On sääli ettei Helge Seppälällä ollut aikoinaan Kannaksen taisteluista kirjoittaessaan tietoa siitä miten esim. puna-armeijan tykistön ammuskulutus osoitti melkoista keskittymistä kevyeen kalustoon. Helge haltioitui "putkimääriin" ja "ammuttuihin kranaattimääriin" eikä aina jaksanut huomoida tiettyä vedätystä. Helgen hengenheimolaisten ymmärrystä lisätäkseni laitan tähän NL:n kenttätykistön ammuskulutuksen jakauman vuodelta 1944.
76 mm tykit..........31 939 000 ammusta (keskipaino 6.25 kg)
107 mm tykit................ 99 800 ammusta (keskipaino 17 kg)
122 mm tykit...........8 378 500 ammusta (keskipaino 22 kg, etupäässä haupitsi)
152 mm tykit...........3 543 100 ammusta ( keskipaino 43 kg haupitseja)
203 mm tykit...............167 770 ammusta (keskipaino 100 kg )
210 mm kanuunat................ 50 ammusta (keskipaino 135 kg)
305 mm haupitsit.............. 660 ammusta (keskipaino 340 kg)
NL kulutti vuonna 1944 kaikkiaan 44 128 880 kenttätykkien ammusta. Niiden massa oli 554 205,73 tonnia ja ammusten keskipaino 12.56 kiloa.
Neuvostopropagandassa samoin kuin natsipropagandassa tuotiin esille aseistuksen kaikkein "mahtavampia" tussareita. NL esitteli "Stalinin urkuja" mutta kulutuslukemat osoittavat että v. 1944 näiden rakettien keskipaino oli vain 6.6 kg ja ammuttu massa sittenkin vain 26 418 tonnia. Se mikä sensijaan jää vähemmälle huomiolla oli krh-ammusten määrä. Kaikkiaan 61 643 320 kpl (selvästi enemmän kuin kenttätykistöllä) ja niiden massa 392 176 tonnia. Krh ei suinkaan urkupyssyt olivat se merkittävä aselaji.
Kaikkiaan ammutuista "tykistöammuksista" kärjessä olivat:
1) 82 mm krh: 42 550 700 kranaattia
2) 76 mm tykki: 31 939 000 kranaattia
3) 120 mm krh: 15 454 000 kranaattia
Sen sijaan 160 mm osuus oli luultua vähäisempi: 12 200 kranaattia eli alle promille ammutuista 120 mm heittimien ammuksista.
Neuvostoliitto hämäsi sotahistorioitsijoita jotka ovat olleet liian laiskoja kurkistamaan tuotanto ja kulutuslukemia mm. ammuksien osalta. Sotahistorioitsijat - ryhdistäytykää!
76 mm tykit..........31 939 000 ammusta (keskipaino 6.25 kg)
107 mm tykit................ 99 800 ammusta (keskipaino 17 kg)
122 mm tykit...........8 378 500 ammusta (keskipaino 22 kg, etupäässä haupitsi)
152 mm tykit...........3 543 100 ammusta ( keskipaino 43 kg haupitseja)
203 mm tykit...............167 770 ammusta (keskipaino 100 kg )
210 mm kanuunat................ 50 ammusta (keskipaino 135 kg)
305 mm haupitsit.............. 660 ammusta (keskipaino 340 kg)
NL kulutti vuonna 1944 kaikkiaan 44 128 880 kenttätykkien ammusta. Niiden massa oli 554 205,73 tonnia ja ammusten keskipaino 12.56 kiloa.
Neuvostopropagandassa samoin kuin natsipropagandassa tuotiin esille aseistuksen kaikkein "mahtavampia" tussareita. NL esitteli "Stalinin urkuja" mutta kulutuslukemat osoittavat että v. 1944 näiden rakettien keskipaino oli vain 6.6 kg ja ammuttu massa sittenkin vain 26 418 tonnia. Se mikä sensijaan jää vähemmälle huomiolla oli krh-ammusten määrä. Kaikkiaan 61 643 320 kpl (selvästi enemmän kuin kenttätykistöllä) ja niiden massa 392 176 tonnia. Krh ei suinkaan urkupyssyt olivat se merkittävä aselaji.
