Hyvä keskustelu

Koskakohan päästäis siihen, että asiaa, esim. elämänkatsomus, ei sidottaisi niin kiinteästi persoonaan, joka siitä puhuu. Elämänkatsomukselliset asiat ovat tärkeitä ja soisi, että ihmiset suhtautuisivat niihin vakavasti. Usein kuitenkin saa vaikutelman, että koska asiaa ei ole osattu esitellä kuulijan kannalta oikein, niin hän turhentaa koko homman ja heittää sen romukoppaan. Vähän, kuin jos englannin kieli hylättäisiin siksi, että joku ei osaa puhua englantia kauniisti tai ymmärrettävästi. Uskonnollakin on oma kielensä ja se voidaan myös kääntää muille kielille (esim. lapsen, nuoren, teologin tai perussuomalaisen kielelle). Kaikki uskovaiset tai papit eivät kuitenkaan ole yhtä taitavia tällaisessa, vaan he ikäänkuin puhuvat vain sitä uskon kieltään, jonka ovat joskus oppineet. Minusta on sääli, jos elämänkatsomuksellinen pohdinta ja keskustelu lopahtaa tällaisen kielitaidottomuuden vuoksi. Muita ei voi muuttaa, mutta me itse voimme ymmärtää, että maailman ilmiöiden keskellä eläessämme me tarvitsemme myös kokonaistulkintaa, joka auttaa meitä käsittelemään elämän niitä puolia, johon mikään tai kukaan muu ei kykene vastaamaan.