pitääkö ihmisen muka kuulua johonkin kirkkoon tunnustuksena uskostaan?
eikö se jo riitä, että vain uskoo, vai pitääkö sen lisäksi maksaa kaikenmaailman kirkollisveroja sun muita?onko todellakin niin, että hengelliset asiat kuuluvat jollekin maalliselle instituutiolle, jolle
pitää olla vastuussa uskostaan?!vaatiiko edes raamattu tätä??eikö siinä ole lueteltu pakoliseksi vain kaste ja ehtoollinen??itse Kristuskin varmaan järkytyisi sitä, millä tavalla on uskon avulla rahastettu
ja sitä, millä tavoin on hänen nimeensä tehty syntiä.
eikö se jo riitä, että vain uskoo, vai pitääkö sen lisäksi maksaa kaikenmaailman kirkollisveroja sun muita?onko todellakin niin, että hengelliset asiat kuuluvat jollekin maalliselle instituutiolle, jolle
pitää olla vastuussa uskostaan?!vaatiiko edes raamattu tätä??eikö siinä ole lueteltu pakoliseksi vain kaste ja ehtoollinen??itse Kristuskin varmaan järkytyisi sitä, millä tavalla on uskon avulla rahastettu
ja sitä, millä tavoin on hänen nimeensä tehty syntiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missä sitten kasteen ja muut sakramentit ottaisit, jos et seurakunnassa? Ei pakko ole kuulua, mutta yhteisö pitää olla. Kauanko yksinäsi jaksaisit. Kuka Sinut kastaisi?
Missä sitten toteuttaisit Kristuksen käskyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni?"
on olemassa muitakin yhteisöjä: ystäväpiiri, perhe, harrastuksista saatavat toverit, puolueet ym.ja sakramentteja ei tarvitse kirkon suorittaa
-oliko johannes kastajakin aluksi pappi.
miksi kuulua kirkkoon?kuuluivatko jeesuksen opetuslapsetkin kirkkoon???
uidessakin. Eikö tuollaiset sakramentit ole todella pakanallisia. Ne kuvastavat ihmisten tyhmyyttä ja helppoa manipuloitavuutta.
No tietenkin siitä, kun syötyään ruokailussa hernekeittoa, päästää oppitunnilla mojovat suhupierut, ivallisesti nauraen kertoo vierustoverille sen olleen pyhä henki, joka hänestä lähti.
Minulle riittää oma henkilökohtainen suhteeni Jumalaan. Kuulun vielä ev.lut kirkkoon, mutta en luultavasti kauaa. Ev.Lut. kirkolta olen saanut vain kasteen, konfirmaation..ne on arvokkaita kokemuksia, mutta sitä, mitä sydämeni kaipaa, en ole sieltä saanut. Ei se määritä sitä oletko vahvasti uskossa, jos kuulut johonkin kirkkoon. Jokaisen usko on hänen ja Jumalan kaikkivaltiaan välinen asia, eikä sitä kukaan ihminen voi määritellä. Jokainen uskoo omalla tavallaan, toiset hamuavat Jumalan läheisyyttä kiihkeämmin, toiset saavat rauhan luonnossa kävellessä ja pääsevät näin lähelle Herraa. Vaikka kävisin jokaisessa jumalanpalveluksessa tai kokouksessa, niin en olisi yhtään parempi uskovainen kuin sellainen joka käy ehkä kerran kuukaudessa. Seurakunta on kuitenkin se paikka josta ihmiset hakevat hengen ravintoa ja sitä sieltä saavat. Monelle ihmiselle se on must juttu, se pitää heidän uskonsa voimakkaana.Meitä on kuitenkin moneen junaan. Mutta ei ihmisen tarvitse kuulua johonkin kirkkoon vain todistaakseen olevansa uskovainen. Joskus tuntuu, että ei-uskovaiset ovat hengellisempiä kuin monet uskovaiset ystäväni..
olet oikeilla jäljillä!!!!!!
kenenkään ei ole pakko kuulua kirkkoon uskonsa todistamiseksi.kyllä varmaan jumalakin mieluummin
1armahta sellaisen, joka ei kuulu kirkkoon, mutta uskoo häneen kuin sellaisen, joka vastaavasti kuuluu, mutta ei usko.mutta toki jumala armahtaa kaikki, jos on olemassa.
Pieni ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm /7
josta voit lukea lisää:
"PELASTUS on siis Jumalan teko, jonka ihminen saa lahjana ottaa vastaan (hyväksyä). Tämä itse asiassa tapahtuu hetkessä, vaikka ihmisen tietoisuudessa joskus vaatii tiettyä kypsymistä. Tämän uudestisyntymisen jälkeen on sitten tärkeä, että uusi hengellinen elämä Jumalan yhteydessä pääsee raittiilla tavalla kehittymään ja kasvamaan siten, että Jumalan tahto pääsee tapahtumaan arkielämämme kautta. Tärkeitä elementtejä tässä yhteydessä on Jumalan Sana, rukous sekä uskovien yhteys. Vaelluksessamme olemme vajavaisia ja teemme jatkuvasti virheitä, mutta asemamme suhteen olemme täydellisiä. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois. (Joh.6:35-40)
Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillakaan teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22."