Mikä tekee ihmisestä hyvän? yksi näkemys.

En ole minkään kirkkokunnan tai lahkon uskovainen, mutta jonkinlaisen lapsen uskon Taivaan Isään olen tainnut säilyttää. Jupisen hänelle ajatuksiani, jotain joskus pyydän, muistan kyllä kiittääkin. Koetan olla ahnehtimatta ja avustan hiukan niitä, joilla on oikeasti avun tarve. En ole rikas.
Olen saanut viettää lapsuuden ja oppia elämää sellaisen ihmisen huomassa, jonka elämän johtotähti oli hyvyys ja suurin avunsa lohduttamisen taito. Se taisi kummuta syvästä köyhyydestä johon hän oli syntynyt ja sen pohjilta pyristellyt. Hän oli hyvä ihminen mutta ei suinkaan mikään tossukka vaan osasi ladelle kovatkin sanat kun oli sen tarve. Hänellä oli omat viisaudet tai ehkä raamatusta alunperin, mutta sanat hän osasi asettaa niin että ihminen tunsi niistä viisastuvansa ja löytävän tienpään jota jatkaa. Kun murehdin omaa huonoutta kun minulla ei isää ollut, hän totesi että kaikilla meillä on isä, Taivaan Isä joka pitää huolen. Se oli suuri helpotus ja joskus vilaukselta näinkin Taivaan Isän, kun hän kulki pilvipaidassaan auringon ohi. Nyt jo tarvitsen lasit nähdäkseni. Kun ihmiset meuhkoo uskon kiistojaan, pistää miettimään, kuinka monta tapaa olla hyvä ihminen on sentään olemassa, uskonnoista huolimatta.