Kaikkiaan ammutuista "tykistöammuksista" kärjessä olivat:
1) 82 mm krh: 42 550 700 kranaattia
2) 76 mm tykki: 31 939 000 kranaattia
3) 120 mm krh: 15 454 000 kranaattia
Sen sijaan 160 mm osuus oli luultua vähäisempi: 12 200 kranaattia eli alle promille ammutuista 120 mm heittimien ammuksista.
Neuvostoliitto hämäsi sotahistorioitsijoita jotka ovat olleet liian laiskoja kurkistamaan tuotanto ja kulutuslukemia mm. ammuksien osalta. Sotahistorioitsijat - ryhdistäytykää!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Helge Seppälä taisteli itse 18-vuotiaana tykkimiehenä -44 Kannaksella.
Tutkijana hän ei "haltioitunut" mihinkään, vaan käytti nimenomaan tilastotietoja hyväkseen.
Venäjän taitoisena hän käytti ensimmäisenä laajalti hyväkseen neuvostolähteitä.
Avaaja tulkitsee Seppälää oman kapean käsityksensä perusteella.
Puskasta on hyvä huudella...
》》NL kulutti vuonna 1944 kaikkiaan 44 128 880 kenttätykkien ammusta. Niiden massa oli 554 205,73 tonnia ja ammusten keskipaino 12.56 kiloa.《《
Mistä puskasta omat lukemasi ovat?
Kulutti 1944 missä?
Kulutti tietenkin rintamalla. Puna-armeijalla oli sellaiset koulutusohjeet jv-miehillekin että kk-ampujat saivat koulutuksen aikana 1943-44 ampua vain muutaman laukauksen. Kyllä ne kranaatitkin ammuttiin rintamalla eikä harjoituksissa.
Parasta alkaa vain hyväksymään se tosiasia että 1944 puna-armeijan tykistö ampui se miten paljon tahansa oli voittopuolisesti aika pienikaliberista.
Saksa+muuten+valmisti+vuonna+1944+kaikkiaan+67.6+miljoonaa+kenttätykin+ammusta.+Edellisenä+vuonna+56+miljoonaa.+Lisäksi+tonnimäärillä+Saksa+oli+vieläkin+ylivoimaisempi.+Tässä+vaiheessa+se+kävi+jo+intensiivistä+sotaa+sekä+etelässä+että+lännessäkin+joten+ei+kaikki+joutanut+enää+itärintamalle.+Ehkä+65%.+Vuonna+1944+vain+reilu+puolet.
NL:n miestappiot olivat heidän omienkin laskelmien mukaan 1943: 7.5 miljoonaa ja 1944 vielä 6.5 miljoonaa. Eiköhän saksalainen tykistö aiheuttanut jokaista ampumaansa 10 kranaattia kohden aina yhden miestappion Iivanalle vaikka Saksa ei ollutkaan tykistöammunnassa mikään erinomainen sotavoima.
Helge Seppälän "tutkinmuksia" ei kannata ottaa täydestä. Seppälää on epäilty jopa KGB:n (GRU:n) agentiksi.
Seppälä käytti laajalti NL:n arkistotietoja,sikäli kuin niitä oli 1960-70 luvuilla saatavilla. Myöhempi tutkimus on tullut samoille linjoille,kun arkistot1990-luvulla osittain aukenivat.
Seppälä oli ensimmäinen upseeritutkija,joka kritisoi voimakkaasti Suomen johdon toimintaa 1941 ja tuomitsi mm. hyökkäyksen Itä-Karjalaan strategisena virheenä.
Hän todisti itse tuloksia vapaaehtoisena 17-vuotiaana vartiomiehenä Petroskoin leireillä ja koki myös Kannaksen taistelut -44 vapaaehtoisena tykkimiehenä.
Seppälä oli tykistöupseeri ja Sotakorkeakoulun sotahistorian opettaja sekä Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen toimistopäällikkö.
Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1974.
"Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1974."
Siis keskellä kaikkein syvintä ja mustinta suomettumisen ja rähmällään olon aikakautta.
