On paradoksaalinen asia miksi oikeistolaisten ja eteenkin natottajien mantra Saksan avun ratkaisevasta merkityksestä kesällä 1944 ja jopa väite että Osasto Kuhlmey olisi ollut "ratkaisijan roolissa", itseasiassa pelaisi juuri kommunistien pussiin ja virallisen neuvostoliittoalisen kertomuksen pussiin. Lueppas seuraavassa mitä historiantutkija ja valtiotieteenprofessori Markku Jokisipilä kirjoitti vuonna 2005 "Tieteessä tapahtuu"-julkaisussa:
"[Mannerheimin Rytille 24.7.44 lähettämän ]kirjeen liitteenä oli muistio, jossa Saksan sopimuksen nojalla antama vähäiseksi jäänyt joukkoapua oli yksityiskohtaisesti lueteltu saapumis- ja poistumisajankohtineen. Sodan jälkeen tätä peruskäsitystä Saksalle annetun lupauksen välttämättömyydestä ja sen suuresta merkityksestä olivat entisestään voimistamassa eräät psykologiset tekijät. Neuvostoliitto oli mahtava suurvalta, jonka arvovallalle ja sotilaskunnialle ei kerta kaikkiaan sopinut se, että pieni Suomi olisi omin voimin pystynyt torjumaan sen strategisen offensiivin. Sen sijaan sellaisen tulkinnan Neuvostoliitto oli valmis hyväksymään, että Suomi teki torjuntavoiton saavuttaakseen sopimuksen itse pahan voimien eli Hitlerin kanssa ja näin onnistui saavuttamaan riittävän aseellisen voiman.
Tällä tulkinnalla oli merkittävä rooli myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, koska se ikään kuin korosti Suomen johdon syyllisyyttä. Ellei sopimusta olisi tehty, olisi Neuvostoliiton uhrien määrä jäänyt pienemmäksi. Samalla kannalla oli myös Suomen kommunistinen puolue, joka omista tavoitteistaan käsin pyrki vähättelemään Suomen armeijan Saksasta riippumatonta omaa suorituskykyä. Poliittisesti vääräuskoisten torjuntavoitto oli tullut mahdolliseksi vain sen kautta, että he olivat myyneet sielunsa paholaiselle."
-----
Siinä se tuli. Suomen kommunistit ovat yli 75 vuotta vähätelleet suurelta osin Saksasta riippumatta saatua torjuntavoittoa omista poliittisista syistä. Myös Neuvostoliitto halusi luoda kuvan että Suomen kaltainen pikkuvaltio ei muuten pystyisi sitä vastustamaan. Näin ollen jokainen oikeiston ja natopuolueen pyrkimys hypettää Saksalta saatua apua pelaa kommunistien, äärivasemmiston ja viime kädessä Venäjän kansallisen ylpeyden pussiin jotta Venäjän ei tarvitsisi tuntea häpeää siitä että pikkuinen Suomi PÄÄASIASSA omin voimin saavutti lukuisia torjuntavoittoja kesällä 1944 (varsinkin Laatokan Karjalassa).
"[Mannerheimin Rytille 24.7.44 lähettämän ]kirjeen liitteenä oli muistio, jossa Saksan sopimuksen nojalla antama vähäiseksi jäänyt joukkoapua oli yksityiskohtaisesti lueteltu saapumis- ja poistumisajankohtineen. Sodan jälkeen tätä peruskäsitystä Saksalle annetun lupauksen välttämättömyydestä ja sen suuresta merkityksestä olivat entisestään voimistamassa eräät psykologiset tekijät. Neuvostoliitto oli mahtava suurvalta, jonka arvovallalle ja sotilaskunnialle ei kerta kaikkiaan sopinut se, että pieni Suomi olisi omin voimin pystynyt torjumaan sen strategisen offensiivin. Sen sijaan sellaisen tulkinnan Neuvostoliitto oli valmis hyväksymään, että Suomi teki torjuntavoiton saavuttaakseen sopimuksen itse pahan voimien eli Hitlerin kanssa ja näin onnistui saavuttamaan riittävän aseellisen voiman.
Tällä tulkinnalla oli merkittävä rooli myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, koska se ikään kuin korosti Suomen johdon syyllisyyttä. Ellei sopimusta olisi tehty, olisi Neuvostoliiton uhrien määrä jäänyt pienemmäksi. Samalla kannalla oli myös Suomen kommunistinen puolue, joka omista tavoitteistaan käsin pyrki vähättelemään Suomen armeijan Saksasta riippumatonta omaa suorituskykyä. Poliittisesti vääräuskoisten torjuntavoitto oli tullut mahdolliseksi vain sen kautta, että he olivat myyneet sielunsa paholaiselle."
-----
Siinä se tuli. Suomen kommunistit ovat yli 75 vuotta vähätelleet suurelta osin Saksasta riippumatta saatua torjuntavoittoa omista poliittisista syistä. Myös Neuvostoliitto halusi luoda kuvan että Suomen kaltainen pikkuvaltio ei muuten pystyisi sitä vastustamaan. Näin ollen jokainen oikeiston ja natopuolueen pyrkimys hypettää Saksalta saatua apua pelaa kommunistien, äärivasemmiston ja viime kädessä Venäjän kansallisen ylpeyden pussiin jotta Venäjän ei tarvitsisi tuntea häpeää siitä että pikkuinen Suomi PÄÄASIASSA omin voimin saavutti lukuisia torjuntavoittoja kesällä 1944 (varsinkin Laatokan Karjalassa).
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kaikki osapuolet pyrkivät tavalla tai toisella selittelemään eteenkin tiettyjä onnistumisia ja epäonnistumisia. Venäjällä ei haluta mielellään tunnustaa lend leasen tärkeää asemaa. Lännessä lend leasen asemaa NL:n sodassa jonkin verran liioitellaan ja unohdetaan että NL soti omin voimin vaikkakin tietyillä kriittisillä sektoreilla se tarvitsi ehdottomasti apua ennenkaikkea siksi ettei sen tappiot enää 1943-45 olisi muodostuneet vielä kamalammaksi kuin ne oikeasti reaalisoituivat tuolla jälkimmäisellä puoliskolla.
Suomen osalta Laatokan Karjalassa saadut, oikeastaan jopa selkeämmät torjuntavoitot kuin Kannaksella ovat mielenkiintoiset sillä ne herättävät kysymyksiä. Jos se onnistui ilman saksalaisia joukkoja ja ilman saksalaisten lentojoukkoja niin miten "ratkaiseva" Saksan Luftwaffen rooli lopulta oli Kannaksella. Ilman muuta merkittävästi helpotti päärintamalla mutta Kuhlmey-osaston (suhteellisen vähäinen konemäärä, Luftwaffen yleinen tason lasku huomioitava myös) esittäminen jopa "ratkaisevana" on mahtavaa yliampumista. Jopa länsivalloilla joiden ilmasodan volyymit olivat aivan jollain toisella asteikoilla (kuin Saksalla itärintamalla ja tasoltaan huomattavasti parempana kuin NL:n ilmavoimat) oli maavoimillaan tehtävä vielä hyvin raskas, likainen ja verinen työ tappioita kärsien ennenkuin voitonkellot soivat.
////historian faktat
Kiinnostava analyysi Jokisipilältä. Olenkin kiinnittänyt huomiota siihen miten äärivasemmisto pyrkii laittamaan saksalaisten roolin liiankin merkittäväksi kesän 1944 tapahtumien osalta. Monet tälläkin palstalla heiluvat stalinistit ovat vuosia postanneet että "Kuhlmey Suomen pelasti". No nyt selvisi taustat. Näin kommunistit toimivat jo sotasyyllisyysprosessin aikaan. Ja tätä Moskova halusi. Oli kova pala myöntää Moskovalla että jossain Ilomantsissa ja U-linjalla suomalaiset murskasivat täysin omin voimin puna-armeijan kiilat. Ilomantsista ei saanut pitkään aikaan edes mainita. Muutenkin Venäjällä Suuren Isänmaallisen Sodan alttaripalvojia ärsyttää suunnattomasti yhä Suomen torjuntavoitot. Ei ole kauankaan siitä kun muuan venäläinen tiuskaisi nettikeskustelussa ilmeisesti joko ruotsalaiselle tai suomalaiselle että "stop talking - nobody is interested in Karelian Front".
Nythän+on+niin+että+Saksasta+saatu+Ryti-Ribbentrop+"apu"+(jolla+oli+hinta)+ei+itseasiassa+edes+ehtinyt+vaikuttamaan+taisteluihin+kuten+Jokisipilä+omissa+tutkimuksissaan+todennut.+Ne+tulivat+pääasääntöisesti+siinä+vaiheessa+kun+rintamat+olivat+jo+vakiintuneet+Kannaksella+ja+vakiintumassa+Laatokan+Karjalassa.+Esim+Pzkw+IV+-panssareita+ei+koskaan+käytetty+sotatoimissa+(niihin+vaadittu+miehistökoulutus+olisi+vaatinut+kuukausia).+Se+kalusto+oli+siltä+varalta+jos+mitään+aselepoa+ja+välirauhaa+ei+olisi+pystytty+solmimaan.+
Kommunisteilla ja Neuvostoliitolle sopi kertomus jossa Suomi selvisi vain tarrautumalla avuttomana Natsi-Saksan apuun. Muussa tapauksessa olisi jouduttu siihen ikävään tilanteeseen että Kotka-operaation surkea epäonnistuminen olisi pitänyt myöntää pääasiassa suomalaisten onnistuneeksi torjuntatoiminnaksi. Suurvallalle on erityisen häpeällistä jos pikkuvaltio sitä nöyryyttää. Siksi talvisotakin on yhä Venäjällä melko vaiettu ja väheksytty asia. Todellakin. Huvittavalla tavalla natsifanipojat pelaavat tässä kommunistien ja Moskovan pussiin. Ei liene ensimmäinen kerta. Näin Suuren Isänmaallisen Sodan narratiivin suomalainen sivujuonne halutaankin menevän.
"Samalla kannalla oli myös Suomen kommunistinen puolue, joka omista tavoitteistaan käsin pyrki vähättelemään Suomen armeijan Saksasta riippumatonta omaa suorituskykyä. Poliittisesti vääräuskoisten torjuntavoitto oli tullut mahdolliseksi vain sen kautta, että he olivat myyneet sielunsa paholaiselle."
Aika nasevasti Jokisipilä kiteytti asian.
*****Penna Tervo*****
Markku Jokisipilä (samasta kirjoituksesta poimittuna):
" Viime keväänä julkaistussa väitöskirjassani Aseveljiä vai liittolaisia? Suomi, Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin sopimus pyrin osoittamaan, ettei Rytin-Ribbentropin sopimusta ollut pakko tehdä sen paremmin sotilaallista kuin ulko- tai sisäpoliittisistakaan syistä. Sopimuksen merkitys Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjunnassakin oli hyvin vähäinen ellei peräti olematon siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä saatu apu saapui Suomeen vasta suurhyökkäyksen päättymisen jälkeen. Kaiken lisäksi koko vaatimus liittosopimuksen tekemisestä oli hyvin todennäköisesti pelkkää ulkoministeri Ribbentropin bluffia, eli sen torjumisesta ei olisi seurannut yhtään mitään. Hitler oli luvannut jo 12.6., siis kaksi viikkoa ennen sopimuksentekoa, että Saksa antaisi Suomelle kaiken mahdollisen avun. "
Tämä osoittaa että Ryti itseasiassa teki palveluksen Neuvostoliitolle ja kommunisteille jotka rakensivat kertomuksen jolla selittää epäonnistunut maahantunkeutuminen heinäkuussa johtuneen tuosta Rytin tekemästä sopimuksest. Ryti pelasi Neuvostoliiton ja kommunistien selittelyosastolle valttikortit käteen.
