Kertokaa syitä elää

Ensimmäinen syy on se, että olet saattanut lapsesi tähän maailmaan. Sinulle ei ole oikeutta viedä isää heiltä. Kasvoin itse isän menettämisen pelossa koko lapsuuteni ja hyvin pitkälle aikuisuuteen. Olet heille kaikkein tärkein asia tässä maailmassa. He tarvitsevat sinua. He rakastavat sinua.

Olen itsekin paljon pohtinut elämän tarkoitusta ja... samoin kuin sinä, syytä elää. Joka paikassa vastaan on tullut sana rakkaus. Se taitaa olla se suurin syy täällä oloon. Oppisimme rakastamaan toisiamme ja sen näyttämään.

Maallinen mammona, raha eikä mikään siihen verrattavissa ole mitään sen rinnalla, että ympärillä on tärkeitä ihmisiä.

En tiedä mitä olet opiskellut ja työksesi tehnyt, mutta auttaisiko työn löytämisessä aggressiivisempi lähestymistapa. Olen lukenut miten joissain paikoissa ihmistä, joka kävelee taloon sisälle ja jättää sinne CV:nsä arvostetaan ja tälle yleensä soitetaan, kun se tarve työntekijälle tulee.

Yhteiskunta tulee ihmistä taloudellisesti sen verran, että tämä pystyy elämään normaalia elämää, ei tarjoa luksusta eikä yltäkylläisyyttä, mutta perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Olen itse tullut jo kauan sitten tietoiseksi siitä, että mielialaa tai masennusta ei paranneta ulkoisilla seikoilla. Sen hyvän olon täytyy löytyä sisältä päin. Lukuisat rikkaat ihmiset ovat päättäneet päivänsä, vaikka ulkoisesti asiat ovat olleet paremmin, kuin hyvin.

Olen joskus pahimpien masennuskausien aikaan kääntänyt katseeni pieniin asioihin, joihinkin ihan pieniin, joita voin katsella ulkona. Putoavia puunlehtiä, vesinoroja tiellä sateen jälkeen, viljapeltoja. Olen ajatellut, että se on jotain elämän kauneutta, mikä on kaikkien nähtävissä ja koettavissa ihan ilmaiseksi. Ne asiat eivät näytä yhtään paremmilta Mersusta, kuin kävellen. Olen antanut mieleni vain levätä ja ottaa vastaan sen visuaalisen elämyksen. Minun on ollut pakko.

Olen pitkään paininut samojen kysymysten äärellä, kuin sinä nyt, mutta on vain jatkettava matkaa. Tiedän, että tämä matka on kuitenkin lyhyt, ei sitä kannata tuhlata turhaan.

Toivon sulle kaikkea hyvää elämääsi ja halaan sinua mielessäni. Olet arvokas.

Minuakin vaivaa usein näköalattomuus ja tekisi mieli luovuttaa.

Kesällä ostin mansikkarasian, mihin viljelijä oli sujauttanut marjojen sekaan pienen viestilapun: "Kun iloitsee pienistä asioista, saa iloita usein." Tämä lappunen on nykyisin jääkaapin ovessa, sillä joku tuossa lauseessa puhuttelee ja pyytää pohtimaan asiaa lisää. Ehkä en vielä luovutakaan? Älä sinäkään tee niin vaan luota asioiden järjestymiseen.

Kerrohan koulutuksestasi enemmän, niin eiköhän tässä jotain keksitä?
kriisistä toiseen on moni meistä ollut matkalla, mutta joskus täytyy saada yhteys niihin oikeisiin ihmisiin.

Ei ole syytä elää jos ei saa rakkautta. Naiset ei halua käyhää miestä, yksin tässä joutuu elämään ja se vituttaa.

Aloittaja elää jossain säälissä niin ala tekeen töitä mikä ei vastaa edes koulutustasoasi kun kurkotat ylintä omenaa. Mikäs on koulutus.Ylioppilas lasvanto ei löydä paikkaansa. Koulutus ja koulutus mutta mitään ei pysty tekeen.