PS. Seppälällä ei ollut mitään todellista tietoa ammuskulutuksen jakaumasta eikä esim siitä miten suurissa taisteluissa Saksa kykeni syöttämään enemmän ammuksia omalle tykistölleen kuin NL.
Tyypillinen+esimerkki+lienee+Kursk+jossa+puna-armeijalla+oli+näitä+ns+"putkia"++8356+(niistä+1+944+kenttätykkejä)++ja+Saksalla+4+630+(niistä++105+mm+tai+raskaampia+kenttätykkejä+1+336).
Seppälä nimenomaan toi uutta näkemystä ja arkistotietoa jumittuneeseen historiakäsitykseen.Pohjana oli ollut sodan ajan propaganda,omat kokemukset, Marskin ja veteraanien muistelmat ja kenraalien elämäkerrat.
Seppälä kurkisti ensimmäisenä aidan toiselle puolelle.
Sodan kokeneena tykistöupeerina Seppälällä on parempi käsitys ammuskulutuksen jakautumisesta kuin palstan teoreetikoilla,jotka ovat saattaneet nähdä sotaa elokuvissa.
Seppälä ei tiettävästi koskaan tuonut esille puna-armeijan ammuskulutuksen koko jakaumaa kaliberittain joten turha tulla tännä jäkättämään. Juuri tästä syystä meillä on puolitiehen jäänyt analysointi esim Kannaksen 1944 taistelujen piiloon jääneistä faktoista. Toistetaan latteuksia "putkimääristä" ja kranaateista. Tsekkaa itse mikä on painoero 45 mm pst-sirpalekranaatin, 50 mm heitinkranaatin, 76 mm kenttätykin ja vaikkapa 152 mm haupitsiammuksen painosta ja vaikutevoimasta. Tai siitä että Katjuusan ammusskaala ulottui lähes 29 kilosta aina 600 gramman tussahdukseen. Tuskin lienee myöskään yllätys jos paljastuu että NL:n kranaateissa samoilla kranaattikoolla oli prosentuaalisesti enemmän suutareita kuin suomalaisilla tai saksalaisilla, olihan NL maa jossa oltiin totuttu tuottamaan sutta ja sekundaa. Muista että stalinistinen Neuvostoliitto osasi pelata numeropeliä ja hämätä lännen hyödyllisiä idiootteja.
-----Stieglitz-----
Seppälä saattoi hyvinkin olla NL:n tiedusstelupalvelun miehiä. Seppälä nuoleksi neuvostoliittolaisia ja panetteli esim suomalaisia.
Totuus on että Seppälä toimi sotahistorioitsijana kaudella jota kontrolloi sementoitu betonoitu neuvostoliittolainen narratiivi. Vasta 1990-luvulla päästiin kurkistamaan kulissien taakse. Lopultakin hyvin pieni joukko maailmalla jaksaa käydä läpi mitä II maailmansodan tilastoista paljastuu. Valtavirta sotahistorioitsijasta laiskuuttaan vain toistaa "vallitsevia totuuksia".
Toisaalta - jo sodan ajan suomalaisanalyysit paljastivat miten 1945 Valkeasaaren jälkeen puna-armeijan ampumat kranaattimäärät putosivat radikaalista. Se mikä jäi alleviivaamatta oli se että "putkista" vain osa oli kenttätykkejä ja eteenkin niiden ammusmassa oli luultua pienempi.
Kurskin tietoja ei olisi saatu julkisuuteen ellei Dupuy Institution USA:ssa olisi niitä kaivanut esille. Valtavirtahistorioitsijoilta tällaista tutkimusta on turha odottaa.
Niklas Zetterling, erittäin hyvä ja pedanttinen ruotsalainen sotahistorioitsija totesi Dupuy Institute -aineiston työryhmälle : "olemme niitä harvoja jotka teemme tätä tutkimusta." Zetterling on selvittänyt omissa tutkimuksissaan monien saksalaisten panssariyhtymien tappioista miten äärimmäisen kompleksinen on määritellä tappiot kun monissa tapauksissa panssari tai rynnäkkötykki on vaurioitunut, korjattu, vauroitunut, korjattu, siirretty toiseen yksikköön jne. Eräs Jagdpanther-yksikkö "menetti" 1944 Normandiassa yli 40 vaunua korjattavaksi (monet 2-3 kertaan) ennenkuin ensimmäinen vaunu totaalisesti tuhoutui ja poiskirjattiin. Siellä vastapuolella on voinut olla kymmeniä väitteitä tämän yksikön vaunujen.tuhoamisesta.
Tykistövertailu on latteaa ellei kaliberijakauma, ammusmäärä, tonnimäärä, ammuntatiheys, onko kranaatit kenttätykki-, krh-, pst- vai raketinheittimien ammuksia.
Valtavirtasotahistorioitsija tyytyy kopsaamaan molemman osapuolen kliseitä ja ympäripyöreitä lukuja jotka eivät vielä kerro yhtään mitään. Esim siitä miten niiden huoltoketju pelasi.
Korj Valkeasaari 1944, of course.
"Valtavirtasotahistorioitsija tyytyy kopsaamaan molemman osapuolen kliseitä ja ympäripyöreitä lukuja jotka eivät vielä kerro yhtään mitään. Esim siitä miten niiden huoltoketju pelasi."
Tähän juuri Seppälä ei tyytynyt.
Toisaalta vain tiettyihin lukuihin tuijottavat syyllstyvät myös yleistyksiin tajuamatta kokonaisuutta,jossa lukemattomilla tekijöilä on vaikutuksensa.
Suomen kenttätykistön kaliberin keskiko kasvoi pitkin jatkosotaa. Se oli vielä kesällä 1941 aika kevyttä (vain hieman raskaampaa kuin talvisodassa). Sotasaalikalusto paransi tilannetta 1942 ja eteenkin 1943.
Krivin toisessa taistelussa syyskuussa 1942 3.Prikaatin puolustustaistelua tukeva tykistö ampui ammusmäärän jonka keskipaino oli jo noin 17.6-17.8 kiloa. Mahdollisuudet ampua suurtaisteluissa yli 20 kg keskipainolla ammuksia vuodesta 1943 lähtien oli ilmeinen. Ammusten keskipaino oli korkein juuri intensiivisimmissä taisteluissa. Talissa, Ihantalassa, Vuosalmella ja U-linjalla ammuttiin yleisesti 20-24 kg keskipainolla.
Puna-armeijan osalta 12.5 kg kenttätykistön ammusten keskipaino viitannee suurtaisteluissa keskipainon olleen 14-15 kg.
Laskekaa itse. Tali-Ihantala: 144 000 kenttätykin ammusta x 14 (15)kg. Sitä vastaan 120 000 suomalaisen kenttätykistön ammusta x 20 kg (tai jopa 24 kg).
Kenttätykistön osalta suomalaisten ammusmassa todennäköisesti oli suurempi Tali-Ihantalassa ja saattoi olla sitä myös Vuosalmella (jossa puna-armeija tosin näytti ampuneen enemmän kenttätukistön ammuksia kuin Tali-Ihantalassa).
Mitäs se Seppälä on tuonut 1970-luvulla esille puna-armeijan tykistöstä muuta kuin totuttua liturgiaa YYA-hengessä?
*****Penna Tervo*****
Seppälä oli nimenomaan kaukana ajan liturgioista tutkien alkuperäisiä lähteitä.
Ei NL omia arkistojaan väärentänyt,koska niiden varassa toimittiin.
Tunnen Seppälän ja oli mukana eräissä projekteissa.
Mitään YYA-henkeä hänessä ei ollut.
Katjusha-rakentinheittimien ammukset:
M-8 82 - 0.64 kg
M-13 132 - 4.9 kg
M-13DD 132- 4.9 kg
M-13UK 132 - 4.9 kg
M-20 132 - 18.4 kg
M-30 300 - 28.9 kg
M-31 300 - 28.9 kg
M-31UK 300 - 28.9 kg
Ja niiden kulutus vuonna 1944:
M 8: 1 270 000 ammusta, massa : 812,8 tonnia
M 13: 2 190 000 ammusta, massa: 10 731 tonnia
M 20: 60 000 ammusta, massa: 1104 tonnia
M 30/31: 476 500 ammusta, massa 13 770,85 tonnia
yhteensä 3 996 500 Katjusha-raketinheittimen rakettiammusta joiden yhteismassa 26 418,65 tonnia. Ammusten keskipainoksi tulee: 6.61 kiloa. Aika vaatimatonta tasoa suurvallalle. Ainakin siihen valtavaan hypetykseen nähden mitä Katjushat on aikaansaanet neuvosto-onanisoijien keskuudessa.
Vastaavasti saksalaiset tuottivat n. 2 500 000 Nebelwerfer-tyyppistä kranaattia samana vuonna mutta niiden kaliberit olivat aivan toista luokkaa. Kevein 7.38 kiloa tai 8.6 kg (eli painavampi kuin puna-armeijassa yleisimmin käytetty M 31 ). Sitten 15 cm Nebelwerfer 41: ammukset 31.8 - 35.9 kiloa ja vielä 21 cm Nebelwerfer 42 jonka jytky painoikin sitten lähes 110 kiloa.
Ei ihme että esim. Kurskin taisteluissa Nebelwerferien täräyttämä kokonaisammusmassa oli omaa luokkaansa Katjusha-pyssyihin verrattuna.
300 millin Nebelwerfer 42 ampui 127 kiloa painavia ammuksia. Näitä tuotettiin lähes 1 000 kappaletta joten se ei ollut mikään ihan marginaalinen ase. Yhdellä tärskyllä se ampui 6 rakettia eli 762 kiloa raketteja. Vastaa yli 120 puna-armeijan 76 mm tykin ammusta.
Kun+aikoinani+ehkä+joskus+20+vuotta+sitten+pääsin+tutustumaan+tähän+kuuluisaan+puna-armeijan+tykistön+ammuskulutukseen+ja+tonnimääriin+-+kiitos+hyvien+lähdeviittein+varustetuin+tietolinkein+yllätyin+täysin+miten+Saksa+tosiasiassa+oli+ammustuotannossa+selvästi+NL:ta+isompi+tekijä+ja+miten+kaikki+julkisuudessa+ilmoitetut+"tykkimäärät"+olivat+tosiasiassa+kummallisia+ymppäyksiä+missä+pienikaliberiset+pst-tykit+laskettiin+samaan+nippuun+järeiden+haupitsien,+raskaitten+haupitsien+kuin+tavallisten+(määrällisesti+suurinta+osaa+edustaneiden)+76+mm+kevyiden+tykkien+kanssa.+Sen+jälkeen+Kremlin+kellokkaat+ovat+yritelleet+selitellä+ummet+ja+lammet+ja+vedonneet+milloin+pst-ammustuotantoon+tms.+Tosiasiassa+pst-puolella+Saksa+päihitti+mennen+tullen+NL:n+ja+pudotetuissa+pommimäärissä,+niin+omituiselta+kuin+sen+tuntuukin+voittivat+jopa+itärintaman+lukemissakin+Neuvostoliiton+eri+ilmavoimien+(VVS,+ADD,+Laivasto)+pommimäärät.++Esim.+1943+Saksa+pudotti+itärintamalla+n.+68%+enemmän+pommitonneja+kun+NL+vaikka+sillä+oli+huomattavasti+vähemmän+pommikoneita+käytössä.+
Kyllä mm.Ari Uino on laskenut NL:n kokonaistappiot sen omista tilastoista ja tullut juuri noihin tuloksiin kuin lännessä on esitetty aiemminkin.
Se,että Putinin aikana sotaa kaunistellaan,on aivan toinen juttu.
Wikipediaa ei kukaan pakota mihinkään. Siellä julkaistaan ne tiedot,mitä sinne on joku antanut.
Käyttäjän asia on arvioida totuusarvo.
"Kyllä mm.Ari Uino on laskenut NL:n kokonaistappiot sen omista tilastoista ja tullut juuri noihin tuloksiin kuin lännessä on esitetty aiemminkin."
Eli siis koko sodan tappiot vai sodassa Suomea ja Suomessa olevia saksalaisia vastaan?
Suomalainen majuri Frick arvosteli erään Sotakorkeakoulun diplomityön vuonna 1954. Arvosteluosuudessa hän totesi:
"....venäläiset laskevat tykistöön kaikkien aselajien tykistökaluston. Tämä ei ilmene tutkielmassa ja näin ollen kenttätykistön osuus on liian korostettua."
Frickin mainitsema ilmenen tosiasia ei pois sulje edellä esitettyjä ilmeisesti Neuvostoliiton virallisia sodan ajan kulutustilastoja. Niihin ei ole tietenkään laskettu raskaitten pst-tykkien ja ilmatorjuntatykkien ammustilastoja. Meikäläisellä on dataa edessäni taulukosta joka on neuvostotilastoja myös. Aivan täsmällään monien tykkilajien kohdalla samat tai melkein samat. Pientä heittoa isoissa pyssyissä mutta siellä määrät olivat muuten ammustuotannossa ja kulutuksessa vähäisiä.
Panssari- ja ilmatorjunan osalta tällaista tietoa:
45 mm antitank gun: 11 778 000
57 mm antitank gun: 369 500
85 mm antitank/tank gun: 2 234 700 (ilmeisesti sekä panssari että sirpale, että savukranaatteja)
100 mm BS-3: 5 900
25 mm AA-gun: 707 600 (yllättävän pieni it-ammuskulutus)
37 mm AA-gun: 7 164 000 (ilmatorjunnan pääase)
76 mm AA-gun: 342 300 (yllättävän pieni kulutus)
Esim vaikka laskisi mukaan nuo 85 mm tykkien n. reilun 8 kg ammukset ei ne nosta kuin n. 18 000 tonnilla ammusmäärää ja ne pitää käsitellä pst-aseiden luokassa. NL kuitenkin työnsi kaikenlaista "kenttätykistön" käsitteen alle.
Olisiko Saksa pitänyt laittaa seuraavia ammusmääriä (1944) omaan tykistöönsä lisäksi?
- 180 273 000 "muita jalkaväen ammuksia" (sis muu krh)
- 263 257 000 kevyt ilmatorjunta ja pst-ammuksia
- 18 400 000 vähintäin 75 mm pst- ja tankkien tykkien ammusta
- 2 500 000 Nebelwerfer ammusta ( keskipaino voinut olla luokkaa 35-40 kg)
Saksan ammustuotanto, koska kävi sotaa tuossa vaiheessa puolta maailmaa vastaan oli hurjaa. Se tuotti enemmän ammuksia kuin USA ja Britannia yhteensä ja NL jäi kevyesti kakkoseksi tonnimäärillä mitattuna.
Saksan+ammustuotanto+oli+vuonna+1944+määrällisesti+keskimäärin+6+kertaa+suurempi+kuin+1941+joka+olikin+sodan+ajan+pohjanoteeraus+kun+jopa+vuonna+1940+tuotettiin+60%+enemmän+ammuksia.
Saksan+ilmatorjunta-aseiden+tuotantokin+oli+aivan+hurjaa.+Esim+20+mm+it-tykkejäputkien+määrällä+laskettuna+peräti+yli+140+000.+Raskaita+lähemmäs+30+000.+Raskaita+pst-tykkejä+vielä+enemmän.+Raskaita+kenttätykkejä+ainakin+13+000,+keveitä+lähemmäs+40+000.+Ja+kaikki+muu+armeija-aseroina.+Ja+kuitenkin+tämä+oli+tuskin+edes+5%+koko+sotatuotannosta.+
Feldgrau-sivuston tietojen perusteella kenttätykkejä ja jalkaväen tykkejä Saksa olisi valmistanut:
75 mm: 12 399
105 mm: 20 895
150 mm: 10 946
170 mm - 420 mm: 1 212
joitakin rautatietykkejä ja 76 mm
Lisäksi Saksa käytti sotasaalistykkejä Saksasta, Tsekkoslovakiasta ja myös Neuvostoliitosta varsinkin sodan alkupuolella.
