Stalin lausui jo tammikuussa 1925: "Jos sota syttyisi, me emme voisi katsella toimettomina sivussa - meidän täytyy astua esiin, mutta me tulemme astumaan esiin viimeisinä heittääksemme vaakaan ratkaisevan, todella ratkaisevan painon."
Puna-armeijan tuolloin tuoreen kenttäohjesäännön mukaan neuvostoarmeija voi käyttää ehkäiseviä hyökkäyksiä. Ohjesäännössä todettiin, ettei puna-armeija anna hyökkääjälle mahdollisuutta tunkeutua Neuvostoliittoon, vaan se siirtää sotatoimet vastustajan alueelle. Näin tapahtui sitten Puolan, Baltian ja Suomen kohdalla.
Puna-armeijan miesvahvuus nousi vuodesta 1939 kesään 1941 mennessä vajaasta kolmesta miljoonasta yli viiteen miljoonaan mieheen.
Kyseisenä aikana perustettiin 125 uutta divisioonaa.
Sotilaslentokoneita valmistettiin keväästä 1939 Saksan hyökkäykseen mennessä n. 18 000 kpl.
Maavoimiin perustettiin kerran jo lakkautettuja panssariyhtymiä.
Vaunujen määrä kohosi yli 20 000 vaunuun. Niistä n. 60 % ryhmitettiin läntisin sotilaspiireihin.
V. 1940 valmistui n. 100 sota-alusta ja saman vuoden päättyessä oli rakenteilla n. 270 laivaa.
Johonkin Stalin oli ryhtymässä. Talvisota oli käyty. Itä-Puola oli vallattu. Viro, Latvia ja Liettua miehitettiin. Romanian itäiset öljntuotannollisesti merkittävät maakunnat miehitettiin. Bukovinassa Stalin ylitti Hitlerin kanssa sopimansa etiupiirijaon.
Johonkin Stalin oli ryhtymässä.
Elokuussa 1940 saatiin hälyttäviä tietoja Romanian ja Suomen suunnista. Maita painostettiin voimakkaasti. Joukkoja keskitettiin rajoille. Romanian rajalla ammuttiin jo tykistölläkin.
Stalin odotti että Hitler nousisi maihin Englannissa. Silloin hän olisi ryhtynyt toimiin toden teolla Suomessa ja Romaniassa.
Marraskuussa 1940 Stalin esitti vaatimuksia jo Saksallekin. Näitä olivat: Suomi Neuvostoliitolle, venäläisiä tukikohtia Bulgariaan ja Turkin salmiin, myönnytyksiä Japanilta, Molotov puhui Unkarista, Jugoslaviasta, Kreikasta, Ruotsin salmista ja jopa Saksaan liitetystä Länsi-Puolasta.
Stalinilla oli paljon tekeillä. Paljon ja suurisuuntaista.
Stalin laski, ettei Hitler lisäisi vihollistensa määrää. Vielä huhtikuussa 1941 Stalin toi esille NL:n pyrkimykset Euroopassa ja Balkanilla solmimalla ystävyyssopimuksen Jugoslaviassa vallan kaapaneen saksalaisvastaisen hallituksen kanssa.
Neuvostoliitto oli tukenut sotaakäyvää Saksaa taloudellisesti v:sta 1939 lähtien. Tavarakuljetuksia oli kuitenkin alettu kiristysluonteisesti viivytellä ja vaikeuttaa. Hitlerin menestyksellinen hyökkäys Balkanilla sai Stalinin pelästymään ja tavarakuljetukset Saksaan jatkuivat kitkatta saavuttaen ennennäkemättömän laajuuden.
Aivan, Stalin varusti ja huolsi merkittävällä tavalla Hitleriä. Neuvostoliitto antoi Natsi-Saksalle myös uutta poliittista tukea ystävyys- ja etupiirisopimusten lisäksi tunnustamalla miehitetyn Ranskan ns. Vichyn hallituksen ja karkoittamalla Saksan miehittämien maiden pakolaishallitusten edustajat Moskovasta.
"...mutta me tulemme astumaan esiin viimeisinä heittääksemme vaakaan ratkaisevan, todella ratkaisevan painon", oli Stalin ajatellut. Britannia ja Ranska jauhaisivat toisensa näännyksiin. Stalinilla oli jo paljon tekeillä.
Mutta se yksi kohjo Saksasta lähti liikkeelle ensin.