Jokisipilä: "
"Keskeisin syy sopimuksen tekoon olikin se, että Mannerheim, joka asian viime kädessä päätti, halusi pelata varman päälle. Marsalkka tiesi, ettei apu ehtisi rintamalle ennen ratkaisun tapahtumista, ja oli myös lähes varma siitä, ettei
vaatimuksella ollut Hitlerin tukea. Hän kuitenkin halusi Saksan avun jatkuvan. Hän tiesi joutuvansa pian ottamaan vastuulleen myös presidentin tehtävät, ja halusi varmistaa sen, että pääsisi aloittamaan rauhanneuvottelut mahdollisimman edullisissa olosuhteissa. Paras hihaässä neuvotteluissa tietysti olisi vahva armeija, ja juuri siksi Mannerheim asetti kaiken arvovaltansa peliin saadakseen sopimuksen Saksan kanssa syntymään. Perustelin ja dokumentoin väitteeni niin aukottomasti kuin se vain lähdeaineiston valossa oli mahdollista."
" ei itseasiassa edes ehtinyt vaikuttamaan taisteluihin kuten Jokisipilä omissa tutkimuksissaan todennut. Ne tulivat pääasääntöisesti siinä vaiheessa kun rintamat olivat jo vakiintuneet Kannaksella ja vakiintumassa Laatokan Karjalassa. "
Minun veikkaus on päinvastainen. Hitlerin antamat aseet vaikuttivat juurikin siihen, että Stalin veti joukkonsa - eikä enää vaatinutkaan ehdotonta antautumista! Torjunnassa aseet ratkaisivat. Sekä vaikuttivat ratkaisevasti Stalinin arvioon kapitulaatio uhkan tehoon. Stalinin vaaitima kapitulaatio, joutui saksalaisaseiden myötä uudelleen arviointiin Stavkan strategioissa.
Eiköhän Jokisipilä kuitenkin osaa nämä asiat paremmin kuin joku harrastelija?
Jokisipilä ei paljoa hiisku kapitulaatiosta eikä siitä, miksi ei enää aseleposopimusta tehtäessä vaatinut ehdotonta antautumista. Aseleoposopimusta ei saneltu Stavkan puolelta, vaan tehtiin Mannerheimin esityksen pohjalta.
"Samalla kannalla oli myös Suomen kommunistinen puolue, joka omista tavoitteistaan käsin pyrki vähättelemään Suomen armeijan Saksasta riippumatonta omaa suorituskykyä. Poliittisesti vääräuskoisten torjuntavoitto oli tullut mahdolliseksi vain sen kautta, että he olivat myyneet sielunsa paholaiselle."
Tämä havaitaan tälläkin palstalla kestostalinistin jankuttaessa jatkuvasti "ilman Saksan apua bla bla bla....". Muutama vuosi sitten jo ihmettelin miksi stalinistit omituisella tavalla ylistivät Osasto Kuhlmeytä. Nyt selvisi motiivi. He ovat tehneet sitä koska heidän päämaalitaulunsa on ollut Suomen asevoimat ja sen saavuttamat torjuntavoitot. "Saksan avulla saavutetun torjuntavoiton" NL oli valmis hyväksymään. Ja minkä Kreml hyväksyi sen hyväksyy silloin kuuliaisesti myös stalinisti.
Jokisipilä esitti väitöskirjassaan naurettavan väitteen, että Ribentrop tuli tekemään Rytin kanssa sopimuksen ilman että Hitler olisi koko asiasta tiennyt.
Jokisipilä nosti esille myös sen miten jopa rintamalla olleet saatiin hurahtamaan viralliseen propagandaan jonka mukaan Ryti-Ribbentrop-sopimuksella oli tärkeä merkitys rintaman vakauttamisessa:
"Virallisessa tiedotuspolitiikassa ja maan sisäisessä propagandassa sopimuksella saadun avun merkitystä ryhdyttiin korostamaan välittömästi, vaikka vielä ei ollut edes tietoa siitä, mitä Saksasta lopulta saataisiin, puhumattakaan siitä, että tämä lisätty apua vielä olisi ehtinyt lähellekään rintamaa. Varsinkin saksalaismielisessä oikeistolehdistössä korostettiin tämän avun suurta osuutta taistelutapahtumien
Tali-Ihantalassa saamaan käänteeseen, vaikka näillä asioilla ei todellisuudessa ollut juuri mitään tekemistä keskenään. Varsinkin itse rintamalla olleet ovat myöhemmin korostaneet sopimuksen suurta merkitystä. Tosiasiassa rintamamiehillä ei kuitenkaan ollut eikä voinutkaan olla minkäänlaista käsitystä siitä, mikä osa
avusta oli tullut nimenomaan seurauksena sopimuksesta ja mikä olisi ollut joka tapauksessa käytettävissä.
Tämä historiallinen optinen harha selittyy sillä yksinkertaisella syyllä, että Hitlerin 12.6. lupaaman lisätyn avun saapuminen rintamalle ajoittui lähelle sopimusneuvotteluja ja niiden tuloksen julkistamista. Juuri tästä syystä rintamamiehet katsoivat jokaisen Stuka-syöksypommittajan, jokaisen Sturm-rynnäkkötykin sekä jokaisen panssarinyrkin ja -kauhun olleen seurausta nimenomaan Rytin Hitlerille antamasta lupauksesta, vaikka ne eivät todellisuudessa liittyneet mitenkään toisiinsa."
Jokisipilä:
"Mielenkiintoista onkin, että tulkinta sopimuksella saadun avun keskeisestä merkityksestä oli valmis jo heinäkuun alkupuolella, eli ennen kuin sopimuksessa luvattua aseapua oli maahan edes alkanut tulla. Kun suurhyökkäys sitten heinäkuun puolivälissä päättyi, todettiin sen torjumisen johtuneen nimenomaan tästä Saksan kanssa tehdystä sopimuksesta ja sen avulla saadusta lisätystä sotilaallisesta avus-
ta. On kuitenkin selvää, ettei heinäkuussa 1944 kellään voinut vielä olla selkeää käsitystä siitä, mitkä yksittäiset tekijät olivat keskeisimmin vaikuttaneet torjuntavoiton onnistumiseen. Taistelun tuoksinassa kellään ei edes olisi ollut aikaa tehdä tällaista analyysiä. Siksi kaikella sillä, mitä sopimuksen merkityksestä tuoreeltaan heti hyökkäyksen jälkeen sanottiin, oli ennen kaikkea poliittinen tarkoitus: vakuuttaa erillissotateesinsä haaksirikkoa surreet suomalaiset siitä, että Ribbentropin vaatima sitoumus oli kannattanut tehdä. Kesän 1944 kriittisessä tilanteessa maan johdolla ei kerta kaikkiaan ollut varaa ryhtyä väittelemään siitä, oliko tämä ratkaisu todella ollut tarkoituksenmukainen."