Panssaritorjuntatykkejä Saksa itseasiassa valmisti enemmän kuin kenttätykkejä. Määrä näyttää olleen jotain 56 000. Niistä 31 293 kpl oli 75 mm, 560 kpl 76 mm pst-tykkejä ja 6 651 kpl 88 mm pst-tykkejä. Vuoteen 1943 asti valmistettuja 50 mm pst-tykkejä valmistettiin 9 568 kpl.
It-tykkejä noiden keveiden yli 140 000 kpl (20 mm joitakin tuhansia 30-37 mm) lisäksi 88 mm:n valmistettiin 14 275, raskaita 105 mm 3 981 kpl ja 128 mm:n it-tykkejä 1 125 kpl. Tiedot puuttui noin parin tuhannen ruotsalaista alkuperää olevan 75 mm it-tykin valmistuksesta.
Suomalaisilla oli Valkeasaaressa maalina olemisen ME, PÄÄASEMASSA ottivat vastaan koko 2 km pitkän ammuasjunan lastin, saksalaisetkin osasivat siirtyä seuraavaab portaaseen ennen tulen avausta.
Lähdemateriaalin "Aseistamisen raportti", päivättä 6 Helmikuuta 1945, BA-MA R3/1729 ilmoittaa Saksan tuotantoluvuksi ammuksissa 1944:
- kevyen it:n tai pst:m ammuksia: 263,257,000 kpl. Koska käytännössä keveitä pst-tykkejä oli enää hyvin vähän on ainakin 260 miljoonaa ammusta ollut pääasiassa ilma-maaleja vastaan (ellei sitten satunnaisesti ole ammuttu myös maamaaleja).
raskaan pst:n (75 mm - 128 mm) ammuksia valmistettu 1941-44: 43.5 miljoonaa
raskaan it:n (75-128 mm) ammuksia valmistettu 1941-44: 67.1 miljoonaa
kenttätykistön (75-420 mm) valmiistettu 1941-44: 165.5 miljoonaa
Lukemat vuodelle 1944 noista kolmesta: 19.4 milj (pst), 18.4 milj (it) ja 67.6 milj (kenttätykit). Ammusmassan perusteella kenttätykistö on selvästi suuremmalla panoksella kuin mitä pelkät valmistetut kranaatit edustavat. Täysin selvä asia on että ilmatorjunta-ammuksia on valmistettu tonneina 2-3 kertaa enemmän kuin pst-ammuksia.
Eikös tuon 20 mm:n it-tykin Flak 30/38: ammuksen paino ollut ilman hylsyä jotain 120 grammaa eli 263 miljoonan ammuksen valmistuksessa (ilman hylsyä) on ammusmassa yhteensä 31 500 tonnia? Koska joukossa myös 30-37 mm ammuksia on todennäköinen ammusmassa 35 000 tonnia
Jos taas raskaan it:n ammuksen keskipaino ollut n. 10.5 kg niin vuoden 1944 valmistuksen kokonaispaino ollut 193 000 tonnia. Eli yhteensä ilmatorjunta-ammusten paino olisi ollut tuona vuonna noin 228 000 tonnia.
Se tiedetään että Saksa kulutti itärintamalla 1943 n. 61 600 tonnia ammuksia ja kaikkiaan kaikilla sotanäyttömöillä 215 600 tonnia.
Kenttätykkien ammustuotanto on ollut painossa aivan omaa luokkaansa. 19 kg:n keskipainolla tulee 1 284 400 tonnia (1944).
Neuvostoliiton viralliset ammustuotantolukemat ovat kyseenalaisia. Väite jonka mukaan se olisi vuosina 1941-45 tuottanut enemmän ammuksia tonnimäärissä kuin Saksa eivät saa tukea maavoimien ammustuotannon eikä varsinkaan tuotettujen ja kulutettujen pommien ja ilmatorjunta-ammusten tilastoista. Esim 1943-44 Saksa tuotti enemmän kenttätykistön ammuksia tonneissa kuin NL tykistöammuksia, raketteja ja krh-ammuksia yhteensä.
Ilmatorjunta-ammuksia Saksa tuotti moninkertaisesti NL:aan verrattuna. Pommikulutus 1943 oli NL:aan verrattuna kaksinkertainen. Ja kun NL:n pommikulutus ei noussut juuri yhtään 1944 on varmaa että sen tuotanto jäi kaus Saksan lukemista. Siksi NL käyttääkin näitä manipuloivia yhteenkasattuja kranaattimääriä johon kasattiin kaikki melkein 25 mm pyssyjen kranaatteja myöten.
