Kysymys itseään uskovaisena pitäville.
Jos joudutte tilanteeseen, jossa omatuntonne on ristiriidassa suhteessa uskontoonne ( raamattuun tai uskonnollisen auktoriteetin käskyihin), kumpaa noudatatte? Siis kumpi painaa enemmän raamatun sana vai omatunto?
Oletteko joutuneet tälläiseen tilanteeseen? Miten toimitte?
Jos joudutte tilanteeseen, jossa omatuntonne on ristiriidassa suhteessa uskontoonne ( raamattuun tai uskonnollisen auktoriteetin käskyihin), kumpaa noudatatte? Siis kumpi painaa enemmän raamatun sana vai omatunto?
Oletteko joutuneet tälläiseen tilanteeseen? Miten toimitte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erosin Sodankylän helluntaiseurakunnasta sen vuoksi koska sen seurakunnan totuus- ja oikeuskäsitteet eivät olleet sopusoinnussa Jumalan totuuden ja oikeuden kanssa.
Kun kaksi valehtelijaa kinaa "totuudesta",niin riitahan siitä tulee kun kumpikaan ei voi todistaa omaa totuuttaan.
>>Erosin Sodankylän helluntaiseurakunnasta
Leksahan sai valita: joko eroat tai erotetaan.
olisi että armejaan menevät uskovaiset ajattelisivat millä motiivilla saa tappaa toisen ihmisen. Raamattu on ristiriitainen tässä asiassa.
En voisi tappaa edes venäläistä vaikka kovasti arvostan sotiemme veteraaneja. Olen talvisotafriikki pasifisti. Tappaminen ja väkivalta kaikissa muodoissaan ovat ongelmallisia ja ristiriidassa Jeesuksenkin opetusten kanssa.
En ole uskovainen mutta kirkosta eronnut mm. tämän asian vuoksi.
Aina tulisi puhua totta, valehdella ei saa, joten se on yksi ongelmakohta myös.
Heh heh, olen oikeastaan eronnut kirkosta, jotta voin hyvällä omallatunnolla noudattaa muutamaa kohtaa raamatusta. Samat asiat esiintyy tietty muissakin uskonnoissa. Eikä haluttomuudella olla tappamattta ketään tarvitse olla mitään uskonnollista perustetta edes.
Kirkon oppeja noudattamalla joutuisi noudattamaan keskenään ristiriitaisia oppeja.Siinä vasta omatunto koville joutuisikin kun pitäisi tappaa ja olla tappamatta yhtäaikaa jne.
Niin, aikanaan on omatunto joutunut koetukselle suhteessa ev.lut kirkon oppeihin nähden.
Ja lista on pitkä.