Uskovaisille maailman hylkäämisestä

Matteuksen 10: 37-39 löytyvät Jeesuksen sanat:

"Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."

En nyt halua puhua yksittäisistä asioista eriteltynä kuten siskon tai äidin hylkäämisestä vaan yleisesti tästä opetuksesta että sen joka tahtoo olla Jumalalle kelpaava, sen tulisi rakastaa Jumalaa niin ehdottomasti että jos mikä tahsna asia tässä elämässä tulisi syystä tai toisesta Jumalan ja itseni väliin, niin valinnan kallistuessa pois Jumalasta ihminen tulee Jeesuksen mukaan samalla kääntäneeksi selkänsä Jumalalle.

Näin se on pyhään sanaan kirjoitettu ja näin se siitä luetaan. Mutta tämä on äärettömän kova sana kun sitä katsomme syntiinlangenneeseen ihmissukukuntaan kuuluvina, ontuvina raajarikkoina viallisella ymmärryksellämme. On helppo puhua synnin pois panemisesta mutta vaikeaa on taistella syntiä vastaan sekä itsessä ja sitä syntiä jota maailma meille tuputtaa. Se on kova taistelu. En usko että tässä muita voittajia kuin Vapahtaja itse, tai stten ei syntiä ja omaa tilaa tinneta oikein. Ehkä elämä ei ole vielä tuonut eteen todellisuutta.