Kuolema ja ateismi

Moni hakee uskonnoista vastausta kysymyksiin, miten tulisi elää ja mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Uskonnoista haetaan myös lohtua elämän menetysten keskellä. Mitä ateismi tarjoaa näiden tilalle?

Lyhyt vastaus: Ei mitään - Ateismi on vain sitä, ettei usko Jumalaan. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö ateistikin voisi etsiä vastauksia näihin kysymyksiin tieteestä, taiteesta ja filosofiasta, tai hakea turvaa ja lohtua muista ihmisistä.

Mitä ihmiselle tapahtuu kuollessa? Neurologian näkemys on, että tietoisuutemme on aivojemme tuotos. Tietoisuus siis sammuu ja lakkaamme olemasta. Se tuntuu samalta kuin miltä tuntui olla ennen kuin oli syntynyt - ei miltään. Kuolema ei ole mitään. Kuolema ei siis ole ongelma - vaan ongelma on elämä itse ja sen rajallisuus. Olemme kuin junamatkalla kohti kuolemaa.

Ateistinen kirjailija ja filosofi Sam Harris pohtii näitä asioita yhdessä keskustelussa. Suurin osa meistä elää huolehtien siitä, mitä on tulossa: Miten valmistautua huomiseen? Miten saada mökin katto korjattua, laituri rakennettua ja siten saada mökistä mukava paikka rentoutua? Elämme yleensä joko tulevaisuudesta huolehtien tai menneisyyttä muistellen, mutta miten usein elämme nykyhetkessä - nauttien siitä, mitä on juuri nyt? Kuunnellen toisia ja sitä mitä he meille sanovat nyt - sen sijaan, että mietimme jo omaa vastaustamme. Tulevaisuutta ja menneisyyttä ei ole olemassa - meillä on vain nyt hetki. Juuri tämä - ja tämä. Tulevan eteen on hyvä tehdä töitä, mutta sitä ei saisi tehdä tätä hetkeä unohtamatta.

Koska tahansa puhelin voi soida ja saat kuulla huonon uutisen, että rakastamasi ihminen on poissa. Miten kohtaamme nämä menetykset, mitkä ovat väistämättä edessä? Olisiko nyt-hetkestä apua myös tähän? Emme kai voi tehdä asialle muuta kuin keskittyä elämään nyt ja olemaan niiden ihmisten kanssa, jotka ovat ympärillämme, jottemme joudu suremaan menetettyjä hetkiä, kun he ovat poissa.

Jos sen sijaan vietimme liikaa aikaa netin keskustelupalstoilla ja koemme, ettemme olleet tarpeeksi läsnä sen kanssa, joka on poissa, niin mitä tehdä? Menneen murehtiminen ei ole paras tapa nyt-hetken viettoon. Käyttäkäämme nyt-hetki siten, mikä on juuri nyt parasta - tulevaisuutta unohtamatta, mutta muistaen, että tulevaisuuteen valmistautuminen ei saa pilata tätä hetkeä. Menneisyydestä voi kuitenkin olla vaikea irtautua ja olemme ajatustemme armoilla ja nyt hetki jää menneen murehtimiseksi. Minä sorrun välillä siihen, että suren tulevaa jo ennalta. Tiedosta ja ymmärryksestä ei ole apua kaikkeen. Elämän eläminen ja oman mielen hallinta on oma lajinsa.

Sam Harris pohtii näitä asioita videossa:
https://www.youtube.com/watch?v=ITTxTCz4Ums

Kyseisellä videolla on myös mindfulness-meditaatio, jonka kautta haetaan oivallusta, että loppujen lopuksi meillä on vain sisäisiä kokemuksia - maailma on meistä erillinen. Video kannattaa katsoa rauhassa, kun ympärillä ei ole muita ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme.