selitettävä Raamatulla, katso Joh. 20: 19. Siinäkin puhutaan viikon ensimmäisen päivän illasta. Mitä ajattelet, mistähän viikonpäivästä oli kyse?
Viikon ensimmäisen päivän ilta alkaa lauantaina auringon laskiessa, aivan kuten sapatti-ilta alkaa perjantaina auringon laskiessa. Juutalaisuudessa ja Raamatussa aina ensin tulee ehtoo ja sitten aamu (katso myös luomiskertomus!). Kysymyksessä oli siis lauantai päivän ilta meidän vuorokausirytmimme mukaan (keskiyöstä keskiyöhön). Sapattina kristityt kokoontuivat ensin synagoogiin ja iltapäivisin omiin kokouksiinsa jotka kestivät sunnuntain puolelle auringonlaskun jälkeen. Vasta myöhemmin kun välit juutalaisiin huononivat, he kokoontuivat sapattisin vain omiensa parissa. Jatko onkin sitten historiaa luopumisineen ja laittomuuden ihmisineen. Apostoli Paavali kertoi luopumuksen olevan tulossa kunhan Rooman ote kirpoaa ja laittomuus paavin hahmossa valtaa seurakunnan.
Pyytäisin vastausta siihen, mikä viikonpäivä oli kyseessä jälkimmäisessä mainitsemassani jakeessa.
Aurngon kunnianarvoisa päivä. Mutta apostolit eivät sitä pyhittäneet. He olivat pelosta lukittujen ovien takana ja näin oli varmasti monena muunakin päivänä, sillä oli vaarallista olla Jeesuksen seuraaja. Ja oli sitä paitsi jo myöhäinen ilta ja viikon toinen päivä menossa (kuunpäivä).
Adventistit selittävä aivan oikein Ap.t. 20:7 ja Joh. 20:7 jakeissa on täsmälleen sama tilanne. Raamattua selitetään Raamatulla on ihan oikein. Ja kun niin tehdään täytyy ottaa huomioon myös se että apostolien aikana vuorokausi vaihtui auringonlaskun aikaan illalla, eli jos oli sapatti, ja aurinko laski ei tullut sapatti ilta vaan viikon ensimmäisen päivän ilta, siis vuorokausi alkoi aina illasta. Meillä lasketaan vuorokauden alkaminen klo. 24.00 yöllä jota seuraa aamu ja päivä. Siinä on ero joka täytyy huomioida. Raamatun ajanlasku on oikeassa mutta meidän (Roomalainen) ajanlaskumme on väärässä. Roomalaisen ajanlaskun mukaan kyseessä on sapatti-ilta mutta juutalaisten Ja Raamatun ajanlaskussa se oli ensimmäisen päivän ilta. Onko se niin vaikea käsittää?
Kun katsomme Jeesuksen kärsimyksen historiaa, näemme, mitten päivä silloin jaettiin osiin.
Jeesus asettui syömään pääsiäislammasta yhdessä opetuslasten kanssa ehtoolla, joka aloittaa päivän, eli tässä siis perajntain alkupuoliskolla, meidän torstai-iltana. Puhumme kiirastorstaista.
Aterian jälkeen hän lähti opetuslasten kanssa Getsemaneen, ja silloin oli yö, koska Jeesus sanoi: "Joka päivä olen ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet kättänne minua vastaan. Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta." (Luuk. 22:53) Yö on pimeyden tekoja varten vielä tänäkin päivänä.
Jeesus pidätettiin yöllä, ja sitten hänet vietiin ylimmäisen papin taloon. Koko yö Jeesusta kuulusteltiin ja pahoinpideltiin "ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvoston eteen" . Nyt oli perjantai aamu. Koko aamupäivä kului erilaisissa kuulusteluissa, kun Jeesusta vietiin edestakaisin tutkimuksesta toiseen. Lopulta Pilatus tuomitsi Jeesuksen ristille.
Kun Jeesus ristiinnaulittiin, oli kuudes hetki, joka on keskipäivä perjantaina. Silloin lankesi maan ylle pimeys, jota kesti kolme tuntia, kolmeen iltapäivällä eli yhdeksänteen hetkeen. Temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti ja sitten Jeesus antoi henkensä. Tämä tapahtuman hetki olikin pitkäperjantai. Jeesuksen kannalta katsoen se olikin pitkä. Yöllisestä pidätyksestä keskipäivään kuluu lähes 12 tuntia, sinä aikana kidutusta, lyöntejä ja lopulta tuskallinen ristiinnaulitseminen. Ei ihme, että hän tuli tuskaan jo Getsemanen puutarhassa tätä ajatellessaan.
