Punaisia ilmapalloja syksyisellä taivaalla.
Jätit ne sinne,
ilmaan leijumaan.
Se on minun tunteeni.
Ei sinun.
Palaan siihen silti aina uudelleen.
Suruna ja kipuna.
Niin, ne verhot.
Niissä ei ole enää haavottuneita enkeleitä.
LS
Jätit ne sinne,
ilmaan leijumaan.
Se on minun tunteeni.
Ei sinun.
Palaan siihen silti aina uudelleen.
Suruna ja kipuna.
Niin, ne verhot.
Niissä ei ole enää haavottuneita enkeleitä.
LS
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihan turhaan suret. Minulla on kaikki hyvin. Toivon, että sinullakin.
En minä sinua sure.
Kiitos kuitenkin ajatuksesta.
LS
Sinä olet niin ihastunut häneen vai mitä?
ST
Ei se sitä kait ole.
En oikeastaan koe tunteneeni häntä oikeasti.
Oikeastaan tekee kipeää ymmärtää, että välität jostakin ja tämä ei välitä lainkaan.
Ehkäpä oikeasti hän jopa on ilkeä ja naljailee ja vetää vitsejä kustannuksella, omaksi huvikseen, ei pidä minään. Kait minun oma jokin rakkauden kaipuuni, mikä on ollut, tekee kipeää, että olen odottanut vain aitoa hyväksyntää ja odottanut merkitseväni edes vähän. Ja se että en jotenkin pääse asiasta yli. Onhan se häiritsevää itseäni kohtaan ja surullista.
Mutta ei voi puhua ihastuksesta eikä rakkaudesta. Jostain...kummallisesta...jossa en anna toisen vain mennä vaikka hän haluaa mennä, enkä osaa päästää irti, vaan yritän pakottaa välittämään, saamatta välittämistä. Sehän on minun sairauteni silloin kait?
LS
En tiedä miksi mutta eilen kun yöllä minulla oli paha olla ja jäin miettimään....ja taas itkin. En tiedä miksi teen niin?
LS
Tunteetceivät ole aina niin yksioikoisia. Minä olen sitä mieltä, että tunteet kuitenkin ovat riippumatta niiden syistä ja alkuperistä. Onko hän sanonut haluavansa mennä?
ST
Ei. Jos ihminen osoittaa teoillaan, ettei halua olla tekemisissä, niin se voi olla jopa enemmän. Eikö jos vuosiin ei sano mitään, tarkoita, että...en halua olla välitetty säälistä, en siksi, että on pakko välittää, koska minä välitän. Itse asiassa minä alunperin sanoin haluavani jättää koko sen kummallisen ystävyyden, koska koin tunteeni jotenkin kovin suurina ja en kestänyt...en kestänyt sitä, ettei hän pystynyt niihin vastaamaan...ja käyttäydyn häntä kohtaan rumasti...sen jälkeen hän osoitti teoillaan, ettei hän halua olla tekemisissä...ja koko ystävyys taisi perustua valheelle.
Enkö ole aika säälittävä tapaus? Jokin... kaikessa on tehnyt tosi surulliseksi, vuosikausiksi...hän saa kaikki tunteeni tuplakertoimelle, silloinkin kuin ei ole paikalla tai läsnä...hän vain kuohuttaa tunteitani niin hyvässä kuin pahassakin ja koen häneen "sielujen sympatiaa".
LS
No emmä nyt tiijä. Iha kuulostaa inhimilliseltä.ihan normi matskua. No panic.
ST
Kolahtanu siis ja lujaa.
ST
No kait se on normi matskua. Mitä se mitään auttaa kuitenkaan. Voisikohan hypnoosista olla apuja tällaisiin mielen kieroutumiin?
LS
Mikä kolahtanut?
LS
Se tunne.
ST
Mitä tarkoitat?
Niin kait.
LS
En uskaltaisi hypnoosiin. Emmää nyt noita minään kieroutumina pidä. Jos ne olisi täysiä kieroutumia, et todennäköisesti itse ymmärtäisi edes niitä.
Nythän olet hyvinkin kartalla.
Mutta kun tunteet on vaikka niitä kuin yritää järkeistää.
Ehkäpä ne ajansaatossa muuttavat muotoaan.?
Ihmisellä on selviytymistahto kuitenkin niin että aivot pikkuhiljaa vapautuu niin muistoista, että kipeääkin tekevien muistojen kanssa pärjää ja jaksaa jatkaa elämäänsä.
Aika on siittä ihmeellinen asia, että se usein auttaa kun saa lisää etäisyyttä tapahtuneisiin asioihin, eikä se tunne myräkkä ole enään niin vaikuttamassa ajatuksiin.
ST
Kauanko arvioit sen vievän?
LS
En tiedä. Kun on noin vakavasta höpertymisestä kyse niin uskoisin, että kauan.
ST
Jos sinä olisit ystävä ja toinen se höperö.
Riittäisinkö sinulle?
LS
Miksei🤔
ST
Miettivä ilme.
No, en odottanut hurraa huutoja ja shampanjaa.
LS
Eihän+tästä+palstasta+koskaan+voi+olla+100,,+%+varma,+että+laskisin+sen+varaan+täysin+mitään.
No se.
LS
Tuo kirjoitus voisi olla mun kynästä jos vain osaisin noin hyvin tunteita kuvata. Olen taas koko päivän yrittänyt soittaa ns. ystävälleni, joka ei vastaa.
Luettuani ls kirjoituksen melkein tunsin olevani normaali kun joku toinenkin on kokenut samoja tunteita ja tilanteita.
Näinkö meille täällä käy.
Päähän potkituille.
Sankareille,
väärin ymmärretyille.
Jos kuiva maa,
voiskin olla keidas,
kenties?
Siellä nähdä voisin kait ystävän kalleimman.
Korkeimman jalavapuun alla.
Ettei vaan jäisi käteen tyhjä luuri.
Yksin nurkassa, eteisessä.
Unelmat tehty on vain voittajille,
Ei eteisen nurkkaan jääneille,
alastomille häviäjille.
Meille yksinäisille, kolhituille.
Päähän potkituille.
Mitä jää?
Tyhjä luuri.
Mutta, jos se olisikin keidas?
Ja puu korkein jalavapuu.
Siellä ystävän mä näkisinkin, viel kerran.
En päästäisi koskaan enää lähtemään.
"Auroralle, runon kirjoitin.
Nimi kaunis on kuin aamurusko(kreik.)."
LS