Jos asiat laitetaan ihan vaan paperille:

- työttömyys,
- ei omistusasuntoa,
- velkaa

Onko nuo asiat niin ylitsepääsemättömän vaikeita että pitäisi luovuttaa? Työttömyys ei ole maailmanloppu, se ei ole edes mikään poikkeava tila: lähes jokainen on joskus työtön, tässä ei ole mitään ihmeellistä. Omistusasunto ei muuta mitään, arki on ihan samanlaista omisti asunnon tai ei. Velka ei muuta yhtään mitään, ainoastaan se mitä jää käteen on merkittävää. Aika pieniä asioita kuule murehdit, ole tyytyväinen että olet terve ja lapsesi ovat terveitä. Tähän maailmaan mahtuu ihan oikeasti todella pahoja asioita ja olet mielestäni ainakin toistaiseksi selvinnyt melko vähällä.

Vain Kaikkivaltias voi köyhyydessäkin antaa toivon elämään.
Tämä ei ole mikään satu. Koska Hän elää ja auttaa monissa pienissä asioissa. Kun saa syyllisyyden anteeksi niin on suuri taakka pois harteilta. Vaikka itsetunto paraneekin hitaasti on Jumalan rakkaus kuitenkin koettavissa ja parantaa lopulta.

Pyydä Jeesusta pelastajaksi ja auttajaksi. Hän ei ole kuuro kuten yhteiskunta on.

Tässä ketjussa on harvinaisen kauniita kommentteja. Niitä ei kukaan toisille live elämässä koskaan jaa joten ota aloittaja ne vastaan arvokkaina lahjoina.

Itse olen päätynyt toteamaan että ihmiset ovat pelkästään pahoja ja siksi ilo pitää löytää luonnosta. Lintu oksalla on toinen elävä olento jota saa katsella. Kaunis sirkuttaja. Ihmiset ovat vihaisia kasvoja jotka kaupan kassalla teeskentelevät kohteliasta pelkästään siksi että heille siitä maksetaan.

Yhteiskunta osoitti juuri minullekin ettei minua köyhyydessä kuulu auttaa edes sen vertaa kuin muita. Enkä luule olevani ainoa. En siis kuulu osaksi yhteiskuntaa.
Vika ei ole aloittajassa eikä monissakaan työttömissä. Työtä annetaan vain niille jotka esiintyy rohkeasti ja tyylikkäästi. Huonolla itsetunnolla ei saa työtä vaikka työn tekisi kuinka hyvin.

Toivo siirtyy siis niin kauas tulevaisuuteen että silloin Jumala on kaiken pahuuden tuhonnut ja luonto on palautunut kauniiksi ja puhtaaksi. Ihmiset voivat hyvin eivätkä enää vihaa toisiaan.

Ongelman ydin on siinä, että Suomessa alkaa olla selvästi liikaa niitä korkeasti koulutettuja. Sen sijaa putkimiehistä, sähkömiehistä ja hoitajista on pulaa.
Itse olin työtön opistokoulutettu, kun Urho Kekkonen juristi hätätilan 1977,. itse päätin vaihtaa koulutussuuntaan ja hankin kokonaan toisen ammatin, mistä myös pääsin aikanaan kohtuu eläkkeelle. Noina hätätilan aikana tapasin myös torilla kaalinpäitä myyvän valtiotieteen maisterin, joka ei halunnut ammatinvaihdosta.
Tuolloin jo tiesin tehneeni oikean valinnan kun vaihdoin toiseen ammattiin.
Nyt saan ihan tavallisesta ammatista vähän keskivertoia parempaa eläkettä ja kun autot, asunnot ja lapsienkin kulut on jo aika päiviä sitten maksettu, niin voi antautua vapaasti omiin rientoihin ja vapaa-aikansa viettoon.
Katson että 40 v aloittajalla on jo kiire ammatinvaihtoon loppuelämän turvaksi.
Onnea vaan uusille valinnoille.

Aloittajan pitää ensin ajatella, että jos hänellä kerran on lapsia, niin se on maailman suurin rikkaus. Sitä ei tajua ennenkuin ne ovat lähteneet maailmalle.
Hoida ja anna rakkauttasi ja välittämistäsi niin kauan kuin lapset ovat ulottuvillasi.
Joskus he lähtevät omaan elämään, ja tee sitten mitä haluat ja kysy uudestaan niitä elämisen syitä.
Lapset eivät tarvitse/halua mitään erikoista, ainoastaan vanhempiensa VÄLITTÄMISEN JA RAKKAUDEN. Onko selvä?

