Uskovaisuus perustuu ihmisen itsekkyyteen? Ankara jumala?

Kymmenen käskyn noudattaminen ja varsinkin niistä käskyjen 4 - 10 mukaan eläminen tuo paremman maailman: ei tapeta ihmisiä , ei varasteta ja valehdella, ei kadehdita jne. Nuo käskyt sopivat kenelle tahansa uskonnosta riippumatta.

Muutoin tuntuu siltä, että uskonto/uskovaisuus perustuu lahjomiseen ja uhkailuun. Tee näin, että saat ikuisen elämän, luvataan palkkiota jo tässä maailmassa ja uhataan ikuisella tulella, jos ei totella.

Raamattua lukiessa olen ihmetellyt, kun kerrotaan jostain ihmisestä, että joku oli vanhurskas ja jumalaa pelkäävä. Olen ihmetellyt tuota. Miksi Jumalan sanotaan rakastavan meitä, jos häntä pitää myös pelätä? Olen tässä vuoden verran lukenut Raamattua ja yrittänyt päästä jotenkin perille, mistä on kysymys. Juuri nyt mielessä on vankila: jos haluan etääntyä tai tutkin muita uskontoja, sattuu ikäviä asioita. Kyllä, tiedän että se voi johtua ihan itsestänikin. Tai sitten ei. Ennen sain apua, kun pyysin. Tänä vuonna minulle on sattunut monia isoja ikäviä asioita, ja vaikka kuinka rukoilen, en saa mitään apua. Esimerkiksi vesivahinko paljastui laajemmaksi ja vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei korvaa mitään. Jossain vaiheessa minusta oli tärkeää kertoa pojalleni, että hän saa apua, kun vaan ristii kätensä ja pyytää. Nyt en ole ollenkaan varma, pitäisikö ketään yllyttää uskovaiseksi, jos joutuu jonkun pauloihin ja ei pääse pois. Onnellisimpa olen ollut silloin, kun olen pyytänyt tuntemattomalta ja kiittänyt saadessani apua tuntemattomalta.