Göteborgissa tehtiin pommi-isku terveyskeskus Hagaklinikkaan. Kaksi naista loukkaantui, joista toinen, 85-vuotias, vakavasti. Lue sana kahteen kertaan ja mieti sen sisältöä: terveyskeskus.
Räjähdys tapahtui terveyskeskuksen vessassa. Poliisi hälytettiin viimeksi kolme viikkoa sitten samaan paikkaan räjähdyksen takia.
Sigtunassa kunnantaloon tehtiin palopommi-isku, jota edelsi laukaustenvaihto. Tämä tapahtui keskiviikkoyönä.
Eilen muutama nuorukainen rikkoi ambulanssin ikkunat kun ambulanssi oli hälytystehtävässä. Ambulanssi oli hakemassa sairasta ihmistä sairaalaan. Rikottu ajoneuvo korvattiin toisella, joka tuli paikalle 15 minuutin viiveellä. Jos kyseessä olisi ollut sydänkohtaus, niin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta.
Näiden nuorten vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan. Lapsuus- ja nuoruusvuosinani Malmössä 1954-1966 en muista ikinä kuulleeni, että olisi puhuttu mitään sellaista, että hälytystehtävässä oleva ambulanssi olisi rikottu.
Iskuun syylliset pitää tuomita ankarimman mukaan eikä mitään ehdollista, jos nyt jäävät kiinni. Jokainen poliitikko, joka puhuu tästä vahingonteosta poikien kepposena, ovat vaarallisia poliitikkoja ja ovat yhtä syyllisiä tuohon rikolliseen tekoon. Hehän antavat signaalin, että rikokset ovat pikkujuttuja.
Nämä mainitut jutut ovat vain pari esimerkkiä useiden satojen vakavien rikosten joukosta; räjähdyksistä, autopaloista, törkeistä ryöstöistä, tapoista ja murhista kuluvan vuoden aikana Ruotsissa.
Koska olen ainoa kirjailija Ruotsissa, joka kirjoittaa sodasta, niin sanomalehdet Sydsvenska Dagbladet ja Göteborgs Posten julkaisivat kaksi avointa kirjettä minulle, missä journalistit kirjoittivat, että minä liioittelen ja suurentelen Ruotsin tilannetta.
En ottanut tätä itseeni siksi, että he eivät ole ymmärtäneet eivätkä halua ymmärtää mitä tarkoitin. Minun tarkoitus oli ja on edelleen kuvata mitä tarkoittaa kun lapset ja aikuiset ihmiset kokevat huolta, pelkoa ja puhdasta kauhua sen takia, että mitä kaikkea voikaan tapahtua yleisillä paikoilla tässä maassa.
Naiset ja tytöt eivät uskalla kuntoilla ja lenkkeillä ihan missä tahansa tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Vanhemmat kertovat lapsilleen, että jättävät kellot, puhelimet ja takit kotiin ryöstön pelossa. Puolet yhdeksäsluokkalaisista on joutunut rikoksen uhriksi viimeisen vuoden aikana. Tytöt kertovat, että heiltä varastetaan tavaraa ja he joutuvat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Pojilta varastetaan ja heitä pahoinpidellään.
Henkinen sota ei tarkoita tuliaseita, taistelupistimiä pommeja tai kemikaaleja. Henkinen ja sielullinen sota ihmisten keskellä jatkuu tietoisesti ja sen eri muodoissa.
Tämä tarkoittaa pelkoa kirjoittaa ja sanoa tiettyjä sanoja ja asioita julkisesti. Porttikoodit, valvontakamerat, tietokoneiden salasanat, vanhuksiin kohdistuvat petokset, pahoinpitelyt ja ryöstöt, kalteriovet, käteisrahaton yhteiskunta, passikontrollit, rikollisille tehdyt kotietsinnät, pippurisumute eritoten naisten suojana, vartijat ja poliisit urheilutapahtumissa, metroissa, tehdasalueilla ja lentokentillä ovat kaikki todisteita millainen on Ruotsin tila juuri nyt.
Niin ikään sota jatkuu siten, että ihmiset eivät uskalla liikkua illalla ja pimeään aikaan vapaasti. Vanhemmat vahtivat lapsiaan leikkipaikoilla ja jopa vievät ja hakevat heidät koulusta. He kehottavat lapsiaan käyttäytymään tietyllä tavalla tuntemattomissa ympäristöissä.
Kaikki tämä on näkymätöntä sotatilaa, jota kukaan täyspäinen ihminen Ruotsissa ei voi kiistää. Journalistit ja poliitikot, jotka väittävät tätä totuutta vastaan, ovat vaarallisia ihmisiä asiassaan.”
"Björn Ranelid"
Björn Ranelid on siis kirjailija, joka on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja saanut niistä useita palkintoja. Suomennettu on ainakin ”Synti” ja ”Rakkauden sisimmäinen luonne”.
Räjähdys tapahtui terveyskeskuksen vessassa. Poliisi hälytettiin viimeksi kolme viikkoa sitten samaan paikkaan räjähdyksen takia.
Sigtunassa kunnantaloon tehtiin palopommi-isku, jota edelsi laukaustenvaihto. Tämä tapahtui keskiviikkoyönä.
Eilen muutama nuorukainen rikkoi ambulanssin ikkunat kun ambulanssi oli hälytystehtävässä. Ambulanssi oli hakemassa sairasta ihmistä sairaalaan. Rikottu ajoneuvo korvattiin toisella, joka tuli paikalle 15 minuutin viiveellä. Jos kyseessä olisi ollut sydänkohtaus, niin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta.
Näiden nuorten vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan. Lapsuus- ja nuoruusvuosinani Malmössä 1954-1966 en muista ikinä kuulleeni, että olisi puhuttu mitään sellaista, että hälytystehtävässä oleva ambulanssi olisi rikottu.
Iskuun syylliset pitää tuomita ankarimman mukaan eikä mitään ehdollista, jos nyt jäävät kiinni. Jokainen poliitikko, joka puhuu tästä vahingonteosta poikien kepposena, ovat vaarallisia poliitikkoja ja ovat yhtä syyllisiä tuohon rikolliseen tekoon. Hehän antavat signaalin, että rikokset ovat pikkujuttuja.
Nämä mainitut jutut ovat vain pari esimerkkiä useiden satojen vakavien rikosten joukosta; räjähdyksistä, autopaloista, törkeistä ryöstöistä, tapoista ja murhista kuluvan vuoden aikana Ruotsissa.
Koska olen ainoa kirjailija Ruotsissa, joka kirjoittaa sodasta, niin sanomalehdet Sydsvenska Dagbladet ja Göteborgs Posten julkaisivat kaksi avointa kirjettä minulle, missä journalistit kirjoittivat, että minä liioittelen ja suurentelen Ruotsin tilannetta.
En ottanut tätä itseeni siksi, että he eivät ole ymmärtäneet eivätkä halua ymmärtää mitä tarkoitin. Minun tarkoitus oli ja on edelleen kuvata mitä tarkoittaa kun lapset ja aikuiset ihmiset kokevat huolta, pelkoa ja puhdasta kauhua sen takia, että mitä kaikkea voikaan tapahtua yleisillä paikoilla tässä maassa.
Naiset ja tytöt eivät uskalla kuntoilla ja lenkkeillä ihan missä tahansa tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Vanhemmat kertovat lapsilleen, että jättävät kellot, puhelimet ja takit kotiin ryöstön pelossa. Puolet yhdeksäsluokkalaisista on joutunut rikoksen uhriksi viimeisen vuoden aikana. Tytöt kertovat, että heiltä varastetaan tavaraa ja he joutuvat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Pojilta varastetaan ja heitä pahoinpidellään.
Henkinen sota ei tarkoita tuliaseita, taistelupistimiä pommeja tai kemikaaleja. Henkinen ja sielullinen sota ihmisten keskellä jatkuu tietoisesti ja sen eri muodoissa.
Tämä tarkoittaa pelkoa kirjoittaa ja sanoa tiettyjä sanoja ja asioita julkisesti. Porttikoodit, valvontakamerat, tietokoneiden salasanat, vanhuksiin kohdistuvat petokset, pahoinpitelyt ja ryöstöt, kalteriovet, käteisrahaton yhteiskunta, passikontrollit, rikollisille tehdyt kotietsinnät, pippurisumute eritoten naisten suojana, vartijat ja poliisit urheilutapahtumissa, metroissa, tehdasalueilla ja lentokentillä ovat kaikki todisteita millainen on Ruotsin tila juuri nyt.
Niin ikään sota jatkuu siten, että ihmiset eivät uskalla liikkua illalla ja pimeään aikaan vapaasti. Vanhemmat vahtivat lapsiaan leikkipaikoilla ja jopa vievät ja hakevat heidät koulusta. He kehottavat lapsiaan käyttäytymään tietyllä tavalla tuntemattomissa ympäristöissä.
Kaikki tämä on näkymätöntä sotatilaa, jota kukaan täyspäinen ihminen Ruotsissa ei voi kiistää. Journalistit ja poliitikot, jotka väittävät tätä totuutta vastaan, ovat vaarallisia ihmisiä asiassaan.”
"Björn Ranelid"
Björn Ranelid on siis kirjailija, joka on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja saanut niistä useita palkintoja. Suomennettu on ainakin ”Synti” ja ”Rakkauden sisimmäinen luonne”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.