Maanpäällinen elämämme on painotetuilla nopilla pelaamista kohtaloamme vastaan.
Emme voi voittaa.
Emme voi päästä omillemme.
Emme voi edes luopua leikistä.
Vasta, kun tajuamme, mistä oikein on kysymys ja ymmärrämme, mitä tämä kaikki oikein on, voimme päästä tästä kierosta pelistä pois.
Teimmepä mitä tahansa, emme ikinä voi olla tässä maailmassa tyytyväisiä. Mielemme ja kehomme ovat kyltymättömiä. Seksi, raha, maine, valta, tieto, onnellisuus, taito - mitä kovempaa tavoittelemme onnellisuutta tässä maailmassa ja tämän maailman keinoin, sitä varmemmin jäämme ilman emmekä koskaan saa kylliksemme.
Jos joku nyt sanoo minua kristiliseksi hihhuliksi, niin todettakoon, että Siddharta Gautama Buddha tajusi tämän täsmälleen saman jo 600 v eKr. Samaan voidaan tiivistää vanha suomalainen sananlasku: itku pitkästä ilosta.
Miten tästä kaikesta pääsee irti? Rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisella. Sillä, ettei edes yritä tavoitella maanpäällistä nautintoa, vaan yrittää rakentaa pientä palaa paratiisia tänne maan päälle myös toisille.
Emme voi voittaa.
Emme voi päästä omillemme.
Emme voi edes luopua leikistä.
Vasta, kun tajuamme, mistä oikein on kysymys ja ymmärrämme, mitä tämä kaikki oikein on, voimme päästä tästä kierosta pelistä pois.
Teimmepä mitä tahansa, emme ikinä voi olla tässä maailmassa tyytyväisiä. Mielemme ja kehomme ovat kyltymättömiä. Seksi, raha, maine, valta, tieto, onnellisuus, taito - mitä kovempaa tavoittelemme onnellisuutta tässä maailmassa ja tämän maailman keinoin, sitä varmemmin jäämme ilman emmekä koskaan saa kylliksemme.
Jos joku nyt sanoo minua kristiliseksi hihhuliksi, niin todettakoon, että Siddharta Gautama Buddha tajusi tämän täsmälleen saman jo 600 v eKr. Samaan voidaan tiivistää vanha suomalainen sananlasku: itku pitkästä ilosta.
Miten tästä kaikesta pääsee irti? Rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisella. Sillä, ettei edes yritä tavoitella maanpäällistä nautintoa, vaan yrittää rakentaa pientä palaa paratiisia tänne maan päälle myös toisille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Vasta, kun tajuamme, mistä oikein on kysymys ja ymmärrämme, mitä tämä kaikki oikein on, voimme päästä tästä kierosta pelistä pois. vaan vasta Alkuperäisen Idean/Viisauden/Korkeimman Rakkauden allekirjoittaman "lupa-lapun" kanssa voimme päästä ikuiseen lepoon Alkukallioomme lepäämään.
Tieto lisää tuskaa ja hämmennystä,,sen monivivahteinen salaisuuksien paljastuminen on yksi koetus,,miten kestää tässä "lasten tarhassa" jossa tietämättömien joukko hilluu päättömissä touhuissaan ja kaikilla johtaja paikoilla on näitä "nuoria sieluja" jotka tietäen tai tietämättömyydessään manipuloivat lapsesta lähtien ihmisiä päin vastaiseen tietoon kuin mistä puhumme.
Tuo tieto laittaa käytännön elämämme aivan uusiin kuosiin ja toiminta tapamme ja ajatus olemisesta muuttuu oleellisesti perinteisen elämän tavan kahleista,,eli muutumme tuon tiedon voimasta.
"Älköön etsijä lakatko etsimästä ennen kuin löytää. Kun hän löytää, hän joutuu hämmennyksiin. Hämmennystä seuraa ihmettely, ja lopulta hän hallitsee kaikkea"
>>Teimmepä mitä tahansa, emme ikinä voi olla tässä maailmassa tyytyväisiä. Mielemme ja kehomme ovat kyltymättömiä. Seksi, raha, maine, valta, tieto, onnellisuus, taito - mitä kovempaa tavoittelemme onnellisuutta tässä maailmassa ja tämän maailman keinoin, sitä varmemmin jäämme ilman emmekä koskaan saa kylliksemme.
