Yksityiskohdista saatu tieto ei tietenkään voi yksin luoda tasapainoista maailmankuvaa. Totuus ei tyhjene yksityiskohtiin. Se on enemmän. Tarvitsemme totuuden henkeä, joka ajaa meitä yhä eteenpäin etsimään koko totuutta, syvemmälle, uusien näköalojen äärelle.
Totuuden etsintä johtaa näkemään vuorovaikutusverkostot ja dynaamiset tapahtumasarjat. Mikroskooppisen tarkkuuden lisäksi tarvitsemme katselupaikan, josta näkyy laajoja kokonaiskuvia. Erityiskysymyksiin paneutuvan tieteen itseriittoisuus ja yksipuoliset sovellutukset voivat tulla uhkaksi sille herkkäviritteiselle organismille, jollainen luonto, sen elämä ja ihmisten maailma on.
Mutta totuus ei tyhjene pinnalta havaittaviin kokonaiskuviinkaan. Se on vielä muuta. Tarvitsemme totuuden henkeä, joka ajaa yhä eteenpäin, syvemmälle, uusien kurkistusaukkojen äärelle. Luonnontiede ja tekniikka ovat menestyneet tehdessään luonnosta kohteen, jota ihminen ikään kuin ulkopuolisena tarkkailee ja analysoi. Mutta totuuden etsijän on myös asetuttava katselemaan maailmaa sisältä käsin, ihmisen tarkoituksia ja päämääriä mielessä pitäen.
Uutiset Lähi-Idän sotatantereilta ovat silmissämme päivittäin. Niitä seuratessa näemme, miten neuvoton ja viisaudelta rajallinen ihminen sivistyneessä maailmassa voi olla. Joka kerää tietoa vailla huolta oikeasta ja väärästä tai jättää tiedon tuuliajolle ilman kiinnostusta sen käyttötarkoituksesta, ei näe tiedemiehen vastuuta eikä sitä, että tieteellä on aina olemassa etiikka ja moraali.
Tieteellä on kyllä myös välineitä ajattelun avulla käsitellä arvoja ja päämääriä. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa toteutettu tutkimus ja opetus sisältää merkittäviä arvopäämääriä ja eettisiä periaatteita. Silloin kun ne tiedostetaan yhä paremmin, ne eivät vaikuta satunnaisesti ja hallitsemattomasti. Tiedon hankintaan ja käyttöön liittyvien tavoitteiden tunnistaminen sekä tieteen hyvää edistävien arvojen seuraaminen on sen totuuden hengen palveluksessa olemista, joka johtaa kohden koko totuutta.
Mutta arvojen ja päämäärien tiedostaminenkaan ei ole vielä avannut meille koko totuutta. Se on enemmän. Tarvitsemme vieläkin totuuden henkeä, joka ajaa yhä eteenpäin, syvemmälle. Filosofi Ludvig Wittgenstein on sanonut tähän tapaan: Vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisi vastattu, meidän elämämme ongelmia ei ole vielä edes sivuttu.
Tieteessä etenemme saavutuksiin tarkoin käsittein ja loogisin argumentoinnein. Mutta arkikokemus paljastaa, että elämässä on suunnaton määrä järjellä hallitsemattomia ristiriitoja, kärsimystä ja piittaamattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Tiedolle ja järkevyydelle on todella tarvetta. Mutta se ei riitä. On puhuttava toivosta ja rakkaudesta käsittein, jotka eivät ole täsmällisiä mutta elämälle välttämättömiä. Siksi tarvitsemme myös uskoa viemään meidät elämän tulkinnan alueelle, missä rationaalisten selitysten rinnalla elämää lähestytään kuvin, symbolein ja riitein.
Usko ei ole tieteeltä ja järjeltä selittämättä jääneitten aukkojen onnetonta paikkausyritystä. Se on kokonaiskuvan etsimistä elämästä. Se on luottamusta Jumalaan, joka on luovuuden ehtymätön lähde ja olemassaolomme yksi ja muuttumaton perusta.
Joka totuutta etsien tekee havaintoja luonnosta, hän voi ajoittain joutua näkymiensä valtaamiksi, niiden sisään. On tärkeä hetki kokea vaikka ohikiitävän tuokion verran olemuksellista, eksistentiaalista yhteyttä elämän ja maailman kanssa. ”Olen osa järjestelmää, käsittämättömän vähäinen yksityiskohta erään linnunradan muutamassa aurinkokunnassa sen planeetan pinnalla. Silti olen tärkeä!” Ja minulla on kumppaneita, myös Luojani ja Lunastajani. Elämän perimmäisissä asioissa kysyminen ja vastausten löytäminen on hapuilevaa ja aavistuksenomaista. Tämän totuuden etsinnässä ratkaisevaa ei ole niinkään varma tieto kuin Hengen antama henkilökohtainen kokemus ja havaintojen vahvistama vakaumus.
Tänään me ylistämme ja kiitämme totuuden hengen antajaa. Antakoon hän armossaan meille suoritusten ja vaatimusten keskellä hyväksyttynä olemista, lohdutusta ja kiitollisuutta.
(Piispa Voitto Huotarin puheesta promootiojuhlassa)
Totuuden etsintä johtaa näkemään vuorovaikutusverkostot ja dynaamiset tapahtumasarjat. Mikroskooppisen tarkkuuden lisäksi tarvitsemme katselupaikan, josta näkyy laajoja kokonaiskuvia. Erityiskysymyksiin paneutuvan tieteen itseriittoisuus ja yksipuoliset sovellutukset voivat tulla uhkaksi sille herkkäviritteiselle organismille, jollainen luonto, sen elämä ja ihmisten maailma on.
Mutta totuus ei tyhjene pinnalta havaittaviin kokonaiskuviinkaan. Se on vielä muuta. Tarvitsemme totuuden henkeä, joka ajaa yhä eteenpäin, syvemmälle, uusien kurkistusaukkojen äärelle. Luonnontiede ja tekniikka ovat menestyneet tehdessään luonnosta kohteen, jota ihminen ikään kuin ulkopuolisena tarkkailee ja analysoi. Mutta totuuden etsijän on myös asetuttava katselemaan maailmaa sisältä käsin, ihmisen tarkoituksia ja päämääriä mielessä pitäen.
Uutiset Lähi-Idän sotatantereilta ovat silmissämme päivittäin. Niitä seuratessa näemme, miten neuvoton ja viisaudelta rajallinen ihminen sivistyneessä maailmassa voi olla. Joka kerää tietoa vailla huolta oikeasta ja väärästä tai jättää tiedon tuuliajolle ilman kiinnostusta sen käyttötarkoituksesta, ei näe tiedemiehen vastuuta eikä sitä, että tieteellä on aina olemassa etiikka ja moraali.
Tieteellä on kyllä myös välineitä ajattelun avulla käsitellä arvoja ja päämääriä. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa toteutettu tutkimus ja opetus sisältää merkittäviä arvopäämääriä ja eettisiä periaatteita. Silloin kun ne tiedostetaan yhä paremmin, ne eivät vaikuta satunnaisesti ja hallitsemattomasti. Tiedon hankintaan ja käyttöön liittyvien tavoitteiden tunnistaminen sekä tieteen hyvää edistävien arvojen seuraaminen on sen totuuden hengen palveluksessa olemista, joka johtaa kohden koko totuutta.
Mutta arvojen ja päämäärien tiedostaminenkaan ei ole vielä avannut meille koko totuutta. Se on enemmän. Tarvitsemme vieläkin totuuden henkeä, joka ajaa yhä eteenpäin, syvemmälle. Filosofi Ludvig Wittgenstein on sanonut tähän tapaan: Vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisi vastattu, meidän elämämme ongelmia ei ole vielä edes sivuttu.
Tieteessä etenemme saavutuksiin tarkoin käsittein ja loogisin argumentoinnein. Mutta arkikokemus paljastaa, että elämässä on suunnaton määrä järjellä hallitsemattomia ristiriitoja, kärsimystä ja piittaamattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Tiedolle ja järkevyydelle on todella tarvetta. Mutta se ei riitä. On puhuttava toivosta ja rakkaudesta käsittein, jotka eivät ole täsmällisiä mutta elämälle välttämättömiä. Siksi tarvitsemme myös uskoa viemään meidät elämän tulkinnan alueelle, missä rationaalisten selitysten rinnalla elämää lähestytään kuvin, symbolein ja riitein.
Usko ei ole tieteeltä ja järjeltä selittämättä jääneitten aukkojen onnetonta paikkausyritystä. Se on kokonaiskuvan etsimistä elämästä. Se on luottamusta Jumalaan, joka on luovuuden ehtymätön lähde ja olemassaolomme yksi ja muuttumaton perusta.
Joka totuutta etsien tekee havaintoja luonnosta, hän voi ajoittain joutua näkymiensä valtaamiksi, niiden sisään. On tärkeä hetki kokea vaikka ohikiitävän tuokion verran olemuksellista, eksistentiaalista yhteyttä elämän ja maailman kanssa. ”Olen osa järjestelmää, käsittämättömän vähäinen yksityiskohta erään linnunradan muutamassa aurinkokunnassa sen planeetan pinnalla. Silti olen tärkeä!” Ja minulla on kumppaneita, myös Luojani ja Lunastajani. Elämän perimmäisissä asioissa kysyminen ja vastausten löytäminen on hapuilevaa ja aavistuksenomaista. Tämän totuuden etsinnässä ratkaisevaa ei ole niinkään varma tieto kuin Hengen antama henkilökohtainen kokemus ja havaintojen vahvistama vakaumus.
Tänään me ylistämme ja kiitämme totuuden hengen antajaa. Antakoon hän armossaan meille suoritusten ja vaatimusten keskellä hyväksyttynä olemista, lohdutusta ja kiitollisuutta.
(Piispa Voitto Huotarin puheesta promootiojuhlassa)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.