Suomen elintarvikeomavaraisuuden aste oli ennen sotia huomattavan korkea, eräiillä tuotannonaloilla tuotantokapsiteettia riitti vientiinkin asti.
Talvisota ja sitä seurannut maailmantilanteen muutos rakjoitti huomattavasti ja jopa katkaisi monia perinteisiä kauppayhteyksiä.
Välirauhan aikana maatalouden kokonaistuotannon volyymi laski n. 24 %.
Kun liittoutuneet vetivät joukkonsa Pohjois-Norjasta kesäkuussa 1940, raukesivat kaikki liittoutuneisiin nojaavat poliittiset mahdollisuudet Suomen kannalta. Tästä lähtien saattoi ainoastaan Saksa tarjota Suomelle rittävän taloudellisen ja poliittisen tuen. Kesäkuussa 1940 aloitettiinkin Berliinissä ensimmäiset sodanaikaiset kauppaneuvottelumme, joiden tulokset yllättivät Suomen edustahjat myönteisesti. Vielä huhtikuussa 1940 saksalaiset olivat torjuneet ehdotuksen sotatarvikekauppojen aloittamisesta. Nämä teki mahdolliseksi suomalaisten hyväksymä saksalaisten kauttakulku Suomen läpi Norjaan.
Suomella oli siis valittavana yksinäisyys tai kauppayhteydet Saksaan.
Jatkosodan alkaessa supistuivat entisestään Suomen jo aiemmin rajoittuneet ulkomaanyhteydet.
Jäljelle jäivät enää Ruotsi ja Saksa sekä eräät Saksan liittolaismaat.
Syksyllä 1941 elintarvike- ja raakaa-ainetilanne olivat jo todella huonot. Tilanne rintamilla ei sallinut lomautuksia maatalous- ja sadonkorjuutöihin. Kuivan kesän 1941 heikentämästä vilja- ja heinäsadosta huomattava osa jäi kokonaan korjaamatta. Aikaisen talventulon vuoksi juurikassatoakaan ei ehditty korjata kokonaan. Huonon sadon ja sitä seuranneen rehuntuotannon alenemisen vuoksi oli myöhemmin syksyllä pakko teurastaa talvisodan jo ennestään verottamaa karjaa. Maidontuotanto aleni jyrkästi. Lasku vuosina 1939-42 oli 40 %.
Ankara talvi 1941-42 lisäsi sekä ulkomailta tuotujen nestemäisten polttoaineiden ja kivihiilen, että kotimaisen puun kulutusta. Asutuskeskuksissa asuinhuoneistojen lämpötila oli 12-14 C.
Syksyllä Saksa suostui elintarviketoimituksiin sillä poliittisella hinnalla, että Suomi liittyi antikomintern-sopimukseen. Siltikin osa sovituista toimituksista saapui huonon jäätilanteen vuoksi maahamme vasta keväällä 1942.
Syksy 1941 ja talvi 1942 olivat yleisen huoltotilanteen vuoksi todella vakavaa aikaa. Ajoittain ei varastoissa ollut tuotteita kuin vain muutaman päivän kulutusta vastaava määrä.
Tilanne helpottui kun tuonti Saksasta käynnistyi keväällä 1942.
Parempien satojen ansiosta vuodet 1943 ja 1944 olivat hieman helpompia. Oma tuotanto oli kuitenkin niin supistunutta, että tuontia Saksasta oli jatkettava. teollisuuden tärkeimpien raaka-aineiden kohdalla tilanne oli myös heikko.
Saksa kiristikin Suomea riippuvuussuhdetta poliittisesti hyväksikäyttäen. Se supisti kiintiöitä, viivytti toimituksia, pani toimeen ajoittaisia vientikieltoja saadakseen päämääriään läpi. Saksalaiset elintarviketoimitukset olivat lisäksi määrätään sen verran pieniä, ettei niistä voinut muodostaa useamman kuukauden kulutustarpeen kattavia varastoja.
Suomen harkitessa syksyllä 1943 ja keväällä 1944 mahdollisuuksia irrottautua sodasta kariutuivat suunnitelmat siihen tosiseikkaan ettei mikään muu maa kuin Saksa voinut toimittaa Suomelle elintarvikkeita ja raaka-aineita.
Talvisota ja sitä seurannut maailmantilanteen muutos rakjoitti huomattavasti ja jopa katkaisi monia perinteisiä kauppayhteyksiä.
Välirauhan aikana maatalouden kokonaistuotannon volyymi laski n. 24 %.
Kun liittoutuneet vetivät joukkonsa Pohjois-Norjasta kesäkuussa 1940, raukesivat kaikki liittoutuneisiin nojaavat poliittiset mahdollisuudet Suomen kannalta. Tästä lähtien saattoi ainoastaan Saksa tarjota Suomelle rittävän taloudellisen ja poliittisen tuen. Kesäkuussa 1940 aloitettiinkin Berliinissä ensimmäiset sodanaikaiset kauppaneuvottelumme, joiden tulokset yllättivät Suomen edustahjat myönteisesti. Vielä huhtikuussa 1940 saksalaiset olivat torjuneet ehdotuksen sotatarvikekauppojen aloittamisesta. Nämä teki mahdolliseksi suomalaisten hyväksymä saksalaisten kauttakulku Suomen läpi Norjaan.
Suomella oli siis valittavana yksinäisyys tai kauppayhteydet Saksaan.
Jatkosodan alkaessa supistuivat entisestään Suomen jo aiemmin rajoittuneet ulkomaanyhteydet.
Jäljelle jäivät enää Ruotsi ja Saksa sekä eräät Saksan liittolaismaat.
Syksyllä 1941 elintarvike- ja raakaa-ainetilanne olivat jo todella huonot. Tilanne rintamilla ei sallinut lomautuksia maatalous- ja sadonkorjuutöihin. Kuivan kesän 1941 heikentämästä vilja- ja heinäsadosta huomattava osa jäi kokonaan korjaamatta. Aikaisen talventulon vuoksi juurikassatoakaan ei ehditty korjata kokonaan. Huonon sadon ja sitä seuranneen rehuntuotannon alenemisen vuoksi oli myöhemmin syksyllä pakko teurastaa talvisodan jo ennestään verottamaa karjaa. Maidontuotanto aleni jyrkästi. Lasku vuosina 1939-42 oli 40 %.
Ankara talvi 1941-42 lisäsi sekä ulkomailta tuotujen nestemäisten polttoaineiden ja kivihiilen, että kotimaisen puun kulutusta. Asutuskeskuksissa asuinhuoneistojen lämpötila oli 12-14 C.
Syksyllä Saksa suostui elintarviketoimituksiin sillä poliittisella hinnalla, että Suomi liittyi antikomintern-sopimukseen. Siltikin osa sovituista toimituksista saapui huonon jäätilanteen vuoksi maahamme vasta keväällä 1942.
Syksy 1941 ja talvi 1942 olivat yleisen huoltotilanteen vuoksi todella vakavaa aikaa. Ajoittain ei varastoissa ollut tuotteita kuin vain muutaman päivän kulutusta vastaava määrä.
Tilanne helpottui kun tuonti Saksasta käynnistyi keväällä 1942.
Parempien satojen ansiosta vuodet 1943 ja 1944 olivat hieman helpompia. Oma tuotanto oli kuitenkin niin supistunutta, että tuontia Saksasta oli jatkettava. teollisuuden tärkeimpien raaka-aineiden kohdalla tilanne oli myös heikko.
Saksa kiristikin Suomea riippuvuussuhdetta poliittisesti hyväksikäyttäen. Se supisti kiintiöitä, viivytti toimituksia, pani toimeen ajoittaisia vientikieltoja saadakseen päämääriään läpi. Saksalaiset elintarviketoimitukset olivat lisäksi määrätään sen verran pieniä, ettei niistä voinut muodostaa useamman kuukauden kulutustarpeen kattavia varastoja.
Suomen harkitessa syksyllä 1943 ja keväällä 1944 mahdollisuuksia irrottautua sodasta kariutuivat suunnitelmat siihen tosiseikkaan ettei mikään muu maa kuin Saksa voinut toimittaa Suomelle elintarvikkeita ja raaka-aineita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.