Ennen sapatin alkuhetkiä Joosef Arimatialainen meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Näin Jeesus pantiin uuteen kalliohautaan, johon ei oletu vielä ketään muuta pantu, ja nyt oli vielä valmistuspäivä eli perjantai, ja sapatti oli alkamaisillaan. Kun sapatti alkoi, Jeesus lepäsi haudassaan, lepopäivän siunaaja lepäsi omana päivänään täydellisen lunastustyön suoritettuaan. Sapatti on niin luomisen kuin lunastuksenkin muistomerkki. Luomisessa Jumala lepäsi ihmisen kanssa ensimmäisen sapatin. Nyt Jumala Jeesuksessa lepäsi ilman ihmistä, ihmisen puolesta, lunastustyön päättyessä, sapatin, joka tuli sen jälkeen, kun hän oli huutanut: "Se on täytetty". Täydellinen lunastus oli suoritettu.
Naisista mainitaan, kuinka he katselivat hautaa ja kuinka hänen (Jeesuksen) ruumis sinne pantiin. Sitten he palasivat kotiin, valmistivat vielä hyvänhajuisia yrttejä ja viettivät sen jälkeen sapatin hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Ihmiset lepäsivät sapatin ilman Jeesusta, mutta kuitenkin hänen lakiaan kunnioittaen. Jeesus oli eläessään levännyt heidän kanssaan sapattina, joten se oli heille itsestään selvyys, että tämä päivä oli oikea Herran päivä, tarkoitukseen erotettu, siunattu ja pyhitetty käyttöön, ihmistä varten.
"Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta." (Luuk. 24:1,2)
Jeesus oli noussut ylös, mutta se tapahtui sapatin jälkeen kolmantena päivänä. Sapatti päättyy lauantai-iltana n. klo 18.00 Israelissa. "Viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain" ylösnousemushetki voisi olla myöskin launatai-ilta, koska uusi päivä, viikon ensimmäinen päivä alkoi silloin. Naiset veivät ylösnousemussanoman opetuslapsille, mutta nämä eivät uskoneet heitä.
Kaksi Emmaukseen kulkevaa opetuslasta valottavat aikaa, milloin tuo naisten haudalla käynti tapahtui. Se on ollut valoisaa aikaa yön jälkeen, koska Luukas kirjoittaa:" He kävivät aamulla varhain haudalla..." Siis naisten tullessa varhain aamulla, valoisana aikana haudalle, se oli jo tyhjä. Joka tapauksessa ylösnousemus tapahtui viikon ensimmäisen päivän puolella joko lauantai-iltana tai sunnuntaina keskiyön jälkeen. Kuluvan ehtoon aikana Jeesus oli noussut ylös haudastaan, koska hauta ei voinutkaan häntä pitää vankinaan. Hän on Elämän Herra, joka on voittanut kuoleman vallan, Saatanan vallan täydellisesti. Aamulla hauta oli tyhjä!
Näetkö mitään ristiriitaa siinä, että toisaalta sanot vuorokauden alkavan illalla, mutta toisaalta myönnät, että ristiinnaulitseminen tapahtui kuudennella hetkellä (hetki = tunti)?
Jos keskipäivä on kuudes tunti, alkaa ensimmäinen tunti ja vuorokausi klo. 6 aamulla. Ja kuitenkin samalla vuorokausi alkaa illalla?!?
Vuorokausi käsite on nykyään eri kuin silloin. Auringon noustua ensimmäinen hetki oli meidän kello kuuden ja seitsemän väli. Yöllä ei hetkiä eli tunteja mitattu, se oli mahdotonta aurinkokelloilla. Viimeinen hetki oli ennen auringonlaskua viden ja kuuden väli.
Juutalaisten tuntien laskeminen ei perustunut aurinkokelloon vaan tähtien asentoon, joten erityisesti yöllä tuntien laskeminen oli helppoa. Esim. VT puhuu usein yön eri hetkistä. Kirjoitus johon vastasin, sisälsi ristiriidan, jota kirjoittaja ei huomannut. 'Vartija, mikä hetki yöstä on?'
Yön hetket voi varmaan katsoa tähtien asennoista, tuskin yleisesti(tavallinen kansa nukkumassa) osattu käytäntö, yön hetket päättyvät kun aurinko nousee ja silloin aloitetaan laskemaan hetkiä auringon asennosta. Ja niitä on kaksitoista. Vuorokausi kesti kuitenkin auringonlaskusta auringonlaskuun.
