Kauan sitten näimme samassa hautakivessä kahden nuorena kuolleen lapsen nimet ja saman kuolinpäivän. Kiven ylänurkkaa koristivat lentävät pikkulinnut. Lapset utelivat: ”Isä, miksi tuossa on linnun kuva?”
Sain muotoiltua liikutukseni sanoiksi: ”Näyttää siltä kuin näiden nuorten vanhemmat saivat voimaa ajatella, että nuorten sielut ovat päässeet vapaiksi tämän elämän rajoituksista.”
Voi vain aavistella, kuinka monen haudan äärellä on kyselty uuvuttavia miksi-kysymyksiä. Montako kertaa ja millä mielellä on päädytty ”en ymmärrä” -toteamukseen?
Itse kiinnostun Jumalan ajatuksista silloin, kun omat ajatukseni eivät toteudu. Joudun turvautumaan siihen, että Jumala tietää, mitä ja miksi on tapahtunut. Oliko tämä Jumalan tahto ja haluanko edes tyytyä siihen? Mieltä kalvavia ovat kysymykset, miksi hän tahtoi näin: Onko minussa jotakin vikaa? Miksi toisille on suotu toisin?
Job joutui aikanaan tällaisten kysymysten äärelle. Miksi hän, hurskas mies, menetti omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä? Oliko Jumala oikeamielinen? Keskustelussa ystäviensä kanssa Job etsi vastausta kysymykseen, oliko hän hurskas ja saattoiko hän siksi odottaa tietynlaista ajallista siunausta. Elämänsä aikana Job oli tuudittautunut ajatukseen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.
Ansionsa mukaan saaminen nousi esille myös Uuden testamentin kirjoituksissa, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” (Joh. 9:2.)
Niin Raamatun aikana kuin nytkin ihmisajatus lähtee siitä, että paha saa palkkansa ja oikein tekeviä suojellaan. Näin tapahtuu ainakin periaatteessa esimerkiksi kouluissa ja lainsäädännössä.
Ei siis ihme, että tällainen ajatus hiipii mieleen silloinkin, kun ajattelee suhdetta Jumalaan.
Onhan Jumala sanonut: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos 20: 5–6.)
Mitä siis on Jumalan siunaava ajatus? Viisas Salomo kirjoitti: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – – siellä on koko elämäsi lähde” (Sananl. 4:23). Ihminen ei voi hallita moniakaan asioita elämässään. Se, minkä voi ja mistä on annettu vastuu, on oma sydän.
Jumalan lupaama siunaus koskee sydämen tilaa, sielun pelastusta. Siunausta on uskon lahja, hyvä omatunto ja iankaikkinen elämä.
Apostoli Paavali sanoo Jumalan valtakunnasta: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17).
Tätä Herra tahtoi kirkastaa Jobille, kun hän otti surevan Jobin puhutteluun ja kysyi: "Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?” (Job 38:4–5.)
Job nöyrtyi Kaikkivaltiaan puhuttelussa ja totesi lopulta: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – – ne ovat minulle liian ihmeellisiä” (Job 42:3).
Läheskään kaikki asiat eivät ole ihmisten hallinnassa. Kysyy uskoa hylätä miksi-kysymykset ja päätyä luottavaisesti päätelmään, ettei kukaan voi tuntea Jumalan ajatuksia.
Teksti: Matti Kontkanen
Sain muotoiltua liikutukseni sanoiksi: ”Näyttää siltä kuin näiden nuorten vanhemmat saivat voimaa ajatella, että nuorten sielut ovat päässeet vapaiksi tämän elämän rajoituksista.”
Voi vain aavistella, kuinka monen haudan äärellä on kyselty uuvuttavia miksi-kysymyksiä. Montako kertaa ja millä mielellä on päädytty ”en ymmärrä” -toteamukseen?
Itse kiinnostun Jumalan ajatuksista silloin, kun omat ajatukseni eivät toteudu. Joudun turvautumaan siihen, että Jumala tietää, mitä ja miksi on tapahtunut. Oliko tämä Jumalan tahto ja haluanko edes tyytyä siihen? Mieltä kalvavia ovat kysymykset, miksi hän tahtoi näin: Onko minussa jotakin vikaa? Miksi toisille on suotu toisin?
Job joutui aikanaan tällaisten kysymysten äärelle. Miksi hän, hurskas mies, menetti omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä? Oliko Jumala oikeamielinen? Keskustelussa ystäviensä kanssa Job etsi vastausta kysymykseen, oliko hän hurskas ja saattoiko hän siksi odottaa tietynlaista ajallista siunausta. Elämänsä aikana Job oli tuudittautunut ajatukseen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.
Ansionsa mukaan saaminen nousi esille myös Uuden testamentin kirjoituksissa, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” (Joh. 9:2.)
Niin Raamatun aikana kuin nytkin ihmisajatus lähtee siitä, että paha saa palkkansa ja oikein tekeviä suojellaan. Näin tapahtuu ainakin periaatteessa esimerkiksi kouluissa ja lainsäädännössä.
Ei siis ihme, että tällainen ajatus hiipii mieleen silloinkin, kun ajattelee suhdetta Jumalaan.
Onhan Jumala sanonut: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos 20: 5–6.)
Mitä siis on Jumalan siunaava ajatus? Viisas Salomo kirjoitti: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – – siellä on koko elämäsi lähde” (Sananl. 4:23). Ihminen ei voi hallita moniakaan asioita elämässään. Se, minkä voi ja mistä on annettu vastuu, on oma sydän.
Jumalan lupaama siunaus koskee sydämen tilaa, sielun pelastusta. Siunausta on uskon lahja, hyvä omatunto ja iankaikkinen elämä.
Apostoli Paavali sanoo Jumalan valtakunnasta: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17).
Tätä Herra tahtoi kirkastaa Jobille, kun hän otti surevan Jobin puhutteluun ja kysyi: "Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?” (Job 38:4–5.)
Job nöyrtyi Kaikkivaltiaan puhuttelussa ja totesi lopulta: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – – ne ovat minulle liian ihmeellisiä” (Job 42:3).
Läheskään kaikki asiat eivät ole ihmisten hallinnassa. Kysyy uskoa hylätä miksi-kysymykset ja päätyä luottavaisesti päätelmään, ettei kukaan voi tuntea Jumalan ajatuksia.
Teksti: Matti Kontkanen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysyy uskoa hylätä miksi-kysymykset.
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
6 Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa -- mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä -- nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää.
7 He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille.
8 Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa.
9 Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen.
10 Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin.