Käännyttäminen on väkivaltaa. Muutoksen vaatiminen on väkivaltaa. Todellinen "muutos" ei tapahdu sillä että käsketään noudattamaan jotain Raamatun ohjeita ja pukemaan päälle jokin "uusi persoonallisuus". Tälläinen on pelkkää pintaa, käytöksen tasolla tapahtuvaa muuttumista. Jos keskitytään muuttamaan pelkkää käytöstä, muutetaan pelkkää pintaa, eikä sitä mitä syvemmällä tasolla tapahtuu. Tälläinen EI ole mitään todellista muuttumista, vaan itse asiassa pelkkää esitystä ja yrittämistä. Oikeasti tulisi keskittyä purkamaan negatiiviset tunteet ja saada negatiivinen energia liikkeelle ja ulos kehosta. Tällä tavoin myös käytös muuttuu jossain vaiheessa, aivan luonnollisesti ja itsestään, vaikka käyttäytymisen muuttaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan ainoastaan luonnollinen seuraus siitä, että tunteet ja ihmisen olotila on muuttunut. Kun puhutaan käyttäytymisen muuttamisesta, on lähtökohtana muut ihmiset, miten muita tulee kohdella. Esim. älä lyö, älä varasta, älä tapa. Keskitytään muihin ihmisiin eikä itsen löytämiseen, mikä on jonkinlaista läheisriippuvuutta. Ei ole oivallettu sitä, että tavoitteena tulisi olla itsensä löytäminen eikä se miten muita kohtaan tekee tai on tekemättä sitä tai tätä. Niin kuin on ihmisen suhde itseensä, niin se on jokaiseen muuhun ihmiseen, ja myös vaikka siihen Jumalaan jos sellaiseen sattuu uskomaan. Siksi on turhaa asioiden mutkistamista YRITTÄÄ sitä sun tätä. Yrittää MUOKATA persoonallisuutta, YRITTÄÄ miellyttää Jumalaa, luoda erikseen kaiken maailman sääntöjä ja ohjeita siitä, mitä saa ja ei saa tehdä, miten tulee olla ja käyttäytyä. Kun sen kaiken saisi paljon helpommalla, tai oikeastaan tekemättä yhtään mitään. Jos ihmiset oppisivat OLEMAAN LÄSNÄ ja kuuntelemaan sisäistä ääntään, löytäisivät itsensä, niin mitään uskontoja ei tarvittaisi. Uskonnot, ainakin tietyt, ovat monelta osin korvikeita sille kun ei osata tätä olemisen ja hyväksymisen taitoa. Etsitään vastauksia itsen ulkopuolelta, kirjasta, ulkopuolisesta Jumalasta, mistä tahansa muualtakunhan ei vaan omasta sisimmästä. Tämän vuoksi Jehovaan todistajuus (eivätkä sen enempää monet muutkaan uskonnot) pysty tyydyttämään ihmisen hengellistä tarvetta; ne liikkuvat pinnalla ja jättävät ihmisen sisimmän kokonaan huomiotta. Puhutaan kyllä siitä miten on tärkeää se mitä sydämessä on, mutta asia jää pelkästään siihen, että käsketään lukea RAAMATTUA ja tutkimaan RAAMATUN valossa sydäntään, mutta mitään konkreettisia ohjeita itsensä parantamiseen ei anneta, ei mitään tekniikoita, ei mitään meditaatiota, kuolettavan tylsää ja turhauttavaa touhua. Ihminen turhautuu kun mikään ei oikeasti koskaan muutu, käsketään vaan lukea samoja juttuja ja käydä kentällä enemmän, ihminen itse jätetään kokonaan välistä. Paljon ajattelevaan ihmiseen tämmöinen toiminta ei vetoa, koko ajan on tunne että jotain olennaista puuttuu. Ei ihme etten viihtynyt Jehovan todistajissa, syvällinen henkisyyden ja hengellisyyden tarpeeni jäi kokonaan täyttymättä. Olin kuin kuolemaa tekevä kasvi, joka on jäänyt ilman vettä. Se on sitä traagisempaa, kun jatkuvasti PUHUTAAN hengellisyydestä, PUHUTAAN jostain mitä ei edes ole. Jos jotain ei ole, ei siitä pitäisi silloin puhuakaan. On aika karmivaa, jos on 20 vuotta kuunnellut toistamiseen puhetta hengellisyydestä, muttei silti ole koskaan kokenut sitä. Ihmiset eivät tajua, mitä hengellisyys on, ja että kaikki vastaukset ovat ihmisen omassa sisimmässä.
Inhoan käännyttämistä, ja kukapa ei?
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä yritin puoli vuotta pukea päälle sitä uutta persoonaa mutta ei onnistunut. Vanha tuli aina takaisin ja myöskin siihen mennessä omaksuttua uskoa oli mahdoton vaihtaa toiseen. Palasin entiseen.
Inho kertoo vielä toimivasta omastatunnosta.
Jos jehovantodistajalla on vähänkään ajattelukykyä ja omaatuntoa, eikä aivoja ole unohdettu täysin narikkaan, sisäiset ristiriidat ovat väistämättömiä. Sen verran mielivaltainen ja ristiriitainen sääntökokoelma heillä on noudatettavanaan.
Jehovan todistajien kaltaisessa lakihenkisessä uskonnossa, jossa on paljon sääntöjä ja kaikkea ohjataan ulkoapäin, henkinen kehitys tahtoo jäädä lapsipuolen asemaan ja elämästä tulee robottimaista suorittamista. Ei uskalleta pohtia asioita perusteellisesti eikä kuunnella omaatuntoa, vaan uskotaan ja tehdään niin kuin on määrätty, koska muutkin tekevät ja toisella lailla toimimisesta rangaistaan.
Me kaikki inhoamme käännytystä, jopa Jehovat. Ei nekään lähde minnekään seurakuntaan tms tutustumaan tai suostu toisten opetettaviksi. Siksi voi torjua heidän jutut hyvällä omallatunnolla.
Jehovat myös esittävät olevansa kiinnostuneita toisen näkemyksistä, oikeasti tarkoituksena vain käännyttää. Samalla mitalla voi vastata tässäkin.
Ihmiset eivät tajua, mitä hengellisyys on, ja että kaikki vastaukset ovat ihmisen omassa sisimmässä.
Raamattu kuitenkin sanoo että ihmisen sydän tai sisin voi olla myös turmeltunut. Löytyykö sieltä hyviä vastauksia?
" sydän tai sisin voi olla myös turmeltunut. "
-Oletko kiinnittänyt huomiota siihen että vartiotorniuskonto tähän pyrkii ?
Valehtelu. Lahkoslangiksi teokraattinen sodankäynti. Tätä vaaditaan värvätyltä
Väärennetty Raamattu. Kun sen ymmärtää, vaaditaan sen käyttöä kuitenkin.
Kun vartiotorniuskonto kerjää lasten jäätelörahoja, vaaditaan vanhempia myötävaikuttamaan tähän. Lapsen lapsuutta ei tunnusteta. Ei myönnetä että lapsi tarvitsee suojelua pahassa maailmassa
No, pedofiliajutut kai tulevat kaikille mieleen mainitsemaatakin ....
Ja löytyykö myös ohjeet miten se sydän parannetaan? Ei löydy. Saa katsoa kohti idän uskontoja, jos haluaa parantua . Idässä on osattu meditoida tuhansia vuosia.
Jotkut tykkää pitää omissa aitauksissaan, saavat siitä itse paljon kun on lampaita ihailemassa.
Vaan jos joku sanoo että Kristus on tuolla tai täällä niin älä usko.
Rakasta, älä tuomitse.