Valoisan päivän hetkistä puhuu Jeesuskin verauksessaan viinitarhan työmiehistä. Siinä perheenisäntä otti palvelukseensa työntekijöitä. Ensin hän määritteli palkan ja sitten alkoi rekrytoniti. Heti aamusta lähtivät ensimmäiset, kolmannella hetkellä seuraavat, taas kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla seuraavat ja loput lähtivät työhön yhdennellätoista hetkellä.
Tässä vertauksessa Jeesus käyttää valoisan päivän tunneista juuri tätä tapaa. Uskon hänen tietäneen, mitä puhui eli kysymys oli nimenomaan meidän päiväsajan tunneista.
"Tuli ehtoo ja tuli aamu" on luomisessa asetettu jäjestys, ennenkuin ihminen on senkin asian toiseksi muuttanut. Ehkä meidän on Raamattua tämän asian valossa tutkittava. Aina voi saivarrella, kun ei halua muuttaa omaa mielipidettään, joten saivarrelllaan molemmin ja pidetään sitten kumpikin oma mielipiteemme.
Anteeksi kun puutun keskusteluun, mutta eikös yöaika jaettu samalla tavalla hetkiin kuin päiväkin? Jos pimeys laskeutui klo 18 maissa, alkoivat yövartiot, jatkuen aamu klo 6:n tienoille. Sen jälkeen alkoivat päivän hetket, kunnes taas ilta 18 yöhetket.
Eikös Raamattu puhu yövartioista ja vartiohetkistä ... muistaakseni?
"Vartija, mikä hetki yöstä on?" (Jes. 21:11)"...turhaan vartija valvoo.(Ps. 127:1) "...sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua" (Ps. 130:6) Nämä olkoot esimerkkejä, että näin voimme ajatella. Nämä tekstit kuitenkin osoittavat, että on yö, joten päivän hetkistä on hyvä kirjoitus "Aurinkokellolla" , joka oli sen ajan päivän mittaaja. Minunkin pihallani sellainen on, eikä sitä huijata kesäaikaan.
Joh. 5: 18: '...juutalaiset... tavoittelivat häntä tappaakseen, kun hän ei ainoastaan KUMONNUT SAPATTIA, vaan myös sanoi Jumalaa Isäkseen, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.'
Juutalaiset olivat oikeassa jälkimmäisessä syytöksessään, ja he jos ketkä varmasti tiesivät senkin, mitä on sapatin kumoaminen.
Tässä ei esiinny sapatin RIKKOMISTA tarkoittavaa alkukielen sanaa, vaan KUMOAMISTA tarkoittava sana, jota käytetään myös synneistä vapaaksi päästämisestä.
Väärin! Jeesus ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa sanoessaan ettei "ole tullut tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään" ja sanoessaan "ettei laista katoa pieninkään piirto", ja sitten lakiin olisikin tehty muutoksia tai kumottu sapatti. Juutalaiset vihasivat Jeesusta sillä heidän mielestään hän kumosi sapatin, vaikka hän kumosi juutalaisten sapatille kasaamat taakat. Lue Raamattua huolellisemmin niin asiat selkiytyvät sinullekin. Jeesus ei voinut rikkoa sapattia sillä hän ei tehnyt syntiä.
Tietenkin tajuan, että tulkitset kohdan esiymmärryksesi pohjalta, mutta älä lue tekstistäni sitä mitä siellä ei ole! Juutalaiset tässä syyttivät sapatin KUMOAMISESTA, eivät rikkomisesta! Kumoamis-sanan merkitys alkukielellä on päästää vapaaksi. Heidän mukaansa Jeesus siis vapautti sapatista. Se on täysin eri syytös kuin syytös sapatin rikkomisesta.
Juutalaiset syyttivät Jeesusta väärin muustakin kuin sapatin kumoamisesta, koska eivät ymmärtäneet kuka hän on.
Joh. 5:18 edeltävät tekstit osoittavat varsin selvästi että Juutalaiset käsittivät Jeesuksen kumoavan sapatin parantamalla sairaita sapattina ja kehottamalla parantuneen kantamaan vuoteensa pois. Se oli siis juutalaisten käsitys ei Jeesuksen. Jeesus ei kumonnut ei rikkonut lakia, eikä tehnyt syntiä vaan antoi elävän esimerkin mitä hän toivoo sapattina meidänkin tekevän. Mutta ehkä jotkut aikamme Fariseukset näkyvät olevan samoilla jäljillä Juutalaisten kanssa, ainakin vääntämässä kieroon Raamatun sanaa.