Montako+tuhatta+tonnia+ammuttiin+suolaa?
Neuvostoliiton+ammuksista+Kannaksella+talvisodan+aikana+jopa+30%+oli+suutareita.+Sama+ilmiö+jatkui+myös+jatkosodassa.+Selvästi+keskimääräistä+suurempi+osa+kuin+suomalaisilla+heidän+ammuksistaan+ei+räjähtänyt+lainkaan.
Suomalaisten+ammuksista+Kannaksella+Talvisodan+aikana+jopa+30-50%+oli+suutareita.+Sama+ilmiö+jatkui+myös+jatkosodassa.+Talvella+etenkin+alussa+käytetty+sytytinmalli+jäätyi+toimimattomaksi.+Sittemmin+valittiin+simppeli+sytytinmalli+tuotantoon+ja+suutareiden+määrä+väheni,+mutta+putkiräjähdyksien+määrä+nousi+huimasti.+Tämä+johtui+kiertovarmistimen+ja+sysäysvarmistimen+erilaisesta+rakenteesta+/+(+ellei+peräti+toisen+puutteesta+?)
Todennäköisesti Saksan tykistölukema 1944: 67.6 miljoonaa ammusta sisältää kaikki 75 mm ja sitä suuremman kaliberin kenttätykki- ja krh-lukeman. Siis myös 81 mm ja 120 m heittmet. Raskaat heittimet eivät näytelleet mitenkään suurta roolia. Suomessa sen osuus kranaateista oli luultavasti suurempi kuin Saksassa ja Neuvostoliitolla se oli hyvin merkittävä ase.
Saksa+valmisti+koko+sodan+aikana+vain+5.373++miljoonaa+120+mm+kranaatinheittimen+ammusta.+Valmistus+ajoittuu+vuosiin+1943-45.+Määrä+on+vähäinen+kun+huomioi+NL:n+massiivisen+120+mm+heittimen+käytön.+Pikkuvaltio+nimeltään+Suomi+valmisti+pitkälle+toista+miljoonaa+120+mm+heittimen+ammusta.+Se+oli+noin+15%+tykistöammusten+määrästä.+Saksan+osalta+raskaan+heittimen+ammukset+olivat+koko+tykistön+sodan+ajan+ammustuotannosta+vain+3%+ja+1943-45+vain+4%.
Tuskinpa on laskettu 81 mm krh:n ammustuotantoa. Se olion 1939-45 kaikkiaan 74 336 000 ammusta ja niiden massa olisi ollut joka tapauksessa vain noin 250 000 tonniatonnia ja 1942-45 vuosittain vain 50 000-80 000 tonnia.
Suomi valmisti 4.3 miljoonaa 81 mm ammusta ja kulutti 3.3 miljoonaa. Ottaen huomioon Saksan sodankäynnin kovemmat volyymit ja intensiteetin oli Suomen kevyellä krh:lla suhteessa hieman enemmän painoarvoa kuin Saksan vastaavalla. Saksalla oli maamaaleja ampuvaa rynnäkkötykistöä ja raketinheittimistöä.
On se hyvä,että saatiin selkäåämme pääasiassa alle satamillistä kalustoa käyttävältä viholliselta.
Sitten vasta kismittäisi,jos valtaosa olisi ollut vähintään 122millistä!
Puna-armeijalla oli aivan riittävästi myös raskasta kalustoa järeitä rannikkotykkejä myöten.
Kun kranaatteja on loputtomiin,ei kaliiperilla ole niin väliä.Liikuntasodassa on kevyellä kalustolla etunsa.
Kyllähän ulkopoliittiseen realismiin tukevasti perustettuja kommentteja tuli Helge Seppälältä ja Wolf H. Halstilta enemmän kuin muilta sodan tuntevilta yhteensä!
Joka väittää muuta kerratkoon Halstin profeetallisen kirjan "Suomen puolustaminen"!