Onko ketään yhtä hammaslääkärikammoinen kuin minä? Kidun täällä nyt taas sellaisen hammassäryn kanssa että luulen pyörtyväni ja särkylääkkeitä napsin kuin jotain pastilleja. Hampaani ovat todella huonossa kunnossa,pari hammasta on jo murentunut juureen asti ja moni hammas vihloo niin vietävästi. Syöminen on hankalaa ja lohjenneiden hampaiden takia kieli on verellä harva se päivä. Tiedän tasan tarkkaan,että hammaslääkäriin olisin nyt mentävä,mutta mieluummin vaikka torille alasti seisomaan kuin sinne. Pelkään jo että menetän koko terveyteni näiden hampaiden takia. En enää edes kehtaa valittaa puolisolleni näistä hammaskivuista ym,sillä hän on jo nostanut kätensä ilmaan yrityksillään patistaa minua hammaslääkäriin. Sanoi kerran vitsinä,että juottaa minut joskus umpihumalaan ja kun olen sammunut raahaa lääkäriin. pakko myöntää,että ajatus tuntui hetken melkeinpä hyvältä.. Hävettää..Pelkään ajatusta kivusta vaikka tiedän kyllä että nykyään puudutusaineet ovat tehokkaita. Pelkään myös sitä,että hammaslääkäri pyörittelee päätään ja aloittaa saarnan siitä,että mitenkä ihminen voi olla niin tyhmä,että päästää suunsa tähän kuntoon,vaikka tiedän,että ehkeipä lääkäri kuitenkaan mitään saarnaa. Apua!! Hypnoosiin? Rauhoittavia? Nuijanukutus?
Hammaslääkäripelko
reikähammas
91498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi.
Itellä kans oli tajuton pelko hammaslekuria kohtaan mutta voitin sen...koita ottaa esim korvalappu stereot päähän ja ajattelet aivan muita kuin hammas lääkäriä,,,,kannattaa meinaan.. on kuningas olo kun hampaat taas kunnossa !!!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000045&posting=22000000007576772
Et ole ainoa. Käske jonkun toisen tilata se aika ja joku mukaan vahtimaan, ettet jänistä. Jos ei muu auta niin ota vaikka rohkaisuryyppy rauhoittamaan, ihan yksi vaan, en usko että hammaslääkäri innostuisi sammuneesta potilaasta...
Olen nyt laskelmieni mukaan ollut 11 vuotta ilman mitään tarkastuskäyntejä yms.. Ja hampaani ovat siis aivan moitteettomassa kunnossa, mitä nyt hieman kahvista tummuneet ,vähän tosin . Nyt kuitenkin olen huomannut ettäviisaudenhampaani on ilmeisesti alkamassa puhjeta ja sellaista kummaa juminaa tuntuu??
Välillä ihan ok taas 5 kuukautta ja sillee ja sitten taas pariksi päiväksi alkaa.
Kun en uskalla mennä minnekään hammaslääkäriin niin mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Sokeria en käytä enkä syö makeisia oikeastaan ikinä syönyt msipsit ja muuta samaan kastiin yms..
Kalkki asyön ja monivitamiineja ,arginiininia ,ornitiinia kaikki parantavia /vahvistavia litkuja yms ... kai pitää vaan tarkkailla tilannetta.
ennen mutta en enää..joo eli pääsin yli siitä hermoja raastavasta pelosta kun puhuin hammaslääkärin kanssa että miten hirveä paikka se lääkärin luo tulo oli.Minun pelko oli jo aivan sairasta,jos tiesin että iltapäivällä on aika niin heräsin vahtaamaan kelloa jo aamulla ja surkuttelemaan sitä että kun täytyy mennä kidutettavaksi.Pelko oli niin kova että se aiheutti oksennus kohtauksen eli aina ennen lääkäriin menoa oksensin ja monta kertaa....yök!!
Mutta sitten löytyi aivan ihana ja ymmärtäväinen lääkäri jonka kanssa pystyin puhumaan siitä että pelko on saanut aivan älyttömät mittasuhteet ja niin me vaan puhuttiin ja puhuttiin ja nyt rupeaa olemaan hampaat laitettu ja kaikilla hyvä mieli.
