Arvoisat Maija ja Matti Meikäläinen
Uskonnottomuudesta puhuminen tapakristityille on vaikeaa. Vapaa-ajattelijat tekevät kanteluita virkamiehille jotka kyllä ymmärtävät ongelman ja tarttuvat niihin, mutta heidänkin on vaikea saada asiaansa kerrottua tapaluterilaiselle enemmistölle. Media tulkitsee asian väärin, lukijat takertuvat lillukanvarsiin ja kansan syvistä riveistä muistutetaan perinteistä. Dialogin vaikeus on siinä, että suurelle osalle suomalaisista uskonnolla ei ole juurikaan merkitystä. Tärkeänä sitä pitävät vain ääripään uskovat ja ateistit, mutta eri syistä. Ehkä me uskonnottomat tosiaan olemme vastarannan fundamentalisteja, kuten Kallion kirkkoherra
Teemu Laajasalo on useaan otteeseen todennut.
Jos uskonto on menettänyt merkityksensä lähes täysin kansan keskuudessa, on uskonnottoman vaikea perustella miksi sitä nyt pitää niin kovasti vältellä. Usein kuulee kommentoitavan, kuinka me uskonnottomat valitamme pikkuasioista kannellessamme siitä ja kirjelmöidessämme tästä. Tämä ehkä kertoo siitä, kuinka kauas kansa on kirkostaan etääntynyt. Meidän on kovin vaikea perustella korjaustarvetta kaikkiin niihin lainkohtiin, joiden johdosta koemme eriarvoisuutta, jos ydinkysymys eli uskonnonharjoitus merkitsee meille eri
asiaa kuin tapaluterilaiselle.
Pienille ihmisille pienillä asioilla voi olla erittäin suuri merkitys. Tänä keväänä Eduskunnassa on käyty keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vastakkain ovat tasa-arvoisuuden toteutuminen ja perinteiden säilyttäminen. Uskonnottomana minä pidän tärkeänä sitä, että lait säädetään rationaalisin argumentein, eikä mielivaltaisesti jotain kirjaa tulkitsemalla. Raamatussa sanotaan yhtä jos toista ja kyse on aina siitä kuka sitä tulkitsee. Minä voisin perustella kaikki kantani Raamatun sitaateilla, mutta yhtä hyvin voisin argumentoida itseäni vastaan valikoimalla toisia kohtia Raamatusta sen ollessa täynnä sisäisiä ristiriitoja. Raamattu on sovinistinen ja tasa-arvoinen, militantti ja pasifisti, sosialisti ja kapitalisti, liberaali ja konservatiivi riippuen siitä mitä kohtaa siitä luetaan. Näin ollen se ei vaikuta erityisen vakaalta pohjalta lainsäädännön perusteeksi. Kuitenkin sillä pyritään kieltämään perustavanlaatuinen ihmisoikeus tietyltä ihmisryhmältä.
Kirkko on yhteiskunnallisena keskustelijana hämmentävä. Kun kysytään mielipidettä, kirkko vastaa ehdottomasti ehkä, mutta muistuttaa samalla, ettei Päivi Räsänen puhu kirkon suulla. Miten tuo nyt sitten pitää tulkita? Mikä ylipäänsä voi olla kirkon kanta mihinkään asiaan, kun katto on korkea ja seinät leveällä, kun saman katon alla kokoontuvat liberaalit ja konservatiivit? Suureen
jäsenmääräänsä perustuen kirkko vaatii saada osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta kanta kaikkeen on ei-juu-vaarinhousut. Jos se vastaa väärin, liberaalit eroavat, mutta jos vastaa toisin, konservatiivit lakkaavat tekemästä vapaaehtoistyötä.
Tapaluterilaisille Maija ja Matti Meikäläiselle tärkeää on vain se, että Suvivirsi ja Enkeli Taivaan lauletaan. Meneekö kaikki muu ohi korvien? En tiedä mihin vedota. En tiedä miten tapaluterilaiselle puhutaan. Jos olisitte aidosti kristittyjä, vetoaisin lähimmäisenrakkauteenne. Jos olisitte rationaalisia, vetoaisin hdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Ehkä on parasta, että kerromme vain rehellisesti miten asiat näemme. Tässä lehdessä koitamme omin sanoin kertoa niistä asioista, jotka voivat tuntua vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä, mutta jotka ovat meille niin sangen henkilökohtaisia ja tärkeitä.
Tiedän, että ajan kanssa maailma muuttuu. Hitaasti, mutta vakaasti kasvamme kansana tieteen, taiteen ja tekniikan saralla. Samalla jätämme vanhat tavat taaksemme ja hyväksymme erilaisuuden, sallimme perinteistä joustamisen, huomioimme erilaisuuden, opimme elämään pelkäämättä kaikkea uutta. Suomi on kuin kivireki jota raahaamme kohti tulevaisuutta. Istutko sinä kyydissä vai tuletko vetämään?
