toivottavasti ette ole unohtaneet Jeesuksen Kristuksen kuuluisan vuorisaarnan. on yksinkertaisesti aivan turhaa rukoilla, sillä jumalahan tietää jo sen mitä aikoisit rukoilla. hän tietää sen mitä tarvitset, eikä sinun sitä tarvitse häneltä pyytää. entä oleteko unohtaneet ne jotka eivät voi rukoilla? (koomassa olevat, halvaantuneet ja kaikki muut, joille rukoilu on mahdotonta)olen varma, että jos jumala on, hän kuuntelee myös heitä!!
RUKOILU ON TURHAA!!
PakanA
6484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
rukoili yötä päivää, että jumalan sijainen maan päällä paranisi taudeistaan. Mutta kuitenkin hän kuolla kupsahti.
Siinäkin oli taas hyvä esimerkki siitä, että rukoilu on täyttä potaskaa.
Tyypillinen kirjoitus, kun ei ymmärretä rukouksen olemusta. Tässä jotain:
"Rukouksen tärkein tehtävä on mahdollisuus olla kahden kesken henkilön kanssa, jota rakastaa: puhua, kuunnella tai vain "olla yhteydessä" Jumalaan. Vaikka olemme edelleen vain ihmisiä, niin opimme paremmin tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja tällaisesta intiimisuhteesta voi jotain todella arvokasta syntyä.
Eikö Jumala tiedä kaikkea jo etukäteen? Näin voisi helposti yrittää turhentaa rukoilemisen. Mutta tuollainen ajatushan on aivan tunteeton ja konemainen. Ei meidän elämäämme ole ennalta määrätty. Me joudumme aina elämässämme uusiin tilanteisiin, kohtaamme uusia ongelmia, joudumme valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä. Näissä kaikissa tarvitsemme viisautta ja saamme olla yhteydessä Jumalaan ja anoa viisautta ja johdatusta.
Rukouksessa pyydämme, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Silloin kun Jumalan tahto tapahtuu, toteutuu rakkaus tässä maailmassa. Rukous voi olla myös vaarallinen asia, koska siinä pyydämme Jumalaa tulemaan mukaan suunnitelmiimme ja Jumala saattaakin muuttaa suunnitelmamme. Meidän tahtomme kun ei aina edistä rakkautta.
Ellemme hoida rukouselämäämme, joudumme helposti tämän kiireellisen, stressaavan ja epävarmuutta täynnä olevan ajan hengen uhriksi. Teemme helposti hätäisiä päätöksiä ja saamme siitä sitten kärsiä. Nykyään puhutaan yleisesti masennuksesta, joka leviää yhä laajemmalle yhteiskunnassa. Myös monet uskovaiset joutuvat tähän kierteeseen, joiden syyt eivät suinkaan aina ole yksiselitteisiä. Sen takia on tärkeätä, että uskonelämämme lepää raittiilla pohjalla.
Rukouksen tärkein anti ei ole kuitenkaan rukousvastauksen saaminen vaan Jumalan tunteminen. Vasta kun Jumalan kirkkaus ja Jumalan armo saa valloittaa meidät, avautuu myös portti syvempään rukouselämään, jossa voittoja saavutetaan. Tämä ei ole koskaan helppoa ylpeälle ihmismielelle.
Rukouksessa on tärkeintä sydämemme asenne.
Tämän luomakunnan Luoja ei ole osa tästä luomakunnasta, jota tiede tutkii. Tämä ei suinkaan merkitse, ettei Hän voi vaikuttaa luomaansa luomakuntaan. Siinä hän ei toimi meidän ihmisten ehdoilla, vaan oman viisautensa mukaan. Sen takia rukouksen syvyyttä ei voi tieteellisesti tutkia.
Tämä maailma on annettu ihmisten hallittavaksi. Kaikki tiedämme, että siinä on läpi aikojen tehty vääryyttä. Ei ole noudatettu Luojan "käyttöohjeita". Vaikka Jumala on antanut pelastusohjeensa, monet eivät siitä välitä.
Sama on rukouksen suhteen. Rukousvastauksia ei ainakaan saada väittelyn kautta vaan siten, että paneudutaan Jumalan ohjeisiin rukouksesta.
Rukous on myös tärkeä meille, että tietäisimme, mikä on Jumalan tahto ja johdatus erilaisissa elämämme tilanteissa.
En usko, että Jumala olisi pulassa, ellemme rukoile. Mutta me olemme pulassa. Ympäristömme on pulassa. Tarkkaile yhteiskuntamme tai maailma, niin huomaat, miten käy, kun ei toimita Luojan tahdon mukaan. Toteutuu väistämättä sääntö: "Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän."
Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin: "Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut." Koska rukous on ollut aito, nämä ihmiset ovat vähitellen saaneet kokea jotain, mikä on sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä."
( http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm )
kun ei ymmärretä rukouksen olemusta.
Rukous on itsensä suggerointia, senhän tietää naapurin karjukin.
rukous on turhaa . JOS EI TUNNE OSOITETTA .