Joten kerro heti alussa että sinä pelkäät kauheasti,se helpottaa sekä sinun oloa että lääkärin työskentelyä kun se tietää että et kestä kipua.Koita vaan päästä alkuun siinä hoidossa niin loppu sujuu itsestään.
P.S:mieti myös mikä sinut saa pelkäämään?piikit?pistot?poraaminen? niin minä sain tällä samalla miettimisellä selville itsestäni sen että en pelkää piikkejä enkä pistämistä mutta luoja varjele sitä poraamista...ei muuta kun tsemppiä ja rohkeasti hammaslääkäriin!!
Tuo sammuminen on aika lähelle nukutusta.
Yksityisillä hammaslääkäreillä on tuollainenkin palvelu nimenomaan pelokkaita potilaita kohtaan.
Itse rauhotuin edellisen vastaajan mukaisesti puhumalla lääkärin kanssa. Mutta kyllä ne hampaat kannattaa hoitaa kuntoon. Ikenillä ei ole kiva syödä...
Itse pääsin pelosta ihan vain raahaamalla itseni väkisin lääkäriin, kun en kivulta pystynyt enää nukkumaan. Odotusaulassa koin varmaankin elämäni karmeimmat hetket.. Onneksi lääkäri oli reipas ja ymmärtäväinen ja vaikka koetin miten leikkiä ihan coolia, niin minusta varmasti aisti jännityksen. Niinpä lääkäri sen enempiä selittelemättä tuikkasi pikaisesti puudutuksen ikeneen (mitään hirveämpää pelkopotilaalle ei mielestäni ole kuin "kohta sitten sattuu"..) ja täytti aineen vaikuttaessa esitietoni. En tuntenut mitään poratessa ja pahin pelkoni meni ohi sillä.
Vieläkin refleksinomaisesti lapsuuden hirveiden kokemusten vuoksi hermoilen hammaslääkäriin menoa, mutta nyt asia on hallinnassa - vatsaa siis vain hiukan kipristelee, kun on kotoa lähdön aika, mutta jo odotushuoneessa pelko laantuu.
Kovasti toivotan onnea ja tsemppiä kaikille pelokkaille!
Oma pelkoni on peräisin siitä, että kunnallinen sadisti päätti porata hammastani melkein juureen asti ilman puudutusta.
Oltuani viisi vuotta ilman hammashoitoa, otin itseäni niskasta kiinni ja varasin yksityiseltä puolelta lekuriajan. Minunkin onnekseni osui kohdalleni varsin rauhallinen ja kaiken hyvin selittävä hampulääkäri, joka puudutti, koska niin tahdoin.
Hyvistä kokemuksista on siis todella hyötyä. =O)
Tuosta tosin olen eri mieltä, että pelkopotilaalle ei saisi kertoa tulevasta kivusta. Minä ennemmin varaudun kuin säikähdän perinpohjin. Tosin puudutuspiikin kestää kyllä siihen poraamiseen verrattuna. =O)
Minä kun kuvittelin itseäni ihan hölmöksi pelkäämällä hammaslekuria. Ja luulin että oli kaikista maailman ihmisistä raukkamaisin.. mutta en ole koskaan (onneksi) niin paljoa pelännyt että olisi pitänyt oksentaa, varmasti ihan hirvittävän kamalaa.
Kuules nyt reikähammas. Mietipä aluksi että mitä pelkäät eniten? Kipua? Vai sitä mitä hammaslääkäri ajattelee?
Ensiksi. Varaat sen ajan rohkeasti ja sanot heti alkuun että ikinä ei ole näin paljoa pelottanut. Sanot, että tiedät että hampaasi ovat huonossa kunnossa ja että jos ne vaan saadaan kuntoon, parannat tapasi. Ja aiot käydä koko loppuelämäsi säännllisissä tarkastuksissa. Tämän kun teet lekurille selväksi, hän ei varmasti ala marmattamaan ja saarnaamaan yhtään mitään. Ja muutenkin varmasti ymmärtää.