Oleellisinta asiassa on mistä Jokisipilä on useaan otteeseen tutkimustietoonsa pohjaten on usein todennut: Hitler oli jo 12.kesäkuuta määritellyt että Suomea tullaan auttamaan niin kauan kuin se jatkaa taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Ryti-Ribbentrop-sopimus on todellakin nähtävä vain asemastaan hierarkiassa kamppaailleen ulkoministeri Ribbentropin oman hännän kohottamisyrityksenä. Jokisipilän mukaan Saksan ulkopolitiikan kovan ytimen muodosti kuitenkin sotilaslinja ja siinä katsottiin että Suomen tukeminen hyödytti Saksaa. Ribbentrop ei tämän kovaan ytimeen kuulunut. Sotilaslinjalla oli kuitenkin Hitlerin tuki.
Hitler lupaa aseapua sopimusta vastaan ja kiittää Rytin - Ribbentropin tekemää sopimusta kiittää kirjelmästä 26. päivältä kesäkuulta. Miksi Hitler muka uudelleen kahden viikon kuluttua (viittaan lupaukseen 12.6) lupaa aseapuaan ja laittoi ulkoministerinsä tekemään sopimuksen Rytin kanssa? Eihän selityksessä ole mitään järkeä! Toisekseen Ryti ei tiennyt kuten Jokisipilä, että jo saadut aseet riitti yhden suurhyökkäksen torjumiseen! Uskomatonta tietoa Jokisipilältä. Ettei vaan ollut jälkiviisas.
Hänen Ylhäisyytensä
Suomen Tasavallan Presidentti
Herra Risto Ryti
Helsinki
Herra Presidentti,
Kiitän Teidän Ylhäisyyttänne kirjelmästä 26. päivältä kesäkuuta, josta olen havainnut, että Suomi on päättänyt Saksan rinnalla käydä sotaa Neuvostoliittoa vastaan, kunnes uhka Suomea vastaan Neuvostoliiton taholta on torjuttu, ja että Te ette tule tekemään aselepoa tai rauhaa Neuvostoliiton kanssa muutoin kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa.
Tästä ilmoituksesta olen suurella tyydytyksellä saanut tiedon ja olen vakuutettu siitä, että tämä päätös tulee olemaan Suomen kansalle siunauksellinen.
Tässä yhteydessä haluan vahvistaa Teidän Ylhäisyydellenne valtakunnanulkoministeri v. Ribbentropin antaman lupauksen, että Saksa Suomen hallituksen toivomuksen mukaisesti antaa ja tulee antamaan Suomen puolustusvoimille kaiken sotilaallisen aseavun, mikä Saksalle on mahdollista. Myöskin taloudellisella alalla Saksan valtakunta tulee, kuten tähänkin saakka, tukemaan Suomea mahdollisuuksiensa puitteissa.
Tämän lisäksi haluan vakuuttaa Teille, Herra Presidentti, että pidän Suomen etuja minuakin velvoittavana ja etten tule ryhtymään Neuvostoliiton kanssa mihinkään sopimuksiin tiedottamatta tästä Suomen hallitukselle ja ilman Suomen suostumusta kaikkiin kysymyksiin, jotka koskevat Suomea.
Ilmituoden vielä kerran tyydytykseni Helsingissä juhannuksen aikaan käytyjen keskustelujen suotuisan tuloksen johdosta lausun toivomuksen, että kohtalonyhteyteen bolshevismia vastaan liitettyjen kansojemme historiassa sen pohjalla on alkava yhä kiinteämmän ja taisteluyhteyden ja ystävyyden ajanjakso ja että tämä henki tulee vaikuttamaan kaikilla maitamme koskevilla sekä myös ilmenemään julkisuudessa. Muuttumaton vakaumukseni on, että yhteinen taistelumme Euroopan puolesta kaikesta sen vaikeudesta ja kovuudesta huolimatta tulee johtamaan voittoon.
Pyydän teitä, Herra Presidentti, vastaanottamaan ystävällisen kiintymykseni vakuutuksen.
Kunnioittavasti
Adolf Hitler
Aika korskeata väittää: " "että Ryti-Ribbentrop-sopimus on todellakin nähtävä vain asemastaan hierarkiassa kamppaailleen ulkoministeri Ribbentropin oman hännän kohottamisyrityksenä. ""
Saksan ulkopolitiikan määritteli sodan aikana Hitler ja sotilaslinja, ei Ribbentrop. Hitlerin ja sotilaslinjan näkemys oli: Suomea autetaan koska se hyödyttää Saksaa Itämeren alueella. Ehtona oli tietenkin se että Suomi jatkaa taistelua NL:a vastaan. Lisäksi Hitler näki nikkelin, sellun, puutavaran ja muutaman mineraalin kuten molybdeenin saamisen Suomesta välttämättömäksi.
On merkillepantavaa myös se että kun Saksan vastoinkäymiset talvella 1942-43 alkoivat se pakotti sotilaslinjan ja Hitlerin myymään moderninpaa kalustoa Suomelle.
Ryti-Ribbentrop-sopimus ei millään tavalla vaikuttanut torjuntavoittoihin. Jokisipilä ja monet muut tutkijat ovat tämän havainneet jo pelkästään seuraamalla materiaalitoimituksia. Lisäksi suurin osa materiaalitoimituksista, jopa kaikki olisi toimitettu Suomeen joka tapauksessa.