Nokialla nokian renkailla oli henkilöitä tehdastöissä vaikka olikin koulutettuja mutta toisaalta otetaanko välttämättä maisteria tehdastyöhön. Tarvii olla työtäpelkäämätön että tekee vaikka paskasia hommia.

"En pysty tarjoamaan lapsilleni mitään. Olikin perin vastuuntonta lisääntyä näin huonossa tilanteessa ja näin risana ihmisenä."

Lapsille voi tarjota heistä huolta pitävän isän, mikä onkin jo paljon. Jos pystyt sellaisen tarjoamaan poissaolevan päihdeisän sijasta, lapset ovat kiitollisia siitä ennemmin tai myöhemmin. Jos saat heidät kasvatettua tasapainoisiksi aikuisiksi, minäkin kiitän jo etukäteen. Yhteiskuntamme kovasti tarvitsee nuoria jäseniään Suomen pyörittämiseen myöhemmin. Parhaassa tapauksessa lapsesi löytävät asiallisen työpaikan ja maksavat veronsa Suomeen.

Vaikka et saisi enää koskaan työtä, olet tehnyt paljon yrittäessäsi ja lapsia kasvattaessasi. Yhteiskunta pitää sinusta ja heistä huolen, jos niin tarvetta on. Eivät lapset niin runsaasti rahaa ja tavaraa tarvitse, vaikka haluja niihin saattaa olla. Aikuisena voivat sitten tienata paljonkin.

Pitkäaikatyötön

"Perheenisä" kysyy syitä elää. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Perhe on syy elää,tulevaisuudessa lapsenlapset ??niin maailman parasta.Mun yksi lapsenlapsi menetti ukin ei aikaakaan liian nuori lähtijä oli.Lapsi puhuu hänestä.Mistä ikinä tietää saat työtä joku päivä,velat on vaan rahaa maallista..asioilla on tapana aina järjestyy.Ketään täällä suomessa nälkään tapeta..mutta äitinikään ei apuja saanut aikoinaan.Woimia toivotan

Kannattaa löytää asia missä on omasta mielestä hyvä ja pitää se itsellä. Jos hakee hyväksyntää muilta, kannattaa nähdä asia toisin: jaksaisitko sinä koko ajan kehua miten eriomaisia ja hyviä toiset ovat. Siksi siis kannattaa löytää se mistä itse tykkäät ja pitää itsellään. Siksi löydettyäsi intohimosi kohteen, sitä ei kannata heti julistaa koko maailmalle hakeakseen sieltä vastakaikua.

Yhteiskunta on osaltaan rakennettu velka-ajatukselle. Mitä syvemmällä yhteiskunnassa sitä syvemmällä sen eduissa että haitoissa. Siksi kannattaa löytää itse se mihin halut käyttää ajan eikä tehdä sitä mitä muut haluavat sinulta.

Nykyään tarjotaan palveluja työttömille, ja tulevaisuudessa niitä edelleen suorastaan edellytetään. Kukaan ei puhu mahdollisuudesta työhön ja itsensä toteuttamiseen vaan puhutaan tarpeista palveluihin. Miksi ihminen kokee saavansa jotain elämäänsä toisten kautta?

Hyvä syy elää on oppia tajuamaan se yksinkertainen asia että jokainen elää itse oman elämänsä. Kun sen oivaltaa, säilyttää itsetuntonsa vaikka muut olisivat vastaan. Tärkeintä silloin on juuri mitä sinä teet eikä se mitä muut tekevät, ja juuri sillä tavalla saat itse mielihyvää tekemiseesi.

Jos harmittelet velkoja, joita olet ottanut, muista ettet sinä luonut niitä lakeja ja tilaisuuksia velanotolle. Et sinä keksinyt velkajärjestelmää. Voit aivan huoletta ulkoistaa ongelman niille, jotka ovat kehittäneet koko idean. Eivät selvästikään osanneet ratkaista velkaloukkuun putoavien tilannetta muutoin kuin mielenterveydellisillä syillä. Jos joku haluaa sinut osalliseksi taakkaan, voit katsoa peiliin ja kysyä, minäkö nämä sopimusehdot laadin, vai oliko pelkkä allekirjoitus osasi.

Köyhyys ja niukkuus on keksitty juttu.

Ihmisen paras ja ehkä tärkein pääoma on oma pää. - Nm. Käytä sitä äläkä unohda sydäntäkään

Aina on toivoa. En voi tarjota varmaa työpaikka mutta voin kertoa oman tieni ja tärkeimmän syyn, miksi minä pääsin pois tuosta tilantesta. Olin jo lähes menettänyt toivoni.

Menetin, kuten moni muukin, kohtuulisen hyvin palkatun työni 90-luvun lamassa. Oli ilman työtä lähes kolme vuotta. Olin vasta 30-vuotias silloin. Minullakin oli lapsia ja vaimo. En saanut työtä vaikka hain ahkerasti lehti-ilmoituksista ja työvoimatoimiston ilmoituksista löytämiäni vapaita paikkoja. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä sähköpostiakaan. Hakemukset tein kirjoituskoneella. Todistusjäljennökset kopioitiin kopiokoneella. Hakemus lähetettiin postitse.

Uusia työpaikkoja ei kovin paljon ollut. Yhteiskunta ja yrityksetkin olivat lamaantununeita. Uutta väkeä ei tarvittu. Lopulta etsin työvoimapoliittista koulutusta, jolla ainakin saisin pidennettyä ansiosidonnaisen kestoa. Mutta löysinkin mielenkiintoisen kurssin, johon sisälty kuukausia kestävä työharjoittelu.

Työharjoittelun tullessa ajankohtaiseksi, otin yhteyttä yrityksen, johon olin aiemmin hakenut työtä mutta jäänyt silä kertaa kakkoseksi. Jos tulisin hyväksytyksi, joutuisin muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Harjoittelupaikka järjestyi. Kukapa ei ottaisi edullista työntekijää, jolla on ammattitaito mutta ei vakituista työtä. Päätin, että nyt näytän, mistä olen tehty. Olin ahkera ja tein työni niin hyvin kuin osasin. Ja noudatin saamiani ohjeita. Jalkani oli tiukasti oven välissä.

Kun työharjoittelu päättyi, kysyin jatkosta. Sain kesäksi työtä nyt aivan kunnon palkalla. Kesän mentyä kysyin jatkosta . Sekin järjestyi, aluksi määräaikaisena. Nyt olen ollut lähes 30 vuotta tuossa samassa paikassa. Toki eri tehtävissä.

Se tärkein syy. Pitää miettiä ja löytää tapa, miten jalan saa oven väliin. Se voisi olla vastaavantyyppinen koulutus, johon sisältyy harjoittelu. Kun on pudonnut ja pitkään ollut pois työelämästä, pitää tarttua pieniinkin oljenkorsiin. Vaatii nöyräää asennetta ottaa vastaan työ harjoittelijana vaikka osaisi tehdä sitä täydellä palkallakin. Muutto toiselle paikkakunnalle ei sekään ollut itseselvyys. Minun tapauksessani tuo asennemuutos palautti minut takaisin työelämään. Sain mahdollisuuden ja käytin sen hyväkseni.

Mieti, millä keinolla saisit mahdollisuutesi. Ja käytä se hyödyksesi. Jos minä onistuin, sinäkin voit onnistua.

En haluaa elää. Töitä ei saa, rahaa ei ole. Köyhänä en haluaisi elää mutta on pakko koska sydän ei petä.

Työ, työ, työ, työ, työ ja työ!

On se jumalauta kumma kun elämään tai korvien väliin ei muka muuta mahdu. Minä olen ollut työtön jo pitkään, mutta silti nautin elämästä. Nauttikaa siitä että on aikaa!

Etteko te huomaa, että aloitus on provo?

Täällä raulivirtaska vastaamo. Beennu leviää vauhdilla, puhdistakaa pölyt seuraavaa reissua varten, terve.

Ei ole mitään syytä elää, töitä en saa koskaan enää näköjään. Aluksi meni hyvin oli töitä vuodesta 1990-2010 ja nyt 10 vuotta työtön vaikka olis kokemusta raksa ja muista töitä. Ulkomaalaiset tulee ja niitä palkataan ei minua.
viinaa juon vitutukseen , ei tässä oikein muta keksi.