Tämä palsta

Samaa mieltä. Jos vaikka tällä palstalla miettii itsemurhaa, niin se on aika raakaa omaisiaan menettäneitä kohtaan. Itse asiassa tällä palstalla itsemurhan suunnitteleminen on äärimmäisen itsekästä, vaikka hyväksyn toki itsemurhan. Eli vaikeasti mielenterveysoireilevat kuuluvat eri palstoille. Omaisen menettämisessä on omat tunne- ja käytännön haasteensa, joihin ihminen tarvitsee tukea. Elämänhallinnan ongelmat kuuluvat muille palstoille.

Minunki mielestä täällä on keskustelu lähtenyt ihan väärille raiteille. Eikö täällä ole tarkoitus keskustella kuolemasta ja sen herättämistä tuntemuksista eli pääasiassa surusta. Jonkinlaisena vertaistukipalstana tämän on varmaan myös tarkoitus toimia.

Eikö kuolemaan sitten mielestänne liity mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja mitä kuolema oikeastaan on?
Täysin luonnollista miettiä niitä asioita varsinkin kun on jonkun läheisensä menettänyt.
Ja miksipä ei omaa tulevaa kuolemaansa koskien.
En itse alkaisi erottelemaan tästä mitään, kaikki se kuuluu suruprosessiin ja kukin suree tavallaan. Kenelläkään ei siihen ole oikeaa kaavaa eikä voi sano että toisen tapa on väärä. Jos joku saa lohtua tai muuten kaipaa pohdintaa asian ympäriltä, mitä pahaa siinä on? Muutenkin kuolema on suomalaisessa yhteiskunnassa tabu josta pitää vaieta ja piilotetaan sairaalan seinien sisälle. Avoin keskustelu tukahduttaisi hengiltä turhia tabuja ja avoimuus ja pohdinta eri näkökulmista ja kysymyksistä on vain hyvä asia. Kuitenkin kyseessä asia joka takuuvarmasti tulee koskettamaan meitä jokaista myös itse tykönämme, yhtä luonnollinen kuin syntymä.