Laveaa tietä taivaaseen?

Kysyjä kirjoitti:

Sanon ihan suoraan, että tällä palstalla pörrää semmoisia henkilöitä jotka yrittävät kulkea taivaaseen omilla voimilla. Raamatussa kuitenkin suoraan sanotaan, että ominvoimin ei taivaaseen voi päästä. Ei kannata rakentaa semmoisen varaan, että "yhtäkkiä Jumala antoi voimansa minulle" hölynpölyyn. Raamatussa sanotaan suoraan, että tuommosten ihmetekojen varaan ei voi rakentaa. Sitten toinen asia mikä aika usein unohtuu, on se, että taivaaseen johtaa kaita polku, ei lavea tie sinne vie. Voi sitä uskotella itselle kaikkea, että kyllä Jumala pelastaa, vaikka nyt elän synnissä pääsen taivaaseen. Ei se ole näin, synnistä pitää luopua, Jumalan voimalla. Ei Raamatun lukukaan tee autuaaksi, vain jumalan armosta saa parannuksen lahjan. Ne ketkä ovat tämmöisiä "sain bussissa pyhänhengen" kokemuksia kokeneet. Sanoisin vain, että ette löydä Raamatusta yhtään todistetta, että Jumala teitä suoraan lähestyisi ilman Jumalan lähettämää ihmistä.

Se on itsesä pettämistä jos kuvittelee menevänsä laveaa tietä pitkin taivaaseen. Jos muistatte Nooan. Ihmiset elivät silloin synnissä, ainoat ihmiset, jotka pelkäsivät Jumalaa olivat Nooa ja hänen perheensä. Synnin valta oli niin vahva, että Jumala päätti hävittää kaikki synnissä elävät. Hän sanoi Nooalle, että rakentakaa arkki. Nooa totteli ja alkoi rakentamaan. Vaikka työ näytti toivottomalta, Nooa uskoi Jumalaan ja rakensi. Muut nauroivat Nooalle, että tyhmäkö olet, miksi rakennat arkkia, tule mukaamme elämään vapaasti. Nooa ei välittänyt vaan uskoi enemmän Jumalaan, kuin muihin. Sitten tuli se päivä, kun arkki oli valmis. Silloin alkoi eläimiä tulla kaikkialta maailmasta arkkiin. Ihme se oli ja kyläläiset ihmettelivät. Mutta eivät tehneet parannusta, vaan näkivät mieluisammaksi elää synnissä. Kun eläimet ja Nooan perhe olivat arkissa, Jumala sulki arkin oven. Silloin taivaankannet aukenivat ja alkoi sataa rankasti. Kyläläisille tuli hätä, mutta ovi oli jo mennyt kiinni. He eivät uskoneet Nooa silloin kun ovet olivat vielä avoinna.

Tämä on sama homma tänäkin päivänä. Ovet ovat vielä avoinna, tehkää parannus nyt. Ovet eivät ole ikuisesti avoinna. Silloin kun oma aika loppuu tai maailmanloppu tulee ja ovi sulkeutuu, voi kuinka silloin on paljon ihmisiä jotka itkevät kohtaloaan. (itku ja hammasten kiristys) Miksi en tehnyt parannusta maanpäällä, kun se vielä oli mahdollista. Älkää ihmiset uskoko omaa sisäistä ääntänne siitä, että pääsette taivaaseen omilla teoilla ja ilman Jumalan apua, se on harhaa. Pitää tehdä parannus, se on ainoa keino päästä taivaaseen. Ei sinne taivaaseen voi päästä syntisenä, kun on synnit anteeksi on nimi myös elävien kirjoissa. Toivon, että tajuatte tämän ja teette parannuksen. Ei Jumalanhenki ikuisesti nuhtele. Jumala päättää kaikkien elämän pituuden ja se elämä kannattaa käyttää elävän Jumalan etsimiseen. Mitä hyötyä on täällä maanpäällä elää leveää elämää pieni hetki ja joutua kadotukseen, kuin elää Jumalanvaltakunnassa täällä kilvoitellen ja päästä ikuiseen näkemiseen.

Ihminen on luonut useita uskontoja, vaientamaan sen Jumalan äänen omassatunnossa. Silloin voi itselle väittää valheellisesti, että kaikki asiat ovat hyvin. Ei mitään hätää uskonhan siihen ja siihen. Se asia mitä ihminen rakastaa eniten on ihmisen jumala. Te ketkä täällä sauhuatte ympäriinsä, voitteko koko sydämenne voimasta Jumalaa kiittää ja palvella? Taitaa olla niin, että teiltäkin löytyy jokin asia mikä kohoaa Jumalan yläpuolelle. Onhan se hyvä että Jumalaan ulkoisesti uskoo, mutta entä se sisin? Rakastatteko enemmän tätä maailmaa ja sen rientoja, kuin Jumalaa. Onko kivempaa tehdä jotain muuta, kuin palvella Jumalaa? Ensimmäinen käskyhän kuuluu: "Olen herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia". Ihmisellä on etsikkoaikansa, jolloin Jumala kutsuu puoleensa. Valitettavan moni hylkää kutsun. Lopuksi esittäisin kysymyksen kaikille, ketkä vain haluavat vastata. Pelkäättekö kuolemaa, oletteko varmoja että pääsette taivaaseen? Eikö se ole niin, että jos on edes pieni epävarmuus Jumalan luokse pääsemisestä olette väärässä. Jos on oikeasti Jumalan lapsi ja joltain veljeltä saa synninpäästön on silloin aivan totaalisen varma siitä, että pääsee perille. Silloin ei ole minkäänlaista epävarmuutta siitä, että Jumala noutaa luoksensa. Epävarmuus siitä, että pääseekö taivaaseen on siis merkki siitä, ettei ole oikein uskomassa. Tietenkin se epävarmuus on kaikilla, ennen matkaystävän siunausta. Mutta kun on sujut Jumalan kanssa sen tuntee ja on hyvillä mielin valmis kuolemaan ja varmuus on perillepääsystä. Oliko tämä liian kirkasta tekstiä silmillenne? Pelottaako se, että mitä jos olenkin väärässä. Tehkää parannus, että ette katuisi sitten kun aika teistä jättää. Kun synnit ovat anteeksi, jaksaa taas kilvoitella, ei ihmisellä ole voimia luopua synnistä ominvoimin. Jumala antaa voimia. Kommentteja?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä