Usko tuo taivastoivon

Toi­von­sa me­net­tä­nyt ih­mi­nen on ai­van kuin la­kan­nut elä­mäs­tä. Toi­vo on mei­dän elä­määm­me kan­nus­ta­va voi­ma. Il­man toi­voa ei ole tu­le­vai­suut­ta. Se kan­nus­taa jat­ka­maan sil­loin­kin, kun elä­mäs­sä on suu­ria vas­toin­käy­mi­siä.

Ku­lu­neen tal­ven ai­ka­na olem­me muis­tel­leet tal­vi­so­dan vai­kei­ta ai­ko­ja kan­sam­me elä­mäs­sä. Moni on tun­te­nut erit­täin suur­ta kii­tol­li­suut­ta ja kun­ni­oi­tus­ta nii­tä ih­mi­siä koh­taan, jot­ka kä­vi­vät roh­ke­as­ti puo­lus­ta­maan isän­maa­tam­me suur­ta vi­hol­lis­ta vas­taan. Hei­dän har­teil­laan le­pä­si maam­me tu­le­vai­suus ja toi­vo.

Rau­han, ei tu­hon suun­ni­tel­mat

Pro­feet­ta Je­re­mi­an ai­ka­na kan­sa oli vie­ty pak­ko­siir­to­lai­suu­teen. Tu­le­vai­suus näyt­ti syn­käl­tä.

Je­re­mia vä­lit­ti heil­le Ju­ma­lan lu­pauk­set: ”Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten. – – Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von. (Jer. 29:11.) Ju­ma­la on ker­ran joh­ta­va kan­san­sa ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

Ih­mi­siä ke­ho­tet­tiin toi­mi­maan sen kau­pun­gin par­haak­si, jo­hon hei­dät oli siir­ret­ty. Je­re­mia neu­voi ru­koi­le­maan Her­raa, sil­lä kan­san uu­den asuin­pai­kan me­nes­tys on myös hei­dän me­nes­tyk­sen­sä.

Je­re­mia myös ava­si kan­san­sa kes­kel­le sitä us­kon syn­nyt­tä­mää toi­voa, joka tä­hy­ää tuon­puo­lei­siin: Ju­ma­la on an­ta­va pe­las­ta­jan, Mes­si­aan, joka tuo ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von.

Odo­tuk­sen sä­vyt­tä­mä elä­mä

Ju­ma­lan sana neu­voo ra­ken­ta­maan hy­vän pe­rus­tuk­sen tu­le­vai­suut­ta var­ten ja voit­ta­maan to­del­li­sen elä­män. Us­kon aar­teen löy­tä­mi­nen ja sen tal­len­ta­mi­nen an­taa ih­mi­sel­le va­loi­san tu­le­vai­suu­den ja kes­tä­vän toi­von.

Us­ko­vai­set ovat uu­des­ti­syn­ty­neet elä­vään toi­voon Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen kaut­ta. Us­ko­vai­sen elä­mää sä­vyt­tää jat­ku­va odo­tus. Näin jo en­sim­mäi­sil­lä kris­ti­tyil­lä oli voi­mak­kaa­na kan­nus­ti­me­na elä­vä toi­vo Jee­suk­sen pi­kai­ses­ta pa­luus­ta.

Pek­ka Kyl­lö­nen