Uskonnottomuudesta puhuminen tapakristityille on vaikeaa. Vapaa-ajattelijat tekevät kanteluita virkamiehille jotka kyllä ymmärtävät ongelman ja tarttuvat niihin, mutta heidänkin on vaikea saada asiaansa kerrottua tapaluterilaiselle enemmistölle. Media tulkitsee asian väärin, lukijat takertuvat lillukanvarsiin ja kansan syvistä riveistä muistutetaan perinteistä. Dialogin vaikeus on siinä, että suurelle osalle suomalaisista uskonnolla ei ole juurikaan merkitystä. Tärkeänä sitä pitävät vain ääripään uskovat ja ateistit, mutta eri syistä. Ehkä me uskonnottomat tosiaan olemme vastarannan fundamentalisteja, kuten Kallion kirkkoherra
Teemu Laajasalo on useaan otteeseen todennut.
Jos uskonto on menettänyt merkityksensä lähes täysin kansan keskuudessa, on uskonnottoman vaikea perustella miksi sitä nyt pitää niin kovasti vältellä. Usein kuulee kommentoitavan, kuinka me uskonnottomat valitamme pikkuasioista kannellessamme siitä ja kirjelmöidessämme tästä. Tämä ehkä kertoo siitä, kuinka kauas kansa on kirkostaan etääntynyt. Meidän on kovin vaikea perustella korjaustarvetta kaikkiin niihin lainkohtiin, joiden johdosta koemme eriarvoisuutta, jos ydinkysymys eli uskonnonharjoitus merkitsee meille eri
asiaa kuin tapaluterilaiselle.
Pienille ihmisille pienillä asioilla voi olla erittäin suuri merkitys. Tänä keväänä Eduskunnassa on käyty keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vastakkain ovat tasa-arvoisuuden toteutuminen ja perinteiden säilyttäminen. Uskonnottomana minä pidän tärkeänä sitä, että lait säädetään rationaalisin argumentein, eikä mielivaltaisesti jotain kirjaa tulkitsemalla. Raamatussa sanotaan yhtä jos toista ja kyse on aina siitä kuka sitä tulkitsee. Minä voisin perustella kaikki kantani Raamatun sitaateilla, mutta yhtä hyvin voisin argumentoida itseäni vastaan valikoimalla toisia kohtia Raamatusta sen ollessa täynnä sisäisiä ristiriitoja. Raamattu on sovinistinen ja tasa-arvoinen, militantti ja pasifisti, sosialisti ja kapitalisti, liberaali ja konservatiivi riippuen siitä mitä kohtaa siitä luetaan. Näin ollen se ei vaikuta erityisen vakaalta pohjalta lainsäädännön perusteeksi. Kuitenkin sillä pyritään kieltämään perustavanlaatuinen ihmisoikeus tietyltä ihmisryhmältä.
Kirkko on yhteiskunnallisena keskustelijana hämmentävä. Kun kysytään mielipidettä, kirkko vastaa ehdottomasti ehkä, mutta muistuttaa samalla, ettei Päivi Räsänen puhu kirkon suulla. Miten tuo nyt sitten pitää tulkita? Mikä ylipäänsä voi olla kirkon kanta mihinkään asiaan, kun katto on korkea ja seinät leveällä, kun saman katon alla kokoontuvat liberaalit ja konservatiivit? Suureen
jäsenmääräänsä perustuen kirkko vaatii saada osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta kanta kaikkeen on ei-juu-vaarinhousut. Jos se vastaa väärin, liberaalit eroavat, mutta jos vastaa toisin, konservatiivit lakkaavat tekemästä vapaaehtoistyötä.
Tapaluterilaisille Maija ja Matti Meikäläiselle tärkeää on vain se, että Suvivirsi ja Enkeli Taivaan lauletaan. Meneekö kaikki muu ohi korvien? En tiedä mihin vedota. En tiedä miten tapaluterilaiselle puhutaan. Jos olisitte aidosti kristittyjä, vetoaisin lähimmäisenrakkauteenne. Jos olisitte rationaalisia, vetoaisin hdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Ehkä on parasta, että kerromme vain rehellisesti miten asiat näemme. Tässä lehdessä koitamme omin sanoin kertoa niistä asioista, jotka voivat tuntua vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä, mutta jotka ovat meille niin sangen henkilökohtaisia ja tärkeitä.
Tiedän, että ajan kanssa maailma muuttuu. Hitaasti, mutta vakaasti kasvamme kansana tieteen, taiteen ja tekniikan saralla. Samalla jätämme vanhat tavat taaksemme ja hyväksymme erilaisuuden, sallimme perinteistä joustamisen, huomioimme erilaisuuden, opimme elämään pelkäämättä kaikkea uutta. Suomi on kuin kivireki jota raahaamme kohti tulevaisuutta. Istutko sinä kyydissä vai tuletko vetämään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erittäin tunteellistä ja auktoriteettihakuista on taas tämäkin.
Jossakin on joku graduntekijä tutkinut Uskomaton-lehden pääkirjoituksia. siksi on paikalalan nostaa esiin arkistojen aarteita.