" Ryti-Ribbentrop-sopimus ei millään tavalla vaikuttanut torjuntavoittoihin. Jokisipilä ja monet muut tutkijat ovat tämän havainneet jo pelkästään seuraamalla materiaalitoimituksia. "
Miksi Ryti ja hallitus eivät tienneet samaa minkä Jokisipilä viisaudessaan on tiedoksi saattanut, että jo maassa olevat aseet riittävät suurhyökkäyksen torjumiseen?
Varsinainen sotastrategi! Kukaan ei sodan ajan päättäjistä ei tiennyt samaa kuin Jokisipilä vuosikymmeniä sotien jälkeen,.
Hölynpölyä.
Sakaan avun merkitys tunnettiin kaikissa päämajoissa ja myös rintamalla ihan omasta kokemuksesta.
Saksan rintamajoukot nostivat suomalaisten uskoa,kun ne omin silmin nähtiin.
Materiaaliapu taas mahdollisti taistelun vielä,kun yksiköt lähtivät.
Kommunistien näkemykset ovat täysin yhdentekeviä itse tapahtumien kannalta.
Lopputulos eli itsenäisyyden säilyminen ratkaisi.
Kommunistit yrittävät edelleen tälläkin palstalla vähätellä sekä kesän-44 taistelua, että Saksan siihen antamaa apua.
Ei se tapahtumia ja lopputulosta miksikään muuta.
Itse Ribbentrop-sopimus ei syntynyt sotilaallisen pakon vuoksi. Rintamalinja oli jo saatu vakautettua ja Neuvostoliitto siirtänyt sotatoimiensa painopisteen eteläisimmille rintamille kun sopimus tehtiin. Saksa toimitti kyllä vuonna 1944 ratkaisevaa aseapua Suomelle, mutta se oli annettu ja käytössä jo paljon ennen Ribbentrop-sopimusta. Kuitenkin se, että esim. varhemmin keväällä Suomeen tuodut uudet panssaritorjunta-aseet saatiin rintamalle pääosin vasta suurhyökkäyksen alettua, jätti useimpien suomalaisten mieliin virheellisen kuvan siitä, että vasta Ribbentrop-sopimus olisi käynnistänyt mittavan aseavun.
Ilma-aseen osalta tärkeä vahvistus Suomelle oli taisteluosasto Kuhlmeyn ja sen syöksypommittajien lähettäminen Suomeen, mutta se oli antanut panoksensa taisteluihin jo ennen Ribbentrop-sopimusta. Jos sitten Saksa todella olisi Ribbentropin uhkauksen mukaisesti vetänyt jo antamansa vahvistukset pois Suomesta ei tälläkään enää olisi ollut ratkaisevaa vaikutusta Suomen puolustuskykyyn. Myös sotatarvikevarastot olisivat hyvinkin riittäneet ainakin vuoden 1944 loppuun saakka.
Kaiken lisäksi Ribbentropin uhkaus oli ilmeisen katteeton. Jokisipilän mukaan sille, että Ribbentrop olisi todella puhelimitse saanut Hitleriltä tällaisen uhkavaatimuksen esitettäväkseen, ei ole muuta todistetta kuin Ribbentropin oma kertomus. Hitlerin aiemmin ja myöhemmän käyttäytymisen perusteella Jokisipilä päättelee, että kyseessä oli kolmannen valtakunnan valtakeskuksesta jo marginalisoituneen ulkoministerin uskallettu bluffi, joka onnistuessaan olisi palauttanut hänet führerin suosioon.
Suomalaiset eivät myöskään juonineet jättämällä sopimuksen tarkoituksella viemättä eduskuntaan. Näin meneteltiin siksi että tiedettiin, ettei eduskunnan enemmistö olisi sitä koskaan hyväksynyt. Saksalaiset eivät myöskään olleet niin tietämättömiä Suomen valtiosäännön hienouksista ja varmennuksen merkityksestä, kuin meillä on selitetty.
Kaiken tämän Jokisipilä esittää alkuperäisaineistoon sekä kattavasti vanhempaan, myös valtavirran kanssa ristiriitaisiin näkemyksiin päättyneeseen vähemmän tunnettuun tutkimukseen tukeutuen. Asiaan myös kuuluu, että Jokisipilä käy paikoin reippaaseenkin polemiikkiin vanhempien tutkijoiden kanssa, sekä heidän suurin selitystulkintoihinsa että detaljituloksiinsa viitaten.
Laitetaanpas tähän lähteesi! Erkki Tuomijojan kirjavinkkiä kopioit.
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/markku-jokisipila-aseveljia-vai-liittolaisia-suomi-hitlerin-saksan-liittosopimusvaatimukset-ja-rytin-ribbetropin-sopimus/
Entäs mitä tästä tuumaat? Tuomiojaa tämäkin! Jonas tavallaan runttaa Jokisipilän teesit, joita Erkki myös vahvasti esiin toi.
Tässä Tuomiojan arvio Jonaksen tutkimuksesta"
" Jonas tuntee lähteensä ja aiemman tutkimuskirjallisuuden hyvin eikä epäröi käsitellä kriittisesti myös suomalaisten tutkijoiden töitä. Näistä hän käsittelee erityisen kriittisesti Markku Jokisipilän vuonna 2004 ilmestynyttä väitöskirjaa Aseveljiä vai liittolaisia. Jokisipilän keskeisin ja huomiotaherättävin väite oli, että kannaksen suurhyökkäyksen kesällä 1944 alettua Suomeen lentänyt ulkoministeri Ribbentropp käytti bluffia saadakseen Rytin antamaan sitoumuksen jatkaa sotaa Saksan rinnalla. Tämän tulkinnan Jonas kohtuullisen vakuuttavasti torjuu. Muutoinkin Jonas katsoo Jokisipilän saaneen huomiota tutkimukselleen ”epätavallisilla ja usein epärealistisilla teeseillä”. Tähän Jokisipilän reippaaseen tapaan polemisoida vanhemman tutkimuksen kanssa kiinnitin itsekin huomiota hänen kirjaansa arvioidessani. "
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2010/12/michael-jonas-kolmannen-valtakunnan-lahettilas-wipert-von-blucher-ja-suomi-alkup-wipert-von-blucher-und-finnland-alternativpolitik-und-diplomatie-im-dritten-reich-ajatus-568-s-juva-2010/
Kolmannen Valtakunnan Lähettiläs - Michael Jonas. Sivu 363.
" Ribbentropin oleskelu Helsingissä 22. - 27. kesäkuuta 1944 juhannusneuvotteluissa ovat aina herättäneet suurta kiinnostusta Saksan ja Suomen historian tutkimuksessa. Jokisipilän seikkaperäinen tapahtumien rekonstruktio muodostaa tässä vain tuoreimman tähän aihepiiriin pureutuvan laajan tutkimuksen.
Jokisipilän päätelmät ovat usein sisällöltään hypoteettisia, siksi seuraavassa siterataan niitä vain varauksellisesti. "
Sekä Neuvostoliiton että Natsi-Saksan ulkopolitiikassa hahmottuu kaksi viereistä linjaa jossa toinen on näkyvä muttei vaikutusvaltaisin. Sitä kutsutaan viralliseksi linjaksi. Se merkittävämpi oli sotilaslinja, usein hyvin salainen. Neuvostoliitossa ja Suomessa se tunnettiin aikoinaan KGB-linjana. Natsi-Saksassa sotilaslinjana. Ribbentrop oli keulakuva. Sotilaslinja se todellinen jossa voima oli.
Nyt ymmärrän paremmin miksi Suomen Kommunistisen puolueen ja äärivasemmiston piirissä ylläpidetään ja pönkitetään oikeistolaisten tavoin Natsi-Saksan merkitystä torjuntavoiton saamisessa keskeisenä ja vähätellään Suomen puolustusvoimien omaa, sittenkin paljon tärkeämpää panosta. Se lähtee äärivasemmiston ja sen isännän, siis Neuvostoliiton eduista.
On oikeastaan aika surkuhupaisaa että oikeistolaisten lellikin Kuhlmeyn ja ylipäätänsä Natsi-Saksan panosta Kannaksella 1944 alleviivataan. Tuskin kukaan näistä Luftwaffe-fanipojista tajuaa pelaavansa virallisen neuvostoliittolaisen tulkinnan puolesta jonka takana seisoo myös suomalainen äärivasemmisto, jolle torjuntavoitto on sietämätön asia yhä.
Ette ehkä ole eläneet nuoruuttanne 1970-luvulla ja kuulleet "Näin naapurissa"-radiosarjaa vaikka monet luulevat siitä tietävänsä. Ohjelmasarjan huvittavan mutta samalla paljastavin piirre liittyi aina siihen kuinka haastateltavat "neuvostokansalaiset" (tarkkaan valikoitu joukko ihmisiä joiden tehtävänä oli aina toistaa virallinen totuus) aina kun heiltä kysyttiin jotain mitä lännessä oli mutta jota Neuvostoliitossa ei ollut vastasivat: "me täällä Neuvostoliitossa emme sitä tarvitse".
Neuvostoliittolaiseen pseudotodellisuuteen kuului kaikkien kiusallisten asioiden kiistäminen ja selittäminen niin että se sopii maan viralliseen tulkintaan. Niinpä Kannaksen (ja Laatokan Karjalan) pieleen menneet lopulliset läpimurtoyritykset selitettiin tyhjäksi alkamalla puhumaan "rajoitetuista tavoitteista" ja "ensiportaan joukkojen viemisestä päärintamalle".
Liian monilta on jäänyt huomaamatta se, että kommunisti ja äärivasemmistolainen kiistää aina tosiasiat silloin kun se ei sovi oman (ja Moskovan) näkemykseen. Torjuntavoitto on äärimmäisen tuskallinen asia yhä äärivasemmistolle. Siinä kun pitäisi pystyä antamaan reilu tunnustus ideologiselle pääviholliselle - sille Suomelle joka kieltäytyi bolshevisoinnilta, joka esti niskalaukaukset, joukkoraiskaukset ja Siperiaan kyyditykset. Tätä äärivasemmisto ei tule koskaan tunnustamaan. He tulevat kuolemaan pinttyneen ideologiansa puolesta.
Täysin selvä asia on että vaikka väitettäsiinkin Ryti-Ribbentrop-sopimukseen kuuluneen ne toimitukset jotka sovittiin 26.kesäkuuta 1944 jälkeen (kiistanalainen oletus sinänsä) niin eihän ne aseet ja toimitukset edes ehtineet vaikuttamaan sotatoimiin sillä ne pääasiassa tapahtuivat heinäkuun lopulla ja elokuussa.
"Jälkikäteen on voitu todeta, että sopimuksesta kieltäytyminen olisi tuskin johtanut apuvoimien poisvetämiseen, toisin kuin Ribbentrop oli uhkaillut, mutta Mannerheim ja Ryti eivät tuolloin olleet varmoja asiasta eivätkä halunneet riskeerata apua. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryti–Ribbentrop-sopimus
Juuri nimenomaisen kohdan lähteenä pidetty: "Itsenäisen Suomen historia 3, 1992: 141." 12 vuotta ennen Jokisipilän väitöskirjaa.
"Myös vilja-apu oli elintärkeää. Varsinaisiin kesän taisteluihin materiaalitoimitukset eivät kuitenkaan ehtineet. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryti–Ribbentrop-sopimus
Montako saksalaista sotilasta ja lentäjää operoi Laatokan Karjalan taisteluissa kesällä 1944? Eipä tainnut juuri lennellä Kuhlmey-pojat. Ja kuitenkin sielläkin saavutettiin torjuntavoitot. Ja itseasiassa vielä selkeämmin kuin Kannaksella. Nietjärvellä tuhottiin rykmentti monttuihinsa. Ilomantsissa myös.
Niin. Suomessa oli laitaoikeisto ja laitavasemmisto. Molemmat halusivat että Suomi nuolisi jonkin suurvallan persettä. Laitaoikeisto Saksaa, laitavasemmisto Neuvostoliittoa. Ja molemmat ovat tavallaan pelaamassa samalla puolelle. Niiden välissä on sitten se valtavirta-Suomi, tavallisten ihmisen Suomi.
Onneksi olkoon vain Kuhlmey-fanit niin laitaoikealla kuin vasemmallakin. Mutta Neuvostoliiton eli nykyisen virallisen Venäjän sotakertomusta te olette Kuhlmey-fanituksellanne pönkittämässä. Varsinkin laitaoikeiston nojatuolikenraalien luulisi olevan nolona tämän asian kanssa.
Kenen aseilla nämä valtavirran porukat tappelivat?
" Niiden välissä on sitten se valtavirta-Suomi, tavallisten ihmisen Suomi. "
Suurvallalle on erityisen karvasta ja kirvelevää aina se kun jokin pieni valtio niitä nöyryyttää. Amerikkalaistenkin on vaikea myöntää sotilaallista tappiotaan Vietnamissa. Kymmeniä vuosia sikäläinen propaganda on rakentanut myyttiä USA:sta joka muka "ei hävinnyt yhtään taistelua". Todellisuus on aivan jotain muuta.
"In this groundbreaking book, James William Gibson shatters the misled assumptions behind both liberal and conservative explanations for America's failure in Vietnam. Gibson shows how American government and military officials developed a disturbingly limited concept of war -- what he calls "technowar" "
https://www.amazon.com/Perfect-War-Technowar-Vietnam-Military/dp/0871137992
Kommunistien ja äärivasemmiston olemukseen kuuluukin ytimennävertäminen. Mutta kun he ovat päässeet tavoitteeseensa ja pääsevät valtaan loppuun kriittinen ajattelu ja kyseenalaistaminen siihen paikkaan. Heistä tulee äärikonservatiiveja kuten brezneviläiseen dementiaan yleensä kuuluukin.
Kesäkuussa 1944. Wehrmacht oli jo toimittanut kriittisiä panssarintorjunta-aseita ja lähettänyt merkittävän ilmavoimien osaston tukemaan Suomen puolustusta. Karjalan kannaksella . Itse asiassa kaikki tarvittava sotilaallinen apu oli jo Suomessa tai matkalla, kun Ribbentrop alkoi painostaa presidentti Rytiä; Saksan puolustusministeriö ja armeijan päämaja toimivat näennäisesti toisistaan riippumatta.
Tätähän eivät palstan stallarit ja pöhveIit suostu uskomaan.
Sisältyikö Ryti-Ribbentrop-sopimukseen, tai sen kylkeen, muita artikkeleita kuin suoraan aseet ja ammukset, esimerkiksi vilja, polttoaineet yms.?
Olikohan Suomen johdon ajatuksena käyttää Saksaan sitoutumista selkänojana Moskovan suuntaan, vaikka todennäköisesti uumoiltiin eron tulevan lähitulevaisuudessa.
Ei tuossa vaiheessa kesäkuussa ollut vielä mitään varmuutta kuinka pitkään ja miten suurella voimalla Moskova aikoo Suomeen yrittää, ja kun Stalinin ajatustenlukijat olivat epävarmoja tuon suhteen, nähtiin paremmaksi varautua pitempäänkin vihanpitoon.
Tänä päivänä me tiedämme paljon enemmän kuin tuolloin voitiin tietää tai ennustaa, ja se vääristää meidän ajatteluamme.
Laitavasemmiston käyttämä yleinen hokema oli koko sodanjälkeisen ajan Kannaksen halkijuoksusta, jota ivallisesti kuuli mainittavan Neuvostoliiton aikana televisiossa ja.lehdissä.
Puna-armeijan hyökkäyksen pysähtyminen puolestaan Stalinin taktidista siirroista kohti Berliiniä.
Kulttuurimarxilaisuuden ytimessä on "critical thinking", jossa yhteisön arvot pyritään kyseenalaistamaan ja manipuloidaan häpeämään omaa kulttuuria. Sen muita kulttuureja, eteenkin takapajuisia pitäisi ihailla ja arvostaa. On täysin selvä asia että mm torjuntavoitot kulttuurimarxilaisuus haluaa vetää vessanpöntöstä. Siksi se pyörittää "Mannerheim on homo"-myllyä. Siksi Suomen käymästä sodasta kulttuurimarxilaiset kuolaiset turvat tohisten kaivalevat kaikenlaisia "traumoja".
Kulttuurimarxilaisuuden ytimessä "myllyä pyörittää" tosiasiassa Pietarin Trollitehdas.
Tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon presidentti Putinin hallintoa tukevia ja Ukrainaa sekä länsimaita kärkevästi arvostelevia artikkeleita, blogipostauksia ja kommentteja, sekä saada tuotannolle mahdollisimman hyvä näkyvyys internetissä.
Mediassa paikka on ristitty trollitehtaaksi.
https://yle.fi/uutiset/3-7804386
Ryti-Ribbentrop "sopimus" ei vaikuttanut tuon taivaallista esimerkiksi Kannaksen taisteluihin joiden ratkaisu tapahtui kun Tali-Ihantalassa puna-armeijan hyökkäys tyrehtyi täysin 7.heinäkuuta mennessä. Vuosalmella pahin oli ohi 15.heinäkuuta. U-linjalla voitto Nietjärvellä saavutettiin 17.heinäkuuta. Ehkä Ilomantsissa jokin ammus ja jokin panssarinyrkki on tullut heinäkuun toimituksena. Saksan toimitukset heinäkuusta lähtien lojuivat pääasiassa varastossa kun kun aselepo 5.syyskuuta aselepo astui voimaan.
Ribbentrop vaati sopimusta aseiden saannin jatkumiseksi. Tämä on se pointti.
Kukaan ei juhannuksena 1944 tiennyt mitä Jokisipilä tuli tietämään v. 2004 aseiden riittävyydestä. Jälkiviisastelua sopii toki tehdä. Jos sopimusta ei olisi tehty tilanteessa, jossa Stalin vaati ehdotonta antautumista niin spekulaatiot sitten niistä seuranneista tilanteista olisi hyvin aiheellisia. Olisihan se ollut typerätä jättää ottamatta aseita ja viljaa koska vaihtoehtona oli Stalin ja kapitulaatio.