1.Kor. 13:2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään
1.Kor.13:3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
>>Miten tästä kaikesta pääsee irti? Rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisella. Sillä, ettei edes yritä tavoitella maanpäällistä nautintoa, vaan yrittää rakentaa pientä palaa paratiisia tänne maan päälle myös toisille.
tuntuu olevan tämä tieto hallussa. Ja siksi ymmärrätte myöskin varmasti sen että; tämä maailma ei tule koskaan muuttumaan. Vaan se säilyy aina tällaisena "paskana paikkana", loppuunsa saakka(jos sellaistakaan tulee). Tämä maailma kun on vastakohta siihen maailmaan josta olemme kotoisin. Ja tämän maailman tulisi ja pitäisi opettaa meille sen mitä tulimme tänne itsekukin oppimaan.
Jos nyt kertoisin että meidät kaikki "ohjelmoidaan" eri tavalla taikka samalla tavalla tänne tullessamme. Niin moniko tätäkään asiaa uskoisi?
Jumalan oli aika helppoa luoda tämä tietokone, se perustuu aika tavalla samaan kuin tämä ihminen täällä. Sillä erolla vain että se ei ole vielä valmis kuten ihminenkään ei ole. Ja aina ei löydy sitä välikappaletta tähän luomisprojektiin jotta voisi häntä käyttää luomisen välineenä.
Jumala kun kuitenkin toimii aina ihmisen kautta. Mutta nämä ihmiset pakkaavat ottamaan tämän kaiken kunnian täällä itselleen. Ikävää, mutta totta.
Minä olen saanut tänne kaiken minkä olen pyytänyt. Mutta itse en ole kaikkea omaan käyttööni kuitenkaan saanut, vaikka olisin tarvinnut. Kaikkea kun ei kuuleman mukaan voi saada, vaikka haluaisi. Ja kärsivällisyyttäkin kun pitäisi olla.
Jumalan lapsena eläminen on varmasti kaikkein rankin vaihe tässä elämässä, vai mikä lienee totuus siitäkään?
Ymmärrys siitä ettei ymmärrä oikeastaan paljon mitään on yksi sääntö kehittymiselle, nimittäin uteliaisuus ei ole silloin vielä tyydytetty ja myös se että "jalat pysyvät maassa" ja nöyryys sydämessä on tämän oivalluksen ansiota.
>>Ja siksi ymmärrätte myöskin varmasti sen että; tämä maailma ei tule koskaan muuttumaan. Vaan se säilyy aina tällaisena "paskana paikkana", loppuunsa saakka(jos sellaistakaan tulee). Tämä maailma kun on vastakohta siihen maailmaan josta olemme kotoisin.
"Jos teiltä kysytään: 'Mistä olette tulleet?', niin vastatkaa: 'Me olemme tulleet valosta, sieltä, missä valo syntyi itsestään'"
Jeesus sanoi: "Jos liha on syntynyt hengen tähden, se on ihme. Vielä suurempi ihme on, jos henki on syntynyt ruumiin tähden. Mutta sitä minä todella ihmettelen, kuinka näin suuri rikkaus on voinut asettua asumaan tähän köyhyyteen."
>>Jumalan oli aika helppoa luoda tämä tietokone, se perustuu aika tavalla samaan kuin tämä ihminen täällä. Sillä erolla vain että se ei ole vielä valmis kuten ihminenkään ei ole.>Jumala kun kuitenkin toimii aina ihmisen kautta. Mutta nämä ihmiset pakkaavat ottamaan tämän kaiken kunnian täällä itselleen. Ikävää, mutta totta.>Minä olen saanut tänne kaiken minkä olen pyytänyt. Mutta itse en ole kaikkea omaan käyttööni kuitenkaan saanut, vaikka olisin tarvinnut. Kaikkea kun ei kuuleman mukaan voi saada, vaikka haluaisi. Ja kärsivällisyyttäkin kun pitäisi olla.
Jumalan lapsena eläminen on varmasti kaikkein rankin vaihe tässä elämässä, vai mikä lienee totuus siitäkään?