Toiseksi. Varmasti sinun puremakalusto EI ole niin pahassa jamassa mitä pelkäät! Minäkin luulin paljon pahempaa (reikiä joka ikisessä hampaassa vähintään 2 ja että hampaat tippuu), mutta olin väärässä. Pari reikää ja hammaskiveä ja pian kaikki on jo hoidettu kuntoon.
Kolmanneksi. Jos edelleen vaivaa hammaslääkärin reaktio kun avaat suusi (niin meikäläistäkin pelotti ja ihan turhaan), mietit vaan että mitä helkkarin väliä sillä on mitä muut ajattelee susta! En usko todellakaan että hän sinua pitäisi tyhmänä tms. ja varmasti on nähnyt paljon pahempaakin! Tuskin tulet hirveästi lekuriasi tapaamaan missään ja muutenkin, mitä väliä sillä on.
Nyt kun siis menet ja varaat ajan, sanot hoitsulle jo heti siinä, että todellakin pelkäät ja jos on "vaihtoehtoja" (esim yksityisellä, en tiedä minne olet menossa... kai kunnallisellakin on useampia riippuen kaupungista/kunnasta) niin haluaisit sen kaikista mukavimman ja helläkätisimmän. Tiedän miltä sinusta tuntuu tuo terveyden menetys. Itsekin pelkäsin ja mietin JATKUVASTI hampaitani. Koko ajan. Ei ollut päivääkään (varmaan tuntiakaan, ainakaan enää loppuajalla) etten olisi niitä miettinyt. Mutta silti onnistuin aina hetkeksi saamaa muuta mieleen ettei tarvinnut varata sitä aikaa...
Sitä kipua on ihan turha pelätä, nykyajan puudutukset on oikeasti tehokkaita. Ja ainakin minun hammaslääkäri ei edes kysynyt mitään että puudutetaako vaan piti sitä itsestään selvyytenä. Varoitti tietenkin että nyt laitetaan puudutuspiikki (mikä ei edes sattunut!). Joten nyt, rohkeasti! Hyvin se menee, olen siitä ihan varma :) Mieti mikä helpotus se on kun saat tietää että purukalustosi on ihan hyvässä kunnossa, pienen kenties porailun jälkeen!
pelkoni alkoi jo lapsena, kun useita hampaita jouduttiin poistamaan. ehkä se on saanut minut ajattelemaan, että hammaslääkärit ovat ilkeitä.. pelkoni on kasvanut ajan myötä hurjaksi huonojen kokemusten myötä. viimeisin huono kokemus oli viisureiden poisto. joka ei sujunut kivuttomasti, vaan heiluin tuolissa ja jopa puraisin hammaslääkäriä sormesta ilmaisten tuskani!! sen lääkärireissun jälkeen tuskailin uuden ajan varaamisen kanssa. en halunnut millään mennä lääkäriin. mieluummin kärsin hammassäryistä... 5 vuotta siihen meni ennen kuin uskaltauduin uudestaan lääkäriin. silloinkin samana päivänä (viisureiden poisto) puoli tuntia ennen aikaa olin jo soittamassa lääkärille peruakseni ajan. kaverit kuitenkin tukivat minua ja uskaltauduin.
heti huoneeseen astuttuani kerroin hammaslääkärille suuresta pelosta. pyysin extrapuudutuksen, joka hoituikin hyvin. hammaslääkäri oli todella ammattitaitoinen ja selitti minulle missä mennään. hän kyseli vointiani. olin sinnikäs, vaikka kyyneleet tulivat silmiin ja pulssi oli hyvin korkea. hikoilin tajuttomasti.. mutta loppujen lopuksi lääkärireissu meni hyvin, ja kiitos hammaslääkärin=) nyt uusi pelko kalvaa mieltäni. pitäisi mennä h.läkäriin uudella paikkakunnalla ja saa nähdä kuinka kauan taas pähkäilen menoa...