"Ryti-Ribbentrop "sopimus" ei vaikuttanut tuon taivaallista esimerkiksi Kannaksen taisteluihin joiden ratkaisu tapahtui kun Tali-Ihantalassa puna-armeijan hyökkäys tyrehtyi täysin 7.heinäkuuta mennessä."
Tuon me tiedämme nyt, mutta kesäkuussa 1944 ei kellään Suomen johdossa ollut vielä tiedossa miten sotatilanne tulee kehittymään ja kuinka pitkään ja millä voimalla puna-armeija toimii Suomen rintamalla.
Tiedustelun ja muuta kautta saatujen vihjeiden perustalta tehtyjä arvioita tietysti oli, mutta niide perässä oli paljon kysymysmerkkejä.
Kannaksen ja Laatokan Karjalan taistelut on nähtävä osana Itämeren alueen tilannetta. Osasto Kuhlmeykin geschwaderit operoivat molemmin puoli Suomenlahtea. Suomalaisten torjuntavoitot Laatokan Karjalassa asettavat kysymyksiä oliko Osasto Kuhlmey sittenkään niin merkittävä Kannaksen taisteluissa kuin on esitetty. Veteraanimuisteluiden varaan en laskiai paljoa sillä monet niistä ovat virallisen selitysmallin opittua toistoa ja herättävät lähdearvollisesti epäilyksiä. Osa voi olla jopa valemuistoja.
////historian faktat
Stukat pommittivat saman tonnimäärän hyökkääjien niskaan kuin mitä oli Suomen tykistön ampumat tonnimäärät. Nämä vertailut eivät ole veteraani valemuistoja.
Tällä+keskustelupalstalla+pörräävä+stallari+on+aina+väittänyt+että+Kuhlmeyn+ansiosta+Suomi+saavutti+torjuntavoitot.+Sen+sijaan+hän+ei+pysty+selittämään+miksi+20+muuta+"+kuhlmeytä"+itärintamalla+1944+ei+pystynyt+samaan.+Kannattaa+muistaa+että+rintamajoukkojen+panssareistaan+peräti+17%+NL+keskitti,+tosin+lyhyeksi+aikaa,+Suomea+vastaan.+
Äärivasemmiston pyrkimys nälviä suomalaisten kiistatonta ja yllättävää suhteellista menestymistä sodassa (ottaen huomioon maan hyvin rajalliset resurssit) on aina ollut kaikkien havaittavissa. Heidän motiivinsa lähtevät viime kädessä Kremlin eduista. Ja niin yllättävältä kuin se kuulostaa he yhä jatkavat tällä linjalla vaikka Kremlissä vallassa istuu nyt aika oikeistokonservatiivinen oligarkkien heimo.
Sen jälkeen kun kuhlmeyn osasto lähti. Suomi petti aseveljensä olisivat vetäneet roolin loppuun saksan kanssa jos omat voimat kerta oli niin hyvät, ettei saksan avulla ollut merkitystä..
Harva+ottaa+huomioon+sitä+että+kesäkuussa+1944+Saksan+synteettisen+polttoaineen+tuotanto+romahti+ja+Luftwaffe+alkoi+kuluttamaan+jo+varastossa+olleita+rajallisia+polttoainevarantoja.+Heinäkuun+toisella+viikolla+Osasto+Kuhlmey+sai+ankaran+käskyn+välttää+kaikkia+paitsi+äärimmäisen+tärkeitä+lentoja.+Sen+lentovolyymit+laskivatkin+merkittävästi+ja+rooli+mm.+Vuosalmella+jäikin+paljon+pienemmäksi+kuin+Tali-Ihantalassa.+Sielläkin+hyökkäys+pysäytetiin.+Ja+U-linjalalla+saksalaiset+eivät+lentäneet+kertaakaan+ja+suomalaisten+ensimmäiset+(varsin+vaisut)+pommitukset+tapahtuivat+taistelujen+loppuvaiheessa.+
Jokisipilä on mielestäni oikeassa. Saksan avun ylikorostaminen (torjuntavoiton saamisessa ja vieläpä Ryti-Ribbentrop sopimuksen ansiosta) jota erityisesti patrioottinen oikeisto Suomessa jatkuvasti jankuttaa pelasi ja pelaa itseasiassa Moskovan ja suomalaisten kommunistien pussiin. Suomalainen patrioottinen oikeisto on oikeastaan ollut tässä Moskovalle ja kommunisteille se "hyödyllinen idiootti".
-----Stieglitz-----
Ammustuotanto oli tällaiselle Suomen kaltaiselle pienelle maalle suurin sotatuotannon momentti. Muu oli lähinnä näpertelyä. Raskas aseistus heittimiä ja 105 mm tykkejä lukuunottamatta tuli joko sotasaaliina rintamalta tai Saksan kautta. Lähes kaikki kenttätykit olivat neuvostoliittolais/venäläistä alkuperää. Lentokoneista 159 hävittäjää ja 24 pommikonetta olivat moderneja Saksasta saatuja. Mm. Unkari ja Romania saivat paljon enemmän näitä koneita Saksasta. Saksasta saatujen rynnäkkötykkien ja panssarien määrässä ne myös päihittivät Suomen mennen tullen.
Jos laajemmalla perspektiivillä katsoo niin Suomi sai Saksasta lopulta yllättävän vähän sotilastoimituksia jos verrataan näihin muihin akselimaihin itärintamalla. Ja siihen mitä uhrauksia se sodassa joutui kantamaan. Mitään varsinaista apua se ei edes ollut. Göringin lahjoitus (12 ajastaan jälkeenjäänyttä heikoks osoittautunutta Dornier -pommikonetta) voidaan pitää poikkeuksena. Liittoutuneiden mukaan Suomi oli velkaa Saksalle 16 miljardia markkaa syksyllä 1944. Mutta siitä merkittävä osa oli elintarvikkeita (joita oli ryöstetty ympäri Eurooppaa).