Sen perusteella, mitä mieltä Paavi oli armokuolemasta, abortista ja ehkäisystä, hän ei olisi saanut kieltäytyä hoidosta ennen kuolemaa.
Paavi oli epäjohdonmukainen
Metalli-Jack
8667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paavi tajusi, että hän on menettämässä kyvyn ilmaista itseään. Tiedossa olisi ollut 5-10 vuotta elämää vihanneksena, letkujen ja koneiden varassa. Tässä tilanteessa paavi päätti, että hän muodostaa poikkeuksen armokuoleman/itsemurhan kieltoon. Hänellähän oli Jeesuksen antamat valtuudet määritellä kristinuskon sisältöä, joten tällaisen pienen poikkeuksen hän saattoi aivan hyvin tehdä.
Minä kun luulin että kardinaalit nämä valtuudet antoivat, eikä itse Jeesus. Äläkä yritä sanoa että jeesus toimi kardinaalien välityksellä.
Pyhä Henki on läsnä paavin vaalissa ja ohjaa kardinaalien toimintaa niin, että paaviksi tulee aina juuri se mies, jonka Jeesus haluaa.
Sillä olisihan rienausta väittää, että Jeesus ei diggaa paavia?
Jokaisella on oikeus määritellä itse kohdallaan, miten paljon hoitoja haluaa elämänsä loppuvaiheessa, jolloin paraneminen perustaudeista ei ole enää lääketieteen keinoin mahdollista (ihmeet ovat tietysti ihan oma lukunsa).
Paavin perussairaus eteni vääjäämättömästi. Tila heikkeni, tehtiinpä mitä tahansa. Kun perussairauden lisäksi tuli lisäongelmia, niitä olisi voitu hoitaa joko koko lääketieteellisellä arsenaalilla tai vähän vähemmän tehokkaasti tai sitten vain oireita (kipuja, hengenahdistusta jne.) lievittäen. Paavi valitsi sen, että hän kuolee luonnollisen ja arvokkaan kuoleman. Hän ei halunnut pitkittää sitä tilaa, jossa hän olisi ollut enemmän tai vähemmän elämän ja kuoleman rajalla, keinotekoisesti ylläpidetyn elämän varassa ja kyvytön useimpiin sellaisiin asioihin, mitä ihminen pitää elämässä arvokkaana.
Kyseessä ei ole minkäänlainen armomurha vaan aivan luonnollinen kuolema. Paavi sai kauniin, kristillisen lopun elämälleen valoisan viikon (pääsiäistä seuraavan viikon) lauantai-iltana, Kristuksen laupeuden sunnuntain vigilian aikaan.
Mikä on "luonnollinen" kuolema?
Onko se sitä, että kidutaan loppuun asti, sinnitellään kaikin keinoin niin pitkälle kuin pystytään?
Vai onko "luonnollista" myös luovuttaminen? Jos on, niin missä vaiheessa? Silloin kun lääkärit arvioivat elinaikaa olevan yhden päivän? Yhden viikon? Yhden kuukauden?
Onko "luonnollista", jos raivotautinen koira puree ja kieltäydyt hoidosta? Vai onko tämä jo jonkinlainen itsemurha? Mitä jos et kieltäydy hoidosta, mutta et sitä aktiivisesti haekaan? Onko tämä luonnollista kuolemista?
Katolisen kirkon päämies veti "luonnollisuuden" rajan kohtaan X. Eli asia jäi sumeaksi. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun paavi otti sumeasti kantaa elämän ylläpitämisen kysymykseen. Aikaisemmin hän oli ollut aina selkeä ja ehdoton näissä asioissa.
Kysyt: "Mikä on "luonnollinen" kuolema? Onko se sitä, että kidutaan loppuun asti, sinnitellään kaikin keinoin niin pitkälle kuin pystytään? Vai onko "luonnollista" myös luovuttaminen?"
Luonnollisia ovat oikeastaan molemmat. Tässä on ihmisellä mahdollisuus itse ilmaista, miten tahtoo kohdallaan tehtävän: haluaako elää kaikkien lääketieteen tarjoamien keinojen avulla mahdollisimman pitkään vaikka hyvinkin avuttomassa tilassa, vai haluaako jättää viime hetkiensä hoidon vain perustasolle.
Jos nyt vielä puhutaan paavista, kun meille kerran media moneen kertaan tiedotti hänen tilansa heikkenemisen syistä. Parkinsonin tauti on hermoston sairaus, joka eteni vääjäämättä lääkityksestä huolimatta. Se olisi johtanut kuolemaan. Lisätauteina paavilla oli viime viikkoina infektioita.
Infektioita hoidettiin aluksi sairaalassa ilmeisesti parhain mahdollisin keinoin. Ne auttoivat tilapäisesti, mutta uusia infektioita seurasi.
Vaihtoehdot olivat nyt karkeasti jakaen kolmenlaiset: 1.edelleen sairaalassa jatketaan tehokkaimpia mahdollisia hoitoja. Todennäköisesti hoidot itsessään ovat rasittavia ja sitovat laitteisiin. Elämä pitenee päiviä, viikkoja kenties kuukauden, mutta sen laatu on itse arvioitava.
2. hoidetaan infektioita toistuvilla tehokkailla antibioottikuureilla (jotka voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia) ja oireenmukaisilla tavanomaisilla tavoilla.
3. käytetään yksinkertaisia antibiootteja, joilla ei ole merkittäviä sivuvaikutuksia mutta ei ehkä ihan yhtä hyvä tehokaan kuin kohdan 2 lääkkeillä. Hoidetaan oireita kuten kohdassa 2.
Elämä olisi siis todennäköisesti hiukan pitempi valittaessa hoito 1. Kahdesta jälkimmäisestä ei tiedä varmasti, tehokkaampien antibioottien sivuvaíkutukset voisivat heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa elämää lyhentäviä uusia ongelmia. Rauhallisin ja "miellyttävin" kuolema saattaisi tulla hoidolla 3., joka kai on sitä, mitä sanot luovuttamiseksi. Tietysti sen antibiootinkin voisi infektioiden yhä uudelleen uusiessa päättää jättää aloittamatta. Oireita (kipuja, hengenahdistusta ym.) tietenkin hoidettaisiin.
Mutta kaikki nämä tavat kuolla ovat luonnollisia. Korostan, että tärkeää on potilaan oma tahto. Paljon ongelmallisempaa on, jos sitä ei tiedetä.
Kysyt: "Onko "luonnollista", jos raivotautinen koira puree ja kieltäydyt hoidosta? Vai onko tämä jo jonkinlainen itsemurha? Mitä jos et kieltäydy hoidosta, mutta et sitä aktiivisesti haekaan? Onko tämä luonnollista kuolemista?"
En ymmärrä tilannetta, että joku kieltäytyisi hoidosta raivotautisen koiran purtua. Tosin aina ei tartuntaa puremasta saa. Raivotauti (ihmisellä kutsutaan vesikauhuksi) on keskushermostosairaus, joka hoitamattomana johtaa vaikeiden oireiden kautta kuolemaan. Miksi ihmeessä joku kieltäytyisi hoidosta? Kysymys on siis kovin teoreettinen. Luonnollista vai ei? Hoitoa ei tarvita välittömästi, voi olla että tartuntaa ei tullut. Jos kuitenkin oireita ilmaantuu, hoito on välttämätön. Jos siitä kieltäytyy, kyllä se ulkopuolisesta itsemurhalta lähinnä vaikuttaa, vaikka puremaa ei tahallisesti olisikaan hankkinut.
Olen edelleen eri mieltä kanssasi siitä, että paavin valinta olisi merkinnyt sumeaa rajaa luonnollisen kuoleman suhteen. Luonnollinen ei tarkoita sitä, että välttämättä käyttää kaikki mahdolliset elämää ylläpitävät keinot, kun tila on joka tapauksessa sellainen, että vain heikkenemistä on odotettavissa, ei paranemista.
Tässä lieneekin kysymys mm. Vatikaanin kannanotosta amerikkalaisen Terri Schiavon ravintoletkun poistamiseen (letkua ei olisi saanut poistaa).
Terri Schiavo oli vaikeasteisen aivovaurion johdosta tilassa, jossa ei missään nimessä ollut minkäänlaisia lääketieteellisä toipumisennusteita. Hän ei kuitenkaan ollut auívokuollut eikä koomassa, vaan ns. pysyvässä vegetatiivisessa tilassa.
Hän oli pysyvästi neliraajahalvaantunut, kärsi vaikeasteisista kivuliaista lihassupistuskouristuksista ja raajojen vääntymisestä virheasentoihin. Hänellä oli tiettävästi vaikeat makuuhaavat reisissä ja pakaroissa. Hän joutui elämään täysin toisten avusta riippuvaisena kaikissa toiminnoissaan ja hänellä oli vaipat koko 15 vuoden ajan.
Hänen aivorunkonsa ei ollut vaurioitunut, joten hänen mm. hengityksensä, verenkiertonsa ja muut elintoiminnot toimivat spontaanisti (ilman esim. hengityskonetta).
Mutta hän ei pystynyt nielemään, joten hän sai useita kertoja vuorokaudessa ravinnon ja nesteet vatsanpeitteiitesä läpi asennetun kanyylin kautta.
Miksi Terri ei olisi vihdoin saanut kuolla pois luonnollisesti.
Vatikaanin kannalla oli hyvät perusteet. Ravinnon antaminen on perustarpeen tyydyttämistä. Jokainen elävä organismi tarvitsee elääkseen ravintoa.
Lääkäri joutuu joskus toteamaan, että potilas on sellaisessa tilassa, josta hän ei tiedä kenenkään koskaan toipuneen. Silloin on harkittava toivottomalta tuntuvien aktiivisten hoitojen lopettamista. Ravintoletkun poistaminen ei ollut sellaisen hoitotoimen lopettamista, jonka tavoite olisi ollut parantaminen, vaan se merkitsi tappamista janoon ja nälkään.
En ole perehtynyt Terrin tapaukseen yksityiskohtaisesti, mutta ymmärtääkseni letkun poistaminen perustui siihen, että oikeus tulkitsi osoitetuksi, että tämä olisi ollut Terrin oma tahto. Muussa tapauksessa letkun poistaminen olisi ollut yksiselitteisesti murha, siitä riippumatta, ettei toivoa paranemisesta ollut. En tiedä, miten oikeus tämän kuoleman määritteli, mutta ihan luonnollinen kuolema se ei ollut. Terrin elämä olisi jatkunut, jos hänen ravinnon ja veden tarpeensa olisi edelleen tyydytetty.
Ihan eri asia on, että tämä ratkaisu tuntuu monella tavalla inhimilliseltä. Vatikaanin kannalla on perusteet, niin on tehdyllä ratkaisullakin. Minä en tiedä, kumpi vaihtoehdoista oli oikeampi, tai vähemmän väärä. Jumala näkee kaikkien prosessiin osallisten sydämet ja motiivit.
Suomessa aivokuolema hyväksytään kuolemaksi. Aivokuolema tarkoittaa kaiken aivotoiminnan loppumista. Vegetatiivisen tilan, jossa Terri oli, kestolle ei ole mitään sellaista rajaa, jonka jälkeen perustarpeiden tyydyttäminen lopetettaisiin.