Jeesus nimen omaan kumosi sapatille kasatut rasitteet, joita taisi olla 512 erilaista käskyä ja sääntöä. (muistista ei fakta) Jeesuksen antama päivä on ilon ja levon päivä, ei satojen rasitteiden täyttämä päivä, jolloin ei kukaan tiennyt mikä oli oikein tai väärin. Kaikki nuo sadat käskyt olivat ihmiskäskyjä. Hän kumosi nimenomaan nuo ihmiskäskyt, ja sekös otti lainlaatijoiden kupoliin. Heitä ei enää toteltu!!!
Monesti ennemminkin he jo vaanivat Jeesuksen henkeä, mutta aika ei vielä ollut tullut. Jumalalla oli selvä aikataulu lunastuksenkin suhteen. Jeesuksen kuoleman piti tapahtua aikana, jolloin Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia kaikkialta silloisesta maailmasta. Näin tieto levisi ympäri silloisen maailman, ja Paavali ynnä opetuslapset korjasivat satoa, joka tällöin kylvettiin.
Ei mikään ihme, että Jeesus halusi vapauttaa luomisensa muistopäivän kaikista taakoista, jotka sille oli sälytetty satojen vuosien aikana. "Ota vuoteesi ja käy" minun luokseni, kuuluu kaikille nykyajankin synnin sairaille ja rasitetuille. "Tulkaa minun luokseni, te työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Kuka tämän ymmärtää, voi saavuttaa täydellisen levon Jeesuksen yhteydessä.
Niin, fariseuksethan olivat ihmisryhmä, joka kerskaili mm. sapatin pitämisellä! Mikähän ihmisryhmä nykyään korostaa sapatin pitämistä? Fariseukset olivat myös niitä, joille ei pelastumiseksi riittänyt armo, vaan lisäksi painotettiin tekoja. Fariseuksille ei riittänyt pelkkä Jumalan sana, vaan sen rinnalle oli otettu pienempi valo, isien perinnäissäännöt. Kuulostaa jotenkin merkillisen tutulta...
Ei kukaan kerskaile sapatin vietolla. Sillä voi hieman ylpeillä että saa ne siunaukset jotka Jumala on luvannut erityisesti sapatista. Sapatti on sapatti koska laki sanoo niin ja se on Jumalan sanassa.
Raamattu sanoo lakina (ja nimenomaan moraalilakina, ei seremonialakina) paljon muutakin, joka on vielä voimassa ja jota teidän on siis noudatettava. Ja ei muuta kuin huorintekijöitä kivittämään!
Anteeksi huolimattomuuteni, korjaan siis: Kymmenenkäskyn moraalilaki sanoo niin. Käsky sanoo myös: "Älä tapa". Kivittäminen on siis syntiä. Jeesus vielä tähdensi lain vaativuutta sanomalla veljensä, se on lähimmäisensä, vihaamista "Älä tapa" käskyn rikkomiseksi. Kymmenen käskun laki riittää, sen Jeesus on meille antanut.
Sanopa miksi kristityn täytyisi pitää seremoniat, nehän on jo haudattu aikoja sitten?
Mene vaan yksin kivittelemään, kerää kivet vaikka baskeriisi.
Sovitaanko nyt näin, että sinä kun et oikein käsitä sen paremmin kristinuskoa kuin ironiaa ja kärjistämistäkään, jätät turhat kommentit väliin?
En sovi kanssasi mistään. Olet aika vitsinikkari.
Lue Hebr. 10 luku kokonaan. Siellä on kovaa tekstiä. Hirmuista. Adventisteille Jeesuksen tekemä työ on tarpeeksi.
jakeet ovat tärkeitä. Jumala on uskollinen, vaikka meille tapahtuisikin lankeemuksia. Aina voimme tulla hänen armoistuimensa eteen rukouksen siivin. Yhä uudelleen hän ottaa meidät vastaan.
Tahallinen synti on paha, sillä jos olemme päässet totuuden tuntoon, ja teemme tahallamme syntiä, ei ole enää uhria meidän puolestamme.
Jeesuskin sanoi: mene äläkä enää syntiä tee. Toivottavasti meiltä löytyy tuo lihasydän ja hyvä omatunto, jotka heti muistuttavat meitä, kun olemme menossa väärään suuntaan.