Stalin sai hermoromahduksen, kuten hän oli saanut jo talvisodan karahdettua kiville, ja vajosi pitkäksi täydelliseen päättämättömyyteen.
Puna-armeijan tuolloin tuoreen kenttäohjesäännön mukaan neuvostoarmeija voi käyttää ehkäiseviä hyökkäyksiä. Ohjesäännössä todettiin, ettei puna-armeija anna hyökkääjälle mahdollisuutta tunkeutua Neuvostoliittoon, vaan se siirtää sotatoimet vastustajan alueelle. Näin tapahtui sitten Puolan, Baltian ja Suomen kohdalla.
Puna-armeijan miesvahvuus nousi vuodesta 1939 kesään 1941 mennessä vajaasta kolmesta miljoonasta yli viiteen miljoonaan mieheen.
Kyseisenä aikana perustettiin 125 uutta divisioonaa.
Sotilaslentokoneita valmistettiin keväästä 1939 Saksan hyökkäykseen mennessä n. 18 000 kpl.
Maavoimiin perustettiin kerran jo lakkautettuja panssariyhtymiä.
Vaunujen määrä kohosi yli 20 000 vaunuun. Niistä n. 60 % ryhmitettiin läntisin sotilaspiireihin.
V. 1940 valmistui n. 100 sota-alusta ja saman vuoden päättyessä oli rakenteilla n. 270 laivaa.
Johonkin Stalin oli ryhtymässä. Talvisota oli käyty. Itä-Puola oli vallattu. Viro, Latvia ja Liettua miehitettiin. Romanian itäiset öljntuotannollisesti merkittävät maakunnat miehitettiin. Bukovinassa Stalin ylitti Hitlerin kanssa sopimansa etiupiirijaon.
Johonkin Stalin oli ryhtymässä.
Elokuussa 1940 saatiin hälyttäviä tietoja Romanian ja Suomen suunnista. Maita painostettiin voimakkaasti. Joukkoja keskitettiin rajoille. Romanian rajalla ammuttiin jo tykistölläkin.
Stalin odotti että Hitler nousisi maihin Englannissa. Silloin hän olisi ryhtynyt toimiin toden teolla Suomessa ja Romaniassa.
Marraskuussa 1940 Stalin esitti vaatimuksia jo Saksallekin. Näitä olivat: Suomi Neuvostoliitolle, venäläisiä tukikohtia Bulgariaan ja Turkin salmiin, myönnytyksiä Japanilta, Molotov puhui Unkarista, Jugoslaviasta, Kreikasta, Ruotsin salmista ja jopa Saksaan liitetystä Länsi-Puolasta.
Stalinilla oli paljon tekeillä. Paljon ja suurisuuntaista.
Stalin laski, ettei Hitler lisäisi vihollistensa määrää. Vielä huhtikuussa 1941 Stalin toi esille NL:n pyrkimykset Euroopassa ja Balkanilla solmimalla ystävyyssopimuksen Jugoslaviassa vallan kaapaneen saksalaisvastaisen hallituksen kanssa.
Neuvostoliitto oli tukenut sotaakäyvää Saksaa taloudellisesti v:sta 1939 lähtien. Tavarakuljetuksia oli kuitenkin alettu kiristysluonteisesti viivytellä ja vaikeuttaa. Hitlerin menestyksellinen hyökkäys Balkanilla sai Stalinin pelästymään ja tavarakuljetukset Saksaan jatkuivat kitkatta saavuttaen ennennäkemättömän laajuuden.
Aivan, Stalin varusti ja huolsi merkittävällä tavalla Hitleriä. Neuvostoliitto antoi Natsi-Saksalle myös uutta poliittista tukea ystävyys- ja etupiirisopimusten lisäksi tunnustamalla miehitetyn Ranskan ns. Vichyn hallituksen ja karkoittamalla Saksan miehittämien maiden pakolaishallitusten edustajat Moskovasta.
"...mutta me tulemme astumaan esiin viimeisinä heittääksemme vaakaan ratkaisevan, todella ratkaisevan painon", oli Stalin ajatellut. Britannia ja Ranska jauhaisivat toisensa näännyksiin. Stalinilla oli jo paljon tekeillä.
Mutta se yksi kohjo Saksasta lähti liikkeelle ensin.
Stalin sai hermoromahduksen, kuten hän oli saanut jo talvisodan karahdettua kiville, ja vajosi pitkäksi täydelliseen päättämättömyyteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.