Kohta tuulee ettei pipo päässä pysy

Tuulivoimayhtiön edustajat markkinoivat metsänomistajille "mitä enemmän hehtaareja antaa vuokrasopimukseen, sitä enemmän ansaitsee vuokraa".
Tämä ei kuitenkaan pidä käytännössä paikkaansa. Nimittäin tuulivoimayhtiön tavoite on saada koko suunnitellulle tuulivoimaalueella maksimimäärät
hehtaareja vuokrasopimukselle, jotka he sitten välittömästi merkitsevät kyseisille kiinteistöille käyttöoikeudeksi, eli rasitteeksi maarekisteriin.
Tämä tarvitaan tulevaisuuteen mahdollisia tuulivoimalaitoksen rahoittajia varten.

Tuulivoimasta metsänomistajalle maksettavaan vuokrasummaan ei vaikuta todellisuudessa se, kuinka paljon metsänomistaja on antanut vuokrasopimukselle,
vaan vuokrasopimuksessa on määritelty että lopullinen tuulivoimapuiston määräala tullaan määrittelemään vasta kun tuulivoimapuisto on valmis.

Tuulivoimayhtiön nykyisissä, uusissa vuokrasopimuksissa ei ole enää lainkaan ns. irtisanomispykälää, tarkoittaen sitä, että tuulivoimasopimusta ei enää
koskaan ole mahdollista irtisanoa, sopimus jatkuu näin myös seuraaville sukupolville ilman mahdollisuutta irtisanoa sitä.

Kun metsänomistaja on allekirjoittanut vuokrasopimuksen on sen jälkeen tuulivoimayhtiöllä kaikki oikeudet tehdä kyseisellä metsäkiinteistöllä täysin mitä vain
ilman että mistään enää tarvitsee kysyä saati edes ilmoittaa metsänomistajalle.

Mikäli metsänomistaja kysyy tuulivoimalayhtiöltä miten paljon sopimuksen mukaisesta kiinteistöalueesta tulisi saamaan konkreettisesti vuokraa, tulee hän saamaan
kauniin laskelman jossa kuitenkin alareunassa lukee "vain suuntaa antava arvio" eli käytännössä paperilla ei ole minkäänlaista arvoa.

Tuulivoimayhtiö saa myös myydä tuulivoimalaalueen toiminnot kolmannelle osapuolelle ilman ilmoitusvelvollisuutta metsänomistajalle. Tulevaisuus saattaa olla sama kuin
esim. venäläisten omistamissa rantakiinteistöissä, joissa kukaan ei vuosiin ole enää maksanut kiinteistöveroja eikä kukaan todellisuudessa enää tiedä kenen omistuksessa
ne ovat.

Kiinteistöveroa koskien suomen laki on hyvin yksiselitteinen, kiinteistövero kuuluu aina kiinteistönomistajalle eli tarkoittaen sitä että vaikka mitä sopimuksessa tähän liityyen
lukisi on maksuvelvollinen lain edessä kiinteistön omistaja, lasku tulee hänelle.

Kun tuulivoima-alue on kaavoitettu muuttuu myös alueen status. Entinen talousmetsä onkin kaavoituksen jälkeen osa voimalaitos aluetta, siihen taas sovelletaan täysin erilaisia
oikeusia ja velvoitteita kuin talousmetsään. Tämän johdosta alueeseen tulee myös kiinteistövero.
Tällaista metsäaluetta on erittäin vaikea myydä, ostajia on vaikea löytää sekä arvonmäärittäminen on vaikeaa.

Erityisen tärkeää on sopimus joka tehdään tieosuuskunnan sekä tuulivoimayhtiön välillä. Tässä sopimuksessa määritellään mm. tiestöön tehtävät muutokset,
tiestön käyttö sekä ympärivuotinen tiestön esteetön käyttö ja ylläpito kustannuksineen. Tämän sopimuksen osalta kannattaa olla erityisen tarkka, tieosuuskunnalle
yleensä esitetään jo valmiiksi tehtyjä sopimuksia, niissä kannattaa ehdottomasti käyttää ulkopuolista asianajajaa, ei missään tapauksessa kannata suorilta käsin mennä allekirjoittamaan
seuraukset voivat olla kaikille metsänomistajille erityisen kalliit, mahdollisesti kalliimmat kuin mitä tuulivoimasta on saatavissa vuokraa.

Liittyen mm. kaapelointeihin on erityisen huomioitavaa se, että tuulivoimayhtiö kaivaa tarvittavat kaapeloinnit aina lähes poikkeuksetta metsänomistajan puolelle metsään, jolloin
näin kaikki käytöstä johtuva riski tulee metsäomistajille. Pahimmillaan korvausvaatimukset vahingon sattuessa ovat korkeat. Jos metsänomistaja jatkossakin harrastaa raskailla koneilla
omissa metsissään voimalaitos alueella metsänhoitoa ja tästä aiheutuu voimalaitoksen kaapelointeihin vahinkoa on metsäomistaja kaikesta aiheuttamastaan vastuussa.
Metsänomistajien tulisi ehdottomasti vaatia erillisellä sopimuksella, että kaapeloinnit tulee metsäkiinteistön kohdalla kaivaa esim. tienrunkoon jolloin metsänomistajan riski vahingosta
poistuu.

Tuulivoimayhtiö vaatii metsänomistajilta myös ns. etusija järjestystä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että metsänomistaja luovuttaa tuulivoimayhtiölle omistamiensa kiinteistöjen
kiinnitysoikeudet ns. etusijalle. Tämä saattaa erityisesti mahdollisessa metsän myyntitilanteessa olla suuri haitta sekä myös tilanteessa jossa metsänomistaja itse hakee omistamiinsa
kiinteistöihin kiinnityksiä esim. lainojen vakuudeksi.
Tämä kohta on tuulivoimayhtiölle erityisen tärkeä, koska ilman näitä etusijakiinnityksiä on vaikea löytää rahoittajaa kokonaisuudelle.

Tuulivoimalat vaativat vuosittaisia huoltoja, katsastuksia, korjaukse sekä aika ajoin uuden tekniikan päivittämistä pysyäkseen kilpailukykyisenä ja tehokkaana.
Voimmeko olettaa että iän tullessa päähän yhtiö on enää valmis sijoittamaan tähän, lain mukaan viimekädessä aina maanomistaja on velvollinen kaikesta.