ME JOTKA OLEMME LUOPUNEET YLTIÖPÄISYYDESTÄ OMASTA VIISAUDESTA JA PYYTÄNEET KORKEIMPAA VOIMAA KORJAAMAAN ELÄMÄMME SUUNNAN JA USKONEET MIELETTÖMYYKSISTÄ POISPÄÄSYN JA LUOTTAMUKSEN PANNEET ELÄVÄÄN TOIVOON . ELÄVÄN JUMALAN JA KAIKEEN VIRHEYTEEN JA VIKASUUNTIIN KURKKINEET JA LANGENNEET,
JEESUS TULI ANTAMAAN RAUHAN JA PELASTUKSEN . JA RIISUU KAIKKI ASEET JA VARUSTUKSET JÄRKEIS SELITTELIJÖILTÄ . EI OLE , EI KUKAAN PYSTY KUMOAMAAN TUOTA VIISAUDEN SANOJA ,JOITA JEESUS ANTOI.PYSYYVÄÄ=
Rukoilu on turhaa, jos ei Usko Jumalaan.
eli -> on pakana.
Jumala tietää mitä "aikoisin" rukoilla ja Hän aivan varmasti tietää mitä tarvitsen. Hän näkee myös sen tulenko rukoilemaan vai enkö tule ja tuleeko Hän antamaan minulle jotakin vastauksena rukoukseeni vai eikö tule.
Siitä huolimatta nuo asiat tapahtuvat nykyhetkessä.
Ennaltatietäminen ja ennaltamäärääminen eivät ole sama asia.
Jätetään iankaikkisuusnäkökulma ennaltatietämisineen Jumalalle ja toimitaan ihmisinä nykyhetkessä - siihen Raamattu meitä kehottaa: elämään vastuullisina (ja niin ollen myös rukoilevina) kristittyinä tässä ja nyt. Silloin iankaikkisuus parhaiten on läsnä nykyhetkessä.
Jeesushan tuli nimenomaan aikaan toimimaan ihmisen Vapahtajana ajallisten kysymysten ja vastuullisuuden keskellä.
Eikä henkilökohtaista vastuutaan antautua kohtaamiseen Jumalan kanssa - ja tähän sisältyy henkilökohtainen vastuu pyrkiä rehellisellä, vilpittömällä mielellä ottamaan selville edellytykset ja ehdot joiden puitteissa elävä rukousyhteys voi toteutua - voi pakoilla vetoamalla koomassa oleviin jne.
Ihmisen henki saattaa olla erittäin elävässä tilassa ja yhteydessä Jumalaan vaikka hän olisi meidän nähdäksemme täysin tiedoton. Vasta sitten kun henki ihmisestä lähtee ja aika päättyy, on edessä iankaikkisuus. Juuri tämän vuoksi en voi kannattaa esim. eutanasiaa.
Sitä paitsi mistä tiedämme ihmisen yksilöllisen elämän tilanteista ENNEN koomaa? Kuinka Jumala on häntä silloin kutsunut ja vetänyt ja tahtonut saada kääntymään puoleensa ja kuinka ihminen on reagoinut Jumalan kolkutukseen sydämensä ovella, myöntäen vai kieltäen.
Jos Jumala tietää kaiken mitä tarvitsen, tekeekö se pyytämisen turhaksi? Ei millään tavalla.
Samassa yhteydessä jossa Raamattu mainitsee että Jumala tietää tarpeemme jo ennalta ja voi vastata meille jo ENNEN KUIN PYYDÄMMEKÄÄN, sanotaan: RUKOILKAA siis, niin se on teille tuleva.
Ja muistutan edelleen lähtökohdasta josta käsin lähdin ottamaan kantaa tähän rukouskeskusteluun. Sanoin ja sanon edelleen että tärkeintä rukouksessa, sen ydintä on seurustelu Jumalan kanssa, henkilökohtainen yhteys ja Jumalan tuntemisessa kasvaminen. Rukoileminen näkymättömänä yhteydenpitona Jumalaan saa aina aikaan käytännöllisiä vaikutuksia näkyvässä maailmassa...
Eikö se olekin ihmeellistä että maailmankaikkeuden Pyhä, määritelmiemme ulottumattomissa oleva, uskostamme riippumaton iankaikkinen Persoona - tahtoo olla ihmisen kanssa henkilökohtaisessa vuorovaikutussuhteessa ja dialogissa?
* * *
Voimme ihan hyvin jäädä pohtimaan mitä rukous on ja kuinka sitä voidaan selittää ja onko Jumalan kanssa seurustelu mahdollista ja mitä se sisältää jne. jne.
Mutta varmaa on ettei Jumalaa päästä sitä kautta tuntemaan. Ja mitä hyötyä on analysoida vuorisaarnaa jos ei sisällisesti tunne Jeesusta Kristusta joka vuorisaarnassa puhuu?
Asioista voidaan aina keskustella - mutta jos keskustelemme Jumalasta ja samalla unohdamme keskustella itsensä Jumalan kanssa, toteutuu Raamatun sana:
"Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet."
Jumalalle, ainoalle tosi Viisaalle
kaikki ylistys, kiitos ja kunnia.
Ihmeellinen on Hän.